Tämä taitaa olla ikuisuusaihe tällä palstalla. Lyhykäisyydessään tietysti pienestä ikäerosta on se hyvä puoli, että lapset saa yhdessä "putkessa" mahdollisimman nopeasti isoksi. Tällöin ei tarvitse kauan säilytellä esikoiselta vaatteita kuopukselle ja vauvanhoitorutiinit jne on tuoreessa muistissa. Lapsista myös toivotaan olevan toisilleen leikkiseuraa, kunhan kuopus lähtee liikkeelle. Joku myös ehkä haluaa olla mahd. lyhyen ajan työelämästä pois (esim. jos on suunnitellut hoitavansa lapset 3-v ikäiseksi kotona, niin jos ikäeroa on esim. vuosi, niin silloinhan pitkillä ikäeroilla olisi 6-v kotiäitinä, kun taas vuoden ikäerolla kotiäitinä olisi vain 4-v).
Itselläni lapsilla on yli 4-v ikäeroa seuraavista syistä: minulle vauvan hoito on ollut ihanaa, mutta raskasta. En myöskään halunnut esikoista pakottaa kasvamaan isoksi ennen aikojaan, vaan halusin nauttia ja osallistua aktiivisesti hänen taaperovaiheeseensa. Myös taloudellisesti ajattelimme, että on parempi, että voi välillä hoitaa asuntolainaa pois. Myös äitiys- ja vanhempainrahat olivat tietysti kuopuksen kohdalla sitten taas kohdillaan.
Toisaalta on siis ehkä hyvä, että vaippaikä, uhmaikä, kouluunlähdöt, murrosiät jne tulevat kaikki putkessa, mutta itse ajattelen, että on helpompaa käsitellä asioita yksi kerrallaan. Esimerkiksi 7-vuotiaan ekaluokkalaisen elämässä tapahtuu isoja muutoksia, joten minusta oli hienoa, että pystyin ensimmäiset 2 vuotta tukemaan esikoista koululäksyjen kanssa. Sitten ehti vetää henkeä ennenkuin kuopus aloitti ekan luokan.
Kannattaa siis miettiä ensiksi faktat: onko meidän perheellä varaa hankkia kaksi lasta samaan putkeen (voi tarkoittaa, että kuopuksen kohdalla on surkea äitiys- ja vanhempainhoitoraha), kaikilla aloilla työura voi kokea pahan takaiskun, jos on pois kerralla monia vuosia, jolloin kaksi pienempää pätkää on uran kannalta parempi. Myös tukiverkko kannattaa tarkistaa. Jos omat vanhemmat ovat työelämässä mukana eivätkä asu lähellä eikä taloudellisista syistä pysty käyttämään ulkopuolista hoitoapua sairaspäivinä jne, niin kaksi pientä lasta voi olla liian kova taakka parisuhteelle, sillä esim. 3-4 vuotta hoitamatonta parisuhdetta voi tarkoittaa sitä, että vaikean pikkulapsivaiheen jälkeen onkin lapsilla kaksi erillistä kotia. Toki sitten ratkaisee omat mieltymykset ja oma kokemus esikoisen kanssa vietetystä ajasta. Siltikään esikoinen ei välttämättä ole samanlainen vauva kuin kuopus, jolloin toinen voi olla helppo vauva ja toinen taas esim. allergiaa ja vatsavaivoja kitisevä nukkumaton vauva.
Kannattaa yrittää miettiä, että mitä se tarkoittaa, jos esimerkiksi kaksi lasta on yhtäaikaa vaipoissa eikä kumpikaan oikeastaan syö itse eikä pue itse. Erityisen raskaaksi koen sen, että jos esikoisen nukkumisrytmi on kateissa ennen kuopuksen syntymää, sillä pahimmassa tapauksessa heidän rytminsä ovat erilaiset, jolloin itse ei pääse nukkumaan oikeastaan milloinkaan. Omalla kohdallani oli iso etu siinä, että yli 4-vuotias osasi jo itse pukea ja syödä sekä käydä vessassa sekä hänen unirytminsä oli vakaa. Myös immuniteettiä oli tullut, joten hän ei juurikaan sairastellut.
Meillä esikoinen kaipasi kaveriseuraa, mutta päiväkodista oli ehtinyt jo tulla kavereita, joten rohkeasti sitten vain soittelin päiväkotikavereille, jotka mielellään tulivat viikonloppuisin ja joskus iltaisinkin leikkimään. Myös päiväkodin pihalla sai käydä leikkimässä silloin, kun lapset ulkoilivat. Myös lähellä ollut puistotädin valvoma puisto oli suosittu perhepäivähoitajien ja kotiäitien kohtaamispaikka, josta löytyi pienen etsimisen jälkeen kavereita esikoiselle. Pidin myös tosi tärkeänä sitä, että esikoiselle ja minulle tuli sellaista kiireetöntä, kahdenkeskistä aikaa, kun vauva nukkui. Silloin luimme, leikimme ja askartelimme. Oli hienoa huomata, miten esikoinen rauhoittui ja oppi itse keksimään leikkejä eli hän opetteli itse viihdyttämään itseään, kun hän oli päivähoidossa ehtinyt jo tottumaan kovaan meluun ja melskeeseen.
Jos kolmatta lasta vielä haluaisin, niin haluan taas niin, että ikäeroa on riittävästi, jotta lapseen ehtii tutustumaan ja olemaan hänen kanssaan kunnolla.
