Perhepedissä nukkumisella tarkoitetaan vauvan tai lapsen nukkumista yhdessä vanhempien kanssa. Eri perheet tekevät varsin monenlaisia käytännön sovellutuksia perhepedistä voidaan nukkua yhdessä joko parivuoteessa, kahdessa tai useammassa yhteen vedetyssä runkopatjasängyssä, lattialle levitetyillä patjoilla, pinnasänky parisängyn sivuvaununa eli yksi reuna irrotettuna jne. Nukkumajärjestys voi olla joko sellainen, että vauva nukkuu vanhempiensa välissä tai seinän ja toisen vanhemman välissä. Jotkut perheet käyttävät perhepetiä useamman lapsen kanssa, toisissa vain nuorin vauva tai lapsi nukkuu vanhempiensa kanssa
Homo sapiens sapiens -lajimme keskeinen piirre on sosiaalisuus. Olemme laumaeläimiä ja selviämme heikosti yksin. Erityisen puolustuskyvyttömiä ja laumastaan riippuvaisia ovat lajimme jälkeläiset. Meredith Smallin viittaamien evoluutiobiologisten arvioiden mukaan ihmisvauvat syntyvät noin kolme kuukautta alikehittyneinä, koska evoluution kompromissi pystyasennossa kävelevän naisen lantion ja lajimme suuren aivojen koon välillä vaatii vauvan syntymistä ahtaasta lantiosta mahtuvana, ennen pään kasvamista liian suureksi. Tämä johtaa siihen, että lajimme jälkeläiset pysyvät hyvin pitkään täysin aikuisista riippuvaisina. Tämä riippuvaisuus ei ilmene vain päivisin, vaan ympäri vuorokauden.
Teollisen yhteiskunnan aikakausi, jossa kaikkien yhteiskuntaluokkien perheillä on turvallista ja mahdollista nukuttaa lasta yksin omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa, on ihmiskunnan evoluution ja historian näkökulmassa vasta kovin lyhyt aika. Vauvat odottavat syntyvänsä kivikaudelle, keräilijä-metsästäjäkulttuureihin luonnon helmaan, kuten Jean Liedloff tuo esille. Evoluutio ei ole ehtinyt adaptoitua teollisen yhteiskunnan tuomiin muutoksiin eikä tänä päivänäkään miljoonille vauvoille ympäri maailmaa köyhemmissä ja vaarallisemmissa olosuhteissa olisi turvallista tulla jätetyksi yksin nukkumaan. Valtaosan ihmiskunnan olemassaolon ajasta öiden läpinukkuminen on ollut muutenkin vaarallista ja on esitetty väitteitä, että ihminen olisikin luonnostaan vähintään kahdessa eri jaksossa vuorokauden aikana unensa ottava laji. Ihmisvauvat kasvavat valtavaa vauhtia ensimmäisen elinvuotensa ajan ja tarvitsevat suuren määrän energiaa kasvaakseen. Imettävä äiti on myös hormonaalisesti erityisen sopeutunut heräämään ja nukahtamaan helposti uudestaan. On siis loogista olettaa, että vauvojen kuuluukin herätä helposti nälkään ja turvattomuuden tunteeseen öisin eikä vauvalla ole geneettisiä edellytyksiä selviytyä yksin nukkumisesta siitä kärsimättä.
Vauvojen unisyklit kevyen unen, REM- eli vilkeunen ja syvän unen välillä ovat lyhyempiä kuin aikuisilla ja vauvat menevät ensin REM-uneen, vasta sitten syvään uneen päinvastoin kuin aikuiset. Tämä viittaa myös siihen, ettei vauvalle ole luonnollista nukkua syvässä unessa tuntikausia, eikä tätä häneltä siis pitäisi odottaa. Aikuisetkaan eivät todellisuudessa nuku kuin tukki läpi yön, vaan kaikki kokevat yössä useita kevyen unen vaiheita, joissa häiriötekijät havahduttavat helposti ja nukkujat kääntyilevät jne. Vauvojen ei kuitenkaan ole tarpeen herätä täysin kevyen unen vaiheessa, vaan perhepedissä vauvan vaipuminen takaisin syvään uneen tapahtuu usein silmiä aukaisematta ja varsinaisesti heräämättä vieressä nukkuvan äidin rauhoittaessa ja imettäessä vauvaansa. Äitikään ei välttämättä varsinaisesti herää, vaan yöimetyksetkin saattavat tapahtua puoliunessa niin, ettei äiti aamulla pysty varmasti sanomaan, montako kertaa yön aikana havahtui.
James McKenna on ensimmäinen länsimaalainen tutkija, joka on 1980-luvulta lähtien paneutunut unilaboratoriotutkimuksiin pienten vauvojen nukkumisesta yhdessä ja erikseen äideistään. Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti yhdessä nukkumista tukevia: vauvat eivät vain nuku paremmin, vaan hengittävät tasaisemmin, kokevat vähemmän hengityskatkoksia, nukkuvat levollisemmin ja verenpaine on tasaisempi yhdessä äidin kanssa nukkuessa. Vauvat myös saavat enemmän hoitoa perhepedissä: äidit unilaboratoriossa tekivät unissaan monenlaisia hoivaeleitä silittäen, peittoja kohentaen ja tietysti imettäen vauvojaan. Äitien ja vauvojen unisyklit tuntuivat olevan synkronoituna, mikä helpottaa yösyöttöjä: kun äidin uni kevenee, vauva seuraa perässä tai päinvastoin, jolloin molemmat havahtuvat yöimetykseen kevyestä unesta sen sijasta, että äidin pitäisi herätä suoraan syvästä unesta vauvan itkuun. Uskomukset yhdessä nukkumisen vaarallisuudesta ja vahingossa vauvansa päälle kierähtävistä äideistä eivät saaneet McKennan tutkimuksissa minkäänlaista vahvistusta, vaan päinvastoin äidit pysyivät selvästi syvässä unessakin täysin tietoisina vauvansa läsnäolosta ja varoivat esimerkiksi peittojensa menemistä vauvojensa päälle. Kaiken kaikkiaan McKennan tutkimukset vahvistavat oletusta, että vauvat tarvitsevat ja hyötyvät uniseurasta elävän ihmisen muodossa.
Perhepedin käytännön hyödyt ja haitat
Vaikka valitsee perhepedin uskoen sen tyydyttävän lapsen luonnolliset unitarpeet, käytännössä yhdessä nukkuminen ei ole täysin ruusuilla tanssimista. Vauvat ovat kasvaessaan yhä liikkuvaisempia nukkujia ja vanhempien uniherkkyys ja sopeutuminen uuteen kanssanukkujaan vaihtelevat suuresti.
Isät ja ei-imettävät äidit kokevat yleensä suurempia sopeutumisvaikeuksia kuin imettävät äidit, joilla hormonaaliset muutokset auttavat havahtumaan ja nukahtamaan takaisin helpommin. On täysin hyväksyttävää, että sopeutumisvaiheessa vastasyntyneen kanssa isät menevät esimerkiksi toiseen huoneeseen tai vuoteeseen nukkumaan tai käyttävät korvatulppia. On myös mahdollista järjestää niin, että äiti menee jo edeltä nukkumaan tai jää aamuisin nukkumaan pidempään isän huolehtiessa vauvasta. Sopeutumiskaudella ja myöhemminkin on myös tärkeää kokeilla rohkeasti eri nukkumisjärjestelyjä: millainen sänky, missä kohtaa vauva nukkuu, pidetäänkö lattialla patjaa, jonne voi siirtyä ahtauden käydessä ylivoimaiseksi jne. Kärsivällisyydellä ja ajan myötä kaikki yleensä tottuvat uuteen nukkumajärjestelyyn. Myös vauvoilla on yksilöllisiä eroja siinä, kuinka liki aikuista he haluavat nukkua: toiset ovat lämpöohjautuvia ohjuksia, jotka hakeutuvat aivan kiinni aikuiseen, toiset taas kääntävät kylkeä poispäin heti opittuaan näin tekemään ja haluavat omaa tilaa enemmän. Tilanteet muuttuvat vauvan kasvaessa ja sopeutumisen kannalta tärkeää on kunnioittaa kaikkien perheenjäsenten tarpeita. Searseilla on hyvä motto tässä asiassa: If you resent it, change it eli vapaasti suomennettuna Jos ottaa päähän, tee muutos.
Usein perhepetiä myös kavahdetaan, koska kulttuurissamme avioparin yhteisellä vuoteella on vahva merkitys ja se yhdistetään olennaisena osana parisuhteen seksielämään. Miten tuohon pyhään aviovuoteeseen sitten voidaan tuoda pieni vauva? No, tähän on monia näkökulmia. Ensinnäkin harva vasta synnyttänyt nainen on järin innostunut jokailtaiseen peuhuamiseen puolison kanssa eikä pienten lasten vanhempien väsymyksen keskellä välttämättä kumpikaan halua seksiä samaan malliin kuin ennen. Tämä on täysin normaalia eikä seksin vähenemisestä pidä ottaa paineita tai tehdä johtopäätöksiä parisuhteen tilasta. Jos kuitenkin halu yllättää, kodistaan voi löytää yllättävästi muitakin paikkoja puuhastelulle kuin sänky! On myös mahdollista, joskin kulttuurissamme ehkä oudoksuttua, harrastaa seksiä pienen vauvan nukkuessa vieressä. Vanhempien rakkaudenosoitukset toisilleen tuskin ovat millään tavalla haitallisia vauvan kehitykselle. Pikemminkin vanhempien seksielämä voi tarjota terveen, luonnollisen roolimallin kulttuurimme sairaalloisen pornografisuuden sijaan.
Suurin käytännön hyöty perhepedistä koituu silloin, kun vauvaa imetetään eikä yhdenkään perheenjäsenen tarvitse yöaikaan nousta ylös lämpimästä sängystä (paitsi korkeintaan pissattamaan vauvaa sängyn vieressä odottavaan astiaan, vessahätäviestintää yölläkin käyttävissä perheissä). Yhdessä nukkuminen on erityisen ihanaa työssä käyville äideille, jotka saavat mahdollisuuden läheisyyteen ja yhdessäoloon päiväsaikaan erossaolon korvikkeeksi. Lukuisat äidit ympäri maailmaa myös voivat todistaa tämän väitteen todeksi: äitikin nukkuu paremmin, kun vauva on koko ajan lähellä.
Lähteet:
William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book
Jean Liedloff: The Continuum Consept
. Söi, ja nukkui. Puoli vuotiaana jouduin lopettamaan imetyksen, ja sen jälkeen ei enää juurikaan öisin syönyt/eikä herännyt, tai jos havahtui niin nukahti kun oli vieressä meillä.
