Kuinka moni

lähiäiti taasen pystyy rehellisesti myöntämään, että tekee tai sanoo joitain asioita exästä + exän nykyisestä perheestä, ei suinkaan lasten hyvinvoinnin, vaan silkan mustasukkaisuuden takia?

 

ei vielä kokemusta koska erosta niin vähän aikaa mutta tän hetkiset tunteet kyllä sellaiset että jos uus nainen tulee kuvioihin niin tuskin ihan asiallinen pystyn olemaan.

 

Hienoa, että yksi ihminen uskalsi vastata rehellisesti. Näin minäkin sen asian näen, että kaikki uskomattomat tempaukset tahi haukkumiset eivät suinkaan aina ole lapsen parhaaksi vaikka sen nimissä toimittaisiinkin. Niinhän se menee, että lähiäiditkin ovat ihmisiä ja erehtyvät käyttäytymisessään joskus. Monilla vaan tuntuu olevan selityksenä lapsen hyvinvointi.

 

Mustasukkainen olin avioliiton aikana, kun rakkaus sammui, mustasukkaisuus katosi.

 

Lapsen kuullen en koskaan sano isästään tai tämän uudesta naisesta mitään negatiivista, ainakaan valhetta. Antaa pojan itse tutustua isäänsä ja luoda suhteensa häneen. Pojan paras on minulle tärkein. Tästä en tingi! Muuten ihan sama vaikka mies ei näkisi lastaan koskaan.

 

Olen lievästi utelias exän uudesta tyttöystävästä ja vilpittömästi iloinen, että sellainen on löytynyt, ja tytärkin tuntuu tykkäävän siitä.

Minulla ei ole tunteita exää kohtaan. Se teki elämäni katkeruudessaan kahden vuoden ajan tosi vaikeaksi, ja tappoi siten ne vähätkin tunteet. En tee temppuja, en hauku enkä vaikeuta elämäänsä millään lailla. Hyvä, kun on asialliset välit nykyään.

 

Ex.llä uusi perhe ja tyttärellä pikkusisko.Hyvin tuntuu menevän ja hyvä niin.En ole katkera enkä saatikka mustasukkainen heille.

 

Kylläpä todella vähissä tuntuu olevan nämä "mustamaalavat" ex:t tämän kyselyn mukaan..Silti monella täällä kirjoittavalla äitipuolella on täysin erilaisia kokemuksia/näkemyksiä asiasta!
Eikö kukaan uskalla täällä edes harmaana myöntää olevansa sellainen pirullinen juonittelija!??
TIEDÄN KYLLÄ ETTÄ HEITÄKIN ON..valitettavasti!!

 

\

Kylläpä todella vähissä tuntuu olevan nämä "mustamaalavat" ex:t tämän kyselyn mukaan..Silti monella täällä kirjoittavalla äitipuolella on täysin erilaisia kokemuksia/näkemyksiä asiasta!
Eikö kukaan uskalla täällä edes harmaana myöntää olevansa sellainen pirullinen juonittelija!??
TIEDÄN KYLLÄ ETTÄ HEITÄKIN ON..valitettavasti!!

Itse olin helpottunut avioliiton loputtua.Sain itsestäni irti niin paljon että jätin pettävän ja hakkaavan miehen.
Erottu on 14 vuotta sitten ja itse jo uusissa naimisissa.Siksi ei ole mitään myönnettävää.En ole katkera,vaan onnellinen nykyisessä liitossani ja toivon samaa tyttäreni isälle,jos on vihdoinkin rauhoittunut ja uskollinen.

 

\

Eikö kukaan uskalla täällä edes harmaana myöntää olevansa sellainen pirullinen juonittelija!??
TIEDÄN KYLLÄ ETTÄ HEITÄKIN ON..valitettavasti!!

On paljon myös meitä, joiden suhde exään on välinpitämätön. Ikäänkuin olettaisit, että kaikki ovat noita juonittelijoita!

 

\

\

Eikö kukaan uskalla täällä edes harmaana myöntää olevansa sellainen pirullinen juonittelija!??
TIEDÄN KYLLÄ ETTÄ HEITÄKIN ON..valitettavasti!!

On paljon myös meitä, joiden suhde exään on välinpitämätön. Ikäänkuin olettaisit, että kaikki ovat noita juonittelijoita!

Ei varmaan olettanut että kaikki olisivat!
Itsellä ei omakohtaista kokemusta ole mutta monien tuttavieni kokemuksia kuunnelessani ja tätäkin palstaa silmäillessä ihmetyttää kyllä miten vähän on kysymykseen vastaajia ollut..
Aika harmittavan monen ystävänkin erossa lapsista on tullut"pelinappuloita", jossa ei reilun pelin säännöt päde.

 

Mä saan ainakin kuunnella kun omat lapset kertovat tuosta äitipuolestaan juttuja... Eivätkä ne mukavia ole.
Äitipuolta ottaa päähän kun esikoiseni on jo häntä pidempi. Meikkaa tyttöjen mielestä ihan liikaa yms.
Oon vaan tyytyväinen kun pääsin aikoinani eroon tuosta ex:stä. Paljon on tavalaan häntä kohtaan hampaankolossa mutta mitä siitä sitten toisaalta...???

 

\

Mä saan ainakin kuunnella kun omat lapset kertovat tuosta äitipuolestaan juttuja... Eivätkä ne mukavia ole.
Äitipuolta ottaa päähän kun esikoiseni on jo häntä pidempi. Meikkaa tyttöjen mielestä ihan liikaa yms.
Oon vaan tyytyväinen kun pääsin aikoinani eroon tuosta ex:stä. Paljon on tavalaan häntä kohtaan hampaankolossa mutta mitä siitä sitten toisaalta...???

Voisiko olla että lapset puhuvat näitä juttuja miehesi uudesta juuri sen takia että haluavat näyttää olevansa "sinun puolellasi"?
Meillä ainakin on huomattu että lapset puhuu toista toisen luona...vain miellyttääkseen!

 

\

\

Mä saan ainakin kuunnella kun omat lapset kertovat tuosta äitipuolestaan juttuja... Eivätkä ne mukavia ole.
Äitipuolta ottaa päähän kun esikoiseni on jo häntä pidempi. Meikkaa tyttöjen mielestä ihan liikaa yms.
Oon vaan tyytyväinen kun pääsin aikoinani eroon tuosta ex:stä. Paljon on tavalaan häntä kohtaan hampaankolossa mutta mitä siitä sitten toisaalta...???

Voisiko olla että lapset puhuvat näitä juttuja miehesi uudesta juuri sen takia että haluavat näyttää olevansa "sinun puolellasi"?
Meillä ainakin on huomattu että lapset puhuu toista toisen luona...vain miellyttääkseen!

Ihan varmasti totta tuo. Lapset toimivat näin.

Mutta varsinainseen asiaan, alkuperäiseen kysymykseen: MINÄ!

Minä olen semmoinen exä, joka haukkui ( ja haukkuu edelleen ) ja puhui rumasti lapsille heidän etäisästään!
Senkus kivitätte.
Miksikö?

Pitkä tarina. Lyhyesti: minä halusin erota lasten isästä, ero oli helpotus, mies kohteli minua tavattoman huonosti. Luulin, että nyt kun hän lopultakin minusta pääsee eroon, hän olisi tyytyväinen elämäänsä ja jättäisi minut rauhaan ja se minun jatkuva haukkuminen loppuisi.
Vaan ei.
Jokaisessa mahdollisessa puhelussa piti minut haukkua. Miehen suku jatkoi samaa. Eli päälle tuli sontaa ja useamman ihmisen taholta.

Ymmärrys loppui siinä vaiheessa, kun lasten etäisä puhui sontaa elatusmaksuista. Lapset eivät olleet vielä koulussakaan ja ymmärrys raha-asioihin sen mukainen. "äidillänne on rahaa, minä maksan joka kuukausi sille.... jne"
joten lapset käsittivät että se on heille tarkoitettua rahaa, jolla pitäisi ostaa leluja ja makeisia ja muuta kivaa. Selitä siinä sitten ruuat ja vuokrat ja muut jutut.

Ja sitten isi jutteli vanhoja juttuja siitä, millainen minä "todellisuudessa" ole. Kuulkaa lapset totuus äidistänne. Ne kun eivät kuulu lapsille, ne aikuisten jutut.

Joten annoin tulla takaisin samalla mitalla.

Mites lapset? Nyt jo aikuiset. He nostivat isänsä jalustalle. Pyhimys. He muistavat, miten minä moitin heidän isäänsä, mutta eivät muista miten isä moitti minua - tai sitten silä ei ole merkitystä. Olen vapaata riistaa, minua saa ampua vaikka selkään ja nimenomaan selkään. minähän olin muutenkin inhottava, vastasin arjesta, laitoin kieltoja, en päästänyt, antanut. No, ei isikään, ei vienyt edes uimahallille, mutta isi olikin eri asia.
Minä en ymmärtänyt hänen elämäntapaansa ja maailmaansa, eikä hän minun.
Joten olen tunnustanut harmaana että minäminäminä olen haukkunut lasteni isää, exääni.
Iloinen olin kun hän naisensa löysi, olisi luullut että siinä vaiheessa edes minut rauhaan jättää vaan ei. Ihan piti asioikseen soittaa ja haukkua. Ja sitten kohta lasten isovanhemmat, ja kohta tulee kirje lasten tädiltä - miten toimin väärin ja huonosti ja miten pitäisi ja pitäisi.

Ohi se ei ole täysin vieläkään. Toivon että joskus. ...