itse olen joskus kauhea pohdiskelia mielessä pyörii miljoona asiaa välillä mietin että minkä laista olisi elää lasten kanssa yksin ei olisi miestä passattavana ja saisi elää ilman sitä tunnetta että on koti orja koska aamuni alkaa 7 joka päivä kun pienempi herättää sitten ehdin tekee aamu palan kun isompi herää ja sitten kun lapset ovat syöneet niin aloitan keittiön siivon ja koiran ulkoilutuksen jos mies ei vie ja sitten alan hiljalleen siivouksessani siirtymään muualle huushollia ja pyykin pesu alkaa ja sit pitää revetä lasten kanssa pihalle hetkeks ja sit ruokaa laittamaan jos mies ei tee ja sit pienempi päikkäreille ja siivous jatkuu ja sit pohdin välipalaa ja koti hommat jatkuu ja riippuu päivästä eli onko lakanoiden vaihtoa tai jotain muuta ekstraa ja sit on tietysti viel päivällinen ja iltapala hoidettavana ja ilta toimet ja sit alkaa isommankaa 1-2 tunnin nukkumaan meno taisto ja sit kello onkin jo 21.00 ku olis kiva olla mieheni kainalossa mutta sil on muuta tekemistä mut mikään niistä ei liity mihinkään hyödylliseen ja tää sama tapahtuu joka ikinen päivä ja ihan saman laittis ihan sama jos on kipeenä niin sit vaan valitetaan ku en tee mitään eli pyöritän tätä koko hommaa 24/7 vaikka kipeenä mut jos herra on kipee niin se valittaa kun pikku kakara en tiedä olenko vain väsynyt ja kaipaan jo elämääni vaihtelua ja jotain muuta kuin siivoamista ja kun se kaaos minka aikasemmin siivoan niin uusiutuu iltaa kohden herran jumala sentään oon 23 vee ja sairastan vaikeaa paniikki häiriötä sisältäen kaikki mahdolliset pelot ja kuoleman pelko on pahin joo apua saan sairauteeni mutta mitä mä teen et saisin jotain muuta jo tähän arkeen LAPSIA en kadu niidenkaa elämässä on sentää elämää mutta muuten oon jotenki kypsä tähän arkeen en tiedä ja ahdistaa kun en tiedä :'( :'(
anteeks tää mun purkaukseni mitta kaipa täällä avautua saa.
anteeks tää mun purkaukseni mitta kaipa täällä avautua saa.
