kuinka moni kysyy miehen mielipidettä kotiin jäämiselle?

Hirveetä lukea noita juttuja että "ei tarte kysyä, mun elämä"

Tottakai perheen yhteiset asiat sovitaan ja jutellaan yhdessä! Täytyyhän siinä taloudellinenkin puoli ajatella jne! Jeesus mitä ämmiä!

 

Kysyin ja aion kysyä miehen mielipidettä. se on eri asia onko sillä mitään vaikutusta päätökseeni..
Esikoisesta jäätyäni hoitovapaalle olin säästänyt äitiyspäivärahoistani sen verran että pärjättiin taloudellisesti. Pelkällä lapsenkotihoidontuella eläminen ei olisi välttämättä onnistunut.

 

Hirveetä lukea noita juttuja että "ei tarte kysyä, mun elämä"

Tottakai perheen yhteiset asiat sovitaan ja jutellaan yhdessä! Täytyyhän siinä taloudellinenkin puoli ajatella jne! Jeesus mitä ämmiä!

Jospa onkin ne kuuluisat omat rahat enkä minä raha-asioihini miehen lupaa tarvitse, että saanko olla kotona kun pärjään niinkin.

 

Hirveetä lukea noita juttuja että "ei tarte kysyä, mun elämä"

Tottakai perheen yhteiset asiat sovitaan ja jutellaan yhdessä! Täytyyhän siinä taloudellinenkin puoli ajatella jne! Jeesus mitä ämmiä!

Jospa onkin ne kuuluisat omat rahat enkä minä raha-asioihini miehen lupaa tarvitse, että saanko olla kotona kun pärjään niinkin.

Niin no voi olla, kun teillä ei vielä yhteistä rahataloutta ole? Mutta maksatteko todella kaikki puoliksi? Ruuat ja muut myös?

Minusta kaikki asiat mitkä perheeseen liittyy, käydään yhdessä läpi.

 

Hirveetä lukea noita juttuja että "ei tarte kysyä, mun elämä"

Tottakai perheen yhteiset asiat sovitaan ja jutellaan yhdessä! Täytyyhän siinä taloudellinenkin puoli ajatella jne! Jeesus mitä ämmiä!

Jospa onkin ne kuuluisat omat rahat enkä minä raha-asioihini miehen lupaa tarvitse, että saanko olla kotona kun pärjään niinkin.

Niin no voi olla, kun teillä ei vielä yhteistä rahataloutta ole? Mutta maksatteko todella kaikki puoliksi? Ruuat ja muut myös?

Minusta kaikki asiat mitkä perheeseen liittyy, käydään yhdessä läpi.

Ruokaa taidan ostaa meille enemmän kuin mies. Periaatteessa ei tarkkaan eritellä, kuka ne ruoat ostaa mutta muutoin maksan omat kuluni, samoin mies omansa. Tankkaan autoa jne. Asuntolainoja en ole koskaan aikonut ottaakaan silloin, kun lasta hoidan kotona, eihän kh-tuki silloin elämiseen riittäisi. Nyt maksan asumisesta sen verran mitä maksaisin vuokrallakin ollessa.

Jos mies olisi sitä mieltä, että mun pitää mennä töihin lapsen ollessa 1v, jotta voitaisiin pistää rahaa kulumaan turhaan enemmän kun näinkin on hyvä olla, niin en edes sellaisen miehen kanssa olisi.

 

No tottakai kysyin! Jos mä jään kotiin, kasvaa miehelllä taloudellinen vastuu, joten kyse ei ole vain naisen valinnasta.

Näin meilläkin.

 

Kyllä meillä on neuvoteltu moneen otteeseen jo. Aluksi mieheni oli sitä mieltä ettei ole rahallisesti vara. Mies teki sitten omat laskelmansa ja tuli tulokseen, että voit jäädä joksikin aikaa. Mies haluaa lainoista pian eroon ja tykkää, kun ei tarvitse penniä venyttää.

 

Meillä mies halusi että palaisin töihin, rahallisesti siis. Mutta ymmärsi kyllä kun keskustelimme, että lapselle tulee pitkät hoitopäivät noin pieneksi, koska mies on vielä yrittäjä, niin ei pysty päiviään lyhentämään. Eli jäin kotiin, mutta on mulla silti sellainen olo, että omia menojani täytyy katsoa tarkemmin... Vaikka yhteiset rahat onkin. Mutta hyvässä yhteishengessä tässä kituutellaan.

Tilapäisesti joustoa voi kyllä tehdä (eihän pomo määrää...) mutta ei joka päivä. Eli siitten myöhemmin, kun menen töihin, niin lapsen sairastuttua voi olla päivän kotona kyllä (ja viikonloppuna töissä...)

 

meillä mies sanoi et saan itse päättää et miten haluan tehdä. Sanoi et jos haluun jäädä kotiin nyt kyl sitä pärjätään. Aina pärjätään

 

No tottakai kysyin! Jos mä jään kotiin, kasvaa miehelllä taloudellinen vastuu, joten kyse ei ole vain naisen valinnasta.

Näin meilläkin.

tätä peesaan.

 

Täällä outo perhe. Tietysti yhdessä päätetään noin yleensä, mutta tässä tapauksessa jouduin kyllä tekemään omaa tahtoani vastaan miehen mielipiteen mukaisesti. Eli palasin töihin esikoisen 1-v syntymäpäivän tienoilla. En siksi, että olisi taloudellisesti tiukkaa, vaan koska mieheni halusi, että pysyn työssä ajan hermolla ja koska suunnittelimme toista lasta heti perään. Piti siis käydä "naamaa näyttämässä" töissä puoli vuotta ennen toisen lapsen syntymää. Toisen lapsen jälkeen käytiin taas sama keskustelu ja sain olla kotona peräti kaksi vuotta. Eikun uraputkeen taas.

 

Täällä outo perhe. Tietysti yhdessä päätetään noin yleensä, mutta tässä tapauksessa jouduin kyllä tekemään omaa tahtoani vastaan miehen mielipiteen mukaisesti. Eli palasin töihin esikoisen 1-v syntymäpäivän tienoilla. En siksi, että olisi taloudellisesti tiukkaa, vaan koska mieheni halusi, että pysyn työssä ajan hermolla ja koska suunnittelimme toista lasta heti perään. Piti siis käydä "naamaa näyttämässä" töissä puoli vuotta ennen toisen lapsen syntymää. Toisen lapsen jälkeen käytiin taas sama keskustelu ja sain olla kotona peräti kaksi vuotta. Eikun uraputkeen taas.

Minusta ihan fiksusti ootte tehneet....

Meillä varmaankin mies jää kotio sit mun vanhempainvapaan jälkeen, mulla on niin paoljon suuremmat tulot ja mies pystyy kodin ja lapsen päivisin hoitamaan ihan yhtä hyvin kuin minäkin.

 

erikoinen kysymyksen asettelu Kyllä tällaiset asiat sovitaan yhdessä. Meillä onneksi on löytynyt yhteinen sävel. Lähdin osa-aikatyöhön, kun kuopus oli 1½-vuotias.

 

Pakkohan se olisi ollut kysyä, ellei mies olisi itse ollut sitä mieltä, että jään. Ja pakko siksi, että mieshän maksaa munkin osuuden esim. asumisesta (asuinkulut 1350 e kuussa).

 

No mun ei oikeestaan oo tarvinnu kysellä, koska mies on ollut sitä mieltä alusta alkaen et lapset hoidetaan kotona 3 vuotiaaksi asti vähintään, ja hänen puolestaan mä voisin jäädä kotirouvaksi vallan. Ite en oo ihan samaa mieltä...

Mutta mies siis halunnut ottaa taloudellisen vastuun meillä, ja mä vastuun lasten kotihoidosta. Yhdessä tehty päätös, joka ei ole vaatinut kummaltakaan oikeastaan sen kummempaa pohdintaa, vaan on ollut "itsestäänselvä" asia meillä.