kuinka moni kokee että ystävyys on yksipuolista?

[ei enää käytettävissä.]

Niin että sä olet aina se joka auttaa. ja kun itse pyydän jotain niin on niin saakutin vaikeaa saada se apu.
Mun kaverilla jatkuvasti joku ongelma. oikeesti joka viikko. jotain. oon mennyt siivoomaan sinne kuskina ollut kun hällä ei autoa. Ties minkä asiantakia perunut omia menojani.. Koska mielestäni kaveria on autettava. Nyt tiiätkö riittää!!! kun ite pyysin hiusten leikkuuta (hän kampaaja) niin ei!
kuulemma ei jaksa kun leikellyt niin monen pään tällä viikolla. sit soittaa seuraavana päivänä ja taas itse jotain palvelua vailla. arvaas vaan autoinko. NO EN!! jä tämän linjan aijon nyt pitää.

Hitsi ois kiva saada EES YKSI SUHT NORMAALI KAVERI SUHDE. KUN KAIKILLA TUNTUU OLEVAN AINA JOKIN ONGELMA JA VALITUS. itse kun en viiti joka asiasta kaveria vaivata.

 

[ap]

ihanaa onko muilla asiat ystävyys suhteissa näin hyvin eli toivoa on viellä normaalimmasta ystävyys suhteestä. jossa ei aina tarvitse olla roskakorina. vaan voi joskus itsekkin purkaa.

 

[mää vaan]

tiedän tunteen! itseäni käytettiin aina lastenhoito apuna, jouduin omia menojani niiden takia muuttamaan, jne! kun itse sairaalaan jouduin keskenmenon takia lähtemään niin sain kyllä lapseni kaverille hoitoon, mutta kun mies pääsi lapsia hakemaan (matka töistä kesti n.1,5 tuntia), niin lapset oli jo kaverini toimesta viety meidän naapurille koska tämän kaverini oli pitänyt lähteä toisen kaverin luo kahville! ei se minua haitannut että lapset naapurissa olivat, mutta naapurini oli itse edellisenä päivänä päässyt sairaalasta pienen vauvansa syntymän jälkeen. itse ajattelin etten naapuria olisi vielä viitsinyt pyytää vahtimaan vilkkaita lapsia heti synnytyksen jälkeen. nykyään en enään joka kauppareissun tai vastaavan takia suostu kaverini lapsia vahtimaan!

 

[yksipuolinen]

kokemusta on.tosin välit meni poikki kun kerran kieltäydyin kuskaamasta sitä johonki.oon auttanu,kuskannu,lainannu rahaa,hoitanu tenavaa mutta mitää en oo takas saanu koskaan.ja se riitti mulle kyllä!!toinen mikä mua ärsyttää, on se että tietyistä ihmisistä ei kuulu koskaa mitään,saattaa mennä vaikka vuosikin ettei pidetä yhteyttä ellen mä soita tai tekstaa.onneks on sentäs facebook,monille ku se kännykän käyttöki tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa prkl!!!oonki päättäny et annan tollasten ns.ystävien olla ku ei niitä vissii oikeesti kiinnosta.tosiystävät kyl kyselee kuulumisia iha omasta tahdostaanki säännöllisesti

 

[!!!]

Kyllä mä aika kauan jaksoin "ystävän" huolia kuunnella, mutta sit tajusin, että se ei varmaan yli vuoteen ollut kertaakaan kysynyt multa, mitä mulle kuuluu. Aloin miettimään, et mitä mä tollaisella ihmisellä teen mun elämässä??? Mun piti kyllä kuunnella ja auttaa häntä. Joten sit tylysti katkaisin välit.

 

[PinkLily]

Mä en tiedä iselläni yhtäkään "aktiivista" kaveria joka pitäis muhun "säännöllisesti" ytheyttä. Se oon minä tai ei kukaan eli aika pitkälti ei kukaan ku en mä jaksa...

 

[Elviira]

Mulla meni kanssa välit poikki pitkäaikaiseen ystävääni. Ystävä soitteli ja jutteli omista asioistaan koko puhelun ajan, minä kuuntelin ja hädin tuskin sain kommentoitua jotain väliin. Joskus kyseli minunkin kuulumisia, mutta ohimennen, ja ei kunnolla kuunnellut, mitä minulla oli sanottavaa. KErran rohkaistuin sanomaan asiasta suoraan, ja veti herneet nenään ja alkoi syytellä minua siitä kun en puhu asioistani. Välithän siinä meni poikki, harmi vaan kun oltiin tunnettu yli kymmenen vuotta... surin asiaa aikaani, mutta sitten ajattelin, että miksi olisin ystävä ihmisen kanssa, joka mitä ilmeisemmin ei minusta oikeasti välitä. En saanut kyseisestä 'ystävyydestä' mitään, olin pelkkä antaja.

 

[ap toisesta ketjusta]

Ettei meillä olis sama ystävä ammatti ainakin tästää. Tai sitten se on sen alan kirous, itsekkäitä jak...

No meillä ei ihan samantyllinen tuo ongelma oo vaikka noin meneekin, mutta sitä minä en nyt ihan kuitenkaan ongelmaks koe koska ne tilanteet muuttuu elämän mukana joskus on aikaa ja joskus ei. Vaan mulla toi ystävä ei ymmärrä etten halua viettää hänen kanssaan kaikki iltoja ja viikonloppuja.

 

[ei enää käytettävissä.]

Kyllä mä aika kauan jaksoin "ystävän" huolia kuunnella, mutta sit tajusin, että se ei varmaan yli vuoteen ollut kertaakaan kysynyt multa, mitä mulle kuuluu. Aloin miettimään, et mitä mä tollaisella ihmisellä teen mun elämässä??? Mun piti kyllä kuunnella ja auttaa häntä. Joten sit tylysti katkaisin välit.

Joo mun tämä kaveri ei ole kysynyt oma aloitteisesti munkuulumisia 2v. jos soittaa on aina jotain vailla tai joku ongelma mistä haluaa valittaa. itselläni oli syöpä epäily, tuossa välillä. Arvaas vaan kun tästä kaverilleni kerroin.. kommentti oli.. noh "ei sulla mitää ole" "ei se mullakan ole helppoa" ja rupesi omaa kurjaa yh arkeaan valittmaan, ja miten ei ex mies vahdi lapsia, ja miten ei ole sitä omaa aikaa... ei kyllä tiiätkö paljoa lohduttanut. ja sanoin sen myös suoraan.

 

[Elviira]

hyvä nimimerkki 'ei enää käytettävissä'. Elämä on liian lyhyt pelkkään muiden miellyttämiseen.

 

[hoitsu]

Mutta mitäs sitten kun oma sisko on samanlainen hyväksikäyttäjä? Jota ei kiinnosta kuin omat asiat, on ahne ja itsekäs ihminen. Soitellessa puhuu 2 tuntia omia ja työasioitaan, mutta kun yritän kertoa väliin jotain omaa asiaa, tuleekin kiire mennä katsomaan Idolssia tai jotain muuta! Meinaan lakata kaiken kanssakäymisen tuon tyypin kanssa!

 

[ei enää käytettävissä.]

hyvä nimimerkki 'ei enää käytettävissä'. Elämä on liian lyhyt pelkkään muiden miellyttämiseen.

joo itsekkin olen sitä kyllä miettinyt ja välillä, on taukoja ollutkin. noin 3v sit.mutta ollaan tunnettu noin 15v niin on niin paljon asioita. mitä ajattelee tunteella. ei aina niin helppoja. vähän niinkun parisuhteessa. mutta olen nyt jo aika väsynyt. sitä vain aina ajattelee että ihminen kasvaa vuosien myötä. mutta sitten taas huomaa että oho, eihän tämä ole miksikään muuttunut. samaa paskaa mitä 3v sitkin.

 

[vieras]

Kyllä mä aika kauan jaksoin "ystävän" huolia kuunnella, mutta sit tajusin, että se ei varmaan yli vuoteen ollut kertaakaan kysynyt multa, mitä mulle kuuluu. Aloin miettimään, et mitä mä tollaisella ihmisellä teen mun elämässä??? Mun piti kyllä kuunnella ja auttaa häntä. Joten sit tylysti katkaisin välit.

Mun "ystävä" ei kysy koskaan! Mä olen auttanut kaikin mahdollisin keinoin. Antanut aikaa ja olkapäätä, kamoista puhumattakaan. Ei ole kiittänyt mistään asiasta koskaan. Ei edes huomioi että häntä autetaan, vaan kokee että yksin hoitaa tilanteen.
Mä näen asian niin, että toi toinen on jotenkin niin heikko ihminen. Mä suhtaudun nykyään aivan toisin. En ota mitään ruikutusta vastaan enkä kommentoi hänen elämänsä käänteitä. Vaihadan puheenaihetta vikkelään kun tulee hänestä kyse.
Voin kyllä kuvitella että kohta huomaa minutkin ja valittaa jollekkin muulle että olen itsekäs pska. Siitä vaan! En jaksa tuollaisia raahata mukanani.

 

[kokemus]

Luin vaan ap:n aloitusviestin. Musta tuntui muutama vuosi sitten, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset olivat vaan siipeilijöitä tai hyväksikäyttäjiä. Olin aina auttamassa muita, mutta kukaan ei auttanut hädänpäivänä minua. Sitten aloin ottaa etäisyyttä ja nykyään olenkin aika yksikseni..kun "ystävät" suuttuivat, kun aloin pitää puoliani..eli en ollut ihan aina valmiina käytettävissä ja sitten tosiaan sain niin paljon pahaamieltäkin, kun ite ei saanut koskaan apua.

 

[ei enää käytettävissä.]

Ettei meillä olis sama ystävä ammatti ainakin tästää. Tai sitten se on sen alan kirous, itsekkäitä jak...

No meillä ei ihan samantyllinen tuo ongelma oo vaikka noin meneekin, mutta sitä minä en nyt ihan kuitenkaan ongelmaks koe koska ne tilanteet muuttuu elämän mukana joskus on aikaa ja joskus ei. Vaan mulla toi ystävä ei ymmärrä etten halua viettää hänen kanssaan kaikki iltoja ja viikonloppuja.[/quo

ei varmaan mutta yhtä itsekkäitä on.

 

[ei enää käytettävissä.]

Luin vaan ap:n aloitusviestin. Musta tuntui muutama vuosi sitten, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset olivat vaan siipeilijöitä tai hyväksikäyttäjiä. Olin aina auttamassa muita, mutta kukaan ei auttanut hädänpäivänä minua. Sitten aloin ottaa etäisyyttä ja nykyään olenkin aika yksikseni..kun "ystävät" suuttuivat, kun aloin pitää puoliani..eli en ollut ihan aina valmiina käytettävissä ja sitten tosiaan sain niin paljon pahaamieltäkin, kun ite ei saanut koskaan apua.

sitä mäkin pelkään. mutta joskus tuntuu että parempi olisi olla yksin. olen tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin.kaikki kaverini /tuttavani on kouluajoilta. en käy mammakerhoissakaan. eli todennäköisesti jäänkin yksin. mutta jos tämä yksi jää pois jää kuitenkin muutama. tosin ei heidänkään elämä ole kovin valoisa. taida mulla sellaista normaalia ystävä suhdetta ollakkaan. jokainen käyttää mua jollain tavalla. vaikka olenkin pirun temppetamenttinen, vähän äksykin luonne. niin silti aina auttamassa jos pystyn. tässä alkaa vain katkeroitua ja pahasti. harmi sen ihmisen kannalta joka joskus ehkä, voisi olla mulle se oikea ystävä. niin mä olen jo katkeroitunut tälläiseksi kylmäksi ihmiseksi.

 

[Surkea]

Hän oli minun paras kaverini olihän minua kolme vuotta vanhempi mutta silti,kun kutsuin hänet syntymä päivilleni hän vaan tekstasi oon kuumeessa vaikka näin hänent kavereittensa kanssa hengailemassa, sen jälkeen hän ei ole lähettänyt viestejä ei edes Hyvää joulua! yli vuoteen! koulussa hän ei ole tuntevinaankaan mua!! että vähän piip aina hän vaan kävelee kylmästi ohi eikä ole tunte vinaankaan minua empä minäkää sitten kuitenkin ennen olin hänen luonaan joka viikko ja hän meillä. olin tuntenut hänet syntymästäni asti kerran jopa kun hän oli pieni hän rikkoi ikkunan koska joutui muuttamaan pois meidänn naapurista

 

[LisaMarie]

Hitsi ois kiva saada EES YKSI SUHT NORMAALI KAVERI SUHDE. KUN KAIKILLA TUNTUU OLEVAN AINA JOKIN ONGELMA JA VALITUS. itse kun en viiti joka asiasta kaveria vaivata.

Oisko syy tuossa. Kaverisi pitävät sinua tosiaan niin vahvana ja vailla ongelmia olevana, kun et heitä ongelmillasi viitsi vaivata, ettäe eivät edes huomaa että sinäkin olet vain ihminen. Olet antanut tehdä itsestäsi pelastavan enkelin. Mulla on tuota samaa vikaa, se vaatii uuden elämäntavan opettelun, sitä ettei enää tartu kaverien ongelmiin ratkoakseen niitä, vaan toteaa että "voi kun ikävää" mutta elää silti omaa elämäänsä.