Kuinka moni aikoo huolehtia omista vanhemmistaan?

Tuli mieleen tuosta mamu-ketjusta, että kuinka moni haluaa itse huolehtia omista vahemmistaan, kun vanhuus painaa päälle?

Itselläni on aikomus ja olen jopa alustavasti siitä vanhempieni (55 ja 59v vasta) kanssa puhunut. Asun ulkomailla, mutta tarpeen tullen muutan takaisin Suomeen.

 

en minä ainakaan. ei niilläkään oo ollu kiinnostua mihinkään niin miks mun pitäis??

 

olen itsekin vanhus silloin kun vanhempani tarvitsevat apua, sen verran pitkäikäistä sorttia. eli ihan hyvä. saat hyvinkin odotella runsaat 20vuotta, kunnes apu on tarpeen.

 

en minä ainakaan. ei niilläkään oo ollu kiinnostua mihinkään niin miks mun pitäis??

Mä olen onneksi niin onnellisessa asemassa, että kiinnostus on aitoa molemmin puolin.

 

Kyllä mä voisin ja niin varmasti tekisin jos tilanne sellainen olisi, ettei itse siitä tarvitsisi kärsiä. Jos ne ei alkoholia pystyisi juomaan, niin mikä ettei. Koen sen velvollisuudekseni niin pitkään kun omat voimavarat riittävät.

 

Isoäitini on tälläkin hetkellä asumassa enoni luona ja päivisin on avustaja. Ima kun tuosta jää eläkkeelle niin mukaan hän tulee olemme sitten missä hyvänsä. Ja hoidan kyllä. näin on meillä kaikki vanhukset hoidettu ja tullaan hoitamaankin.

 

Kyllä jos vain jotenkin pystyn auttamaan niin ehdottomasti haluan olla mukana rakkaitten vanhempieni vanhenemisessa! Paljossa ovat mua auttaneet ja tukeneet, ehkä on sitten minun vuoroni vastaavasti olla rinnalla kun he käyvät heikoiksi.

 

olen itsekin vanhus silloin kun vanhempani tarvitsevat apua, sen verran pitkäikäistä sorttia. eli ihan hyvä. saat hyvinkin odotella runsaat 20vuotta, kunnes apu on tarpeen.

Totta. Tietenkin apuni on sillä varauksella, että olen itse edelleen hyvässä kunnossa.

 

Huolehtia: parhaani mukaan, kyllä.
Ottaa meille kotiin asumaan: en usko.

 

en

 

Minä varmaan olen se joka vanhemmista huolehtii kun aika on. Sisko asuu kauempana, tuskin on muutenkaan kiinnostunut kuin omasta elämästään... Ja kunnia se huolehtiminen minulle on. Äitini huolehtii nyt omasta äidistään ja tiedän että rankkaa on (mummo on kylläkin palvelutalossa ) mutta niin vain on äitini minusta joskus huolehtinut, kuten myös isäkin, vähintä mitä voin tehdä on antaa apua takaisin.

 

Toki pyrin auttamaan mahdollisimman paljon, vastavuoroisesti koska sain itse opiskelija-aikana paljon tukea. Käytäntö on sitten eri miten paljon sitä lopulta pystyy oman kotielämän ja työelämän lisäksi tasapainottelemaan vanhusten kanssa. Aika on niin rajallista.

 

Huolehtia: parhaani mukaan, kyllä.
Ottaa meille kotiin asumaan: en usko.

Niin. Minulla menisi niin päin, että muutan vanhempieni kotiin. Mutta helppohan tällaista on lapsettomana huudella.
=)

 

Minä ainakin aion, jos vaan itse siihen suostuvat.

 

Huolehtia: parhaani mukaan, kyllä.
Ottaa meille kotiin asumaan: en usko.

Niin. Minulla menisi niin päin, että muutan vanhempieni kotiin. Mutta helppohan tällaista on lapsettomana huudella.
=)

Minä oon ajatellut jotain sellaista, että he asuisivat palvelutalossa, minua ja veljeäni lähellä, ja yhdessä pidettäisiin heistä huolta.

 

Huolehtia: parhaani mukaan, kyllä.
Ottaa meille kotiin asumaan: en usko.

Näin meilläkin.
Mutta meillä on aina kautta historian vanhukset asuneet kotonaan yksinään, ollaan sitkeää sakkia.
Mietin näitä tarkemmin sitten kun asia on ajankohtainen, ja siihen menee vielä kauan.

 

Ja pakko vielä sanoa, että meitä on niin monta sisarusta, että senkin takia vanhempiemme kotihoito on aikanaan hyvinkin mahdollista. Jopa ilman minun panostusta.

 

Voisin myös ajatella vaihtoehtoa, jossa jompikumpi vanhemmista elleivät molemmat, asuisi "saman katon alla". Lähinnä ajattelin sellaista vaihtoehtoa, että on isompi omakotitalo, jossa olisi erillinen osa jossa voi vanhempani voisivat elellä lähellä apua ja turvaa.

 

mutta eivät hekään huolehtineet minusta kun olin lapsi. Isoäidistäni sen sijaan olen pitänyt huolta ja pidän loppuun asti.

 

Voin sanoa et alzheimer potilasta olis todella työläs hoitaa kotona, varsinkin jos itsellä on siinä vaiheessa vielä kotona asuvia lapsia ja on itse vielä työelämässä mukana. Ja vaikka jäis työelämästä pois niin rankkaa se olis silloinkin. Silloin sitä jaksais jos vanhus itse pystyis käymään vessassa ja pesulla, sekä osais itse syödä ja pukea päälle.

 

Seitsemän vuotta hoidin isää, mutta sitten alkoi menemään siihen tilanteeseen, että ei enää omat rahkeet riittänyt. Todella raskas päätös, mutta nyt on vanhainkodissa tyytyväinen. Äiti kuoli jo vuosia sitten.

 

Huolehtinut jo, äidistäni.Loppuun asti. isästäni en aio.

 

mutta eivät hekään huolehtineet minusta kun olin lapsi. Isoäidistäni sen sijaan olen pitänyt huolta ja pidän loppuun asti.

Tuo on aina surullista kuultavaa Mutta ihana että sulla on ilmeisesti ollut ihana isoäiti

 

Seitsemän vuotta hoidin isää, mutta sitten alkoi menemään siihen tilanteeseen, että ei enää omat rahkeet riittänyt. Todella raskas päätös, mutta nyt on vanhainkodissa tyytyväinen. Äiti kuoli jo vuosia sitten.

Tietenkään omat rahkeet ei riitä loputtomiin. Teit kuitenkin sen minkä pystyit.
:flower:

 

Itse vahan samassa tilanteessa kuin ap, eli asun ulkomailla. Asumme ns kolmannessa maassa, joten ongelma on myos se etta vaikka haluttaisiinkin auttaa, niin kummankin (minun & miehen) vanhemmat asuu eri maassa kuin me, eika kerrallaan voi valitettavasti olla monessa paikkaa. Onneksi ovat viela kaikki virkeita, mutta kyllahan sita toisinaan tulee pohdittua.