kyllästynyt vaimo
Mies on jo 34-vuotias. Pelaa lähes joka ilta useita tunteja illassa, töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Pelaa jotain jääkiekko-, ralli- ja taistelupelejä. Tekee kyllä muutakin, mutta usein jos pyydän häntä tekemään jotain niin homma jää toiseksi. Muut hommat saa odottaa. Toki toisinaan sitten tekee sitä muutakin ja ei pelaa.
Lapset saa tapella keskenään, takan lämmitys unohtuu ja iltapalaa antaa lapsille kun peli on pelattu. Äsken sanoin, että annatko lapsille iltapalaa niin vastasi, että "joo joo, ihan kohta". Odotin 10 minuuttia, sanoin uudelleen että aiotko antaa iltapalan vai annanko minä niin "no joo joo, odota nyt hetki, ei voi olla niin kiire!" äkäisesti tiuskaisi. Meni taas vartti ja sitten tuli antamaan iltapalaa. Tosin itse olin jo kerennyt ruokkia lapset. Mies ärsyyntyi tästä.
Olen asiasta maininnut miehelle aika monia kertoja niin vähättelee asiaa. Ei kuulemma pelaa niin paljon kuin minä sanon, ei edes joka ilta, eikä ainakaan tunteja niinku minä väitän ja saa aikuisetkin miehet pelata, se kuulemma kehittää ajattelua.
Toisinaan pelaa tunnin-pari, toisinaan kello lähestyy puolta yötä kun vielä pelaa... ja meillä ei siis ole paljonkaan yhteistä aikaa. Minä istun olohuoneessa (vahtimassa lapsia tai itsekseni lasten nukkuessa) ja mies on toisessa huoneessa seinän takana pelaamassa. Onkohan tässä järkeä... tätä meidän arki-illat ja usein viikonloputkin on.
Lapset saa tapella keskenään, takan lämmitys unohtuu ja iltapalaa antaa lapsille kun peli on pelattu. Äsken sanoin, että annatko lapsille iltapalaa niin vastasi, että "joo joo, ihan kohta". Odotin 10 minuuttia, sanoin uudelleen että aiotko antaa iltapalan vai annanko minä niin "no joo joo, odota nyt hetki, ei voi olla niin kiire!" äkäisesti tiuskaisi. Meni taas vartti ja sitten tuli antamaan iltapalaa. Tosin itse olin jo kerennyt ruokkia lapset. Mies ärsyyntyi tästä.
Olen asiasta maininnut miehelle aika monia kertoja niin vähättelee asiaa. Ei kuulemma pelaa niin paljon kuin minä sanon, ei edes joka ilta, eikä ainakaan tunteja niinku minä väitän ja saa aikuisetkin miehet pelata, se kuulemma kehittää ajattelua.
Toisinaan pelaa tunnin-pari, toisinaan kello lähestyy puolta yötä kun vielä pelaa... ja meillä ei siis ole paljonkaan yhteistä aikaa. Minä istun olohuoneessa (vahtimassa lapsia tai itsekseni lasten nukkuessa) ja mies on toisessa huoneessa seinän takana pelaamassa. Onkohan tässä järkeä... tätä meidän arki-illat ja usein viikonloputkin on.