kuinka lapset
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
Tyttäreni oli neljä vuotias kun erosimme.En huomannut mitään erinlaista käytöstä.Kuljimme jo silloin omia teitämme suurimman osan aikaa ja tytär aina minun matkassani menin sitten minne vain.
Isänsä ei hänen kanssaan silloin viettänyt turhan paljoa aikaa kuten ei myöskään nykyäänkään.
Murrosiässä tuli isän kaipuu vahvana,mutta eipä se mies silloinkaan välittänyt.
Isänsä ei hänen kanssaan silloin viettänyt turhan paljoa aikaa kuten ei myöskään nykyäänkään.
Murrosiässä tuli isän kaipuu vahvana,mutta eipä se mies silloinkaan välittänyt.
2-vuotias kyseli jonkin verran isän ja vanhan kodin perään ja välillä ikävöi isää. Muutenkin oireili näin jälkikäteen ehkä vähän tavallista takertuvammalla ja riitaisammalla käytöksellä. Muutoksia olikin kyllä paljon kerralla kun isä lähti, koti vaihtui ja vasta alkanut hoitopaikkakin muuttui... Nykyään (vajaa vuosi erosta) ei enää oireile ja ikäväkään ei yleensä yllätä. Tapaa isäänsä joka toinen vko.
T
toisen tarina
Vieras
Tuttavapariskunta erosi. Lapsi oli tuolloin päiväkodissa, olisiko ollut 4 v en muista tarkemmin.
Päiväkodissa pidettiin semmosta vihkosta, johon kirjattiin kaikenlaista lapsen päivään kuuluvaa ja tapahtuvaa, semmosta mitä pk:n tädit nyt lapsesta huomioivat. Kiva ajatus.
Eron jälkeen lapsen vihkoon oli kirjoitettu vanhempien erosta ja lapsesn käytöksestä: että lapsen käytöksessä eroa ei huomannut ollenkaan, vaan hän oli iloinen ja onnellinen.
!!??!!
\|O
SIIS??
Päiväkodin tätien mielestä ero olisi vaikuttanut lapseen JOTENKIN jos hän olisi alkanut oireilemaan : huutanut, kiukutellut, muuttunut sulkeutuneeksi tms.
Mutta lapsi muuttuikin iloiseksi, avoimeksi, onnelliseksi leikkiväksi lapseksi ja TÄMÄ ei sitten johtunut erosta??
Koti oli ollut hyvin hyvin riitaisa, vanhemmat olivat riidelleet joka ikinen päivä kaiken aikaa, #&%£$!* ja natkusta ja huutoa ja lapsikin siinä välissä kun kumpikaan ei toisen mielestä toiminut oikein lapsen kanssa...
Kun sitten tämä riitely loppui eron myötä, niin eihän lapsi siitä ahdistu, lapsi oli iloinen ja onnellinen kun kotona oli rauhallista. Isää hän ei ikävöinyt. Hän oli äidin tyttö.
Päiväkodissa pidettiin semmosta vihkosta, johon kirjattiin kaikenlaista lapsen päivään kuuluvaa ja tapahtuvaa, semmosta mitä pk:n tädit nyt lapsesta huomioivat. Kiva ajatus.
Eron jälkeen lapsen vihkoon oli kirjoitettu vanhempien erosta ja lapsesn käytöksestä: että lapsen käytöksessä eroa ei huomannut ollenkaan, vaan hän oli iloinen ja onnellinen.
!!??!!
\|O SIIS??
Päiväkodin tätien mielestä ero olisi vaikuttanut lapseen JOTENKIN jos hän olisi alkanut oireilemaan : huutanut, kiukutellut, muuttunut sulkeutuneeksi tms.
Mutta lapsi muuttuikin iloiseksi, avoimeksi, onnelliseksi leikkiväksi lapseksi ja TÄMÄ ei sitten johtunut erosta??
Koti oli ollut hyvin hyvin riitaisa, vanhemmat olivat riidelleet joka ikinen päivä kaiken aikaa, #&%£$!* ja natkusta ja huutoa ja lapsikin siinä välissä kun kumpikaan ei toisen mielestä toiminut oikein lapsen kanssa...
Kun sitten tämä riitely loppui eron myötä, niin eihän lapsi siitä ahdistu, lapsi oli iloinen ja onnellinen kun kotona oli rauhallista. Isää hän ei ikävöinyt. Hän oli äidin tyttö.
Similar threads
