Kaikki Yh:t
- Viestiketjun aloittaja mamma
- Ensimmäinen viesti
Lapsiaoli silloin 6, vanhin 16 ja nuorin 3.
Sittemmin olen saanut kaksi lasta miehen kanssa, joka on kyllä aktiivisesti mukan lastensa elämäss, mutta emme ole avo- emmekä avioliitossa emmekä moista suunnittele. (Iltatähteä sen sijaan yllä suunnittelemme)
Alaikäisiä kahdeksasta lapsestani on 5 ja yhteensä 6 asuu yhä kattoni alla + puolet ajastaan pojanpoikani.
Sittemmin olen saanut kaksi lasta miehen kanssa, joka on kyllä aktiivisesti mukan lastensa elämäss, mutta emme ole avo- emmekä avioliitossa emmekä moista suunnittele. (Iltatähteä sen sijaan yllä suunnittelemme)
Alaikäisiä kahdeksasta lapsestani on 5 ja yhteensä 6 asuu yhä kattoni alla + puolet ajastaan pojanpoikani.
Kaksi murkkuikää ohittanut lastani olen periaatteessa yksin kasvattanut 10 vuoden ajan, vaikkakin he kävivät isänsä luona joka toinen vkl. Mies oli henkisen väkivallan ja alistuksen mestari, jonka kohteena olin liian kauan. Todella onnellinen olin sinä päivänä kun hänestä eroon pääsin.
Pienin lapsi on 7 kk ja kuukausi sitten erosimme hänen isänsä kanssa. Tämä suhde kesti 3 v ja lapsikin oli harkittu. Ero, sinällään hyvä asia, ei tarvitse aina arpoa kannattaako jatkaa vaiko ei. Sellainen kuluttaa voimavaroja sieltä mihin niitä eniten tarvitsee - lapsen hoivaan.
Lapsen isä oli toistuvin väliajoin epävarma suhteesta, ja kaippa siten itsestäänkin. Hän kyseenalaisti rakkauttamme. Lapsenkin vuoksi olisin voinut jatkaa koska tulimme toimeen emmekä riidelleet. Mene ja tiedä toisen ajatuksia. Nyt tuntuu siltä, että hänen päämääränsä on täytetty kun sukua on jatkettu. Ja onhan tapaamisoikeus, se tuntuu riittävän hänelle vallan mainiosti. Mielestäni raukkamaista, mutta olen päättänyt olla katkeroitumatta.
Meillä menee lasten kanssa kuitenkin oikein hyvin. Olen jäämässä hoitovapaalle äippäloman jälkeen. Rahallisesti tulee tekemään tiukkaa, mutta eiköhän se muutama kuukausi mene. Ja osaanhan minä itse leipoa ja tehdä ruokaa, tarvittaessa myös ommellakin. =)
Uudet tuttavuudetkin olisivat tervetulleita (Oulun seutu). Saisi uudet tuulet puhaltaa oikein kunnolla kun sille tielle on lähdetty. Minulle voi laittaa yv:tä.
Pienin lapsi on 7 kk ja kuukausi sitten erosimme hänen isänsä kanssa. Tämä suhde kesti 3 v ja lapsikin oli harkittu. Ero, sinällään hyvä asia, ei tarvitse aina arpoa kannattaako jatkaa vaiko ei. Sellainen kuluttaa voimavaroja sieltä mihin niitä eniten tarvitsee - lapsen hoivaan.
Lapsen isä oli toistuvin väliajoin epävarma suhteesta, ja kaippa siten itsestäänkin. Hän kyseenalaisti rakkauttamme. Lapsenkin vuoksi olisin voinut jatkaa koska tulimme toimeen emmekä riidelleet. Mene ja tiedä toisen ajatuksia. Nyt tuntuu siltä, että hänen päämääränsä on täytetty kun sukua on jatkettu. Ja onhan tapaamisoikeus, se tuntuu riittävän hänelle vallan mainiosti. Mielestäni raukkamaista, mutta olen päättänyt olla katkeroitumatta.
Meillä menee lasten kanssa kuitenkin oikein hyvin. Olen jäämässä hoitovapaalle äippäloman jälkeen. Rahallisesti tulee tekemään tiukkaa, mutta eiköhän se muutama kuukausi mene. Ja osaanhan minä itse leipoa ja tehdä ruokaa, tarvittaessa myös ommellakin. =)
Uudet tuttavuudetkin olisivat tervetulleita (Oulun seutu). Saisi uudet tuulet puhaltaa oikein kunnolla kun sille tielle on lähdetty. Minulle voi laittaa yv:tä.