Kuinka kauan vielä?

sisuuntunut yh

Uusi jäsen
16.12.2011
1
0
1
Vaimo lähti kuutisen vuotta sitten opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Jäin silloin kolmen muksun kanssa kotia. Olen kokoajan ollut itse töissä. Vaimo asui opiskelupaikkakunnalla, koska kulkemiseen olisi mennyt kohtuuttomasti aikaa ja mielestäni oli järkevämpää käyttää aikaa opiskeluun. Aluksi kaikki toimi eli opiskeluja ei tuotu kotia ja yhteiselo ok.

Aikaa kului ja opiskelusta tuli tärkeämpää kuin kotielämä. Opiskeluja tuli viikonloppuisin kotia ja viikonloppuja käytettiin opiskeluun. Opiskelijaelämää oli kuulemma vähän. Mielestäni opiskelijaelämä kuuluu siihen ja se voisi jopa piristää parisuhdetta. Aika kävi perheelle vähiin ja lapset kasvoivat. Parisuhteen ylläpitoon ei tuntunut löytyvän aikaa eikä halua. Ei fyysisesti eikä henkisesti, samoin mun työongelmat eivät kiinnostaneet. Myös mun menot haittasivat yhteistäaikaa, koska ne painottuivat viikonloppuihin. opiskeluaikaiset kesätyöt/harjoittelut tapahtuivat muilla paikkakunnilla.

Opiskelut päättyivät ja työpaikka löytyi vielä kauempaa, joten ruova muutti sinne. Yhteiseloa ei ole kuin viikonloppuisin kun rouva tulee lasten luo. Minulle aikaa juuri ei löydy. Iltaisin jos olisi aikaa niin väsyttää, koska on ollut rankka työviikko ja kotona on joutunut siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Olen ollut yhden yön rouvan työpaikkakunnalla yötä, työpaikan pikkujoulujen takia, mihin menin aveciksi.

Fyysinen kanssa käyminen on silloinkun sitä on rouvan halujen mukaista ja niiden hoitamista. Kun rouva on valmis, niin mun laukeaminen on mun vastuulla. Mitään aloitteita ei ole odotettavissa rouvalta, hän haluaa nukkua lähellä muttei rakastella. Lapset alkavat lähestyä murkkuikää ja meikäläinen on edelleen yksinhuoltaja viikot ja usein myös viikonloput. Lapset eivät halua mennä äidilleen viikonloppuisin.
Olen kehoittanut rouvaa usein miettimään, että missä mennään ja mitä tehtäisiin. Mitään ei tapahdu. Hänen mielestään kaikki on ok ja minä vaan valitan. Hänellä on kaikki kunnossa. Mielestäni minullakin on oikeuksia ja jopa oikeus vaatia vastinetta antamilleni mahdollisuuksille. Pikkuhiljaa ero alkaa tuntua ainoalle järkevälle mahdollisuudelle. Haluan parisuhteen jossa on henkistä ja fyysistä yhdessäoloa.
Heittäkää jotain ajatuksia. Tietysti mulla on tietyn väriset lasit kun tätä kirjoitan, mutta asiat ovat mielestäni näin lyhykäisyydessään.
 
Olen kehoittanut rouvaa usein miettimään, että missä mennään ja mitä tehtäisiin. Mitään ei tapahdu. Hänen mielestään kaikki on ok ja minä vaan valitan. Hänellä on kaikki kunnossa. Mielestäni minullakin on oikeuksia ja jopa oikeus vaatia vastinetta antamilleni mahdollisuuksille. Pikkuhiljaa ero alkaa tuntua ainoalle järkevälle mahdollisuudelle. Haluan parisuhteen jossa on henkistä ja fyysistä yhdessäoloa.

Tuossapa sen sanoit, mitä haluat. Kuulostaa siltä, että vaimosi ei nyt jostain syystä halua parisuhdetta, jossa on henkistä ja fyysistä yhdessäoloa. Mutta vaimosi tahto ei poista sitä faktaa, että sinä itse taas ansaitset sellaisen elämän kuin haluat.

Olet näemmä tehnyt enemmän kuin oman osasi perhe-elämästä, mutta silläkään ei oikeastaan ole viime kädessä merkitystä. Parisuhde kun on kahden kauppa: silloin sillä on ainakin mahdollisuuksia onnistua, kun kumpikin haluaa sitä sen toimivan ja ottaa aikaa sille suhteelle. Vanhempien parisuhteen varaanhan minkä tahansa yhden perheen onni perustuu: jos se parisuhde yrittää toimia vaan yhteen suuntaan, niin sitten on kohta kaksi perhettä...
 

Yhteistyössä