Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Minusta sen alkuhuuman, eli n. 3 ensimmäistä vuotta, aikana ei pitäisi lapsia ainakaan tehdä.
Pitäisi ensin saada ne ruusunpunaiset lasit silmiltään ja nähdä siinä toisessa myös ne huonot puolet ja arjen ehtiä astua kuvioihin.
Mun ruusunpunaiset lasit kerkes tippua moneen kertaan ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Mut poljettiin, rikottiin, petettiin ja käytettiin niin hyväksi, että tavatessa mieheni tiesin löytäneeni sellaisen ihmisen joka oli mulle kuin puuttuva palanen elämästäni ja oikea kultakimpale.
Jos olisi ollut yhtä k*sipää kuin mitä exäni olivat olleet niin olisin sen kyllä huomannut heti kättelyssä. Kun tarpeeksi monta kertaa rikotaan, oppii kummasti huomaamaan keneen voi luottaa ja keneen ei.
En tehnyt päätöstä sen perusteella miltä minusta tuntuu, koska silloin jonkin mennessä vikaan olisin satuttanut enemmän vain itseäni ja lisäkseni lastani.
Vaan tein tietoisen valinnan ja rakkaus kasvoi pikku hiljaa ja kasvaa yhä.
Meillä arki astui heti eteen, kun mukana kuvioissa oli kuitenkin pieni lapsi.
Ja joskus on vaan semmonen juttu, että tuntee toisen ihmisen kuin se olisi ollut siinä aina, vaikka vasta olisi nähty, sielunystäväni ja elämäni puuttuva palanen :heart: