kuinka kauan odottaa sormusta?

[akka-nen]

Oikeasti, mitä te tarkoitatte kun kirjoitatte "miehen pakottamisesta naimisiin"? Siis, miten ketään voi pakottaa? Kysytäänhän siinä tilaisuudessa molemmilta, että tahdotko...

Ei minusta lapsen takia voi ketään pakottaa naimisiin. Voihan sen lapsen hoitaa yhdessäkin, jos se yhdessä on hankittukin, ilman avioliittoa tai vaikka sitten eri osoitteista. Aina sanotaan, että kyllä lapset aistivat, jos perheessä isällä ja äidillä ei ole asiat keskenään ok. Ja sitten lapset alkavat syyttämään itseään, että ovat kiukutelleet liikaa tai ovat olleet tottelemattomia tai mitänytikinä, ja ajattelevat että heidän käytöksessään täytyy ollaa syy ongelmiin. Mutta mutta... kehottaisin ap:ta juttelemaan asioista. Molempien pitää pystyä parisuhteessa perustelemaan kantansa ja kunnioittamaan toisen mielipidettä. Eli siis keskustelemaan. Monesti tuntuu siltä, että jos asioista keskusteltaisiin ensin kunnolla, eikä tehtäisi pitkälle vietyjä johtopäätöksiä muutaman ympäripyöreän lausahduksen jälkeen, moni asia olisi helpompaa.

 

[38-v nainen, joka ei enää saa lapsia]

Tässäpä minä olen hyvänä esimerkkinä siitä, että eka raskaus sai alkunsa lähes ensi yrittämällä, toinen raskaus kolmekymppisenä veikin aikaa reilun vuoden yrittämisen verran ja kolmatta raskautta nyt 38-vuotiaana ei näy eikä kuulu, vaikka ilman ehkäisyä on oltu jo yli 2 vuotta. Lapsettomuushoidot ovat tällä hetkellä ison asuntolainan takia pois kuvioista. Olen pikkuhiljaa joutunut miettimään, että en ehkä saa enää sitä iltatähteäni, vaikka haluaisin. Saman ukon kanssa sitä lasta on yritetty, joten olen lähes 100 %:sesti varma, että kyse on yksinomaa minun ikääntymisestäni.

Minulla esimerkiksi kuukautiset alkoivat hyvin nuorena, joka tarkoittaa sitä, että se hedelmällinen ikä myös päättyy aikaisemmin. Jos minulla alkoi kuukautiset 10-vuotiaana ja jollakulla toisella luokkatoverillani 15-vuotiaana, niin sillä toisella on noin 5 vuotta enemmän aikaa tehdä lapsia. Tietysti elämäntavat vaikuttavat myös (esim. tupakointi vanhentaa soluja, myös munasoluja, jotka tytöllä on valmiina kehossaan jo heti syntyessään).

Miehelläsi on oikeus haluta asioita, mutta niin on sinullakin. Evoluutio on luonut ihmiset ja eläimet sellaisiksi, että jos ei ole lisääntymishaluja, niin sen yksilön geeniperimä loppuu siihen. Jos mies tai nainen jahkailee lisääntymisasiassa liian pitkään, sopivaa puolisoa ei ehkä enää ole tai ikä on tehnyt jo tehtävänsä. Ei esimerkiksi 40-50 -vuotiaan lasta haluavan miehenkään ole helppo löytää itselleen hedelmällisessä iässä olevaa naista, sillä naisten on aina helpompi löytää itselleen mies kuin miehen itselleen nainen. Suomessa sinkuista suurin osa on miehiä.

Minä varmaankin tekisin sillä lailla, että ottaisin asian puheeksi miehen kanssa, sillä täytyyhän parisuhteessa voida puhua kaikista asioista. Kertoisin, että kysyn puolen vuoden päästä asiaa uudelleen. Jos mies ei edelleenkään ole muuttanut mieltään, alkaisin etsimään uutta asuntoa ja uutta puolisoa.

 

[Niin minäkin]

kuten 39-v. Saman tekisin.

 

[hahaa..]

Minulla esimerkiksi kuukautiset alkoivat hyvin nuorena, joka tarkoittaa sitä, että se hedelmällinen ikä myös päättyy aikaisemmin. Jos minulla alkoi kuukautiset 10-vuotiaana ja jollakulla toisella luokkatoverillani 15-vuotiaana, niin sillä toisella on noin 5 vuotta enemmän aikaa tehdä lapsia. Tietysti elämäntavat vaikuttavat myös (esim. tupakointi vanhentaa soluja, myös munasoluja, jotka tytöllä on valmiina kehossaan jo heti syntyessään).

Ei se mene ihan noin. Toisilla kuukautisten alusta vaihevuosiin voi olla vain 15 vuotta. Toiset pystyy saamaan lapsia vielä viidenkympin toisella puolella. Toiset käyttää epillereitä 10v (esim.15-25) ja näin "säästää" jopa yli 100 munasolua, ilman että ne valuisivat viemäriin kuukausittain. Jotkut taas ei saa lapsia ollenkaan, vaikka alottaisivat yrityksen alle 20vuotiaina.

 

[miehenä....]

Mies ei tarvitse omaa huonetta, mies tarvitsee polun ja leirin.

Matti Mäkelä

 

[Surullinen kuvio]

Nimimerkki "Avioliitossa 2v" esitti tosi surullisen kuvion. Toinen haluaa lapsia ja toinen ei, silloin jomman kumman on annettava periksi, jos kerran kuitenkin yhdessä halutaan olla.

Jotenkin tuosta kirjoituksesta kuulsi tietynlainen marttyyrimainen asenne: Olen valmis eroamaan, jos haluat lapsia enemmän kuin minua. Mies pannaan siis ahtaalle, hänen rakkautensa määrä joutuu koko ajan puntariin. Aika ajoin siitä sitten vielä muistutetaan.

Kun ollaan vielä suht. nuoria, on "varaa" uskoa rakkauden huumaan ja valtaan, ja elämä tarjoaa muutenkin kaikenlaista touhua ja menoa. Mutta iän myötä alkaa tasaantuminen, ja silloin moni miettii, mitä on tehnyt ja mitä on edessä, mahdollisesti. Silloin voi tulla eteen se, että itse asiassa ollaankin odotettu elämältä eri asioita ja kenties se toinen ihminen siinä onkin ollut esteenä sen oman haaveen toteutumattajäämisessä.

Minusta lapsenhankinta on sellainen asia, että siinä toiveiden pitäisi mennä yksiin. Ehdottomasti. On se niin suuri asia kuitenkin, että nimenomaan siinä ei saisi pareilla olla erimielisyyttä. Kummankaan ei pidä joutua hautaamaan haavettaan. Siinä voi myöhemmin tulla tosi katkeria asioita pintaan, niitä, joita on koko ikänsä piilotellut ja uskotellut pärjäävänsä.

Meillä haluttiin lapsia molemmat, mutta emme saaneet. Kaikki on tehty, mitä nykylääketiede voi tarjota, mutta lapsettomiksi jäimme. Olemme onnellisia kuitenkin siitä, että teimme sen kaiken, lähdimme niihin rankkoihin hoitoihin. Ei jäänyt kummankaan mieltä kaivelemaan, että jos sittenkin ja jos sittenkin. Tämä lapsettomuus on yhteinen surumme ja yhdessä olemme opetelleet siitä selviämään. Ei tulisi mieleeníkään muistutella miehelleni aika ajoin, että jos haluat saada lapsia, niin erotaan ja voit koittaa hankkia niitä jonkun muun naisen kanssa. Minusta se olisi julmaa ja typerää, kuvastaisi vain omaa katkeruuttani.

Tälle nimimerkille "avioliitossa 2v." sanoisin, että lopeta sinäkin tuo muistutteleminen. Miehesihän jo valitsi sinut, eikös sen pitäisi riittää? Kyllä hän aivan varmasti osaa ratkaisunsa tehdä, jos siihen tarve tulee. Teet vain itsestäsi kyynisenoloisen marttyyrin pitämällä tätä asiaa esillä ja tavallaan kuin testaat kaiken aikaa hänen rakkauttaan. Se saattaa jossain vaiheessa alkaa suututtaa miestä.

 

[yks juttu vaan]

Yksi tuttava pari ei saanut lapsia keskenään, nainen jätti ja otti toisen miehen, lapsia tuli heti. Exäkin löysi uuden naisen ja on saanut hänen kanssaan lapsia. Heidän kemiat ei vain sopineet yhteen eikä kummassakaan ollu lopulta vikaa. Että näinkin voi käydä

 

[Täätästä]

Toiset käyttää epillereitä 10v (esim.15-25) ja näin "säästää" jopa yli 100 munasolua, ilman että ne valuisivat viemäriin kuukausittain.

Anteeksi nyt vaan, mutta miten ne pillerit "säästää munasoluja valumasta viemäriin"? Tuleehan ne kuukautiset kerran kuussa, itse asiassa saattavat tulla tiheämminkin kuin ilman pillereitä, kun ovat niin säännölliset.

 

[höpönlöpön]

Toiset käyttää epillereitä 10v (esim.15-25) ja näin "säästää" jopa yli 100 munasolua, ilman että ne valuisivat viemäriin kuukausittain.

Anteeksi nyt vaan, mutta miten ne pillerit "säästää munasoluja valumasta viemäriin"? Tuleehan ne kuukautiset kerran kuussa, itse asiassa saattavat tulla tiheämminkin kuin ilman pillereitä, kun ovat niin säännölliset.

Joo, toi on vanha ja väärä uskomus, että e-pillerit muka "säästäisivät" jotenkin munasoluja. Ei ne siinä mihinkään säästy. Höpönpöppöä.

 

[Ruususen unta]

Niin, ja mitä tekemistä sormuksella ja munasoluilla on keskenään?

 

[jaamäävaanjoo]

Niin, ja mitä tekemistä sormuksella ja munasoluilla on keskenään?

Päivän paras!

 

[aika kuluu nopeasti]

Ei nainen voi ikuisesti odotella, jos lapsia haluaa. Jos oletetaan, että realistisesti ajatellen voi mennä monta vuotta ennenkuin löytä edes jonkun, jonka kanssa viitsii (ja hänkin haluaa) lyödä hynttyyt yhteen, ja sen jälkeen odotellaan jokunen vuosi, päättäkö mies haluta lapsia ja jos niin milloin. Jos ei, erotaan, taas menee muutama vuosi sinkkumakrkinoilla, löytyy ehkä uusi meis jonka kanssa taas muutama vuosi yhdessäoloa ja selvittelyä haluaako meis ehkä jos mahdollisesti josksu epämääräisessä tulevaisuudessa lapsia. Sitten pian nainen onkin jo 40+ ja lapsensaanti vaikeampaa.

Eli oikeasti: kyllä mielestäni kannattaisi jo ennen avoliittoa selvitellä vähän toistensa elämän tavoitteita. Esim. tuo juttu haluaako lapsia vai ei kannattaa selvittää suht rivakkaan. Jos ei ole ehtinyt vielä saman katon alle asumaan, on helpompi erota ja lähteä kummankin tavoittelemaan kumppania, joka haluaa elämältä samoja asioita.

Ap:lle suosittelen, että istutat miehesi alas, ja sanot, että nyt käytte vakavan keskustelun tulevasta, ja sen perusteella teet päätöksesi: joko pysyt suhteessa tai lähdet.

 

[karismaako.]

Yksi tuttava pari ei saanut lapsia keskenään, nainen jätti ja otti toisen miehen, lapsia tuli heti. Exäkin löysi uuden naisen ja on saanut hänen kanssaan lapsia. Heidän kemiat ei vain sopineet yhteen eikä kummassakaan ollu lopulta vikaa. Että näinkin voi käydä

juu..Äitee on aina varma, mut isä ei.

 

[oman elämän eläminen]

Miksi ylipäätään pitää odotella sormusta ja miehen löytymistä? Eläkää hyvät siskot omaa elämäänne täysillä, älkääkä turvautuko liikaa parisuhteeseen. Mitä enemmän takerrutte avioliittoumelmiin, sitä
suuremmalla todennäköisyydellä se pakenee kauas pois. Rakkauskin ilmestyy yleensä silloin, kun sitä vähiten odottaa.

 

[?]

Minulla esimerkiksi kuukautiset alkoivat hyvin nuorena, joka tarkoittaa sitä, että se hedelmällinen ikä myös päättyy aikaisemmin. Jos minulla alkoi kuukautiset 10-vuotiaana ja jollakulla toisella luokkatoverillani 15-vuotiaana, niin sillä toisella on noin 5 vuotta enemmän aikaa tehdä lapsia. Tietysti elämäntavat vaikuttavat myös (esim. tupakointi vanhentaa soluja, myös munasoluja, jotka tytöllä on valmiina kehossaan jo heti syntyessään).

Ei se mene ihan noin. Toisilla kuukautisten alusta vaihevuosiin voi olla vain 15 vuotta. Toiset pystyy saamaan lapsia vielä viidenkympin toisella puolella. Toiset käyttää epillereitä 10v (esim.15-25) ja näin "säästää" jopa yli 100 munasolua, ilman että ne valuisivat viemäriin kuukausittain. Jotkut taas ei saa lapsia ollenkaan, vaikka alottaisivat yrityksen alle 20vuotiaina.

Luuletko etteivät munasolut vanhene jos niitä jemmailee pillereiden avulla munasarjoissa? Mihinköhän tutkimukseen tuokin perustuu. Hedelmällisyys vähenee iän myötä. Ikävuosina 20-25 hedelmättömiä on noin 6%. Ikävuosina 30-35 kyseinen prosenttiosuus on jo 16%. Että siitä voisitten miettiä mitä luokkaa hedelmättömyys on esim. neljänkympin kieppeillä. Samalla voi miettiä myös että jos raskaaksi sattuukin tulemaan niin riskit sikiön kannalta ovat paljon suuremmat.

 

[Sirie]

Sisareni sai "täydellisen" vauvan 38-vuotiaana, ensimmäisensä. Synnytys meni ongelmitta, nopeasti. Ei mitään ongelmia raskausaikana ja nyt jo "palautunut" synnytyksestä. Vauva kasvaa ja on terve ja ponteva.

Oli tod. näk. poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta ei aina kannata tehdä omia päätöksiään peläten pahinta mahdollista...

Toinen ystävättäristäni puhui ensin, että tod. näk. jäävät miehensä kanssa lapsettomiksi, ja puhui hyvin painokkaasti riskeistä, joita raskauteen vanhempana liittyy. Kunnes innostui 40. kynnyksellä lapsia hankkimaan. Nyt odottaa jo toista. Kaikki meni hyvin ensimmäisen kanssa, en ole kuullut ongelmista vielä tämän toisenkaan kanssa. Eikä hän enää tavatessame aloita palopuheitaan myöhäisten ensisynnyttäjien riskeistä. Nyt puhutaan lapsista ja muusta elämästä

Kyllä joskus voi onnistua vanhempanakin, kunhan on valmis kantamaan seuraukset ja tekemään päätöksensä ihan itse (parin kanssa).

 

[vastaus tämäkin]

Jep, jep. Äiti oli 37-vuotias kun minä synnyin ja prin vuoden päästä syntyi toinen lapsi. Molemmat ollaan ihan terveitä ja kaikki meni koko odotusajan todella hienosti. Ei ongelman ongelmaa, ei edes pahoinvointia ollut aamuisin. Me ollaan sitten myös näitä poikkeuksia. Äiti löysi sen miehen vasta tuon ikäisenä, joten ei se perheen perustaminen olisi tullut kysymykseenkään aikaisemmin.

Mutta alkuperäiseen asiaan. Kannattaa pohtia, mitä elämältä haluaa ja mistä on valmis luopumaan. Jos perhe on se sinun juttu, niin se on sinun juttu. Kannattaa ihan vakavasti keskustella. Aina ei voi tietää mitä toinen oikeasti ajattelee ja onko hän koskaan edes koskaan ajatellut koko asiaa kunnolla, vaikka onkin vastannut jotain epämääräistä asiasta. Joskus nimittäin voi olla niin, että jompi kumpi ei ole jotain asiaa pahemmin miettinyt, eikä ole ajatellut sen tärkeyttä edes toiselle tai edes itselleen. Kannattaa oikeasti jutella, eikä tehdä mitään kätiköityjä johtopäätöksiä.

 

[?]

Nythän tämä meni tietysti sen todisteluksi että vanhemmallakin iällä voi saada terveitä lapsia. Tietysti voi eikä kukaan ole muuta väittänytkään. Raskaaksi tuleminen on vaikeampaa ja riskit suuremmat kuin nuoremmilla, mutta se ei tarkoita ettei kukaan yli 35-vuotias maailman historian aikana olisi saanut tervettä lasta.

 

[joojoojoojoo]

Juu, kukaan tosiaan ei ole väittänyt etteikö yli 35-vuotias voisi lasta saada. Ja vielä yli nelikymppinenkin. Kyse ei olekaan siitä vaan siitä, että se voi olla jo aikasten paljon vaikeampaa monilla siinä iässä kuin mitä se olisi ollut vaikka 10 vuotta aikasemmin.

 

[?]

Juu, kukaan tosiaan ei ole väittänyt etteikö yli 35-vuotias voisi lasta saada. Ja vielä yli nelikymppinenkin. Kyse ei olekaan siitä vaan siitä, että se voi olla jo aikasten paljon vaikeampaa monilla siinä iässä kuin mitä se olisi ollut vaikka 10 vuotta aikasemmin.

Niin sitäpä juuri olen tässä sanonut. Keskustelu vain tuntuu sitten kääntyvän siihen että kilpaa vakuutellaan lapsen saannin olevan mahdollista vanhanakin. Ja vaikka lapsia saisikin 40-vuotiaana niin en ole ihan vakuuttunut, että se on paras mahdollinen aika lastenhankintaan. Itse en ainakaan haluaisi olla 60-vuotias kun lapsi on täysi-ikäinen.

 

[ap***]

kiitoksia asiallisista vastauksista.
tuosta lapsen hankinnasta sen verran, että en kirjoittanut tarkkaan asiasta. Asia on siis niin, että minulla ei ole kiire asian kanssa, enkä tiedä haluanko lapsia.
Mutta: mies haluaa todennäköisesti lapsia tehdä,MUTTA ei "tiedä" milloin. Sanon todennäköisesti, koska väittää ettei halua, mutta kun sanon puolileikilläni, että siinä tapauksessa olisit menossa sterilisaatioon, mitä ei kuitenkaan tee. Eli lyhyesti sanottuna, pelkään että hänen mieli muuttuu turhan myöhään, ja olen itse kuitenkin nyt 32. Terveydentilani on myös sellainen, että raskaus olisi riskaabeli nyt ja todella riskaabeli myöhemmin.
Voisin siis elää ilman lapsentekoa, mutta kompromissin vuoksi voisin yhden nyt tehdä.t Tiedän, miten tärkeä asia se vanhemmaksi tosissaan haluaville on, enkä halua riistää sitä lahjaa ihmiseltä, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Mutta, nuoremmaksihan tässä ei enää tulla..
Olen samaa mieltä monien kanssa täällä, että 35 -40 ikävuosien aikana hedelmällisyys laskee rajusti. Nämä yli 40-vuotiaiden hyvin menneet raskaudet ovat mahdollisia, mutta eivät kaikille. Omanlaisiaan ihmeitä.
Tuosta avioliitosta sen verran, että kaikilla on omat elämänarvonsa, niin minullakin.Tässä on lisäksi monia muitakin tekijöitä, kuten se, että olemme ulkomailla, miksi "hoputan"päätöstä ehkä joidenkin mielestä.Lasta en avioliiton ulkopuolella tekisi.

Nimimerkki "aika kuluu nopeasti" sen todella hyvin kiteyttikin: aika tosiaan menee nopeasti, ja minulla kului tähän asti (32) kovalla etsimisellä (!) löytää tämä ensimmäinen mies, jonka kanssa ollaan sen verran samalla aaltopituudella, että harkitsisin avioliittoa. Mahdollisuudet tätä vasten, että löytäisin toisen samanlaisen, ovat pienet.

 

[kamalaa luettavaa]

Terveydentilani on myös sellainen, että raskaus olisi riskaabeli nyt ja todella riskaabeli myöhemmin.
Voisin siis elää ilman lapsentekoa, mutta kompromissin vuoksi voisin yhden nyt tehdä.t Tiedän, miten tärkeä asia se vanhemmaksi tosissaan haluaville on, enkä halua riistää sitä lahjaa ihmiseltä, jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

Harkitse nyt hyvin tarkkaan haluatko ruveta filantroopiksi oman terveytesi ja halujesi vastaisesti. Lapsen lähihoitoaika on sellainen parinkymmenen vuoden projekti josta ei pääse ulos. Minusta tuntuu ihan siltä kuin näkisit oman parisuhteesi jonkinlaisena kaupankäyntinä tms...

 

[en ole samaa mieltä, mutta...]

Totta kai ap saa asettaa elämäänsä tavoitteita, mutta ei tämän miehen kustannuksilla. Jos hän haluaa lapsia ja naimisiin, niin hänen pitää hankkia sellainen mies joka sitä haluaa hänen kanssaan. Eikä vaatia ja kinuta sitä sellaiselta joka siihen ei ole valmis, tai joka sitä ei koskaan ehkä haluakaan. Kun lapsi hankitaan, sitä pitää haluta molempien, ei vain naisen. Lapsi ei ole mikään lelu, jonka voi heittää kirpparille kun ei enää kiinnosta. Lapsi ei ole aina terve ja hyväntuulinen, se myös sairastaa ja kiukuttelee. Silloin henkilö joka hankkii itsekyyksissään lapsen,on myös yksin hoidettava se lapsi ja kannettava yksi kaikki vastuu. Hän ei saa valittaa väsymystä, eikä vaatia sitä, että joku muukin hoitaisi lasta. Kun lapsi hankitaan, vanhempien pitää muistaa vastuu.Siksi tämän miehen lapsettomuus on parempi asia ja etusijalla kuin naisen joka haluaa YKSIN lapsen. Jos yhdessä halutaan, niin vastuu myös kannetaan yhdessä. Naisilla ei ole mitään oikeutta hankkia lasta yksin, mieheltä kysymättä. Ja kuten jo sanoin, niin ei muuta kuin spermapankkiin ja hommaa sitä kautta lapsen, jos sitä niin kovasti haluaa. Ja huolehtii ja elättää myös yksin sen. Ap:n kirjoiutuksesta käy täysin selville, että hän käyttää kaikin keinoin miestä hyväkseen.

Valtaosa naisista haluaa lapsia siksi, kun muillakin on. Ei suuresta rakkaudesta,vaan siitä syystä että halutaan täyttää normit.

Nelikymppinen ei ole liian vanha saamaan lapsia. Tiedän pariskuntia joissa ensimmäinen lapsi on syntynyt kun nainen on ollut yli 40. Yhden pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi kun nainen oli 42v ja toinen kun hän täytti 45 vuotta. Lapset täysin terveitä ja todella toivottuja ja rakastettuja. M O L E M M A T, mies ja nainen ovat halunneet ne lapset.

Kysymys sinulle; Jos sinä olisit mies, etkä haluaisi lapsia etkä naimisiin. Olisitko onnellinen kun avokkisi pakottaisi sinut isäksi ja veisi vihille. Ostaisit asunnon ja elättäisit? Olisiko se sinusta oikein. Onko oikein tehdä toiselle jotain sellaista mitä ei todellakaan halua?

Toinen kysymys; Olisitko onnellinen, jos miesystävästi raiskaisi sinut? Hänelle olisi tullut vain niin kovat halut, että sinun kielloista huolimatta tekisi sen? Eikö siinäkin tapauksessa pitäisi asettaa etusijalle sen jolla on niitä haluja?

Onko oikein päättää toisen ihmisen elämästä? EI OLE!!!

En ole tämän kirjooittajan kanssa ollenkaan samaa mieltä. Mielestäni kirjoitat tässä, että isä (tai äiti) voi jättää lapsen kokonaan toisen vanhemman hoidettavaksi, jos sattuu olemaan niin, että hän ei ole lasta alunperin halunnut. Ei se niin saini tosi elämässä mennä. Ei se lapsi ole syyllinen siihen tilanteeseen, eikä näin ollen hänelle saisi kostaa tilannetta. Jos jollekin pitää olla vihainen, niin sen pitäisi olla se toinen vanhempi, joka sitä lasta on yksinään halunnut. Se lapsi ei ole tähän maailmaan itse halunnut tulla, eikä päättänyt mitään vielä itse, vaan kaikki on päättänyt joku toinen. Toisen elämästä ei tietenkään ole oikeus päättää, mutta tässähän sinä kirjoitat sitten niin, että toinen vanhempi voi päättää, että hän ei hoida tai huolehdi, ei osallistu lapsen elämään, eli on päättänyt, että lapsella ei ole kunnollista isää/äitiä. Näin ollen siis päättää lapsen elämästä. Mielestäni tämä on sellainen asia, että jos kiistaa syntyy, niin lapsi ei siitä saisi todellakaan kärsiä. Olisi todella typerää ja kypsymätöntä kostaa lapselle. Eihän hän ole mitään tehnyt. Miettisit vielä kirjoitustasi. Siinä olemme samaa mieltä, että molempien pitäisi ehdottomasti haluta yhdessä hankkia lapsi/lapsia. Mutta kuten tiedät vahinkojakin sattuu...

 

[Nin-a]

kiitoksia asiallisista vastauksista.
tuosta lapsen hankinnasta sen verran, että en kirjoittanut tarkkaan asiasta. Asia on siis niin, että minulla ei ole kiire asian kanssa, enkä tiedä haluanko lapsia.
Mutta: mies haluaa todennäköisesti lapsia tehdä,MUTTA ei "tiedä" milloin. Sanon todennäköisesti, koska väittää ettei halua, mutta kun sanon puolileikilläni, että siinä tapauksessa olisit menossa sterilisaatioon, mitä ei kuitenkaan tee. Eli lyhyesti sanottuna, pelkään että hänen mieli muuttuu turhan myöhään, ja olen itse kuitenkin nyt 32. Terveydentilani on myös sellainen, että raskaus olisi riskaabeli nyt ja todella riskaabeli myöhemmin.
Voisin siis elää ilman lapsentekoa, mutta kompromissin vuoksi voisin yhden nyt tehdä.t Tiedän, miten tärkeä asia se vanhemmaksi tosissaan haluaville on, enkä halua riistää sitä lahjaa ihmiseltä, jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Mutta, nuoremmaksihan tässä ei enää tulla..
Olen samaa mieltä monien kanssa täällä, että 35 -40 ikävuosien aikana hedelmällisyys laskee rajusti. Nämä yli 40-vuotiaiden hyvin menneet raskaudet ovat mahdollisia, mutta eivät kaikille. Omanlaisiaan ihmeitä.
Tuosta avioliitosta sen verran, että kaikilla on omat elämänarvonsa, niin minullakin.Tässä on lisäksi monia muitakin tekijöitä, kuten se, että olemme ulkomailla, miksi "hoputan"päätöstä ehkä joidenkin mielestä.Lasta en avioliiton ulkopuolella tekisi.

Nimimerkki "aika kuluu nopeasti" sen todella hyvin kiteyttikin: aika tosiaan menee nopeasti, ja minulla kului tähän asti (32) kovalla etsimisellä (!) löytää tämä ensimmäinen mies, jonka kanssa ollaan sen verran samalla aaltopituudella, että harkitsisin avioliittoa. Mahdollisuudet tätä vasten, että löytäisin toisen samanlaisen, ovat pienet.

Siis mies sanoo ettei halua lasta mutta sinä tulkitset että hän todennäköisesti kuitenkin haluaa koska ei ole käynyt sterilisoitavana? Jos mies sanoo ettei halua, niin hän ei halua. Tyydy siihen. Lisäksi, jos kerran itse voit elää ilman lapsentekoa ja mies ei lasta halua niin minkä ihmeen "kompromissin" vuoksi sinun pitäisi lapsi tehdä. Kertomasi mukaan olette samoilla linjoilla asiassa. Älä oleta että kaikki ihmiset haluavat lapsia ja että miehellesikin tuo vaihe tulee. Ei kaikille tule.

 

[miehen sterilisaatiosta]

Minun miehenikään (enkä minä) ei halua lapsia, mutta ei mies silti sterilisointiakaan halua. Olemme asiasta lyhyesti keskustelleet. Miehillä varmaan yleensä on jonkinmoinen pelko sitä kohtaan että lääkäri käy käsiksi "perhekalleuksiin", siis lähinnä uskon että tämä johtuu siitä että pelkäävät tavallaan miehuuden menettämistä jos suostuvat sterilisoitavaksi, vaikka näin ei tosiasiassa olekaan.

Uskoisin että jos oma mieheni tietäisi paremmin mitä sterilisaatio pitää sisällään, hän voisi olla valmis siihen. Ehkä hieman myöhemmin, kun keskustellaan asiasta enemmän. Miehelle sterilisaatio on kuitenkin helpompi tehdä kuin naiselle.