kuinka kauan odottaa sormusta?

[kaisaåå]

kysymykseni koskee siis sitä, että kuinka kaukan kolmekymppisenä kannattaa odottaa sormusta mieheltä?
Olen 33vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi. yhdessä vuosi, asutaan yhdessä.
olen pikkuhiljaa aloitellut keskustelua tulevasta, näkeekö hän avioliittoa ja milloin.
vastaukset ovat ympäripyöreitä, tyyliin miksi, kun kaikki eroaa kuitenkin.yhteisestä asunnon hankinnasta ei ole myöskään puhuttu (en siihen omien tulojeni perusteella pystyisikään).
Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?
miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä. itselläni ei ole mikään tulipalokiire, mutta pelkään että hänen biologinen kellonsa lähtee "tikittämään" vasta 10 vuoden päästä, kun olen itse jo turhan vanha.

 

[Nin-a]

Ei miehellä ala ikinä biologinen kello tikittämään. Sitä on turha odottaa. Miehelle tulee elämässä ehkä pari kertaa olo ettei lasten hankinnasta haittaakaan olisi ja siihen saumaan naisen pitää iskeä. Mitään varsinaista vauvakuumetta miehelle ei tule.

Voi olla ettei miehesi ole naimisiin menevää tyyppiä eli ei siis usko avioliittoon. Istukaa alas ja keskustelkaa siitä miten hän näkee tulevaisuuden. Aikooko sitoutua tosissaan, haluaako hankkia lapsia, kävisikö yhteisen asunnon osto jne. Vastausten perusteella teet sitten päätöksesi. Älä kuitenkaan uskottele itsellesi että iän myötä hänen mielipiteensä ehkä muuttuvat ja haluaakin eri asioita kuin nyt. Seurustelin 7 vuotta sitten miehen kanssa joka sanoi haluavansa lapsia 10 vuoden päästä. Samaa sanoo vieläkin, edelleen 10 vuoden päästä. Onneksi on entinen mies.

 

[uytrewq]

Sinkkumarkkinoille hakemaan mitä? Sopivaa siittäjää vai? Mikä ihmeen paniikki sinulla on saada perhe? Etkö rakasta nykyistä miestäsi? Etkö todella jaksa odottaa? Haloo, olette olleet vasta vuoden yhdessä!

 

[toivottavasti miehesi on maho]

kysymykseni koskee siis sitä, että kuinka kaukan kolmekymppisenä kannattaa odottaa sormusta mieheltä?
Olen 33vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi. yhdessä vuosi, asutaan yhdessä.
olen pikkuhiljaa aloitellut keskustelua tulevasta, näkeekö hän avioliittoa ja milloin.
vastaukset ovat ympäripyöreitä, tyyliin miksi, kun kaikki eroaa kuitenkin.yhteisestä asunnon hankinnasta ei ole myöskään puhuttu (en siihen omien tulojeni perusteella pystyisikään).
Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?
miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä. itselläni ei ole mikään tulipalokiire, mutta pelkään että hänen biologinen kellonsa lähtee "tikittämään" vasta 10 vuoden päästä, kun olen itse jo turhan vanha.

Ilmeisesti olet hakemassa vain siitossonnia itsellesi. Katsohan peiliin ja luehan kirjoituksesi muutamaan kertaan, niin huomaat ehkä kuinka itsekäs olet. Minä haluan naimisiin, minä haluan lapsen. Jos mies haluaa sinun kanssa naimisiin niin hän varmasti kosii ja jos haluaa kanssasi lapsen, niin varmasti ilmoittaa senkin. Oletko tosiaan niin tyhmä, että luulet, että miesystäväsi pitää elää niin kuin SINÄ HALUAT!!! Haloo, kyseessä on kaiksi ihmistä joilla on molemmilla omat suunnitelmat elämälle.Jos sinun biologinenkello tikittää, niin mitä sitten??? Mene spermapankkiin ja hommaa kersa sitä kautta! Et välitä miehestä pätkääkään, haluat vain käyttää häntä hyväksesi. Siittää sinulle lapsen ja ostaa asunnonkin kun sinulle kerran ei ole varaa. Häät maksaa mies varmaan mielellään myös. Ja sitten KUN tulee ero, niin sinulle jää asunto ja lapsi ja mies elättää sinua edelleen.Todella halpamainen ajattelutapa. Toivottavasti mies ymmärtää jättää sinut hyvissä ajoin. Jos koet olevasi 10 vuoden päästä turhan vanha niin mitä helvettiä elät niin pitkään? Meinaatko, että neilikymppiset ei voi saada lapsia tai, että nelikymppisten elämä on jo ohi? Kyllä olet yksinkertainen.

 

[LLL]

Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?

miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä.

Siis ainoat vaihtoehdot on naimisissa / sinkku ? Eiköhän olis ihan viisasta "tyytyä" avoliittoon niin kauan kuin sitä kestää... Ei tosiaan kuulosta kauheen hyvältä että miehen pitäisi hankkia teille yhteinen asunto jota hän ei halua, pitäisi mennä naimisiin vaikka hän ei halua, pitäisi pykätä lapsia vaikka hän ei halua...

 

[nuorehko]

Ja minä luulin naiivisti, että yhdessöolo perustuu rakkauteen..

 

[Nin-a]

kysymykseni koskee siis sitä, että kuinka kaukan kolmekymppisenä kannattaa odottaa sormusta mieheltä?
Olen 33vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi. yhdessä vuosi, asutaan yhdessä.
olen pikkuhiljaa aloitellut keskustelua tulevasta, näkeekö hän avioliittoa ja milloin.
vastaukset ovat ympäripyöreitä, tyyliin miksi, kun kaikki eroaa kuitenkin.yhteisestä asunnon hankinnasta ei ole myöskään puhuttu (en siihen omien tulojeni perusteella pystyisikään).
Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?
miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä. itselläni ei ole mikään tulipalokiire, mutta pelkään että hänen biologinen kellonsa lähtee "tikittämään" vasta 10 vuoden päästä, kun olen itse jo turhan vanha.

Ilmeisesti olet hakemassa vain siitossonnia itsellesi. Katsohan peiliin ja luehan kirjoituksesi muutamaan kertaan, niin huomaat ehkä kuinka itsekäs olet. Minä haluan naimisiin, minä haluan lapsen. Jos mies haluaa sinun kanssa naimisiin niin hän varmasti kosii ja jos haluaa kanssasi lapsen, niin varmasti ilmoittaa senkin. Oletko tosiaan niin tyhmä, että luulet, että miesystäväsi pitää elää niin kuin SINÄ HALUAT!!! Haloo, kyseessä on kaiksi ihmistä joilla on molemmilla omat suunnitelmat elämälle.Jos sinun biologinenkello tikittää, niin mitä sitten??? Mene spermapankkiin ja hommaa kersa sitä kautta! Et välitä miehestä pätkääkään, haluat vain käyttää häntä hyväksesi. Siittää sinulle lapsen ja ostaa asunnonkin kun sinulle kerran ei ole varaa. Häät maksaa mies varmaan mielellään myös. Ja sitten KUN tulee ero, niin sinulle jää asunto ja lapsi ja mies elättää sinua edelleen.Todella halpamainen ajattelutapa. Toivottavasti mies ymmärtää jättää sinut hyvissä ajoin. Jos koet olevasi 10 vuoden päästä turhan vanha niin mitä helvettiä elät niin pitkään? Meinaatko, että neilikymppiset ei voi saada lapsia tai, että nelikymppisten elämä on jo ohi? Kyllä olet yksinkertainen.

Olipa rakentava kirjoitus. Ap ei siis saa asettaa elämälleen tavoitteita. Hän ei saa haluta lapsia ja on itsekäs kun mieheltä moista odottaa. Sen sijaan hänen pitäisi mielestäsi odottaa kunnes mies ilmoittaa haluavansa naimisiin tai haluavansa lapsia. Eli elää juuri kuten mies haluaa, miehen aikataulun mukaan. Miksi ap:lta on enemmän väärin haluta suhteessaan lapsia kuin hänen mieheltään olla haluamatta niitä? Kummallista että mies saisi suhteessa asettaa rajoja ja aikatauluja ja elää niin kuin itse tykkää mutta nainen ei.

Teoriasi miehen hyväksikäytöstä oli myös oikein näppärä ja erittäin lapsellinen. Jos se että haluaa miehen kanssa on hyväksikäyttöä ja johtaa automaattisesti eroon jonka jälkeen nainen käyttää edelleen miestä hyväksi, niin siinä tapauksessa 95% kaikista naisista käyttää vain miestä hyväksi. Valtaosa naisista kuitenkin haluaa lapsia. Ja ihan vaan tiedoksi että nelikymppinen nainen ON liian vanha saamaan lapsia.

 

[Arvot elämässä]

Usein ystäväpiiri vaikuttaa paljon. Jos miehesi omasta kaveripiiristä juuri kukaan ei ole mennyt naimisiin eikä ole hankkinut lapsia, niin tuskinpa miehesi "uskaltaa" olla tienraivaajana näissä asioissa. Miehesi vaikuttaa siltä, että hän ei uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä, vaan haluaa pitää ovet avoinna, jotta tarvittaessa lähteminen on helpompaa. Valitettavasti nykyään ei haluta sitoutua, vaan halutaan olla mahdollisimman vapaita ja juurettomia, jotta voi lennellä minne haluaa.

Jos miehesi on nähnyt ympärillään vain epäonnisia suhteita, on ehkä itse avioeroperheestä jne, niin miehelläsi ei ole halua sitoutua muuta kuin vain juuri ja juuri sen verran, että saa jonkun kanssa kulut jaettua ja saa sopivasti seksiä.

Tässä on juuri se ristiriita, että jos miehesi saa suhteelta sen, mitä hän haluaa, niin vaikuttaisi juuri siltä, että sinun pitäisi hänen mielikseen tyytyä siihen samaan. Miehesi ei halua sitoutua, koska hänelle riittää tämä. Entisaikoinahan moni nainen ei esimerkiksi antanut seksiä, ennenkuin päästiin naimisiin, vaikka mies vaati ja nainen pihtasi. Nykyään kun annetaan seksiä jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistäkään puhetta kihloihin menosta tms, niin nainen on siinä tilanteessa vaatijan asemassa ja mies pihtaa sormusta.

Minusta sinun ei todellakaan kannata tuhlata aikaasi liikaa miehen kanssa, jos näyttää siltä, että hänellä ei ole mitään halua sitoutua ja hankkia lapsia nyt (tai ei ehkä koskaan). Jos haluat lapsen, muttet parisuhdetta, niin se tietysti on helppo homma hoitaa. Ensisijaisesti lienee paikallaan hankkia parisuhde, jossa mies haluaa jälkikasvua ja vasta sitten ryhtyä ehkäisyn poisjättöön.

 

[realistielli]

Minun mielestäni, jos miehesi kysyy miksi haluat avioitua kun kaikki kuitenkin eroaa, niin sinun täytyisi kyetä tämä perustelemaan. Jos sinä olet se joka avioliittoon haluaa, niin sinun pitää tietää miksi, ei vähiten oman itsesi takia.

Vuosi on minusta tosi lyhyt aika! Olen itse ollut mieheni kanssa yksissä neljä vuotta josta yhteisen katon alla vajaan vuoden, enkä keksi mitään syytä minkä takia se sormus pitäisi saada. Enkä todellakaan olisi edes halunnut muuttaa yhteen vasta vuoden seurustelun jälkeen. Tuttavapiirissä on kymmenenkin vuotta yhteistä elämää viettäneitä jotka eivät ole toisiaan rengastaneet. Miksi se on pakollista? Ei meillä ole yhteistä omaisuutta, lapsia suunnitteilla tms. jonka takia jotain formaalia sopimuspuolta pitäisi pohtia. Omistamme asunnon sijoittamiamme summia vastaavasti ja maksamme kumpikin omia lainojamme. Erilliset tilit ja niin poispäin. Yhdessä ollaan rakkaudesta.

 

[toivottavasti miehesi on maho]

kysymykseni koskee siis sitä, että kuinka kaukan kolmekymppisenä kannattaa odottaa sormusta mieheltä?
Olen 33vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi. yhdessä vuosi, asutaan yhdessä.
olen pikkuhiljaa aloitellut keskustelua tulevasta, näkeekö hän avioliittoa ja milloin.
vastaukset ovat ympäripyöreitä, tyyliin miksi, kun kaikki eroaa kuitenkin.yhteisestä asunnon hankinnasta ei ole myöskään puhuttu (en siihen omien tulojeni perusteella pystyisikään).
Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?
miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä. itselläni ei ole mikään tulipalokiire, mutta pelkään että hänen biologinen kellonsa lähtee "tikittämään" vasta 10 vuoden päästä, kun olen itse jo turhan vanha.

Ilmeisesti olet hakemassa vain siitossonnia itsellesi. Katsohan peiliin ja luehan kirjoituksesi muutamaan kertaan, niin huomaat ehkä kuinka itsekäs olet. Minä haluan naimisiin, minä haluan lapsen. Jos mies haluaa sinun kanssa naimisiin niin hän varmasti kosii ja jos haluaa kanssasi lapsen, niin varmasti ilmoittaa senkin. Oletko tosiaan niin tyhmä, että luulet, että miesystäväsi pitää elää niin kuin SINÄ HALUAT!!! Haloo, kyseessä on kaiksi ihmistä joilla on molemmilla omat suunnitelmat elämälle.Jos sinun biologinenkello tikittää, niin mitä sitten??? Mene spermapankkiin ja hommaa kersa sitä kautta! Et välitä miehestä pätkääkään, haluat vain käyttää häntä hyväksesi. Siittää sinulle lapsen ja ostaa asunnonkin kun sinulle kerran ei ole varaa. Häät maksaa mies varmaan mielellään myös. Ja sitten KUN tulee ero, niin sinulle jää asunto ja lapsi ja mies elättää sinua edelleen.Todella halpamainen ajattelutapa. Toivottavasti mies ymmärtää jättää sinut hyvissä ajoin. Jos koet olevasi 10 vuoden päästä turhan vanha niin mitä helvettiä elät niin pitkään? Meinaatko, että neilikymppiset ei voi saada lapsia tai, että nelikymppisten elämä on jo ohi? Kyllä olet yksinkertainen.

Olipa rakentava kirjoitus. Ap ei siis saa asettaa elämälleen tavoitteita. Hän ei saa haluta lapsia ja on itsekäs kun mieheltä moista odottaa. Sen sijaan hänen pitäisi mielestäsi odottaa kunnes mies ilmoittaa haluavansa naimisiin tai haluavansa lapsia. Eli elää juuri kuten mies haluaa, miehen aikataulun mukaan. Miksi ap:lta on enemmän väärin haluta suhteessaan lapsia kuin hänen mieheltään olla haluamatta niitä? Kummallista että mies saisi suhteessa asettaa rajoja ja aikatauluja ja elää niin kuin itse tykkää mutta nainen ei.

Teoriasi miehen hyväksikäytöstä oli myös oikein näppärä ja erittäin lapsellinen. Jos se että haluaa miehen kanssa on hyväksikäyttöä ja johtaa automaattisesti eroon jonka jälkeen nainen käyttää edelleen miestä hyväksi, niin siinä tapauksessa 95% kaikista naisista käyttää vain miestä hyväksi. Valtaosa naisista kuitenkin haluaa lapsia. Ja ihan vaan tiedoksi että nelikymppinen nainen ON liian vanha saamaan lapsia.

Totta kai ap saa asettaa elämäänsä tavoitteita, mutta ei tämän miehen kustannuksilla. Jos hän haluaa lapsia ja naimisiin, niin hänen pitää hankkia sellainen mies joka sitä haluaa hänen kanssaan. Eikä vaatia ja kinuta sitä sellaiselta joka siihen ei ole valmis, tai joka sitä ei koskaan ehkä haluakaan. Kun lapsi hankitaan, sitä pitää haluta molempien, ei vain naisen. Lapsi ei ole mikään lelu, jonka voi heittää kirpparille kun ei enää kiinnosta. Lapsi ei ole aina terve ja hyväntuulinen, se myös sairastaa ja kiukuttelee. Silloin henkilö joka hankkii itsekyyksissään lapsen,on myös yksin hoidettava se lapsi ja kannettava yksi kaikki vastuu. Hän ei saa valittaa väsymystä, eikä vaatia sitä, että joku muukin hoitaisi lasta. Kun lapsi hankitaan, vanhempien pitää muistaa vastuu.Siksi tämän miehen lapsettomuus on parempi asia ja etusijalla kuin naisen joka haluaa YKSIN lapsen. Jos yhdessä halutaan, niin vastuu myös kannetaan yhdessä. Naisilla ei ole mitään oikeutta hankkia lasta yksin, mieheltä kysymättä. Ja kuten jo sanoin, niin ei muuta kuin spermapankkiin ja hommaa sitä kautta lapsen, jos sitä niin kovasti haluaa. Ja huolehtii ja elättää myös yksin sen. Ap:n kirjoiutuksesta käy täysin selville, että hän käyttää kaikin keinoin miestä hyväkseen.

Valtaosa naisista haluaa lapsia siksi, kun muillakin on. Ei suuresta rakkaudesta,vaan siitä syystä että halutaan täyttää normit.

Nelikymppinen ei ole liian vanha saamaan lapsia. Tiedän pariskuntia joissa ensimmäinen lapsi on syntynyt kun nainen on ollut yli 40. Yhden pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi kun nainen oli 42v ja toinen kun hän täytti 45 vuotta. Lapset täysin terveitä ja todella toivottuja ja rakastettuja. M O L E M M A T, mies ja nainen ovat halunneet ne lapset.

Kysymys sinulle; Jos sinä olisit mies, etkä haluaisi lapsia etkä naimisiin. Olisitko onnellinen kun avokkisi pakottaisi sinut isäksi ja veisi vihille. Ostaisit asunnon ja elättäisit? Olisiko se sinusta oikein. Onko oikein tehdä toiselle jotain sellaista mitä ei todellakaan halua?

Toinen kysymys; Olisitko onnellinen, jos miesystävästi raiskaisi sinut? Hänelle olisi tullut vain niin kovat halut, että sinun kielloista huolimatta tekisi sen? Eikö siinäkin tapauksessa pitäisi asettaa etusijalle sen jolla on niitä haluja?

Onko oikein päättää toisen ihmisen elämästä? EI OLE!!!

 

[Au Ag Cu]

En todellakaan jäisi odottelemaan nelikymppiseksi asti sitä, että mies siitä kypsyisi ja kasvaisi mieheksi. Nykytrendinä on se, että vapaaehtoisesti lapsettomien miesten ja naisten määrä kasvaa. On faktaa se, että naisen hedelmällisyyskyky alenee reippaasti 30-ikävuoden jälkeen ja on täysin mahdotonta tietää, sattuuko olemaan niin hedelmällinen, että vielä esim. 42-vuotiaana pystyy tulemaan raskaaksi ilman apukeinoja, koska joillekin raskaaksi tulo 25-vuotiaanakaan ei tahdo millään onnistua. Kannattaa pitää mielessä, että esimerkiksi klamydia voi olla oireeton ja aiheuttaa lapsettomuutta nuorellakin naisella. Lisäksi iän myötä joillakin naisilla tulee endometrioosia, joka pahimmillaan aiheuttaa lapsettomuutta.

Myös Downin syndrooman ja muutaman muun vammaisuuden riski kasvaa naisen ikääntymisen myötä. Jos esimerkiksi päätyisit aborttiin tietäessäsi, että odotat vihdoin vauvaa, joka onkin vammainen, niin siinä menisi taas lisää aikaa, että yrittäisit uutta raskautta ja taas olisit vähän vanhempi.

Jos esimerkiksi nelikymppisenä päättäisit vihdoin, että teetätät lapsen salaa jättämällä ehkäisyn pois, niin sepä ei ehkä onnistukaan, vaan vauva pitäisi saattaa alkuun lapsettomuusklinikalla. Siinä vaiheessa et mitenkään saa vauvaa. Sitä paitsi, jos sinä tekisit esikoisen nelikymmpisenä, niin sitten olisi kauhea kiire, mikäli haluaisit myös toisen. Silloin olisi riskinä, että teet toisen lapsen liian nopeasti, vaikka et millään jaksaisi hoitaa lasta, mutta ikäsi puolesta olet pakotettu yrittämään uutta raskautta ikääntymisen vuoksi.

 

[toivottavasti miehesi on maho]

En todellakaan jäisi odottelemaan nelikymppiseksi asti sitä, että mies siitä kypsyisi ja kasvaisi mieheksi. Nykytrendinä on se, että vapaaehtoisesti lapsettomien miesten ja naisten määrä kasvaa. On faktaa se, että naisen hedelmällisyyskyky alenee reippaasti 30-ikävuoden jälkeen ja on täysin mahdotonta tietää, sattuuko olemaan niin hedelmällinen, että vielä esim. 42-vuotiaana pystyy tulemaan raskaaksi ilman apukeinoja, koska joillekin raskaaksi tulo 25-vuotiaanakaan ei tahdo millään onnistua. Kannattaa pitää mielessä, että esimerkiksi klamydia voi olla oireeton ja aiheuttaa lapsettomuutta nuorellakin naisella. Lisäksi iän myötä joillakin naisilla tulee endometrioosia, joka pahimmillaan aiheuttaa lapsettomuutta.

Myös Downin syndrooman ja muutaman muun vammaisuuden riski kasvaa naisen ikääntymisen myötä. Jos esimerkiksi päätyisit aborttiin tietäessäsi, että odotat vihdoin vauvaa, joka onkin vammainen, niin siinä menisi taas lisää aikaa, että yrittäisit uutta raskautta ja taas olisit vähän vanhempi.

Jos esimerkiksi nelikymppisenä päättäisit vihdoin, että teetätät lapsen salaa jättämällä ehkäisyn pois, niin sepä ei ehkä onnistukaan, vaan vauva pitäisi saattaa alkuun lapsettomuusklinikalla. Siinä vaiheessa et mitenkään saa vauvaa. Sitä paitsi, jos sinä tekisit esikoisen nelikymmpisenä, niin sitten olisi kauhea kiire, mikäli haluaisit myös toisen. Silloin olisi riskinä, että teet toisen lapsen liian nopeasti, vaikka et millään jaksaisi hoitaa lasta, mutta ikäsi puolesta olet pakotettu yrittämään uutta raskautta ikääntymisen vuoksi.

Se, että mies ei halua lasta ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi jo kypsynyt mieheksi. Onko tosiaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki miehet eivät halua lapsia, niin kuin ei naisetkaan.

Suurin osa lapsista tehdään parinkympin tietämillä ympäri maailmaa ja silti on kehitysvammaisia lapsia. Ei ikä ole mikään tae siitä, että lapsi on terve. Kenestäkään ei voi sanoa koskaan, olipa minkä ikäinen tahansa, että hänen lapsi on varmasti terve. Lapsi voi vammautua synnytyksessäkin. Turha syyllistää niitä naisia, jotka haluavat äidiksi vanhemmalla iällä. Se, että jos nainen nelikymppisenä hankkii ensimmäisen lapsensa, ei tarkoita sitä, että lapsi on varmasti vammainen.

Paras lapsenteko ikä on se, kun MOLEMMAT HALUAVAT LAPSEN. Oltiinpa sitten kaksi- tai nelikymppisiä. Aina kuitenkin naisen ja miehen on molempien haluttava lapsi. Siinä on tavoitetta monelle.

 

[Marjuan]

Olen jo paljon yli viidenkymmenen, joten muistan miten asiat oli vaikkapa 60-luvulla. Silloin ei heti rynnätty sänkyyn eikä muuttamaan yhteen, vaikka siitä vapaasta seksistä paljon julkisuudessa vaahdottiinkin. Suurin osa tavallisista nuorista oli kuitenkin vielä aika konservatiivisia. Minäkin seurustelin kolme ja puoli vuotta mieheni kanssa, ennen kuin menimme naimisiin. Ja huom, seurustelimme VUODEN, ennen kuin suhteeseemme ilmestyi seksi. Niin se vain oli.

En ihmettele ollenkaan, miksi niin monet miehet ei enää edes halua naimisiin. Eihän siinä todellakaan ole mitään järkeä, kun ne naimisissa olemisen "edut" on jo olemassa.

Jos tytöt olisivat edelleen samanlaisia kuin 50- ja 60-luvulla, siis eivät suostuisi heti seksiin eivätkä varsinkaan muuttaisi miehen kanssa saman katon alle ennen vihkimistä, niin aivan varmasti avioliittoja solmittaisiin enemmän kuin nyt tapahtuu.

Mitä ihmeen hohtoa ja houkutusta miehelle siinä avioliitossa olisi, kun kaikki on jo siinä avoliitossa?

Pelkäävätkö naiset, että miehet liukenevat jonnekin ulottumattomiin heiltä, jos eivät heti ryhdy sänkypuuhiin ja jos heti ei muuteta yhteen asumaan? Miksi sitten silloin ennen ei tätä pelätty?

Avoliitto voi olla jommalle kummalle osapuolelle melkoinen loukku, jos siis toinen kuitenkin tahtoisikin naimisiin. Inhottavaa sanoa, mutta älä olisi suostunut avoliittoon, jos se ei sinua kuitenkaan tyydytä. Nyt et voi enää kauhean hyvin perustella tarvettasi.

 

[..........]

En voi ymmärtää miten joku voi harkitakaan avioliittoa semmoisessa suhteessa, missä ei voi avoimesti keskustella asioista puolison kanssa, eikä intressit tunnu menevän yksi yhteen.

 

[Lapsenlapsiakin jo]

"Valtaosa naisista haluaa lapsia siksi, kun muillakin on. Ei suuresta rakkaudesta,vaan siitä syystä että halutaan täyttää normit." - Sillä, joka tuon kirjoitti, ei ole lasta. Halu saada lapsi on biologinen, voimakas tarve, joka tulee ihmisen sisimmästä. Luonnon järjestys. Ja aina parempi, jos tuo toteutuu nuorena, jolloin on biologisesti paras aika saada lapset ja ehtiä kasvattaakin heidät. Tokihan nykyään ensimmäisiä lapsia tehdään "ikäihmisinäkin", kiitos hyvän ravinnon ja terveyden. Jos tarkastellaan asiaa luonnonjärjestyksen näkökulmasta, luonto on tarkoittanut lapset nuorena tehtäväksi. Silloin on todennäköisintä, että vanhempi ehtii saada jälkeläisensä itsenäiseksi, ennenkuin itse vanhenee. Riski on siinäkin, että väliin ehtii tulla sairauksia ja raskaus on mahdoton.

Ap:n tarve saada lapsi on sisäsyntyinen tarve. Jos nykyinen mies ei ole siihen valmis, kannattaa katsella sellainen, jolla on samanlaiset tavoitteet ja arvot elämässään. Heitä on jokaiselle monta, kunhan vain malttaa luopua olevasta kumppanista.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että ehkä ei kannata harkita avioliittoa sellaisen kanssa, joka ei ole kypsä perheen perustamiseen ja johon ei luota niin paljon, että uskaltaa vaatia suoria vastauksia hänen elämäntavoitteisiinsa.

 

[toivottavasti miehesi on maho]

"Valtaosa naisista haluaa lapsia siksi, kun muillakin on. Ei suuresta rakkaudesta,vaan siitä syystä että halutaan täyttää normit." - Sillä, joka tuon kirjoitti, ei ole lasta. Halu saada lapsi on biologinen, voimakas tarve, joka tulee ihmisen sisimmästä. Luonnon järjestys. Ja aina parempi, jos tuo toteutuu nuorena, jolloin on biologisesti paras aika saada lapset ja ehtiä kasvattaakin heidät. Tokihan nykyään ensimmäisiä lapsia tehdään "ikäihmisinäkin", kiitos hyvän ravinnon ja terveyden. Jos tarkastellaan asiaa luonnonjärjestyksen näkökulmasta, luonto on tarkoittanut lapset nuorena tehtäväksi. Silloin on todennäköisintä, että vanhempi ehtii saada jälkeläisensä itsenäiseksi, ennenkuin itse vanhenee. Riski on siinäkin, että väliin ehtii tulla sairauksia ja raskaus on mahdoton.

Ap:n tarve saada lapsi on sisäsyntyinen tarve. Jos nykyinen mies ei ole siihen valmis, kannattaa katsella sellainen, jolla on samanlaiset tavoitteet ja arvot elämässään. Heitä on jokaiselle monta, kunhan vain malttaa luopua olevasta kumppanista.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että ehkä ei kannata harkita avioliittoa sellaisen kanssa, joka ei ole kypsä perheen perustamiseen ja johon ei luota niin paljon, että uskaltaa vaatia suoria vastauksia hänen elämäntavoitteisiinsa.

"Halu saada lapsi on biologinen, voimakas tarve, joka tulee ihmisen sisimmästä. Luonnon järjestys. Ja aina parempi, jos tuo toteutuu nuorena, jolloin on biologisesti paras aika saada lapset ja ehtiä kasvattaakin heidät. Tokihan nykyään ensimmäisiä lapsia tehdään "ikäihmisinäkin", kiitos hyvän ravinnon ja terveyden. Jos tarkastellaan asiaa luonnonjärjestyksen näkökulmasta, luonto on tarkoittanut lapset nuorena tehtäväksi. Silloin on todennäköisintä, että vanhempi ehtii saada jälkeläisensä itsenäiseksi, ennenkuin itse vanhenee. Riski on siinäkin, että väliin ehtii tulla sairauksia ja raskaus on mahdoton".


Ei se ole lähellekään kaikilla biologinen voimakas tarve, joka tulee sisältä. Tiedän naisia, jotka ovat syvästi katuneet, sitä että ovat hankkineet lapsen. Ovat kyllä saman miehen kanssa naimisissa, mutta lapsi on hankittu vain sen vuoksi kun muillakin on. Eräs työkaveri hankki lapsen sen vuoksi, siinä toivossa, että pystyy kiertämään perintöveron paremmin. Istui kapakassa ja etsi miestä, jolla ei ollut lapsia ennestäänja jolla oli itselläänkin rahaa tarpeeksi. Hankkiutui tahallisesti raskaaksi, että saa lapsen ja kun isoäiti kuolee, niin voi siirtää perinnön suoraan lapsenlapsen tilille, näin oli eräs toinen neuvonut tekemään. Eräs äiti harmitteli aikamiespojalleen sitä, että miksi ei tehnyt aborttia aikanaan, poika kun oli ostanut auton ilman lupaa. Toinen äityliini, yritti saada aborttia hinnalla millä hyvänsä, mutta lääkärit kielsivät. Eräs äiti antoi tytön adoptoitavaksi, mutta piti pojat. Joten ei ne äiditkään aina ole niin hirveän hyviä ja helliä. Eikä naiset tosiaankaan aina halua sitä lasta, he haluavat pitää miehen itsellään ja täyttää normit. Nainen jolla ei ole lapsia tai joka sanoo suoraan, että ei halua lapsia on "epänormaali".
Ja vielä sellainen juttu, että minkä nuorempana hankkii niitä lapsia, niin sen varmemmin on sisar-ja velipuolia. Sekö on sitten hyvä asia?

Pääasiallinen juttuhan oli tässäkin ketjussa se, että nainen haluaa itselleen kaikkea mahdollista, mutta mies ei. Sanon edelleen sen, että jos nainen haluaa niin hirveästi sen lapsen saada, niin hänen täytyy hankkia lapsi sellaisen miehen kanssa joka haluaa saada lapsen hänen kanssaan. Ja kun se hoivaamisvietti on niin valtava, niin sen naisen pitää sitten yksin myös hoitaa ja kantaa vastuu siitä lapsesta. Ei saa väsyä, eikä hoidattaa lastaan muilla.

Naiset on valtavan itsekkäitä ja melkein aina tyytymättömiä.

 

[Lapsenlapsiakin jo]

Sinulla on totisesti ollut paljon poikkeavia tuttuja. Ei tullainen suhtautuminen omiin lapsiin ole tavanmukaista eikä normaalin, terveen ihmisen ajattelutapa. Minun tuttavapiirissäni tai työkavereissa, joita on ajan saatossa ollut varmaan 200-300 ole kukaan koskaan ilmaissut tuollaisi näkökantoja.

Siitä olemme yksimielisiä, että vastentahtoisen miehen kanssa lasta ei pidä hankkia. Molempien pitää haluta sitä.

 

[toivottavasti miehesi on maho]

Nuo esimerkit olivat aivan totta, ei mitään provoja.

Hyvä, että olemme samaakin mieltä).

 

[Nin-a]

[/quote]

Nelikymppinen ei ole liian vanha saamaan lapsia. Tiedän pariskuntia joissa ensimmäinen lapsi on syntynyt kun nainen on ollut yli 40. Yhden pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi kun nainen oli 42v ja toinen kun hän täytti 45 vuotta. Lapset täysin terveitä ja todella toivottuja ja rakastettuja. M O L E M M A T, mies ja nainen ovat halunneet ne lapset.

Kysymys sinulle; Jos sinä olisit mies, etkä haluaisi lapsia etkä naimisiin. Olisitko onnellinen kun avokkisi pakottaisi sinut isäksi ja veisi vihille. Ostaisit asunnon ja elättäisit? Olisiko se sinusta oikein. Onko oikein tehdä toiselle jotain sellaista mitä ei todellakaan halua?

Toinen kysymys; Olisitko onnellinen, jos miesystävästi raiskaisi sinut? Hänelle olisi tullut vain niin kovat halut, että sinun kielloista huolimatta tekisi sen? Eikö siinäkin tapauksessa pitäisi asettaa etusijalle sen jolla on niitä haluja?

Onko oikein päättää toisen ihmisen elämästä? EI OLE!!![/quote]

Raiskauskysymykseesi en aio edes ottaa kantaa, mielestäni se oli niin kaukana alkuperäisestä aiheesta eikä sitä voi verrata ko. tilanteeseen millään. Ehkä jos ap olisi esim puukolla uhaten pakottamassa miestä isäksi tai vihille.
Jos olisin mies enkä haluaisi naimisiin tai lapsia, en myöskään seurustelisi. En varsinkaan sellaisen ihmisen kanssa joka näitä asioita haluaa. Miksi turhaan vedättää toista. Yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat ovat suhteessa kaiken a ja o ja siksi olenkin sitä mieltä että ap:n on turha kovin pitkään odottaa että mies mielensä muuttaisi. Hän voi mielestäni laittaa omat halunsa miehen halujen edelle ja etsiä miehen joka haluaa kanssaan samoja asioita. Toki myös mies voisi puhaltaa pelin poikki. "Miehen ehdoilla" nyt kuitenkin on mielestäni turha elää mikäli se johtaa siihen että joutuu itse luopumaan kaikesta haluamastaan. Lisäksi, jos olisin mies (tai nainen) ei olisi ikinä mahdollista pakottaa minua vihille. Miten se ylipäätään olisi ikinä mahdollista? Isäksi miehen voi tietenkin huijata ja pari tälläistä tapausta tiedän. Jotkut naiset ovat valmiita vajoamaan todella alas.

En sanonut että on oikein päättää toisen elämästä. Omastaan voi kuitenkin päättää alistumatta miehen haluihin hylkäämällä kaiken mitä itse haluaa.

 

[Sannis]

Pääasiallinen juttuhan oli tässäkin ketjussa se, että nainen haluaa itselleen kaikkea mahdollista, mutta mies ei. Sanon edelleen sen, että jos nainen haluaa niin hirveästi sen lapsen saada, niin hänen täytyy hankkia lapsi sellaisen miehen kanssa joka haluaa saada lapsen hänen kanssaan. Ja kun se hoivaamisvietti on niin valtava, niin sen naisen pitää sitten yksin myös hoitaa ja kantaa vastuu siitä lapsesta. Ei saa väsyä, eikä hoidattaa lastaan muilla.

Mielenkiintoinen näkökulma tuo ettei äiti saa väsyä eikä hoidattaa lastaan muualla koska haluaa lapsen. Toivottavasti tarkoitit siinä tapauksessa ettei mies lasta halunnut mutta hankittiin silti.

Mihin muuten vedetään raja miehen vastuussa? Jos mies paneskelee esim. baarituttujen kanssa ilman ehkäisyä, onko hän silloin vastuussa lapsestaan ja velvollinen hoitamaan tätä? Eihän hän välttämättä lasta halua mutta aikuisena ihmisenä ei myöskään välittänyt huolehtia ehkäisystä. Voiko hän siinä tapauksessa vain irtisanoutua vastuustaan? Riittääkö jos sanoo ettei halua lasta muttei tee mitään asiaa ehkäistäkseen?

 

[Kumma kun naiset eivat sitten millaan opi]

Tassa se tas nahdaan. Naiset! Jos itse asiassa haluatte oikeasti naimisiin ja lapsia etteka mitaan lepsua avoliittoa ja vauvoja "sitten joskus tulevaisuudessa", alkaa muuttako suuna paana avoliittoon miehen kanssa parin kuukauden seurustelun jalkeen. Pitakaa kiinni periaatteistanne ja itsekunnioituksestanne. Valmiiksi avoliitossa asuvalla miehella ei todellakaan ole paljon motivaatiota edes ajatella haita. Kaikki parisuhteen eduthan on jo kannettu tarjottimella miehen eteen.

 

[Näin ajatteleva nainen]

Minäkin olen sitä mieltä, ettei avoliittoon kannata mennä, jos etsii itselleen vakavaa ihmissuhdetta. Kannattaa ensin tutustua rauhassa toiseen ihmiseen ja ottaa pikku hiljaa selville hänen suunnitelmansa. Onko hän liikkeeellä vakavasti pariutumismielellä vaiko vain muuten hakemassa itselleen "hoitajaa". Eikä sinne sänkyynkään kovin kiirettä kannata pitää, jää vähän molemmille myöhemmin tavoiteltavia asioita.

 

[vain ne tyhmät uskoo ' and they live happy forever]

kysymykseni koskee siis sitä, että kuinka kaukan kolmekymppisenä kannattaa odottaa sormusta mieheltä?
Olen 33vuotias, mies muutaman vuoden nuorempi. yhdessä vuosi, asutaan yhdessä.
olen pikkuhiljaa aloitellut keskustelua tulevasta, näkeekö hän avioliittoa ja milloin.
vastaukset ovat ympäripyöreitä, tyyliin miksi, kun kaikki eroaa kuitenkin.yhteisestä asunnon hankinnasta ei ole myöskään puhuttu (en siihen omien tulojeni perusteella pystyisikään).
Itse haluaisin jo kovastikin naimisiin, mutta kuinkahan kauan sitä pitää tässä odotella ennen siirtoa takaisin sinkkumarkkinoille?
miehen vastaukset lapsen hankinnasta ovat myös ympäripyöreitä. itselläni ei ole mikään tulipalokiire, mutta pelkään että hänen biologinen kellonsa lähtee "tikittämään" vasta 10 vuoden päästä, kun olen itse jo turhan vanha.

Hei, odottaa sormusta on ihan vanhanaikaista!
sun mies on oikeassa, joka kolmas suhde kaatuu perselleen , eli läsähtää kuin pannukakku, se tulenee tästä ilmiöstä : nykyaikana näkee jokapaikassa niin kauniita halukkaita nuoria naisia, ulkona diskossa, eli tanssipaikoissa jne jne. ei miehet halua enää naimisiin nykyaikana, ei naisetkaan kun on niin paljon komeita adoniksia ulkona ;D

 

[avioliitossa 2v.]

Meillä meni (ja menee edelleen) näin:

Yhteen muutimme 3 v. yhdessäolon jälkeen (ostimme yhteisen asunnon)
Mies kosi noin 5 v. yhdessäolon jälkeen, ja siitä sitten nopealla tahdilla naimisiin. Nyt yhdessä vajaa 8 vuotta joista 2 naimisissa.
Lapsia ei ole, eikä tule. Mies haluaisi, mutta olen sanonut että minun kanssa niitä ei tule. Olen pyytänyt miestäni arvottamaan lapset vs. minut. Eli haluaako lapsia enemmän kuin olla minun kanssani. Tähän mennessä minä olen voittanut, mutta sanon tasaisin väliajoin miehelle että muista miettiä miten paljon niitä lapsia haluat. Jos tulee pakottava tarve saada niitä niin otetaan ero, ja etsi itsellesi äidinvaistot omaava nainen.
Näillä korteilla pelataan meidän parisuhteessa eikä ketään ole tarvinnut ainakaan vielä pakottaa mihinkään.

 

[ei tässä ketään pakoteta]

Tässä on nyt tilanne, jossa nainen haluaa tiettyjä asioita elämältään ja on oikeutettu niitä tavoittelemaan. Ja on mies, joka haluaa tiettyjä asioita elämältään ja on oikeutettu niitä tavoitelemaan. Jos tavoitteet eivät vastaa toisiaan, on parasta erota. Pariskunnan pitäisi istua alas ja lyödä tiskiin omat tulevaisuuden tavoitteensa, verrata niitä keskenään. Jos ei matsaa, sitten mietitään, että häiritseekö liikaa jos jompikumpi joutuu joustamaan liikaa. Jos häiritsee, sitten erotaan ja haetaan omiin arvoihin sopivaa kumppania muualta.

Siinä ei ole mitään väärin, että nainen haaveilee avioliitosta ja lapsista, eikä siinäkään, jos mies ei halua kumpaakaan. Mutta avainasia tässä on se, että asiasta pitää keskustella KUNNOLLA ja juurta jaksain ja sen pohjalta tehdä päätökset tulevaisuuden suhteen.

Ei ole oikein jos nainen "pakottaa" miehen avioliittoon ja perhe-elämään. Mutta ei ole myöskään oikein, että mies vedättää naista sillä ettei ajoissa kerro mitä haluaa. Varsinkin jos suunnitelmat on ihan erit kuin naisella. Ja se on fakta, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30 jälkeen, 35 jälkeen roimastikin. Ja vaikka aina löytyykin naisia, jotka ovat saaneet lapsia 40 korvilla, niin se on totuus, että kaikilta se ei enää siinä iässä onnistu.