En osaa pisteyttää. Olen tyytyväinen kaikista vuosista.
Eläisin ehottomasti sen vuoden uudelleen kun lapset olivat 3 ja 4!
Ensimmäiseksi aamulla aamupalan jälkeen lähdettäisiin metsään tutkimusretkelle tai tekemään majaa ja sitten tultaisi kotiin syömään. Sen jälkeen sohvalle lapset molemmissa kainaloissa ja katseltaisi Poppasen Maijaa. Lapset nukahtaisivat. Kyttäisin tuhisevia palleroita tippa linssissä ja mietiskelisin, että miten ihmeessä olen saanut pungettua itsestäni ulos jotakin niin täydellistä ja ihanaa. Tätä ihmettelyä muuten tapahtui päivittäin lasten ollessa pienempiä.
Tätä ihanuutta kesti synnytyksestä eskaan asti. Olin kotiäiti ja se oli kyllä ihanaa aikaa. Kaikki ne keskustelut, retket ja uuden oppimiset - huoooh!
Kaipaan välillä noita aikoja ihan kamalasti! Täytyykin katsella viikonloppuna taas vähän videoita ko. ajoilta!
Nykyään, lasten ollessa teini-iässä, se on erilaista ihmettelyä: miksi likaiset sukat tungetaan sängyn alle, miksi 350 euroa jostakin hiivatin myssystä on muka ihan sopiva hinta, miksi huonoa koenumeroa selitellään sillä että kaveri sai vieläkin huonomman, miten kaksi jotka olivat ennen kuin paita ja peppu päästelevät suustaan toisilleen sellaisia sammakoita että on pidettävä kunnon puhuttelu jne.
Silti niin kovin rakkaita ja maailman parhaita lapsia.
) ja näytti ne joka kerta niin, että ensiksi oli paras koe päällimmäisenä
