Kuinka huonot oltavat kotona pitää olla että

lapsi ei suostuisi millään kotiin päivähoidosta?
Ihmettelen vaan, kun eräät vanhemmat joutuvat joka päivä vetämään hirveän shown saadakseen lapsensa kotiinlähtövalmiiksi.

Aamuisinkin tulee tosi innolla hoitoon, eikä merkkiäkään ikävästä.

 

Syy voi olla myös se että kotona ei ole rajoja mitä esim päivähoidossa on. Rajat luo turvallisuuden tunteen.

 

Meillä on tosi onnellinen ja tasapainoinen koti. Lapsi on hellitty ja hyvin hoidettu. Silti aina hoidosta kotiin lähtiessä harmittaa, kun pitää lähteä kesken leikin. Hoidossa on myös leikkikavereita, kotona ei (lapsi on niin pieni, ettei vielä itsenäisesti kaveeraa).

 

No,ei meillä nyt huonot oltavat kotona ole vaikka pikku-ukko meneekin mielellään tarhaan ja yleensä saa maanitella poikaa hoidosta kotiin.Kotona vaan kun ei ole leikkikaveria niin sen takia tarhassa on niin kiva olla.Ja yleensähän mä menen hakemaan poikaa just silloin kun on tosi hyvät leikit kesken .

 

Jospa se on vaan innossa niistä kavereista mitä sielä hoidossa on, eikä niinkään kyse ole huonoista kotioloista?

 

Noilla oireilla en menisi sanomaan että kotona on huonot oltavat.

 

Jospa se on vaan innossa niistä kavereista mitä sielä hoidossa on, eikä niinkään kyse ole huonoista kotioloista?

mäkin yhtyisin tähän!
meilläkin pojalla oli yhdessä vaiheessa aina taistelun takana että sai hoidosta kotiin.
Meidän äiti kerto että minä olin pienenä joka viikonloppu huutanut että tahdon hoitoon,olisin ollut siellä kuulemma yöt ja päivät.Ja ihan hyvät kotiolot meillä oli

 

No ei välttämättä johdu huonoista kotioloista ollenkaan. Voi olla vaikkapa pelkkää valtataistelua vanhempia vastaan, tai sitten tykkää kun on kavereita... joita kotona ei välttämättä ole jne.

 

Enpä menis heti sanomaan että kotioloista johtuu.

 

Ja jos lapsi kiukuttelee, kun tuodaan hoitoon eikä halua erota vanhemmastaan , niin onko se merkki siitä että HOITOPAIKASSA on huono olla ? Ja koti on hyvä + tasapainoinen paikka?

 

Tuosta päätellen maailmassa ei sellaista paikkaa olekaan, että meidän nuorin viihtyisi siellä. Hirveä reuhaaminen ja taistelu aina, pitäis mennä mihin tahansa. Onneksi on myös helppoja aamuja edes joskus. Meidän hoitaja onneksi ymmärtää, että se aurinkoinen, joka syöksyy hoidon ovella hänen syliinsä, on jo ehtinyt kotona vetää tunnin rumban ennenkuin sinne asti on päästy. Linnanmäki taitaa olla ainoa paikka, joka milloin tahansa saa aikaan 3 vuotiaassa miehenalussa välittömän pukemisreaktion.

 

Syy voi olla myös se että kotona ei ole rajoja mitä esim päivähoidossa on. Rajat luo turvallisuuden tunteen.

Tätä hyvä peesailla. Näen itsekin omassa työssäni samaa. Lapset nimenomaan tuntevat turvallisuutta kun on tietyt rajat ja säännöt. Uskokaa lukeneita.

 

Meillä ei oo tasapainoinen koti, mies paljon poissa ja kärsii uupumuksesta ja ehkä masennuksesta, mä taas masennuksesta. Lapset suukottelee runsaasti ja halailee paljon kun vien heidät. Ja hakiessa juostaan kädet ojossa vastaan:äitiiii... ja halia +pusuja päälle. Rajojakaan mä en taida jaksaa tarpeeksi pitää, huudan välillä lapsille jne. Ja kuitenkin he käyttäytyvät noin.

 

Meidän poika menee aina innoissaan hoitoon ja kun menen pois hakemaan niin ei millään suostuisi lähtemään kotiin. Mun mielestä meillä on tasapainoinen ja hyvä koti mutta arvelisin että haluaisi jäädä kavereiden kanssa leikkimään kun niitä kotona ei ole en kyllä menisi tuommoista johtopäätöstä vetämään vain siitä että lapsi sanoo ettei halua kotiin. ja halit ja pusut annetaan aina kun viedään hoitoon

 

No tarvitseeko sen viitata ongelmiin kotona Lapset on yksilöitä

 

äidille on ihana uhmata kun hän tulee hakemaan Tarhassa ei pieni lapsi uskalla vielä näyttää kiukkuaan joten se on monilla lapsilla hyvinkin normaalia "kokeilla" vanhempia siinä tilanteessa. Oma lapseni on joka toinen päivä lähdössä hyvin mielellään, usein pukemisen yhteydessä alkaa kiukku. Niin -näempä siinä muitakin lapsia, ja 2-3-vuotiailla tämä on hyvinkin yleistä Oliks sul omia lapsia? :O

 

No meidän tyttö ei lähtisi mummilasta kotiin, ellei ole ollut kahta yötä siellä hoidossa. Ei mummi vielä ole sentään lastensuojeluviranomaisille soittanut.

 

Jospa se on vaan innossa niistä kavereista mitä sielä hoidossa on, eikä niinkään kyse ole huonoista kotioloista?

Näin minäkin ajattelisin.
Meillä esikoinen kun oli tarhassa, niin olisi vain halunnut jäädä leikkimään!
Kotosalla kun ei niitä kavereita montaa ole eikä niitäkän näe edes joka viikko välttämättä.

 

en nyt ekana aattelis kyl että olis huonotkotiolot. Meidän jäppinen menee tarhaa innolla ja kotiin lähtee huudolla. tarhaan olis kiva jäädä kun on kavereita ja paaaaljon tekemistä..

 

Kiva kiva. Tollasiako ne tarhan tätit sit miettii, kun e viedään ja haetaan meidän tyttöä.

Ei ole huonot kotiolot. Tyttö tykkää olla tarhassa, mutta on päivän päätteeksi niin väsynyt, ettei jaksaisi lähteä, vaan oikuttelee.

 

Jospa se on vaan innossa niistä kavereista mitä sielä hoidossa on, eikä niinkään kyse ole huonoista kotioloista?

Mä olen samoilla linjoilla. Mulla ei kyllä tulis mieleenkään heti ekana syyttää kotioloja kun on kyse tuollaisesta päiväkoti-ikäisestä. Koululaisen kohdalla voisin jo vähän miettiä että mistä kiikastaa.

 

Ja jos lapsi kiukuttelee, kun tuodaan hoitoon eikä halua erota vanhemmastaan , niin onko se merkki siitä että HOITOPAIKASSA on huono olla ? Ja koti on hyvä + tasapainoinen paikka?

mä kysyin kerran yhdeltä tätiltä että kun mun poika ei itke mun perään. hymyilee vaan ja vilkuttaa kun vien tarhaan sen.. niin olenko jotenkin huono äiti niin tarhatäti vastas että päin vastoin olette hyviä vanhempia ja teillä on kotona asiat kohdallaan lapsi voi hyvällä mielellä jäädä tahaa ja vaikka kiukuttelee kotiin lähdössä niin silti teillä on kotona kaikki hyvin..

 

Meillä on ihan normaali koti, lapsilla selkeät rajat ja säännöllinen rytmi. Molemmat vanhemmat ihan terveitä, ei alko- tms. ongelmia. Silti molemmat lapset jää erittäin mielellään hoitapaikkaan ja itkun kanssa sieltä monesti kotiin lähdetään!! Eipä oo kyllä tullu silti mieleen, että kotona olis asiat huonosti, päinvastoin oon vaan aatellu, että oon ihanaa kun on noin kuva hoitopaikka ja hoitotäti ja kaverit, että lapset tykkää!
Ihme juttu, kun kaikesta pitää aina tehä ongelma...

 

Meillä on ihan normaali koti, lapsilla selkeät rajat ja säännöllinen rytmi. Molemmat vanhemmat ihan terveitä, ei alko- tms. ongelmia. Silti molemmat lapset jää erittäin mielellään hoitapaikkaan ja itkun kanssa sieltä monesti kotiin lähdetään!! Eipä oo kyllä tullu silti mieleen, että kotona olis asiat huonosti, päinvastoin oon vaan aatellu, että oon ihanaa kun on noin kuva hoitopaikka ja hoitotäti ja kaverit, että lapset tykkää!
Ihme juttu, kun kaikesta pitää aina tehä ongelma...

Voi olla että ap:n kirjoittama tapaus on kuitenkin vaikeampi. Itsekin tiedän että monet lapset kiukuttelee kun on kotiinlähdön aika mikä on ihan normaalia mutta sitten on niitä jotka saattavat yli puoli tuntiakin suostutella lasta tulemaan ja monesti yrittävät lahjontaa ja antavat lasten päättää.

 

Sinunlaistesi ihmisten ansiosta en pidä kotiäitiydestä! Olen lasten kanssa kotona ja rakastan sitä, mutta mihinkään yleiselle paikalle en haluaisi mennä! Käyn puistoissa kun on "pakko", vanhin lapseni käy kerhossa, joten eristäytyneitä lapsistani en kasvata. Mutta, jokaisessa paikassa missä on kotiäitejä on aina se arvostelu, seläntakana haukkuminen toisien vähättely ja TIEDETÄÄN PAREMMIN MITEN PITÄÄ LAPSET HOITAA!!! luullaan tietävän miksi lapset käyttäytyy niin ja näin. Todellisuudessa ette tiedä paskan vertaa! Tähän olen työssäni törmännyt! Säälin sinua!!!!!!!vaikka sekin on sairautta!