Kuinka helposti saa sektion?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sektioko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä en saanu ku en tajunnu vaatia sitä ennen synnärille menoo vaan vakuutettiin et kyl se sit kans viel onnistuu - no melkein 3 vrk salis ja sektioo oli turha pyytää.

Seuraava jos joskus tulee niin ei alakautta synny - tosin jäi sen verran kammoo et tuskin tulee toista koskaan
 
miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti sektioon?
oon kokenut molemmat ja kyllä normaali alatie synnytys,vaikka mielestäni fyysisesti rankempi "voittaa" sektion milloin vain..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Mä en saanu ku en tajunnu vaatia sitä ennen synnärille menoo vaan vakuutettiin et kyl se sit kans viel onnistuu - no melkein 3 vrk salis ja sektioo oli turha pyytää.

Seuraava jos joskus tulee niin ei alakautta synny - tosin jäi sen verran kammoo et tuskin tulee toista koskaan


mitä synnytyksessäsi sitten tapahtui?
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ymmärrä:
miksi joku haluaisi vapaaehtoisesti sektioon?
oon kokenut molemmat ja kyllä normaali alatie synnytys,vaikka mielestäni fyysisesti rankempi "voittaa" sektion milloin vain..

Sen takia, kun en vaan halunnut alakautta synnyttää
Sopi mulle paremmin tuo sektio :xmas:
 
En saanut ollenkaan. Kävin äippäpolilla noin kerran viikossa ja joka kerta tulos oli sama: ei sektiota. Tosin homma kaatui kohdallani siihen, että lääkäri, joka sen olisi myöntänyt ei voinut kävellä esimiehensä yli, joka siis oli sanonut ei. Joten..
Mutta vastaavaa on sanonut muutaman muukin täälläpäin asuva ettei sitä saa!

*muoks* niin, sain lapseni silti sektiolla.. vaikka sitä en tuon äitiypolin kautta saanutkaan..
 
Mä sain voimakkaan synnytyspelon takia sektion. Ja kyllä yrittivät käännyttää, hartaasti ja moneen kertaan, mutta koska tein selväksi, että en alakautta synnytä, niin sektion sain. Ja kertaakaan en ole päätöstäni katunut, vaikka sektion jälkeen koin pahan haavatulehduksenkin.

Niin ja lisään vielä, että osaston ylilääkäri, eli lääkäri joka viimesijassa sektioista päättää, sanoi myös ensin että en saa sektiota. Mutta pidin silloinkin kantani, ja VAADIN sektiota, ja sain sen. Ketään ei alateitse voida pakottaa synnyttämään. Mutta pitää olla varma mitä haluaa.
 
En todellakaan vieläkään ymmärrä miten sectiota voi muka käyttää synnytyspelon hoidossa? Minusta ei ole mitään kamalampaa tapaa saada lapsi kuin sectio! Minulle se on tehty, mutta ei omasta tahdosta. Haluan toisen lapsen, mutta aion käydä sitä ennen lääkärien kanssa keskustelua siitä että miten vältän sen toiseen kertaan, sillä haluan synnyttää vain alakautta. Ensikisi koko toimitus oli kammottava, olin siitä pitkään järkyttynyt. Haava kesti parantua ikuisuuden ja sectiossa ei vapaudu synnytyshormoneja mitkä tuottaa endorfiineja niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen eikä siinä tunne mitään omaa lasta kohtaan. Kauan epäilin, että onko tuo muka lapseni, enhän ole edes synnyttänyt ikinä. Viimeseen asti olisin halunnut synnyttää, mutta lääkäri ei voinut antaa lupaa. Lisäksi sectiosta on paljon terveysriskejä, mistä yleisin on veritulppa, minäkin sain jalkaveritulpan, mutta vaarallisempaa on keuhkoveritulppa. Alatiesynnytykseen saa kyllä kipulääkkeet ja kipua ja pelkoa voi opetella hallitsemaan sekä rentoutusta voi opetella, näille kaikille on kursseja, esim. syvä rentoutus on mahtava tapa oppia hallitsemaan omaa kehoa. Toki alatiesynnytyksessäkin on riskinsä, mutta pienemmät. Lisäksi vauvan on parempi tulla alakautta, koska sectiossa on riski hengitysvaikeuksille ja keuhkotulehduksille ja verensokerin heilahduksille ym.ym.

Pelko ei saa olla syy sectioon, se pitäisi olla vain ja ainoastaan viimeinen ratkaisu lapsen ja äidin kannalta. Jos pelkää, silloin pelko pitää hoitaa pois, sillä ihmisaivot ovat sellainen veijari että ne voidaan saada pelkäämään vaikka kiveä takapihalla jos niin uskot, mutta pelon saa sieltä myös pois!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ammuli:
En todellakaan vieläkään ymmärrä miten sectiota voi muka käyttää synnytyspelon hoidossa? Minusta ei ole mitään kamalampaa tapaa saada lapsi kuin sectio! Minulle se on tehty, mutta ei omasta tahdosta. Haluan toisen lapsen, mutta aion käydä sitä ennen lääkärien kanssa keskustelua siitä että miten vältän sen toiseen kertaan, sillä haluan synnyttää vain alakautta. Ensikisi koko toimitus oli kammottava, olin siitä pitkään järkyttynyt. Haava kesti parantua ikuisuuden ja sectiossa ei vapaudu synnytyshormoneja mitkä tuottaa endorfiineja niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen eikä siinä tunne mitään omaa lasta kohtaan. Kauan epäilin, että onko tuo muka lapseni, enhän ole edes synnyttänyt ikinä. Viimeseen asti olisin halunnut synnyttää, mutta lääkäri ei voinut antaa lupaa. Lisäksi sectiosta on paljon terveysriskejä, mistä yleisin on veritulppa, minäkin sain jalkaveritulpan, mutta vaarallisempaa on keuhkoveritulppa. Alatiesynnytykseen saa kyllä kipulääkkeet ja kipua ja pelkoa voi opetella hallitsemaan sekä rentoutusta voi opetella, näille kaikille on kursseja, esim. syvä rentoutus on mahtava tapa oppia hallitsemaan omaa kehoa. Toki alatiesynnytyksessäkin on riskinsä, mutta pienemmät. Lisäksi vauvan on parempi tulla alakautta, koska sectiossa on riski hengitysvaikeuksille ja keuhkotulehduksille ja verensokerin heilahduksille ym.ym.

Pelko ei saa olla syy sectioon, se pitäisi olla vain ja ainoastaan viimeinen ratkaisu lapsen ja äidin kannalta. Jos pelkää, silloin pelko pitää hoitaa pois, sillä ihmisaivot ovat sellainen veijari että ne voidaan saada pelkäämään vaikka kiveä takapihalla jos niin uskot, mutta pelon saa sieltä myös pois!


Jos et ole itse voimakasta synnytyspelkoa kokenut, älä puhu, että sen saa pois jos vain haluaa. Siihen ei puhumiset ym auta, jos pelko on voimakas. Ja kyllä mulla ainakin sektion jälkeen oli valtavan voimakkaat tunteet vauvaa kohtaan, varmasti voimakkaammat, kuin mitä alatiesynnytyksen jälkeen olisi ollut. Jos olisin useamman kuukauden joutunut panikoimaan tulevaa synnytystä, olisin kokenut vauvaa kohtaan varmasti jossain vaiheessa jopa vihaa, kun joudun sen takia kärsimään... Joten ainakin mulle sektio todellakin oli paras vaihtoehto.

Ja sellaista, mitä ei ole itse kokenut eikä siitä kaikkea tiedä, ei kannata kovin kärkkäästi arvostella tai tuomita... Meitä on erilaisia, ja se mitä yksi pitää parhaana ja ainoana oikeana ratkaisuna, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
Alkuperäinen kirjoittaja ammuli:
En todellakaan vieläkään ymmärrä miten sectiota voi muka käyttää synnytyspelon hoidossa? Minusta ei ole mitään kamalampaa tapaa saada lapsi kuin sectio! Minulle se on tehty, mutta ei omasta tahdosta. Haluan toisen lapsen, mutta aion käydä sitä ennen lääkärien kanssa keskustelua siitä että miten vältän sen toiseen kertaan, sillä haluan synnyttää vain alakautta. Ensikisi koko toimitus oli kammottava, olin siitä pitkään järkyttynyt. Haava kesti parantua ikuisuuden ja sectiossa ei vapaudu synnytyshormoneja mitkä tuottaa endorfiineja niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen eikä siinä tunne mitään omaa lasta kohtaan. Kauan epäilin, että onko tuo muka lapseni, enhän ole edes synnyttänyt ikinä. Viimeseen asti olisin halunnut synnyttää, mutta lääkäri ei voinut antaa lupaa. Lisäksi sectiosta on paljon terveysriskejä, mistä yleisin on veritulppa, minäkin sain jalkaveritulpan, mutta vaarallisempaa on keuhkoveritulppa. Alatiesynnytykseen saa kyllä kipulääkkeet ja kipua ja pelkoa voi opetella hallitsemaan sekä rentoutusta voi opetella, näille kaikille on kursseja, esim. syvä rentoutus on mahtava tapa oppia hallitsemaan omaa kehoa. Toki alatiesynnytyksessäkin on riskinsä, mutta pienemmät. Lisäksi vauvan on parempi tulla alakautta, koska sectiossa on riski hengitysvaikeuksille ja keuhkotulehduksille ja verensokerin heilahduksille ym.ym.

Pelko ei saa olla syy sectioon, se pitäisi olla vain ja ainoastaan viimeinen ratkaisu lapsen ja äidin kannalta. Jos pelkää, silloin pelko pitää hoitaa pois, sillä ihmisaivot ovat sellainen veijari että ne voidaan saada pelkäämään vaikka kiveä takapihalla jos niin uskot, mutta pelon saa sieltä myös pois!


Jos et ole itse voimakasta synnytyspelkoa kokenut, älä puhu, että sen saa pois jos vain haluaa. Siihen ei puhumiset ym auta, jos pelko on voimakas. Ja kyllä mulla ainakin sektion jälkeen oli valtavan voimakkaat tunteet vauvaa kohtaan, varmasti voimakkaammat, kuin mitä alatiesynnytyksen jälkeen olisi ollut. Jos olisin useamman kuukauden joutunut panikoimaan tulevaa synnytystä, olisin kokenut vauvaa kohtaan varmasti jossain vaiheessa jopa vihaa, kun joudun sen takia kärsimään... Joten ainakin mulle sektio todellakin oli paras vaihtoehto.

Ja sellaista, mitä ei ole itse kokenut eikä siitä kaikkea tiedä, ei kannata kovin kärkkäästi arvostella tai tuomita... Meitä on erilaisia, ja se mitä yksi pitää parhaana ja ainoana oikeana ratkaisuna, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle...

En mäkään ymmärrä miks ketään haluaa sektion. Vaikka itsellänikin oli vaikea eka synnytys ja pelko tässä toisessa raskaudessa on valtava niin sektioon en silti mene ellei tilanne sitä vaadi. Vaikka alatiesynnytys on kivulias niin yleensä se on ohi kun synnytys on ohi ja jos repeämiä tai tikkejä jää ne ovat kuitenkin tavallisesti aika pieniä sektiohaavaan verrattuna. Sektiossa kivut ennen lapsen maailmaan tuloa ovat ehkä pienet mutta lapsen synnyttyä toipuminen kestää pidempään. Ja pitää muistaa että kyseessä on iso leikkaus jossa voi tulla myöskin isoja ongelmia ja jälkeenpäin haavan kanssa voi tulla ikäviä ongelmia. Mulla on iso leikkaus muusta syystä takana ja vaikka haava parani hyvin oli se pitkään kipeä.

Joudun varmaan käymään pelkopolilla vielä ennen synnytystä, mutta olen sitä miletä että koska lapsia on naiset synnyttäneet aikojen alusta ja ennen vielä kivunlievityksiä niin kyllä siihen pitäis pystyä myös tänäpäivänä. Terveydelliset syyt on tietysti asia erikseen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ammuli:
En todellakaan vieläkään ymmärrä miten sectiota voi muka käyttää synnytyspelon hoidossa? Minusta ei ole mitään kamalampaa tapaa saada lapsi kuin sectio! Minulle se on tehty, mutta ei omasta tahdosta. Haluan toisen lapsen, mutta aion käydä sitä ennen lääkärien kanssa keskustelua siitä että miten vältän sen toiseen kertaan, sillä haluan synnyttää vain alakautta. Ensikisi koko toimitus oli kammottava, olin siitä pitkään järkyttynyt. Haava kesti parantua ikuisuuden ja sectiossa ei vapaudu synnytyshormoneja mitkä tuottaa endorfiineja niinkuin alatiesynnytyksen jälkeen eikä siinä tunne mitään omaa lasta kohtaan. Kauan epäilin, että onko tuo muka lapseni, enhän ole edes synnyttänyt ikinä. Viimeseen asti olisin halunnut synnyttää, mutta lääkäri ei voinut antaa lupaa. Lisäksi sectiosta on paljon terveysriskejä, mistä yleisin on veritulppa, minäkin sain jalkaveritulpan, mutta vaarallisempaa on keuhkoveritulppa. Alatiesynnytykseen saa kyllä kipulääkkeet ja kipua ja pelkoa voi opetella hallitsemaan sekä rentoutusta voi opetella, näille kaikille on kursseja, esim. syvä rentoutus on mahtava tapa oppia hallitsemaan omaa kehoa. Toki alatiesynnytyksessäkin on riskinsä, mutta pienemmät. Lisäksi vauvan on parempi tulla alakautta, koska sectiossa on riski hengitysvaikeuksille ja keuhkotulehduksille ja verensokerin heilahduksille ym.ym.

Pelko ei saa olla syy sectioon, se pitäisi olla vain ja ainoastaan viimeinen ratkaisu lapsen ja äidin kannalta. Jos pelkää, silloin pelko pitää hoitaa pois, sillä ihmisaivot ovat sellainen veijari että ne voidaan saada pelkäämään vaikka kiveä takapihalla jos niin uskot, mutta pelon saa sieltä myös pois!


Alatiesynnytyksessä voi taas tapahtua kyllä niin monia asioita, joita ainakin mun mielestä on ihan vauvan vuoksi aihetta pelätä. Esim. mulla eka synnytyksessä verenpaineen nousut, kuumen nousu, vauvan syndänäänten heilahdukset, supistusten heikkeneminen, joita ei ilvelläkään saatu vahvemmiksi. Lopputuloksena hirmu pitkä synnytys kaikkine repeämineen. Pelkäsin kyllä vauvan puolesta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niin:
Alatiesynnytyksessä voi taas tapahtua kyllä niin monia asioita, joita ainakin mun mielestä on ihan vauvan vuoksi aihetta pelätä. Esim. mulla eka synnytyksessä verenpaineen nousut, kuumen nousu, vauvan syndänäänten heilahdukset, supistusten heikkeneminen, joita ei ilvelläkään saatu vahvemmiksi. Lopputuloksena hirmu pitkä synnytys kaikkine repeämineen. Pelkäsin kyllä vauvan puolesta!

Juu ei se mene aina alatiesynnytyskään niin kuin on ajatellut. Mitä vaan voi tapahtua. Ja jos joku pelkää niin paljon alatiesynnytystä, että haluaa siksi sektion, on se hänen oma asiansa. Ei sitä tarvitse kaikkien ymmärtääkään.
 
kyl alkautta synnytyksessä on paaaaljooon enempi riskejä, vauva voi vaikka vammautua ja kärsii hapenpuutteesta jos synnytys pitkittyy.yms. nim. 2x keisarinleikkauksessa ollut. eikä leikkauksen jälkeen ollut kuin viikon haava kipeä ja todellakin rakastin lastani heti ensinäkemälläni.
 
Moni lääkäri sanoisi kyllä, että alatiesynnytysten riskit ovat pienempiä kuin sectioiden. Tästä on ollut monissa lehdissäkin juttua. Leikkaus on aina leikkaus. Synnytys on kuitenkin naiselle luotu luonnollinen tapahtuma, normaalitilanteessa alatiesynnytys tutkimusten mukaan jopa parantaa naisen terveyttä myöhemmällä iällä. Toki varmasti on tapauksia missä terveys on ollut synnyttäjällä jopa vaarassa, mutta ei me tästä elämästä kuitenkaan selvitä hengissä. Syntymä on kuitenkin elämän suurin ihme, kaikki naiset ovat meitäkin ennen kärsineet - toiset enemmän - toiset vähemmän. Silti vaikka itsekin aikasemmin kärsin synnytyspelosta, niin ottaisin sen kuitenkin vastaan kokemuksena, vaikka siinä isot riskit onkin. Pakko elämässä on ottaa riskejä, liian suojattu elämä on tyhjä kokemuksista. Synnytys on varmasti niin henk.koht. asia, että synnytyspelkoiset saavat pitää sectionsa. Vaikka minäkin olen edelleen synnytyspelkoinen, niin valitsen silti mielummin alatiesynnytyksen.
 
section ja alatiesynnytyksen kokeneena voin sanoa että kummassakin on hyvät ja huonot puolensa... Sectiossa kivut tulevat jälkeen päin ja toipuminen vie aikaa ja alaties. ne kivut ovat siinä ja kipu katoaa melkeinpä kun vauvan saa HETI ihanasti rinnalle.
 
Ilmoitin ensimmäisessä äitiysneuvolassa, että haluan sektion synnytyspelon vuoksi. Minut lähetettiin psykologille keskustelemaan asiasta ja sen jälkeen pelkopolille kätilön luo keskustelemaan. Kaikille ilmoitin, että en halua puhuakaan synnytyksestä, että en näe mitään vaihtoehtoa kuin sektio. Sitten sain ajan lääkärille, jolle oli jo mennyt kätilön lausunto, että en pysty edes puhumaan synnytyksestä ja lääkäri kirjoitti luvan sektioon. Kokemus oli kaikin puolin hyvä, leikkaus onnistui hyvin, vauva oli terve ja pirteä ja haava parani erinomasesti. Minä ja mies (joka oli mukana leikkauksessa) pidimme kummatkin sektiot hyvänä ja turvallisena vaihtoehtona.
Ainut mieltä kaihertamaan jäänyt asia oli synnytysosastolla minua hoitaneiden kätilöiden/hoitajien välinpitämättömyys kipulääkitystäni kohtaan. Jouduin yhden päivän olemaan kovissa kivuissa, koska minulle ei oltu tuotu kaikkia minulle kuuluvia kipulääkkeitä, enkä osannnut niitä pyytää. Sitten eräs asioiden tasalla oleva kätilö kertoi minulle, että olen saanut liian vähän lääkkeitä, kun valitin, että en pysty vaihtamaan vauvalla vaipppaa, kun olen niin kipeä.
 
Hassua, kun synnytyspelkoisille painotetaan sektion riskejä ja sitten mulle lääkäri sanoi, että ei se ole iso juttu ollenkaan. Nopea rutiinitoimenpide vaan. Mulla siis esikoinen oli perätilassa ja sain itse valita synnytystavan. Sektioon päädyin, mutta lääkärille vähän valittelin sitä, kun sen riskejä aina niin kovin toitotetaan. Ja sain siis tuon kommentin vastaukseksi.

Ja olihan se helppo ja nopea juttu. Mutta kyllä alatiesynnytys oli vielä kivempi. Maha palautui tosi paljon nopsempaa sen jälkeen.
 
synnytystapaarviossa lääkäri väitti että tulee vaikka poikittain. onneksi pidin pääni ja sain mukana paikalla olevan kätilön myötävaikutuksella ajan kuvaan. pari pv meni niin kätilö soitti että kyllä minä sen sektion saan...etten edes pystyisi synnyttämään =) on niin kapiat paikat ja vielä kapenee alaspäin reippaasti! ultrass akerran 1 jotain 30+ vuosia vanhempi kätilö totesi ettei ole tuollaisia mittoja ennen nähnyt! kyllä nesteessä oltaisiin oltu synnärillä jos en päätäni olis älynny pitää vaikka koville otti! lekuri ehdotteli loukkaantuneena toisen lääkärin mielipiteen kysymistäkin "vaikka toteaa kyllä saman kuin minäkin!" prkl!!
 

Yhteistyössä