Kroppa pilalla raskauden takia :(

Liikuin, söin terveellisesti, elin muutenkin superterveellisesti jottei kropassa tapahtuisi mitään pysyviä muutoksia... Nooh, maha on täynnä raskausarpia, vatsanahka roikkuu, rinnat roikkuu... =( Mieskään ei tunnu enää minua haluavan. Synnytyksestä on nyt 1,5v, olen kokoajan ajatellut että kyllä tämä vielä palautuu mutta eipä ole palautunut salitreenistä ja ruokavaliosta huolimatta :/

 

Puukolle sit vaan...

 

Pakko kai se on.

 

Ikävä kyllä joidenkin kroppaa raskaus muuttaa huomattavasti enemmän kuin toisten. Mulla kans vatsanahkassa paljon raskausarpia ja tissit väsähtäneet (kiitos siitä myös imetykselle). Mutta näillä mennään.

 

Niin, toiset on silti tyytyväisiä kroppaansa Itse en voi sietää tällä hetkellä, melkein itkettää kun katson peiliin.

 

Eniten mua tuossa tilanteessa ottaisi päähän se mies. Jos halut haihtuvat oman lapsen kantamisesta johtuvien raskausarpien ja riippumisten takia, hävetkööt! Toivottavasti välissänne on oikeasti kuitenkin vain ap:n nurja ja epävarma suhtautuminen kroppaansa. Jos pitää itseään ei-haluttavana, se osaa kummasti heijastua kyllä seksielämään, vaikka puoliso ajattelisikin ihan hyvää.

 

mulla kiloja kertyi joka raskauden aikana lähes 15...jokaisesta jäi 2-3 kg. Kun ei ehtinyt kuntoilemaan. Nyt yli 40v 5 lapsen äitinä olen hyväksynyt että kroppa muuttuu ja sen kanssa vaan pitää elää! Johan se on nähty mikä ongelma miesten "vaatimien" silikonien kanssa on käynyt...kyllä kaikki keinotekoinen kropan muokkaaminen miesten takia on ihan turhaa!!! Vaihda miestä

 

raskausarpiin on voiteita ( ei kokonaan lähde , mut vaalenevat) Yritä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja nostaa itsetuntoasi. Eipä kukaan tässä maailmassa täydellinen ole , mutta kaikilla on hyvät puolensa. Yritä arvostaa niitä =)

 

Niin, toiset on silti tyytyväisiä kroppaansa Itse en voi sietää tällä hetkellä, melkein itkettää kun katson peiliin.

Kyllähän se harmittaa ja saahan se harmittaa, oma vartalo se on ja kuka nyt toivoisi itselleen arpia? Mutta. Sen kanssa ei auta muu kuin elää, mitään muuta neuvoa en sinulle voi antaa. Joko hyväksyt sen ja jatkat eloasi ja ehkä menet kirurgin veitsen alle jos siltä tuntuu. Mutta jos surkuttelet sitä niin mitä siitä kostut?

Ja miehelle vähän kurinpalautusta.

 

Tulee kyl ihan hiton kalliiksi saada kroppa takasin kuosiin. Silarit/kohotus Suomessa 5000-8000e, vatsanahkan kiristys emt tonnin-pari, pillun kiristys ja siistiminen saman verran ja vielä iso tatska pahimpien raskausarpien peitoksi, hintaa n. 1000e... Tän takia en aio hankkia lapsia ennen ku joskus 35+ iässä kun kroppa muutenkin pilalla.

 

Aloittajalle: ole onnellinen siitä, että tulit raskaaksi ja saitte lapsen!
Itsekin joskus mietin että voi kauheeta, jos tulee arpia ja tissit kutistuu jne., kun olen hyvin liikunnallinen ja tarkka kropastani. No kas kummaa raskautta ei kuulu vaikean endometrioosini takia ja ei ole ollenkaan selvää kuuluuko ikinä, eli sinuna olisin vain onnellinen lapsesta ja perheestäsi! Jos miehen halut on jostain arvista ja tisseistä kiinni, niin kannattaa pohtia suhdetta vähän syvällisemmin uudelleen. Ei millään pahalla, mutta itse ottaisin sun mahanahkan ja roikkutissit anytime, jos saisin sen oman vauvan. Jotain suhteellisuuden tajua siis asioihin. Toki ihmiset arvostaa eri asioita ja silloin kun ei ole isompia murheita, ne pienemmät tuntuu isoilta jne., eihän se sun syy ole, ettei ilmeisesti muuta murehdittavaa ole. Tuntuu vaan silti niin pinnalliselta itkeä tollasta, kun toiset olisivat ikionnellisia jos tulisivat edes raskaaksi, arvista huolimatta.

 

hohhoijaa, näitä aloituksia.
katso niitä lapsia ja mieti, kumpi tärkeämpää; heidän olemassa olo vai roikkuva vatsanahka/tissit. minä kannan ylpeydellä nämä omat roikkuvat ulokkeeni (maha nykyään uusi sellainen vaikkei kiloja ole jäänytkään) ja tunnen sydämessäni lämmön kun katson telmiviä lapsukaisiani.

 

No kyllä tuo samanmoinen asia itteäki vatuttaa...joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän.....mutta tällä rupilla mennähän

 

No kuule ei ne lapset korvaa sitä että näyttää loppuelämänsä todella rumalta! ällöttävältä. juu on niitä joille raskaus tuo vain pari pikku raskausarpea ja he valittavat. sitten on heitä joihin itsekkin kuulun

rinnat on 1/4 osa siitä mitä oli ennen raskautta+imetystä(+roikkuvat niin pitkälle kuin voivat). vatsanahka on täynnä raskausarpia,löysää nahkaa joka saa vaatteet päällä sut näyttää siltä että oisit raskaana,ja ilman vaatteita no ällöttävä roikkuva ylimääräinen nahka.

Kaunis ja haluttava no ei todellakaan,enkä voi syyttää miestäkään jos ei syttyis tämän näköselle,koska kyllä se halu on vähän visuaalisestakin ärsykkeestä johtuvaa.

Kyllä joku jolla tämä khotalo on ollut hiljattain saa valittaa siitä,ei kukaan halua olla ruma,ei haluttava. Mutta pakko se on oppia elää tämän kanssa.minäkin jouduin kohtaamaan tämän nuorena,silloin kyllä ajattelin että ois pitänyt tehä lapsia vasta 40v kun muutenkin jo roikkuu yms.

no elämä on.

 

no onko tuo nyt vaarallista. Jossain vaiheessa ne tissit ja maha alkaa joka tapauksessa roikkua, oli lapsia tai ei

 

Kaikella on hintansa..

 

Mullakin on vatsanahka täynnä raskausarpia(joita ei muuten esikoisesta vielä tullut ainuttakaan, mutta kuopuksesta senkin edestä) ja nahka muutenkin pari numeroa liian iso, vaikka kiloja on vähemmän kuin ennen raskauksia. Mutta näillä mennään... Ei ole miehen seksihalutkaan vähentyneet. Näistä on hyvä vääntää huumoria miehen kanssa! Ja ovatpahan muistona ihanasta raskausajasta...

Niin, ja siks toisekseen ei tuo mieskään ole ihan samannäköinen kun seurustelun alkuaikoina, vaikka hänen ei ole tarvinnut lapsia sisällään kantaa... Vähän kaljakessiä pukkaa ja hiusrajakin on jo siirtynyt hitusen taemmaksi... En ole silti sen takia ukkoa pistämässä vaihtoon...

 

Onneksi on push up-rintsikat! Ne saa pienetkin riipputissit näyttämään paidan alta hyviltä. Muuten kannattaa vaan rasvailla vatsan ihoa ja toivoa, että arvet haalenee, panostaa hiuksiin, meikkiin ym. ulkonäköön ja huolitteluun ja koittaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Omasta asenteesta paljon on kiinni, miten muutkin sinut näkevät, mies mukaanlukien.

 

kuolema meidät korjaa kumminkin, joten mitä väliä, nauti elämästä.

 

Ja uimarannalla pitää olla vaatteet päällä kun ei enää voi pitää bikinejä saati uimapukua, töissä pitää pukeutua telttakankaisiin vaikka olen hyväkuntoinen ja hoikka alle 30 v kun muuten kysytään koko ajan olenko raskaana kun maha jäi valtavaksi. Tissit on tyhjät kärpäslätkät, mutta joo mitään ei saa sanoa kun sehän tarkottaa että mä en rakasta lapsiani...Että hohhoijaa vaan itsellesi.



[QUOTE="mamma";25358237]hohhoijaa, näitä aloituksia.
katso niitä lapsia ja mieti, kumpi tärkeämpää; heidän olemassa olo vai roikkuva vatsanahka/tissit. minä kannan ylpeydellä nämä omat roikkuvat ulokkeeni (maha nykyään uusi sellainen vaikkei kiloja ole jäänytkään) ja tunnen sydämessäni lämmön kun katson telmiviä lapsukaisiani.[/QUOTE]

 

Älä missään nimessä mene plastiikkakirurgille... Ostat arpijuovavoiteen tai käyt apteekista ostamassa Louis Widmerin remederm voiteen, niillä saa arpijuovat muutamassa viikossa vaaleiksi.

Opettele olemaan ylpeä kehostasi, vaikka se ei olisikaan täydellinen. Kenelläkään ei ole täydellistä vartaloa.
Itse ainakin koen lapseni kaiken menetetyn arvoiseksi...

 

Ja uimarannalla pitää olla vaatteet päällä kun ei enää voi pitää bikinejä saati uimapukua, töissä pitää pukeutua telttakankaisiin vaikka olen hyväkuntoinen ja hoikka alle 30 v kun muuten kysytään koko ajan olenko raskaana kun maha jäi valtavaksi. Tissit on tyhjät kärpäslätkät, mutta joo mitään ei saa sanoa kun sehän tarkottaa että mä en rakasta lapsiani...Että hohhoijaa vaan itsellesi.

Voi jestas... Tottakai voi pitää bikinejä tai uimapukua, eikä tarvi pukeutua telttoihin. Ongelma on siel sun omas pikku päässäs. Ketä sun tarvii siellä rannalla miellyttää? Sulla kuitenkin vissiin on mieski jo...

Ja todellisuudessa NAISET antavat eniten kritiikkiä ulkonäöstä... Miksi sulla on joku pakkomielle näyttää hyvältä jonku naapurin Eevan silmis? Mitä merkitystä sillä on?

 

Voi kyllä mulla on maailman ihanin mies!

 

Onneksi ei ole tullut arpia, eikä ylimääräistä painoa, vaikka viisi lasta synnyttänyt.
Viimeisin sektiolla ja sen jäljiltä on pieni roikku arven päälle.

 

3 lasta olen synnyttänyt ja vaikka en mikään kovin pinnallinen koskaan olekaan ollut niin kyllähän noi "vauriot" hieman häiritsevät. Sinänsä vähällä olen päässyt, että arpia on tullut vain pari ihan pientä viirua, mutta tissit sitten ovatkin aivan pilalla imetyksistä, niihin ei auta kuin veitsi. Kilot olen karistanut pian synnytysten jälkeen, koska se on se asia mihin sentään voi itsekin vaikuttaa. Siitä tulee sentään ihan hyvä olo, että tekee sen mitä pystyy asian eteen. Kyllä oma mieheni on sen verran fiksu, että ymmärtää että niille arville ja roikkutisseille ei itse mahda yhtään mitään.