Kroppa pilalla raskauden takia :(

Onko joku tosiaan edelleen siinä uskossa, ettei vartalo muutu mitenkään niinkin suuresta asiasta kuin raskaus ja synnytys? :O
Tai siinä uskossa että kaikki toipuminen tapahtuu synnärillä?
Se kun kestää toipua kauankin toisilla, silti se tapahtuu eikä se ole yhtään sen normaalimpaa tai epänormalaimpaa kuin jollakulla toisella, joka on ollut 'alkuperäisessä' kunnossa synnäriltä poistuessaan.

 

Onko joku tosiaan edelleen siinä uskossa, ettei vartalo muutu mitenkään niinkin suuresta asiasta kuin raskaus ja synnytys? :O
Tai siinä uskossa että kaikki toipuminen tapahtuu synnärillä?
Se kun kestää toipua kauankin toisilla, silti se tapahtuu eikä se ole yhtään sen normaalimpaa tai epänormalaimpaa kuin jollakulla toisella, joka on ollut 'alkuperäisessä' kunnossa synnäriltä poistuessaan.

Mä voin kyllä sanoa ettei kroppa ole muuttunut lainkaan (paitsi kenties paremmaksi). Kaikki raskauskilot (19kg) jäivät synnärille. Raskausarpia ei ole, tissit eivät muuttuneet miksikään. Olen jopa 10kg hoikempi nyt kuin ennen raskautta josta on vajaa 10kk.

 

Toiset kärsii enempi kun toiset ja se nyt on toisille kovempi pala kun toisille. Saa sitä kroppaansa rakastaa ja harmittaa kun se menee "piloille" vaikka ne lapset sen arvoisia onkin. ihme lässytystä joiltain..!

1,5v on jo senverran kauan, ettei se kroppa siitä enää palaudu. ootko normaalipainoinen? ainoo vaihtoehto lienee se, että kirurgisesti poistetaan vatsanahkaa. se on kivulias toimenpide. rintoja voidaan myös kohottaa. kallistakin lystiä, mutta yleisempää kun kuvitellaan.

itselläni on muutamia arpia mahassa ja myös rinnoissa. vatassa pieni löysä nahka näkyy, mutta se on kyllä muille huomaamaton. rinnat löysisty myös ihan kivasti.

 

Mieti asiaa siltä kannalta, että jos et koskaan olisi saanut lapsia, sinulla olisi terhakat rinnat ja kiinteä maha.

OLISIKO SE SEN ARVOISTA?

Antaisin omat tissini, hiukseni, kiinteät vatsalihakseni ja kaikkeni, jos minulle suotaisiin maailman ihanin asia: oma lapsi.

Vituttaa että ihmiset on niin pinnallisia. Nämä on ikuisesti katkeran ja surullisen lapsettoman mietteitä.

 

Mä voin kyllä sanoa ettei kroppa ole muuttunut lainkaan (paitsi kenties paremmaksi). Kaikki raskauskilot (19kg) jäivät synnärille. Raskausarpia ei ole, tissit eivät muuttuneet miksikään. Olen jopa 10kg hoikempi nyt kuin ennen raskautta josta on vajaa 10kk.

No voi huoh.



Joillain enemmän, joillan vähemmän. Mutta kun Temperance Brenann sun jäänöksiäs tutkii, sekin sanoo heti että raskaana ollut nainen, synnyttänyt.

Se jättää enempi tai vähempi jälkiä, eikä pelkästään ulkopintaan.
Olet sitten sellainen, jolla se on jättänyt vähempi.

 

No voi huoh.



Joillain enemmän, joillan vähemmän. Mutta kun Temperance Brenann sun jäänöksiäs tutkii, sekin sanoo heti että raskaana ollut nainen, synnyttänyt.

Se jättää enempi tai vähempi jälkiä, eikä pelkästään ulkopintaan.
Olet sitten sellainen, jolla se on jättänyt vähempi.

No juu en mä nyt sitä meinannutkaan etteikö jossain "sisäelimissä" näkyis, mutta ajattelin että tässä on kyse ulkonäköseikoista.

Näille lapsettomille, jotka tulee tänne arvostelemaan; mun mielestä toisten murheita ei periaattessa voi lytätä tai sanoa että mullapa on niin ja näin, niin ole sinä onnellinen. Muakin harmitti tänään kun kaupassa ei ollut tuorekurkkusalaattia, mutta ei varmaan pitäs harmittaa kun Afrikan lapset näkee nälkää. Mutta siis ajan takaa sitä että toisten suuret murheet voi olla toiselle mitättömiä, mutta sellasta se on.

 

Jotain iloa siitäkin, että raskautunut myöhemmällä iällä ja nuorempana tuli iloteltua ja kaunisteltua oikein urakalla: Ei mua haitannut vaikka kroppa meni. Jotenkin kasvoin siihen. Mieskään ei masustakaan ajattele enää samalla tavalla: Ennen se oli lauta, nyt se on "tytön eka koti" - eli sekin katsoo mua vähän toisesta vinkkelistä.

On varmaan hirveää, jos ei ajatellut, että niin käy ja sitten kävikin ja että sillä on vielä väliä. Tee kuitenkin parhaasi kropan eteen ja toivo, että aika parantaa loput fiilikset (laiha lohtu).

 

Mä olen juuri siksi tehnyt tietoisen valinnan, etten imetä. Piste. Ei tarvitse silikoneja ja tissit pysyy kunnossa.

 

Toiset kärsii enempi kun toiset ja se nyt on toisille kovempi pala kun toisille. Saa sitä kroppaansa rakastaa ja harmittaa kun se menee "piloille" vaikka ne lapset sen arvoisia onkin. ihme lässytystä joiltain..!

1,5v on jo senverran kauan, ettei se kroppa siitä enää palaudu. ootko normaalipainoinen? ainoo vaihtoehto lienee se, että kirurgisesti poistetaan vatsanahkaa. se on kivulias toimenpide. rintoja voidaan myös kohottaa. kallistakin lystiä, mutta yleisempää kun kuvitellaan.

itselläni on muutamia arpia mahassa ja myös rinnoissa. vatassa pieni löysä nahka näkyy, mutta se on kyllä muille huomaamaton. rinnat löysisty myös ihan kivasti.

Mitä lässytystä siinä on? Ihan villi veikkaus, että ap:n ja jopa sinunkin mielestä(si) maailmassa ON paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö. Eri asia sitten on, millaisessa arvojärjestyksessä ne itse kenelläkin on.

Ei ole väärin rakastaa kroppaansa, eikä ole väärin harmitella asiaa, mutta ei sen takia kannata kuitenkaan yöuniaan menettää kun lopputulos itse asiasta on kuitenkin ollut toivotunlainen (lapsi). Kukaan ei voi etukäteen tietää sitä, millaiset muutokset raskaus jättää, vai jättääkö yhtään mitään.

Pieniä pisaroita maailman merissä, sanon minä.

 

[QUOTE="Zzzz";25359386]Mä olen juuri siksi tehnyt tietoisen valinnan, etten imetä. Piste. Ei tarvitse silikoneja ja tissit pysyy kunnossa.[/QUOTE]

Ei imetys pilaa tissejä, niiden iho venyy jo raskausaikana, kun ne turpoavat, samoin maito noiusee ekoina päivinä ja tekee iholle minkä tekee, tahdoit tai et. Imetys itsessään ei aiheuta enää vaurioita. Otapa ja adoptoi, et saa arpia.

Vatsanahkojen ja roikkutissien piinaamat: Hommatkaa jostain joku sexy korsetti, se nostaa tissit nätisti esiin ja peittää arvet ja roikut. Jos mies ei sittenkään syty, vika on muualla. Itse olen ostanut pari kivaa korsettia uutena Huutiksesta, ja johan syntyi vipinää.

Mulla on kyllä sikäli tuuria, että mun seepramassuni kelpaa kyllä miehelle, sen perusteella mies kuulemma tarvitessa tunnistaa mut pimeässäkin.

 

[QUOTE="lapseton";25359318]Mieti asiaa siltä kannalta, että jos et koskaan olisi saanut lapsia, sinulla olisi terhakat rinnat ja kiinteä maha.

OLISIKO SE SEN ARVOISTA?

Antaisin omat tissini, hiukseni, kiinteät vatsalihakseni ja kaikkeni, jos minulle suotaisiin maailman ihanin asia: oma lapsi.

Vituttaa että ihmiset on niin pinnallisia. Nämä on ikuisesti katkeran ja surullisen lapsettoman mietteitä.[/QUOTE]

Se on ikävää ja epäoikeudenmukaista, ettei kaikille suoda samanlaisia mahdollisuuksia lastensaannin suhteen. Siitä huolimatta, mielestäni lapsellisillakin ihmisillä saa olla "valittamisen" aihetta. Itselläni endometrioosin takia huonot mahdollisuudet raskautua, siitä huolimatta sain lapsen, ihanan ja erittäin haastavan, ja vielä ehkäisystä huolimatta. Joten todellinen onnenpotku kyseessä. Siltikin mua ottaa päähän raskausarvet ja roikkuvat rinnat, jotka ovat vain olemassa vain ja ainoastaan raskauden johdosta tällä iällä.

Miksi lapselliset ihmiset eivät saisi surra menetettyä, nuorekkaampaa kehoansa tai muuttunutta identiteettiä lastensaannin myötä? Millä tapaa se on sinulta pois? Eikä tässä ollut kyse vastakkainasettelusta. Tuskin AP lapsestansa luopuisi, mikäli sillä saisi vanhan kehonsa takaisin.

 

Liikuin, söin terveellisesti, elin muutenkin superterveellisesti jottei kropassa tapahtuisi mitään pysyviä muutoksia... Nooh, maha on täynnä raskausarpia, vatsanahka roikkuu, rinnat roikkuu... =( Mieskään ei tunnu enää minua haluavan. Synnytyksestä on nyt 1,5v, olen kokoajan ajatellut että kyllä tämä vielä palautuu mutta eipä ole palautunut salitreenistä ja ruokavaliosta huolimatta :/

Yleensä miehillä ei lähde halut siitä, että vaimolla paikat roikkuu, on kiloa ja löysää nahkaa. Ennemmin halut lähtevät siitä, että vaimo ei kanna itseään entisellä ylpeydellä, häpeilee itseään, haukkuu ulkonäköään, valittaa...

 

[QUOTE="niin";25360308]Mitä lässytystä siinä on? Ihan villi veikkaus, että ap:n ja jopa sinunkin mielestä(si) maailmassa ON paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö. Eri asia sitten on, millaisessa arvojärjestyksessä ne itse kenelläkin on.

Ei ole väärin rakastaa kroppaansa, eikä ole väärin harmitella asiaa, mutta ei sen takia kannata kuitenkaan yöuniaan menettää kun lopputulos itse asiasta on kuitenkin ollut toivotunlainen (lapsi). Kukaan ei voi etukäteen tietää sitä, millaiset muutokset raskaus jättää, vai jättääkö yhtään mitään.

Pieniä pisaroita maailman merissä, sanon minä.[/QUOTE]

kyllä se ny on lässytystä. tottakai lapset on maailman tärkein asia ja kroppa raahaa perässä paljon jälkeen, mutta jos se vartalo on oikeesti pelkkää löysää nahkaa ja arpia niin tottakai se on sille ihmiselle erittäin rankka juttu eikä kehtaa liikkua puolialastomana uimarannalla.
se, että voi puhua tuntemuksistaan ja saa vertaistukea on vaan plussaa, ni turhaan täälä heti tuomitaan tuollaiset fiilikset. ei tässä kellään oo kroppa ollu arvoasteikossa ekana.

 

Jaaps.. No kyllä se vain on omast asenteesta kiinni, miten itsensä hyväksyy. Minulla on kolme raskautta takana ja ne kyllä jotenkin kropassa näkyvät. Vatsa ei ole litteä, rinnat eivät ole kiinteät,muotoja tullut, lantio levennyt.. Mutta minä en halua näyttää enään 17 kesäiseltä tyttöseltä. En häpeä itseäni edes teinityttöjen edestä kävellessä. Panostan kaikkeen siihen mitä mulla vielä on. Ja kyllä sitä voi vielä näyttää hyvältä vaikka bikineissäD kyllä mun perään jää ihmiset katsomaan ja en usko sen johtuvan raskauksieni aiheuttamista vioista.

 

kyllä se ny on lässytystä. tottakai lapset on maailman tärkein asia ja kroppa raahaa perässä paljon jälkeen, mutta jos se vartalo on oikeesti pelkkää löysää nahkaa ja arpia niin tottakai se on sille ihmiselle erittäin rankka juttu eikä kehtaa liikkua puolialastomana uimarannalla.
se, että voi puhua tuntemuksistaan ja saa vertaistukea on vaan plussaa, ni turhaan täälä heti tuomitaan tuollaiset fiilikset. ei tässä kellään oo kroppa ollu arvoasteikossa ekana.

Mitä tuomitsemista on siinä, jos kertoo oman mielipiteensä siitä kannattaako moisen asian takia syöksyä epätoivon syövereihin? Kyllä mä tosiaan ymmärrän sen, että asia on toisille isompi ja toisille pienempi, mutta jos se alkaa olemaan ihan järkyttävä ongelma, niin ehkäpä sitä apua kannattais hakea jostain muualta kuin plastiikkakirurgilta. Ne syyt on sitten varmaan jo paljon syvemmällä ku ulkonäössä.

 

Minä olen esikoisen syntymän jälkeen jopa tyytyväisempi vartaloon ja itseeni kuin ennen lasta. Rasvaprosentti on ilmeisesti jotenkin laskenut ja vartalon malli muuttunut positiivisesti. En ennen pitänyt isohkoista rinnoista, kun muuten olin suht hoikka - nyt on nekin kutistuneet sopusuhtaisiksi. Raskausarpia jäi nolla

Niin että voi se näinkin mennä!

 

[QUOTE="muumimamma";25358905]Älä missään nimessä mene plastiikkakirurgille... Ostat arpijuovavoiteen tai käyt apteekista ostamassa Louis Widmerin remederm voiteen, niillä saa arpijuovat muutamassa viikossa vaaleiksi.

Opettele olemaan ylpeä kehostasi, vaikka se ei olisikaan täydellinen. Kenelläkään ei ole täydellistä vartaloa.
Itse ainakin koen lapseni kaiken menetetyn arvoiseksi... [/QUOTE]

Kaikilla ei välttämättä jää ne vauriot pelkiksi arpijuoviksi, vaan esim. mulla maha näyttää lähinnä rusinalta kun se on ryppyinen ja oikeasti ne uurteet on syviä... Voisinkin ehkä laittaa ap:lle kuvan mun mahasta lohdutukseksi, tuskin se sun maha näin kaamea kuitenkaan on.

 

[QUOTE="niin";25360641]Mitä tuomitsemista on siinä, jos kertoo oman mielipiteensä siitä kannattaako moisen asian takia syöksyä epätoivon syövereihin? Kyllä mä tosiaan ymmärrän sen, että asia on toisille isompi ja toisille pienempi, mutta jos se alkaa olemaan ihan järkyttävä ongelma, niin ehkäpä sitä apua kannattais hakea jostain muualta kuin plastiikkakirurgilta. Ne syyt on sitten varmaan jo paljon syvemmällä ku ulkonäössä.[/QUOTE]

Lässytystä oli se, kun joku mainitsi että ois tyytyväinen kun on ylipäätään lapsia ja ottaisi rupsahtaneen kropan jos vain saisi lapsia. muut kommentit ei ollut lässytystä.

Siksi kommentoinkin, ettei se kroppa ole tärkein, vaan lapset eikä kukaan varmastikkaan jätä senvuoksi lapsia tekemättä.
Ja vaikka lapsettomuudesta kärsiviä kalvaa tälläiset kropanlerpsahtamis asiat, niin se nyt vain on joillekin iso asia. Ei se silti rakkautta lapsiin vähennä, mutta varmasti se ois mukavaa jos vois rakastaa omaa vartaloaan.
Itse tosiaan olen säästynyt pahoilta vaurioilta, mutta on niitä joiden vartalo on tosi pahankin näköinen raskauksien jälkeen. Ymmärrän kyllä, että se syö mieltä.

 

Koko raskauden ajan sai ihailla ja ihmetellä, miten hienosti luonto hoiti hommansa ja lopputuloksena oli täydellinen tyttövauva. Uskomatonta, että kaikki tuo tapahtui minun kehossani! Kaikki oli niin upeasti järjestetty.

Synnytyksen jälkeen tuntui siltä kuin olisin yhtäkkiä jäänyt yksin muuttuneen kroppani kanssa. Luonto oli häipynyt ja elämä jatkui vauvanhoidossa.

Kuitenkin raskaudesta ja synnytyksestä palautuu; siinä määrin kuin se on tarpeellista luonnon kannnalta.

Kunpa me naiset hyväksyisimme tämän ja osaisimme olla ylpeitä raskauksistamme ja siitä, että tämä luonnon ihme tapahtuu meissä.

Rumakin reppu voi sisältää hyvät eväät. Rakastamiseen ei täydellistä kroppaa tarvita.

 

Alle 28-vuotiaana olisin varmaan ajatellut samoin kuin ap, jos olisin saanut lapsia. Silloin minulla oli pyykkilautavatsa ja olin ääreistarkka kehostani ja ruokavaliostani.

No, sain ekan vasta (?) 32-vuotiaana, enkä jaksa enää stressata. Minä olen kaunis ja ihana, sääli jos ei sitä muut näe. Ja näkeehän ne, kun itsekin pidän itseäni oikeasti ihanana. Tissit riippuu ja vatsa on löysempi, muutenkin "joudun" pitämään paria ylimääräistä kiloa että saan pidettyä maidontuontantoa yllä tuolle maitoallergiselle 1,5 v:lle. So what, pieni hinta ihanasta lapsesta. Aina en olisi ollut samaa mieltä, sen tiedän.

 

[QUOTE="muumimamma";25358905]Älä missään nimessä mene plastiikkakirurgille... Ostat arpijuovavoiteen tai käyt apteekista ostamassa Louis Widmerin remederm voiteen, niillä saa arpijuovat muutamassa viikossa vaaleiksi.

Opettele olemaan ylpeä kehostasi, vaikka se ei olisikaan täydellinen. Kenelläkään ei ole täydellistä vartaloa.
Itse ainakin koen lapseni kaiken menetetyn arvoiseksi... [/QUOTE]

Eipä se arpien näkymättömyys vatsaa korjaa kun niitä arpia on tarpeeksi.

 

ääh. pääsee helpomalla ku ei kato peiliin

 

mäkin olin tosi pieni ja laiha mutta sain ison lapsen (4,7kg) ja maha veny ihan hirveesti. Synnytyksen jälkeen ku vauva ja raskauskilot oli poissa niin mun maha oli ku tyhjä muovipussi. Olin taas lyhyt ja kevyt mutta mahanahkaa oli yhden vauvan verran roikkumassa. Korsetit ja oikeet vaatteet pelastaa tilanteen mutta saunaan on ikävä mennä ku joka kerta mun maha aiheuttaa saman spontaanin kauhistelun kaikilta. Lapsi on ihana sitä en mahan takia vaihtais mut mun mielestä ei oo turhamaista että harmittaa menetetty kauneus.

 

Elkää huoliko, rupsahdetaan me lapsettomatkin.