kriittinen mies

hei!
olen elänyt nyt yhdessä mieheni kanssa yli vuoden päivät, saman katon alla yhdeksän kuukautta. mieheni on hyvin voimakastahtoinen ihminen, jolla riittää mielipiteitä joka lähtöön. voisin jopa sanoa että dominoiva. noh, en itsekään kaikesta pehmeimmästä päästä ole.
alkuhuumaa suhteessa kesti puolisen vuotta, sen jälkeen kaikki on alkanut muuttua. mieheni on muuttunut etäisemmäksi, vaatii kovasti omaa tilaa (esim. aamuisin hänelle ei saa puhua eikä koskettaakaan, sama kun hän tulee töistä).
hän on hyvin siisti (itse suurpiirteisempi, ei haittaa jos jokin tavara on vinossa tai pois paikaltaa, kunhan on puhdasta) joten hän huomauttelee koko ajan kodin kunnosta. ymmärrän että epäjärjestys todellakin ärsyttää häntä ja olen TODELLAKIN yrittänyt kiinnittää huomiota siisteyteen tai lähinnä järjestykseen. mutta mieheni tuntuu vain näkevän kaiken mitä tekemättä (esim. siivoan koko päivän ja mieheni silti kommentoi esim. jos kaapin ovi on jäänyt raolleen).
samoin hän huomauttelee jos kolisuttelen jotain, joku asia tippuu käsistäni, tai
esim. lehti tippuu pöydältä. saan aina sen jälkeen kuulla kuinka minun pitäisi olla huolellisempi ja varovaisempi. (ja kyse on todellakin vahingoista joita sattuu kaikille, myös hänelle itselleen). olen huomannut että ongelma johtaa juurensa hänen lapsuuden kotiin jossa hänen äitinsä teki numeron jokaisesta kolhusta tai pöydälle jääneestä leivänmurusta. MUTTA vaikka tiedän tuon seikan, menetän välillä kunnolla hermoni mieheni äyskähdellessä... itse olen yleensä aina hyvällä tuulella, en mökötä turhasta ja muutenkin taidan olla häntä avoimempi (eli kyllä minulle saa aamulla puhua ja jopa halata)... hän on myöntänyt minulle olevan se vaikea ihminen ja sen että minä olen helppo... mutta siihen se sitten jääkin. näyttää että hän ei halua tehdä asialle mitään. miten opettaa vanhaa koiraa? miten opettelen sulkemaan korvani?
rakastan miestäni ja hän on muuten ihana ihminen, luotettava ja turvallinen ja intohimoinen.

 

Alkuhuuma meni tilastojen mukaan, 1/2 vuotta. Todellinen luonne tulee esiin. Mutta.. luonnettaan voi kasvattaa, jos haluaa. Dominoiva besserwisser ja pedantti tyyppi on rasittava, siitä ei pääse yli eikä ympäri!!! Inhottava, suoraan sanoen. Kumppanille kestämätön, sillä ei kukaan jaksa aina noudattaa toisen oikkuja. Miten hänellä mahtaa mennä töissä, ei taida olla ystäviä?

Otapa tuo mies ihan rauhalliseen keskusteluun. Istutte vaikka mukavasti ja sanot, että nyt puhutaan. Kerrot, kuinka raskasta tuo hänen päsmäröintinsä on ja että jollei hän halua itse tehdä sille mitään eli kasvaa siitä edes osittain pois, hän joutuu todennäköisesti ennenpitkää katselemaan uutta naista, koska sinunkin pinnasi voi katketa jatkuvasta "kouluttamisesta".

Kerrot, että vielä hänellä on mahdolllisuus, koska tunnet rakastavasi häntä, mutta tällä menolla on hyvin suuri todennäköisyys siihen, että komentelu johtaa tunteiden viilenemiseen ja silloin on jo myöhäistä katua tai korjata mitään. Jos yhteinen elämänne on hänelle tärkeä, hän opettelee suvaitsevammaksi ja suurpiirteisemmäksi.

Nipottaminen ja komentelu on hallitsemismuoto, jota parisuhteissa harrastetaan. Kahden ihmisen yhteiselämä vaatii molemmilta joustoa, muutoin se ei onnistu. Ei nykynainen alistu enää nyrkin ja hellan väliin, sillä siitähän tässä teidän tapauksessanne pohjimmiltaan on kysymys. Nimimerkillä: kokemusta on!

 

Näin ulkopuolisena on vaikea antaa mitään ohjetta, mutta ihmisen perusluonnetta ei voi muutttaa (varsinkaan niitä ei-niin-mukavia ominaisuuksia) Naiset usein ajattelevat "kouluttavansa" miehen helpommaksi jne.
Tämä kuitenkin harvoin onnistuu...ainakaan pysyvästi.
Toivotan sinulle onnea avokkisi kanssa ja varmasti tuosta asiasta on hyvä pitää kunnon keskustelu. Kirjaa vaikka ylös asioita mistä haluat puhua miehellesi. Ole johdonmukainen ja rauhallinen sekä päättäväinen keskustelussa - äläkä anna miehesi kävelly itsesi yli omine mielipiteineen. Jos ette pääse sopuun niin ehkä sinun kannattaa muuttaa asumaan itseksesi - saat ainakin tehdä mitä huvittaa omassa kodissasi.

 

Olen samanlainen nainen. En tunne oloani hyväksi, jos eivät tavarat pysy paikoillaan.On mukavaa kun kaikki on järjestyksessä ja löytyvät helposti. Näin ssätyy valtavasti aikaa ja mukavaa oloa tulee kuin itsestään.
Oletko ajatellut, että olemalla piittaamaton, loukkaat samalla mistäsi. Jos kaapin voi sulkea, miksi et sulkisi sitä. Eihän ole mukavaa pyyhkiä pölyjä kaapista kovin usein.
Siisteys ei välttämättä ole perittyä, ei ainakaan minun poikani ole perinyt sitä piirretttä. Se on luonteen ominaisuus.
Tutki asiat, jotka ovat rakkaallesi tärkeitä ja jos joku on kertakaikkiaan mahdoton toteutettavaksi, ota asiat puheeksi.Teidän molempien pitää oppia joustamaan. Sinun myös pitää tulla vastaan ja opetella uusia asioita. Näin pääsette eteenpäin.
Jos jonkin työn, esim. kotityön voit tehdä hyvin, miksi et tekisi,kun se tuo rauhan perheeseen.
Parisuhde on juuri tätä, vuorovaikutusta ja toisen huomioonottamista.Jos miehesi sinusta käyttää näin valtaa, myös sinä käytät valtaa olemalla piittaamaton rakkaasi toiveista.Jos rakastaa,kykenee opettelemaan uusia asioita.

 

mies on kyllä kodin ulkopuolella todella mukavan miehen maineessa. paljon ystäviä ja esimiesasemassa työpaikallaan. eli hän on "vaikea ihminen" vain kotona... koti-natsi näitä rauhallisia keskusteluja on käyty useampia, mutta ei tuo ongelma ota laantuakseen. en tiedä, pitäisikö minun isoon ääneen toitottaa hänen virheistään että hän huomaisi että se on ärsyttävää? kyseessä on hänellä lapsuuden kodista, äidiltä opittu tapa...
mutta välillä on naurettavaa ne hänen komentelunsa: "varo ettei matto mene vinoon, tulihan kaikki valot varmasti kiinni"... komentaa ja varottelee kuin pientä lasta.
en tiedä... seksielämä sujuu loistavasti. ehkä alan pihtaa ja sanon että ei tee mieli ku on kiire miettiä että kaikki on paikallaan. sinänsä olen hänelle vielä niin sopiva luonne, omalla tavallaan helppo, tykkään sopuisasta yhteiselosta ja kumppanin hemmottelusta ja huomioimisesta. en osoittele virheistä (esim. kitise ja nalkuta jos mehulasi kaatuu tms.). kerran heräsin sairaana päiväunilta sohvalta ja menin vessaan, takaisin tullessa mies huomautteli että miksi en oikonut sohvatyynyjä heti ku nousin sohvalta ylös ja nyt hän joutui tekemään sen... pieniä huomautteluja mut ärsyttää kyllä.
ei ole onneksi niin iso ongelma (eikä ihan jokapäiväinenkään) mut elämä olisi helpompaa jos tuo huomauttelu ja "opettaminen" loppuisi.

 

marimintulle: kyse on pikemminkin siitä että olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia siivoajia. hänellä on omat pikkutarkat tapansa miten kaukosäätimet tulee olla jne. minä taas tykkään puhtaasta (esim. imuroida pitää joka viikko) mutta en kuole jos joku kaapinovi hieman repsottaa tai toinen kenkä on eteisessä vinossa. olen TODELLAKIN yrittänyt opetella näitä tapoja, mutta hän ei vaan lopeta naputtamista, keksii aina uusia naputtamisen kohteita (eli hän ei muista ja tajua sitä että todellaki yritän, eli jos yksi unohdus käy niin taas saan kuulla että AINA unohdan tehdä tms.). eli välillä tuntuu että mikään ei riitä, eihän hänkään ota huomioon minun toiveitani kun pyydän häntä lopettamaan nalkuttamisen (ja virheistä huomauttelun), kai asioista voi sanoa nätistikin ilman narinaa?

 

miehelläsi on pakkoneurooseja

 

miehelläsi on pakkoneurooseja

www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/090903_c.htm

 

Kuullostaa aika vaikealta tai vaikealta:itseen jaksaisi olla tuollaisen miehen kanssa;on jäänyt lapsen asteelle.
Teillä ei ole lapsia luulisin,koska silloin olisi jo hel..tti irti.Viisainta olisi ehkä jättää lapsien teko väliin.
Onko miehesi horoskooppi neitsyt.Itse olen ja jotkut väittävät,että olen aika nipo.
Ystävällisin terv.neitsyt-nipo

 

Kuulostaa exältäni, hän hänpä oli neitsyt-mies. =) En mieltänyt sitä kotinatseiluksi sentään mutta kyllä se saattoi oli tosi rasittavaa kun lattioiden siivoaminen on hänellä mielessä vaikka olisi esim suhteen kannalta ollut paljon tärkeämpiäkin asioita joihin puuttua!

Sinun miehesi menee nipottamisessa liiallisuuksiin, kyllä kuulostaa että hän on se joka voisi hieman koittaa joustaa. Heh kuulosti tutultu tuokin vielä että hän mennettää hermonsa jos *vahingossa* tiputin jotain tai kolistelin yöllä. Tavallaan ihana mies kuitenkin, jonka kanssa vietin puoli vuosikymmentä mutta seuraava mies saa luvan olla vähän rennompi, tai sitten ei ainakaan kiirehditä saman katon alle. Älä ainakaan liikaa alistu, siihen itse joskus sorruin.

 

No, miksi et laittanut niitä sohvatyynyjä kunnolla, jos tiesit miehen ajatukset? Oliko liian iso homma rakkaudesta. Minustakin on kamalaa kun yöllä kolistelee tai rikkoo tavaroita pudotellen niitä. Yöllä vaativat naapuritkin hiljaisuutta. Ei kai miehesi hiljaisuus ole huonompaa?
Vaikutat itse aika lailla epäempaattiselta.Oletko vähän liian boheemi hänelle? ja turhaan tässä anoppiasikin moititskelet. Et ole psykologi, kai.

 

kaitsulle: jos mieheni pitäisi kämpän aina järjestyksessä myös niiltä osin joista minä pidän (esim. laittaisi pyykit nätisti kuivumaan, vessan pytyn kansi alas), niin turhahan mun olisi valittaa. ja en puhunut yöllä kolistelusta vaan kolistelusta, ihan päiväs aikaan tapatuvasta (esim. jos kannan imuria portaita alas ja se osuu kaiteeseen, siis kopsahtaa). en tiedä pitäisikö munki alkaa tiukasti huomautella miehelleni kaikesta (esim. jos hän tiputtaa jotain tms) mutta... kun se en ole minä. itse ymmäärrän et vahinkoja sattuu eikä aikuiselle ihmiselle tarvitse joka kolahdusta kommentoida. kun olemme hänen vanhemmillaan kylässä, hänen äitinsä toimii ihan samalla tavalla (eli ei tarvi psykologi olla et näkee et kotoa on opittu).

hassua, meillä vaan tuntuu kotona perinteiset roolit kääntyneen ympäri ja mies on se joka nalkuttaa ja mää yritän pysyä hänen oikkujensa perässä =) noh siis onneksi näin ei ole todellakaan koko ajan ja mies osaa olla myös todella ihana ja huolehtiva ja tietää itsekin että on vaikea (ollaan asiasta puhuttu ja hän on sen myöntänyt). ehkä pitää hommata korvatulpat tai opetella sulkemaan korvat... miehet, kuis se tapahtuu?? =) boheemi tuskin olen ja en kuvailisi itseäni epäempaattiseksi (päin vastoin, oon meistä kahdesta se huolehtiva), pyytäisin vain hieman armoa jos joskus joku asia unohtuu koska kuitenkin yritän.
jostain luin muuten et seurustelussa tulee huumavaiheen jälkeen joku itsenäistymisvaihe jonka aikana käydään sit jotain valtataisteluja...oiskohan tämä siis valtataistelua?

 

Öh, nyt en ymmärrä. Oletko taloudenhoitaja? Itse jos imuroisin ja IMURI kolahtaa johonkin ja se olisi metelöintiä. Saisi imuri jäädä siihen ja mies imuroida loput sen jälkeen! Saisi näyttää esimerkkiä miten imuroidaan kolistetelematta!

Muutenkin kyllä kuullostaa ihan omituiselta.

"pyytäisin vain hieman armoa jos joskus joku asia unohtuu koska kuitenkin yritän."

Mitä ihmeen ihmettä!?!? Vähän huolestuttavalta kuullostaa nuo sinunkin kommenttisi. Itse sanoisin että suhteessanne on alkanut alistamisvaihe, joka tuntuu pahenevan. Eikä suinkaan mikään itsenäistymisvaihe.

 

Mun aviomies oli tuollainen. Katsoi aina nyrpeästi kun maton hapsut ei olleet suorassa ja kun olin siivonnut kävi pyyhkäisemässä sormellaan oven päältä, että onko pölyt varmaan pyyhitty. Sanomattakin selvää, että mikän kotihomma ei kuulunut hänelle. Olin nuori ja koitin "totella", tein kaiken niinkuin mies halusi.

Ero siitä tuli ja enää en tietenkään moiseen suostuisi. Sanoisin, että kuule ellei kelpaa teeppä ihan itse sitten paremmin. Näin on muuten moni tuttavani nainen päässyt ikävistä kotihommista. Jos miehen paita ei ole tarpeeksi hyvin silitetty, voi sanoa miehelle että silitä sinä sitten tästälähtien. Yksi kaverini ei enää laita ruokaa kun mies valitti ruuasta, nykyisin heidän perheessään ruuan laitto on miehen hommia.

 

meillä ei ole todellakaan ongelmana se että mies ei siivoa. hän kyllä siivoaa mut munki pitäisi nähtävästi siivota hänen "oppiensa" mukaan. niinkuin hänen tapansa ja näkemyksensä olisivat ne ainoat ja oikeat... noh, ehkä aikaa myöten opin kaikki mieheni oikut (eli pitämään kunnossa ja ojennuksessa ne asiat jotka on hänelle niitä tärkeitä)... mulla on kotona nalkuttava mies... ehkä tämä on myös sitä tasa-arvoa =) (että me naiset ei olla aina niitä jotka nalkuttaa).

 

Kuinka monella naisella kolahtaa tuo ap:n teksti??

Noinhan kaikki naiset on aina tehneet ja tekee edelleen. Että MIEHELLÄ pitäisi olla sama siisteyskäsitys kuin mitä naisella on ja nainen on kotoa oppinut. Kun nainen sanoo, että nyt pitää siivota niin mies vikisee.

Onneksi minulla on nyt mies, jonka kanssa olemme samoilla linjoilla. Se tekee, joka ehtii eikä kumpikaan nipota ja naputa toiselle tekemättömistä töistä. Jos ei kumpikaan tee, jätetään tekemättä.

 

Kauneudentaju ja järjestelmällisyyden tarve ovat eri ihmisillä erilaisia. Itse olen opetellut ne asiat,jotka ovat miehelle tärkeitä, siis todella tärkeitä ja kun en unohda niitä, kaikki sujuu. Hänkin koettaa kiinnittää huomiota minun tarpeisiini. Onko nyt ihan kamala, jos toisen korvaan satuu kun imuri lokahtaa. Se ei ole minustkaan miellyttävää, että kolistellaan ja paikkoihin. Jää joskus pahatkin jäljet ja joissakin asunnoissa on sellainen tapa, että ovipielet ja seinät on kolhittu ja lapset kolhivat lisää. Voi elää varovasti ja huolellisesti, on siten paljon kivampaa.
Voi kun saisin sinun miehesi, en kyllä valittaisi. Hänhän huolehtii asioista. Ja lakaa sekoittamasta anoppiasi tähän. Anopilla on oma elämä. Mieti mitä sotkuista ja huolimatonta olet oppinut omasta kodistasi.

 

Piitu ja ap:n mies viihtyisivät varmasti yhdessä. Pitäisivät yhdessä mattojen hapsut suorassa ja siivoaisivat sulassa sovussa ääntäkään päästämättä, kärpäselläkin olisi siinä huushollissa liukasta. Ja ihmisillä tylsää. Tuosta sovusta kuitenkaan tiedä, molemmilla kun todennäköisesti olisi ne ainoat oikeat tavat.

Kukin meistä tayttää elämänsä itsensä näköisellä sisällöllä, joten eipä katteeks käy, ei Piitu eikä tuo Ap:n ukko! Enkä tule teille kylään, tuskin sinne ketään kutsutaankaan.

 

oma lapsuuden kotini on ollut kyllä todella siisti. erona vain se että äitini ei ollut mikään nalkuttaja vaan jos vahinko sattui, se siivottiin itse ja saatiin lähinnä kehoitus olla seuraavalla kerralla varovaisempia.
kyse ei ole niinkään siisteydestä (pidän itsekin että on siistiä) vaan niuhottamisesta, nipottamisesta ja nalkutuksesta. ei riitä että asiat hoituu vaan ne pitäisi hoitua heti (ja hänen ajattelemallaan tavalla). esim. jos olen jättänyt likaiset astiat tiskialtaaseen ja käyn vessassa, mieheni on jo usein kysymässä että miksi en laita niitä heti koneeseen vaikka olikin tulossa ne laittamaan heti vessassa käynnin jälkeen. ja hänelle ei riitä että asiasta huomauttaa nätisti vaan hänen pitää naputtaa ja valittaa ja jankuttaa... sama jos esim. kahvipöydässä ottaa kakkua josta tippuu murunen pöytäliinalle, hän moittii mua heti ja tuskastuu. kylässä huomaan että hänen äitinsä tekee samoin jos mieheni sattuu tiputtamaan jotain pöydälle. eli pienistä asioista (vahingoista) nousee iso valitus.

mun mielestä joka murusta ei tarvi kommentoida jos tiputtaja itse siivoaa jälkensä. eli lähinnä mua ärsyttää kaikesta kommentointi koska puhdasta tulisi kyllä ilman hänen kommentointia ja napustustakin. ehkä 5 sk- 2 minuuttia myöhemmin ja erilaisilla siivoustavoilla kun hän on tottunut mutta kyllä minä jälkeni korjaan. en minäkään naputa miehelleni jos hän kaataa kahvikupin pöytäliinalle (ja jankuta siitä tuntia): tiedän että häntä harmittaa se itseäänkin, autan häntä siivoamaan ja kehotan hymyillen olemaan hieman varovaisempi. jos minulla kaatuu kuppi, seuraa naputusta nalkutusta ja "miksi sää et voi keskittyä" -jankutusta.

miehelleni sattuu niitä vahinkoja ja unohduksia yhtä usein kun minullekin. (hänelläkin saattaa imuri kopsahtaa tms.) hän vaan tuuppaa kiinnittämään huomioita, kommentoimaan ja jankuttamaan minun virheistäni (niinkuin hänen äitinsä kommentoi ja jankuttaa hänen virheistään), itse tyydyn yleensä vain huomauttamaan (esim. "ohhoh, mites sulla noin ote lipesi?") jos joku isompi vahinko käy. eli mikäs siinä jos hän olisi aina itse täydellisen tarkka, mutta kun ei ole. miten saisin tuon hänen äidiltä perityn tavan kitkettyä?

 

"hän vaan tuuppaa kiinnittämään huomioita, kommentoimaan ja jankuttamaan minun virheistäni (niinkuin hänen äitinsä kommentoi ja jankuttaa hänen virheistään)"

Minunkin miehelläni on tuollainen äiti. Ja minullakin vähän. Mutta onneksi emme asu enää kotona, ja saamme käyttäytyä kuten haluamme. Eli juuri PÄINVASTOIN kun ne nipottajat jotka lapsena ahdistivat meitä.

Aikuinen voi muuttaa käytöstään, jos haluaa. Jos miehesi ei tahdo, harkitse vielä, kuinka monta vuotta jaksat olla turhan negatiivisen jäkätyksen kohde.

 

"miten saisin tuon hänen äidiltä perityn tavan kitkettyä?"

Tavan kitkeminen ei siis ole sinun hommiasi, vaan miehen. Jos mies haluaa. Aikuinen vastaa itsestään, ja hän osaa tehdä johtopäätöksen nalkutuksensa vaikutuksesta suhteeseenne itsekin.

 

ongelma lähinnä ärsyttää siksi koska toi hänen käytöksensä on kotoa opittua, ei hän varsinaisesti tarkoita pahaa. näin hän on vaan tottunut tekemään...
eikä hän itse ei tajua että hänen naputtamisensa ärsyttää ja aiheuttaa mielipahaa jos hän on itse siihen pienestä pitäen tottunut. noh, ehkä mun ottaa asia jälleen keskustelun alle... joten tuntuu et jonku asioiden tekemisesti on helpompi opetella pois ku tuollasesta "puhumistavasta". vinkkejä? kyllä hän tietää että hänen nalkutuksensa ärsyttää mua ja hän myös tietää että se on aiheetonta, mut... niin... kuinka siitä oppisi pois ja voisinko auttaa häntä siinä jotenki? onko kellään kokemuksia mistään vastaavasta? miehen vaihtoa en harkitse, sen verran olen maailmaa nähny että mies ei (aina) vaihtamalla parane jos jokin asia ei miellytä (varsinkin ku kyseessä ei ole esim. väkivalta, alkoholismi jne) mieluummin teen töitä suhteen eteen.

 

Miehesi kaltaiset ihmiset etsivät kumppanikseen pehmeitä, taipuvaisia ja helposti määräiltäviä ihmisiä. Voin taata, että tilanteesi tulee pahenemaan ja joudut kuuntelemaan nalkutusta koko loppu ikäsi. On todella haastavaa ja vaikeaa tehdä kaikki juuri kuten toinen haluaa ja lisäksi tulisi olla ajatustenlukija jotta jo ennakkoon osaisi arvioida mahdolliset tulevat "vikatikit". Sitäpaitsi näille ihmisille ei riitä mikään ja kaikesta löytyy jatkuvasti valittamisen aihetta. Heillä on myös taipumusta marttyyriuteen ja oman työpanoksen suuruuden korostamiseen. He komentavat ja väheksyvät toista kuin pikkulasta ja syövät omanarvontuntoa. Miehelläsi voi hyvinkin olla luonnehäiriö (narsismi, rajatilapersoona) eikä hänen käyttäytymisensä välttämättä ollenkaan johdu kotikasvatuksesta, jota tekosyynä käyttäen toista on tietenkin helppo alistaa.

 

Niin ja mitä mainitsit miehesi mukavuudesta kodin ulkopuolella ja hänen päinvastaisesta käyttäytymisestään kotona viittaisi myös narsisimiin. Normaalilta miehesi ei ainakaan vaikuta.

 

taas pitää korostaa että näin ei ole koko ajan. jos kaikki nalkuttajat saisivat edellä mainitun tuomion niin yli puolet suomen naisista olisi narsisteja tai rajatilapersoonia (esim. siskoni, puolet kavereistani) eikä hän perustele omaa käytöstään kotikasvatuksellaan vain päin vastoin, huomasin sen itse ku ollaan hänen vanhempiinsa tutustuttu. eli kyllä hän on ihan normaali mies kylläkin hyvin lujatahtoinen ja omapäinen
eli kyse on nyt ihan vaan pahasta tavasta, nalkuttamisesta. millä sen saisi loppumaan?