Kriisikös se nyt minua kiusaa? vai mikä ihme minua vaivaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ahdistaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"ahdistaa"

Vieras
En enää tunne itseäni. Pinna on lyhyt kuin jumppasen kulli. SIis todella lyhyt.
TÄnään aamulla kun 3-v. uhmasi, eikä olisi halunnut pukeutua, aloin itkeä. Menin piiloon vollottamaan hetkeksi ja mies joutui huolehtimaan lapset vaatteisiin.

EN ymmärrä, lamaannun helposti. Kotitöitä en jaksa tehdä ja ne vähäisetkin teen kauhean puhinan ja raivon kanssa.

EIlen huusin miehelleni, että haluan vain pois, haluan jättää kaiken taakseni ja lähteä johonkin, missä olisin vastuussa vain itsestäni. :(

Tää on pelottavaa, kun en tiedä mistä noi sanat tuotin, kun en itse oikeasti edes ole sitä mieltä.

Kerran aikaisemminkin kyrpiinnyin ja lähdin ovet paukkuen, uhoten, etten tule enää koskaan takaisin.

Mitä minussa tapahtuu? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Miksi olen raivo-/itkuherkkä? Nytkin silmäkulmat kimmeltää.

Aamulla kun jätin lapsen hoitoon, pyysin lapselta anteeksi sitä, että itkin ja sitä, kun mulla oli niin paha mieli. :( Nyt en voi tehdä töitä, kun ajattelen vain sitä lasta siellä tarhassa. :snotty:

Onko tämä jotain murrosikää, vai mikä ihmeen mielenvikainen minusta on tullut?
Vatsassakin kiertää ja tuntuu perhoisia koko ajan.
 
lähestyykö maaginen 30v, itselläni havainnut mielen myllerrystä ja tyytymättömyyttä elämään ja tänä vuonna täytän pyöreitä, 2 siskoa aiemmin on käynyt läpi kyseistä kriisiä ja tuskimpa minäkään siltä säästyisin
 
masennuksen oireita nuo! Tai siis väsymyksen, mutta masennukseksi sitä kutsutaan!
(ahdistus/masennus). mee lääkärille juttelemaan. Ettet pimahda lapsillesi.
Ihan normaalia väsymyksen oiretta tuo raivoaminen/itku ( tai pms-oireita?).
Hanki apua, odottamalla olo vaan pahenee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsymys&masennus;23163111:
masennuksen oireita nuo! Tai siis väsymyksen, mutta masennukseksi sitä kutsutaan!
(ahdistus/masennus). mee lääkärille juttelemaan. Ettet pimahda lapsillesi.
Ihan normaalia väsymyksen oiretta tuo raivoaminen/itku ( tai pms-oireita?).
Hanki apua, odottamalla olo vaan pahenee.

Eikö väsymyksestä pääse eroon nukkumalla? Jos nukkuisin ja lepäisin vaikka viikonloppuna? :confused:
 
Sinä olet ihan selvästi väsähtänyt/uupunut/masentunut. Millä nimellä sitä halutaan kutsua. Toiset eivät halua masennuksesta kuullakkaan puhuttavan. Mutta mene ja hae apua. Uupumus ja väsähtäminen on henkistä, joka oireilee fyysisesti, eli PELKKÄ nukkuminen ei auta. Toki se edistää. Puhu asiasta. Tunnista ja myönnä itsessäsi se että tilanne on tämä. Tilanteen kieltäminen ei auta, vaan hidastaa tervehtymistäsi.

Minulla on kokemusta tästä. En saanut hullun papereita, vaikka lääkäriin menin, ja lääkäri sanoi minun olevan vain väsynyt. Ts. jälkeenpäin ymmärsin, masentunut. Passitti minut sairaanhoitajan pakeille, tehtiin masennustesti. Muutaman kerran kävin juttelemassa ja kun ymmärsin että mikä tilanne itselläni oli, ymmärsin myös sen että minun ei tarvitse vaatia itseltäni mitään ylisuoritusta, ja voin armahtaa itseäni, silloin kun en jaksa.

Perhe ei kärsi siitä jos talossa joskus on vähän "sotkua" tms. Ota omaa aikaa. Piristyt sillä kun pääset edes joskus ihan itseksesi johonkin, mistä nautit. Uimaan, shoppailemaan tms. yksin tai ystävän kanssa. Puhu miehellesi tunteistasi. Tunteet eivät ole kiellettyjä. Kaikki hirveetkin tunteet pitää saada sanoa ääneen. Se helpottaa. Niihin ei tarvitse jäädä rypemään, mutta kun kerrankaan sanot ääneen ne, niin huomaat mikä sillä on vaikutus. Miehesi ymmärtää sinua paremmin kun puhut asiasta. Saat tukea, ja alat hissukseen jaksamaan paremmin. Nämä vie aikaa mutta päivä kerrallaan, aina vaan paremmin.

Edelleenkin käyn silloin tällöin juttelemassa hoitajan kanssa kun alkaa tuntua että nyt menee pyllylleen enkä jaksa. Vaikka ensi kerrasta alkaa olla jo yli 5 vuotta. On täytynyt oppia kuuntelemaan itseään. Älä epäröi hakea apua! yksin ei tarvitse jaksaa. Eikä ihminen ole Hullu jos väsyy. Siihen on oikeus, ja siitä päästään yli!
 
edellinen tietää mistä puhuu! ota ap yhteyttä johonkin terapeuttiin taikka lääkäriin.
Toi ei mee ohi lepäämällä! Ja siinä ei ole mitään hävettävää. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä