kriisi?

mä olen nyt raskaana 4. kuulla ja tuntuu et muhun on iskeny joku kriisi. Mä oon alkanu hirveesti kaivata lapsuutta ja kotia ja vanhempia. Sit mä kaipaan hirveesti muutosta elämään. Haluaisin muuttaa jonnekin muualle. Oon aika masentunut ja onneton välillä... Tuntuu et mä tuun hulluks. Välillä tuntuu et mun mies on ihana ja oon aivan rakastunut mut välillä tuntuu et mä haluan sen pois mun elämästä.

 

pesänrakentamisen vietti

 

\

mä olen nyt raskaana 4. kuulla ja tuntuu et muhun on iskeny joku kriisi. Mä oon alkanu hirveesti kaivata lapsuutta ja kotia ja vanhempia.

luin jostain että ensimmäistä kertaa raskaana oleva nainen käy läpi omaa lapsuuttaan ja äitisuhdettaan alkuraskaudesta. itsessäni huomasin että pohdin raskaana ollessani omaa lapsuuttani ja oman äitini äidinroolia paljon.

 

kannattaa varmaankin jutustella sille omalle "neuvolan-tädille" noista tuntemuksista...hormoonit aiheuttavat kaikenlaista heilahtelua ja tuovat mieleen omituisia ajatuksia.....

 

Luulen, että suurin osa ihmisistä 'taantuu' omaa lasta odottaessaan.
Mä olen alkanut nähdä tosi vauhdikkaita unia lapsuuden- ja nuoruudeystävistä! Onpa niissä vilahtanut muutama vanha poikaystäväkin...

Johtuu varmaan siitä, että itse tajuaa elämän olevan nyt TÄSSÄ! Nuoruus on takana ja vastuu ja huoli omasta lapsesta edessä. Kumppani on valittu ja toivottavasti oikein perustein... Mä olen ainakin sillä mielellä että mieheni on elämäni rakkaus ja juuri hänen kanssaan halusin perheen. Siinä mielessä valinnat on tehty ja nyt eletään tässä yhtälössä tuli mitä tuli!!!

 

Kyllä mä uskon myös, että se jotenkin liittyy siihen, että ennen lasta sitä eli vähän sellasella ikuisuusmeinigillä: että mullahan on kaikkeen loppuelämä aikaa. Ja nyt kun itse on äiti tajuaa, että ei se loppuelämä olekaan ihan niin pitkä aika. Äidistä tuli mun paras ystävä kun olin raskaana, ja jos isä e olisi kerennyt tulemaan katsomaan sairaalaan (vaikken alunperin sitä odottanutkaan) olisin pillahtanut taatusti itkuun, vaikka tunnen kyllä isukin. Ja nykyään mulla on hirvittävä huoli niiden vanhenemisesta: ja haluaisin että äiti lupaisi ettei ikinä kuole. Ihan niinkuin lapsenakin halusin. Kyllä tuon lapsen myötä on tajunnut, että alämä on tässä ja nyt, eikä sen päättymisestä tiedä.