Eiköhän tuossa tilanteessa sinun pitäisi ensisijassa keskustella miehesi kanssa? Jos olette naimisissa, niin jos olet sairas, hänen kuuluu elättää sinua kykyjensä ja varallisuutensa mukaan. Tietenkään se ei Suomessa tarkoita sitä, etteikö sinun pidä itse ottaa mitään vastuuta elatuksestasi.
Toisaalta ihminen on 18-vuotiaana lain silmissä täysi-ikäinen. Jos menee naimisiin ja solmii avioehdon, niin pitäisi pystyä näkemään tilanne myös siltä kannalta, että kun aika kuluu, tulee ehkä lapsia, kertyy ehkä omaisuutta (myös perittyä), niin mitä se tarkoittaa. Muutoinkin pitäisi miettiä, että mitä tarkoittaa, jos jää äitiyslomalle (ei eläkettä) tai on sairaana (kuka maksaa kulut).
Jos olet ollut työelämässä, niin oletko laittanut siltä ajalta mitään sukanvarteen? Ainakin sinulle pitäisi kertyä eläkettä, jos olet töissä ollut.
Toisaalta voi miettiä sitäkin, että mikä on kohtuullista ja mikä ei. Jos miehesi jo nyt maksaa asumisesi (esim. sähkö- ja vesilaskut, vakuutukset jne) sekä vaatteesi että kaikki ruokakulut, niin kai sinä jotakin saat kotona olemisesta (työttömyyskorvausta, sairaseläkettä?), jolloin ne rahathan ovat sinun ikiomia rahojasi, eikö niin? Kyllä sinun pitäisi esimerkiksi lmoittautua työttömäksi, jolloin sinut kyllä pitäisi saada sitten raivattua kortistosta pois sairaseläkkeelle, jos et ole työkykyinen. Oletko tälle puolelle tehnyt asiasta mitään?
Ymmärrän toisaalta ahdinkosi, mutta toisaalta taas en. Olen itse eronnut suhteellisen varakkaasta miehestä useiden syiden vuoksi (mm. rahaa ei koskaan käytetty minun haluamiin asioihin), joten tiedän kyllä todella karvaasti, millaista on lähteä suhteesta ns. tyhjän päälle, kun raha ei meinaa riittää elämiseen millään. Oma "varallisuuteni" jäi ex-miehen seiniin tapetteina, lattiaan parkettina jne. Ilman sossun apua on pärjätty välillä paremmin, välillä huonommin. Välillä olen tehnyt 2 jopa 3 työtä yhtä aikaa saadakseni laskut maksettua. Sitä en osaa kyllä kuvitellakaan, mitä minulle tapahtuisi, jos työkyky menisi. Silloin varmaan lähtisi asunto alta aika nopeasti ja löytäisin itseni lasten kanssa ties mistä.