Köyhä elämä varakkaan miehen kanssa :(

[Gluteus maximus]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Jos saan kysyä, niin onko teillä uusperhe? Minä ainakin laiton perintöni yhteiseen asuntolainaamme. Kyllä haluan nauttia perinnöstäni ja aikanaan minä jätän jotain lapsillemme. Toki tilanne muuttuu, jos meille joskus tulee ero ja sitä kautta uusperhe. Mutta nyt kun ajatuksena on olla loppuelämä yhdessä niin kyllä minun perintöni kuuluu koko perheelle ja joskus kun mies saa perintönsä niin myös se tulee yhteiseen hyvään!

Ei ole uusperhe ja maillä on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä, mutta en siltikään käsitä miksi ihmeessä laittaisin perintöni meidän asuntolainaan? Ei tulisi mieleenkään eikä mies antaisi edes tehdä niin.

 

[ap.]

Epäterveeltä ja nöyryyttävältä kuulostaa. Jäisin miettimään, että mitä rakkaus on ja onko halua viettää lomia ja elämää yhdessä. Tuli paha mieli puolestasi.

No, nöyryyttävää tämä onkin. Mutta silti, ensisilmäyksellä ihastuin. Siinä vaiheessa mies ei tosin ollutkaan vielä varakas (tai rikas ). Raha tuli väliin vasta myöhemmin. Monesti mietin, että parempi kun ei olisi tullut. Hän olisi "vain" minua isotuloisempi, eikä mitään räikeää eroa olisi.

 

[Sapfo]

No, kyllä ne vähän tuntuvat. En voi ostaa normihintaisia vaatteita, vaan vaatekauppani on UFF . Ei siinä mitään, sieltäkin voi tehdä löytöjä =). Joudun laskemaan riittääkö rahat ruokaostoksiin. Teen eväitä töihin, koska en voi käydä ruokatunnilla "ulkona" syömässä (kuten muut ). Tämä on varmaankin ihan normaalia, mutta olo tuntuu köyhältä, koska mies ostaa kalliita vaatteita, autoja, moottoripyöriä, mitä nyt mieleen juolahtaa. Ja itsellä yli 10v. vanha romuauto... Sen seuraavan matkan hinta per nuppi olisi noin 5000, kai...

Tuo on ihan naurettavaa että joudut elämään noin. Avioliitossa kun ollaan niin elintaso on yhteinen. Eikä miehesi kustanna edes ruokianne? Vai onko teillä eri ruoatkin pöydässä? |O

 

[jörn]

Onhan se mies kyllä melkoinen idiootti - ei kannattaisi tuhlata elämäänsä moiseen.

 

[jaiks]

Ei tuo ap:n tilanne ihan yksinkertainen ole. Mun on helppo sanoa, että meillä on yhteiset rahat ja mies on elättänyt mua työttömyyden ajan laittamalla kysymättä rahaa tilille. Puolet käteenjäävästään laittaa mun tilille ja minä hänen.

Mutta mutta... tilanne on eri kun kaksi lapsetonta persaukista menee yhteen... Jos miehellä olisi perintörahoja niin vaatisin avioehtoa. Tiedän pariskuntia, joista toisella on 60v maksuaika asuntolainaan ja toisella 6v. Kuulostaa hullulta.

Onko arki muuten tyydyttävää? Uskotko, että miehesi rakastaa sinua ja on sitoutunut sinuun? Ehkä nämä kaukomatkat ovat hänen tapansa viettää omaa aikaa (toiset pelaavat golffia tai rassaavat autoja).

Tietenkin voi puhua siitä, että mitä sinä toivot elämältäsi? Ja, että miten se voitaisiin järjestää? Eli jos esim maksat asumisesta paljon niin ehkä voisit sanoa, että jos olisit yksin niin asuisit yksiössä, että rahaa jäisi muuhunkin. Tuo nimittäin jollain tasolla kuulostaa siltä, että olisitko onnellisempi jos asuisitte omissa kodeissanne?

Mutta en tiedä arjestanne yhtään mitään. Sinä tiedät parhaiten
:heart: kaikkea hyvää

 

[ap.]

Ai jaa, maksattekin puoliksi muut menot. Ymmärsin aiemmin, että mies maksaa enemmän. No sitten en tiedä.

Juup. Lainat puoliksi, mutta mies osallistuu suuremmalla summalla laskujen maksuun.

 

[ap.]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

En tiedä outoudesta, eihän tässä voi mennä yksityiskohtiin, kuten siihen, miten isoista perinnöistä puhutaan. Sehän riippuu ihan siitäkin. No, minun vanhempieni rahoilla meillä on kuitenkin se ainoa pikkuremontti tehty, mitä on tehty, ettei miehen puolen perintörahoja kulu. Ja itse olen sitten maalannut yhden huoneen tarjousmaalilla miettimättä, paljonko meni työtunteja. Näin on kaikki niin suhteellista.

 

[vieras]

Eiköhän tämäkin ketju selventänyt eräiden naisten suuren ahneuden rahan perään.

 

[ap.]

Ei tuo ap:n tilanne ihan yksinkertainen ole. Mun on helppo sanoa, että meillä on yhteiset rahat ja mies on elättänyt mua työttömyyden ajan laittamalla kysymättä rahaa tilille. Puolet käteenjäävästään laittaa mun tilille ja minä hänen.

Mutta mutta... tilanne on eri kun kaksi lapsetonta persaukista menee yhteen... Jos miehellä olisi perintörahoja niin vaatisin avioehtoa. Tiedän pariskuntia, joista toisella on 60v maksuaika asuntolainaan ja toisella 6v. Kuulostaa hullulta.

Onko arki muuten tyydyttävää? Uskotko, että miehesi rakastaa sinua ja on sitoutunut sinuun? Ehkä nämä kaukomatkat ovat hänen tapansa viettää omaa aikaa (toiset pelaavat golffia tai rassaavat autoja).

Tietenkin voi puhua siitä, että mitä sinä toivot elämältäsi? Ja, että miten se voitaisiin järjestää? Eli jos esim maksat asumisesta paljon niin ehkä voisit sanoa, että jos olisit yksin niin asuisit yksiössä, että rahaa jäisi muuhunkin. Tuo nimittäin jollain tasolla kuulostaa siltä, että olisitko onnellisempi jos asuisitte omissa kodeissanne?

Mutta en tiedä arjestanne yhtään mitään. Sinä tiedät parhaiten
:heart: kaikkea hyvää

Kiitos :heart: Miettimistä annoit myös!!!

 

[...]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Jos saan kysyä, niin onko teillä uusperhe? Minä ainakin laiton perintöni yhteiseen asuntolainaamme. Kyllä haluan nauttia perinnöstäni ja aikanaan minä jätän jotain lapsillemme. Toki tilanne muuttuu, jos meille joskus tulee ero ja sitä kautta uusperhe. Mutta nyt kun ajatuksena on olla loppuelämä yhdessä niin kyllä minun perintöni kuuluu koko perheelle ja joskus kun mies saa perintönsä niin myös se tulee yhteiseen hyvään!

Ei ole uusperhe ja maillä on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä, mutta en siltikään käsitä miksi ihmeessä laittaisin perintöni meidän asuntolainaan? Ei tulisi mieleenkään eikä mies antaisi edes tehdä niin.

Okei, ymmärrän.

Itse ajattelen niin, että perintöni on tarkoitettu minulle ja minun elämäni helpottamiseksi. Ja sitten kun minä kuolen niin lapset taas perivät minun varani.

 

[Riikka]

Myy miehellesi puolet kesämökistä ja lyhennä sillä omaa osaasi asuntolainasta. Sitten sinulle jää enemmän käteen palkastasi ja miehesi voi kiinnittää perintönsä kasvamaan korkoa kesämökkiin.

 

[just joo]

Eiköhän tämäkin ketju selventänyt eräiden naisten suuren ahneuden rahan perään.

Täh? Sinäkö oikeasti pyörittelisit köyhänä peukkuja kotona, kun ukkosi reissaisi rahatukot taskuissa pitkin maailmaa?

 

[-]

Eiköhän tämäkin ketju selventänyt eräiden naisten suuren ahneuden rahan perään.

Jokainen saa pitää mielipiteensä. Sinua joku voisi pitää kateellisena.

 

[hihihi]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Jos saan kysyä, niin onko teillä uusperhe? Minä ainakin laiton perintöni yhteiseen asuntolainaamme. Kyllä haluan nauttia perinnöstäni ja aikanaan minä jätän jotain lapsillemme. Toki tilanne muuttuu, jos meille joskus tulee ero ja sitä kautta uusperhe. Mutta nyt kun ajatuksena on olla loppuelämä yhdessä niin kyllä minun perintöni kuuluu koko perheelle ja joskus kun mies saa perintönsä niin myös se tulee yhteiseen hyvään!

maillä on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä

Tämä pisti hiukan tyrskimään. Käydäänkö yhdessä kysymässä vaikkapa 10:ltä juuri hääkirkosta ulosastuneelta hääparilta, että aikovatko he viettää loppuelämänsä yhdessä?

 

[Hoitovapaalainen...]

Ihan hirveältä kuulostaa tuo teidän suhteenne!! Mies on tavallaan koko ajan tuossa "niskan päällä" ja istuu rahakirstun päällä. Tuntuu ettei hän kunnioita sinua ihmisenä yhtään, jopa valmis lähtemään matkalle ilman sinua, jos ei sinulla ole tarpeeksi rahaa. Hirveää! Missä on rakkaus? Onko miehelläsi noussut k---i päähän, kun on saanut ison perinnön??!

Mitäs sitten jos joskus saatte yhteisen lapsen? Varmaan joudut palaamaan 9kk:n vanhempainvapaan jälkeen töihinkin, ellet ole sääsätnyt varastoon rahaa, jotta tulet toimeen mahdollisella hoitovapaallasi...? Ok, no tämä vähän kärjistettyä, mutta näinhän se esim. meillä olisi, jos mieheni olisi tuollainen. Olen siis hoitovapaalla, avioliitossa ja hoidan lapset ja kauppalaskut, mies maksaa kaiken muun, jopa yhteiset matkamme, koska tällä hetkellä en sitä pysty tekemään. Ja kun palaan töihin on miehellä edelleen huomattavasti isompi palkka, mutta maksamme asuntolainan puoliksi ja laskut maksaa se jolla siihen sillä hetkellä on enemmän rahaa (eli mieheni tässä tapauksessa). Enkä koe että olisin silti miehelleni mitään velkaa, eikä hänkään - olemmehan NAIMISISSA ja luvanneet auttaa toisiamme niin myötä-kuin vastoinkäymisissä.

Meidän arvomaailmaan kuuluu, että kun mies ja nainen ovat avioliitossa ja näin ollen yhtä, on yhteinen talous ja molemmat pyrkivät hoitamaan taloutemme kulut niin hyvin kuin pystyy omilla varoillaan...

 

[minä]

Meillä on naimissaolosta huolimatta periaatteessa omat rahat. Kumpikin maksaa / on maksanut omaa osuuttaan asuntolainasta, etc. Ja esim. matkoilla olemme usein toimineet niin, että minä olen maksanut matkan ja mies matkalla elämisen. Tämä järjestely on toiminut, sillä muuten olisin koko ajan motkottamassa rahanmenosta, kun mies haluaa matkoilla elellä kanssani leveästi .

Tästä huolimatta ap:n tilanne vaikuttaa mielestäni hyvin oudolta ja miehen suhtautuminen ylipäätään rahaan(sa). Omista rahoista huolimatta, meillä ei arkipäivän rahankäyttöä (joihin myös matkustelun lasken) ole laskeskeltu. Ja samanlailla olen raha-asioissa miehelle pihinä ihmisenä motkottanut, on siinä sitten käytetty meidän yhteisiä rahoja, vai onko hän käyttänyt mahdollisesti puhtaasti omia rahojaan. Vaikea ehkä selittää, mutta meillä siis rahat ovat omia, mutta intressit yhteisiä. =) Ja niin sen mielestäni pitääkin olla.

 

[Gluteus maximus]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Jos saan kysyä, niin onko teillä uusperhe? Minä ainakin laiton perintöni yhteiseen asuntolainaamme. Kyllä haluan nauttia perinnöstäni ja aikanaan minä jätän jotain lapsillemme. Toki tilanne muuttuu, jos meille joskus tulee ero ja sitä kautta uusperhe. Mutta nyt kun ajatuksena on olla loppuelämä yhdessä niin kyllä minun perintöni kuuluu koko perheelle ja joskus kun mies saa perintönsä niin myös se tulee yhteiseen hyvään!

maillä on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä

Tämä pisti hiukan tyrskimään. Käydäänkö yhdessä kysymässä vaikkapa 10:ltä juuri hääkirkosta ulosastuneelta hääparilta, että aikovatko he viettää loppuelämänsä yhdessä?

me nyt ei olla tultu juuri ulos hääkirkosta. Ollaan oltu 11v yhdessä ja niistä 4v naimisissa ja edelleen olisi tarkoitus olla loppuelämä yhdessä. Toki elämästä ei koskaan tiedä ja siksi meillä onkin avioehto.

 

[simpu]

Kaikki meidän omaisuus oli yhteistä oikeasti jo siinä vaiheessa, kun ruvettiin seurustelemaan. Ei siinä tullut mieleenkään puolin ja toisin LAINATA rahaa. En olisi ikinä mennyt naimisiin tuollaisen rahaniuhon kanssa!

 

[vieras]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Tuollaisen tilanteen minäkin ymmärrän, jos ne rahat todellakin on laitettu säästöön tai muulla tavalla kiinnitetty. Ap:lla kuitenkin käsittääkseni on tilanne, jossa mies ihan huoletta tuhlaa varallisuuttaan, muttei ap:n hyväksi.

 

[ap.]

Ihan hirveältä kuulostaa tuo teidän suhteenne!! Mies on tavallaan koko ajan tuossa "niskan päällä" ja istuu rahakirstun päällä. Tuntuu ettei hän kunnioita sinua ihmisenä yhtään, jopa valmis lähtemään matkalle ilman sinua, jos ei sinulla ole tarpeeksi rahaa. Hirveää! Missä on rakkaus? Onko miehelläsi noussut k---i päähän, kun on saanut ison perinnön??!

Mitäs sitten jos joskus saatte yhteisen lapsen? Varmaan joudut palaamaan 9kk:n vanhempainvapaan jälkeen töihinkin, ellet ole sääsätnyt varastoon rahaa, jotta tulet toimeen mahdollisella hoitovapaallasi...? Ok, no tämä vähän kärjistettyä, mutta näinhän se esim. meillä olisi, jos mieheni olisi tuollainen. Olen siis hoitovapaalla, avioliitossa ja hoidan lapset ja kauppalaskut, mies maksaa kaiken muun, jopa yhteiset matkamme, koska tällä hetkellä en sitä pysty tekemään. Ja kun palaan töihin on miehellä edelleen huomattavasti isompi palkka, mutta maksamme asuntolainan puoliksi ja laskut maksaa se jolla siihen sillä hetkellä on enemmän rahaa (eli mieheni tässä tapauksessa). Enkä koe että olisin silti miehelleni mitään velkaa, eikä hänkään - olemmehan NAIMISISSA ja luvanneet auttaa toisiamme niin myötä-kuin vastoinkäymisissä.

Meidän arvomaailmaan kuuluu, että kun mies ja nainen ovat avioliitossa ja näin ollen yhtä, on yhteinen talous ja molemmat pyrkivät hoitamaan taloutemme kulut niin hyvin kuin pystyy omilla varoillaan...

Joudun lähtemään töihin, mutta pikavastaus vielä sinulle... Kauniisti kirjoitat suhteestanne. Kunpa se aina menisikin noin. Meillä tavallaan mies onkin niskan päällä rahojensa takia, ja on sen myöntänytkin. Siis on myöntänyt, että voi käyttää (ja käyttääkin ) rahoillaan valtaansa lapseensa. Näin ollen siis myös minuun ( ei ole ääneen sanonut, mutta näinhän se menee...).

 

[minä]

olen varmaan sitten outo, mutta ei meilläkään minun perintöni kuulu yhteisiin rahoihin vaan säästän niitä lapsilleni. Avioehto on. En todellakaan aloittaisi mitään leveää elämää niillä rahoilla tai että miehelleni niillä jotain ostelisin tai remontteja tekisin! Ei todellakaan eikä mies edes suostuisi siihen.

Tuollaisen tilanteen minäkin ymmärrän, jos ne rahat todellakin on laitettu säästöön tai muulla tavalla kiinnitetty. Ap:lla kuitenkin käsittääkseni on tilanne, jossa mies ihan huoletta tuhlaa varallisuuttaan, muttei ap:n hyväksi.

Niin, minuakin ihmetytti tuossa ap:n tilanteessa se, että mies kuitenkin oli valmis kuluttamaan rahaa / perintöä itsensä huvittamiseen ja viihdyttämiseen, johon ap ei kuulunut.

 

[simpu]

Tottakai saa säästää rahaa lapselleen, sehän on vain hyvä asia, mutta miten sen tekee, onkin taas ihan eri asia! Ap:n suhteessa raha on vallankäytön välineenä, ja se syö varmasti rakkautta väliltänne.

 

[vieras]

Kaikki meidän omaisuus oli yhteistä oikeasti jo siinä vaiheessa, kun ruvettiin seurustelemaan. Ei siinä tullut mieleenkään puolin ja toisin LAINATA rahaa. En olisi ikinä mennyt naimisiin tuollaisen rahaniuhon kanssa!

Sinä siis nait miehen rahasta =)

 

[Vaadi tasavertaista suhdetta]

Ihan hirveältä kuulostaa tuo teidän suhteenne!! Mies on tavallaan koko ajan tuossa "niskan päällä" ja istuu rahakirstun päällä. Tuntuu ettei hän kunnioita sinua ihmisenä yhtään, jopa valmis lähtemään matkalle ilman sinua, jos ei sinulla ole tarpeeksi rahaa. Hirveää! Missä on rakkaus? Onko miehelläsi noussut k---i päähän, kun on saanut ison perinnön??!

Mitäs sitten jos joskus saatte yhteisen lapsen? Varmaan joudut palaamaan 9kk:n vanhempainvapaan jälkeen töihinkin, ellet ole sääsätnyt varastoon rahaa, jotta tulet toimeen mahdollisella hoitovapaallasi...? Ok, no tämä vähän kärjistettyä, mutta näinhän se esim. meillä olisi, jos mieheni olisi tuollainen. Olen siis hoitovapaalla, avioliitossa ja hoidan lapset ja kauppalaskut, mies maksaa kaiken muun, jopa yhteiset matkamme, koska tällä hetkellä en sitä pysty tekemään. Ja kun palaan töihin on miehellä edelleen huomattavasti isompi palkka, mutta maksamme asuntolainan puoliksi ja laskut maksaa se jolla siihen sillä hetkellä on enemmän rahaa (eli mieheni tässä tapauksessa). Enkä koe että olisin silti miehelleni mitään velkaa, eikä hänkään - olemmehan NAIMISISSA ja luvanneet auttaa toisiamme niin myötä-kuin vastoinkäymisissä.

Meidän arvomaailmaan kuuluu, että kun mies ja nainen ovat avioliitossa ja näin ollen yhtä, on yhteinen talous ja molemmat pyrkivät hoitamaan taloutemme kulut niin hyvin kuin pystyy omilla varoillaan...

Joudun lähtemään töihin, mutta pikavastaus vielä sinulle... Kauniisti kirjoitat suhteestanne. Kunpa se aina menisikin noin. Meillä tavallaan mies onkin niskan päällä rahojensa takia, ja on sen myöntänytkin. Siis on myöntänyt, että voi käyttää (ja käyttääkin ) rahoillaan valtaansa lapseensa. Näin ollen siis myös minuun ( ei ole ääneen sanonut, mutta näinhän se menee...).

Ap, kun luet tämän niin mieti oletko asettanut itsesi suhteessanne lapsen asemaan.

 

[en tajua]

tota ap:n miestä alkuunkaan. Ihan mulkero,jos rakastaa toista niin varmasti haluaa tälle hyvää, eikä alista rahatonta vaimorukkaa. Meillä on ollut liiton 15v alusta asti yhteiset tilit ja hyväks todettu näin.