Kovaäänisen lapsen vanhempana oleminen voi olla toisinaan rankkaa....

... kun kaikki tunteet pitää niin tunteella ja kovaäänisesti esittää. Varsinkin itkut/raivarit kuulee kyllä ihan jokaikiseen nurkkaan talossa ja varmaan/todennäköisesti myös naapuriin. Vähempikin ääni riittäis....

Välillä jopa huvittaa kuulla jossain julkisella paikalla jonkun hyssyttelevän lastaan, josta lähtee ääntä varmaan noin puolen verran desibelejä kuin meidän pikkuisesta. Tulee väkisinkin sellaisia ajatuksia mieleen, että jos tuo kerran oli muka kovaäänistä, niin kuulisitpa minun lapsen huutavan.

 

Kiitos, kun sai purkaa vähän tuntoja. Aika turhahan tämä aihe oli, mutta olkoon.

Öitä kaikille!

 

Hyvää yötä!

Meilläkin ikkunat juuri helisivät, kun pikkumies EI tahtonut vielä nukkua, vaikka kovin väsyttikin...

 

asian voi ymmärtää ehkä vain toinen kovaäänisen lapsen läheinen. koeta olla ottamatta itseesi jos joku mulkoilee kun lapsesi huutaa. niin minäkin teen. lapset on vain lapsia ja sallittakoon se heille.

 

Kuulostaa tutulta. Kun lapsi oli pienempi, tuntui ettei muiden vauvat edes itke. Ne vaan vähän kitisee... Ja kaikki oman vauvan itkut kuulosti ihan samalta - aina yhtä kovaa, korkealta ja hysteerisesti. Koita siinä nyt sitten miettiä mitä itkua tämä on.
Kova ääni yhdistettynä erittäin vahvatahtoiseen luonteeseen...

 

Minkä ikäinen sinun lapsesi on? Meidän poika oli kesällä 3-6 kk. Oli tosi mukava tulla lähikaupasta, kun huuto kuului jo naapurikerrostalon kohdalla kun parvekkeen ovi oli auki. Nyt kun poika on vähän kasvanut, kuulen alaovelle, jos vaavi huutaa meillä kotona toisessa kerroksessa. Vauvakahvilassa äidit ovat kommentoineet asiaa, että onpa teidän pojalla kova ääni. En ole loukaantunut siitä, mutta on tietysti kurja kun väkisinkin tulee mietittyä kuinka kurjaa muiden on kuunnella sitä huutoa. Onneksi tuo ei kovin usein saa huutokohtauksia, mutta ihan riittävästi kyllä. Olin ymmärtänyt että vasta parivuotiaana alkaisi tulla varsinaisia uhmakohtauksia, mutta kyllä tuo lapsukainen on selvästi aivan raivoissaan, jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi (yritetään vaikka nukuttaa häntä)!

 

Tiiättekö että oman vauvan huuto kuulostaa omaan korvaan kovemmalle kuin muitten? Luonto muokannu äitejä niin että ovat varmasti vastaamassa vauvan tarpeisiin

 

mun pojalla on on jo pelkkä puheääne todella kova,ja kun innostuu menee kimeeseen falsettiin.häntä on jopa lääkäreitten taholta tutkittu..esim.korvat.että kuuleko hän itse oman äänensä.vikaa ei ole,pojan iskä on kyllä kanssa aikuisena todella kovaääninen mutta miehekkäällä äänellä...

 

AlQaidan ääni on uskomaton: puhe vastaa toisten huutoa. Ja tajuudeltaan sellainen, että kuuluu minkä tahansa läpi.

 

Meillä on myös kovaäänisiä lapsia. Tuntuu välillä, että eikö nuo osaa puhua, kun tarvii huutaa. Ihme, ettei olla saatu häätöä. Ja kyllä, hyssyttelen pari miljoonaa kertaa päivässä olemaan hiljempaa.

 

Katse peiliin jostain puhetyyli on opittu tai ei saa ääntään kuuluville kuin huutamalla.

 

[QUOTE="mä";22225487]Katse peiliin jostain puhetyyli on opittu tai ei saa ääntään kuuluville kuin huutamalla.[/QUOTE]

Tai sitten toisilla vaan on sitä volyymia enemmän :saint:
Mä en ole ikinä tarvinnut esmes koulun puhujanpöntössä mikrofonia ja töissä huonokuuloisimmatkin vanhukset kuulevat mun puheeni -en huuda, ääntä vaan lähtee reilusti
Yksikään lapsistakaan ei ole hiljainen hissukka

 

Tuttua täälläkin. 5v keskimmäiseni on aina ollut kovaääninen. Ja hän suuttuu helposti, joten koko piha raikaa monta kertaa päivässä kun lapset leikkivät ulkona. Kaupassa sama juttu, hän suuttui kun en ostanut valkoista Zhu Zhu Petsiä (joka oli tarkoitus ostaa pikkusiskolle synttärilahjaksi).

 

Kiitos kommenteista ja hyvää huomenta. Huojentavaa tietää, että kohtalotovereitakin on.

Tämä meidän pikku äänitorvi on nyt 3v. Kovasti se on huutanut jo ihan alusta asti. Hoitajatkin on kommentoineet, että kun meidän lapsi itkee, niin sen kyllä tunnistaa ja kaukaa tunnistaakin. Sukuvikahan tuo taitaa olla. Ainakin olen huomannut oman äänentasoni nousevan kovasti, jos suutun tai innostun jostakin. Olen koettanut kyllä kiinnittää asiaan huomiota ja hillitä omaa äänenkäyttöäni.

Ei ne toisten kommentit niinkään loukkaa. Kukaan ei ole liiemmin haukkumaan ruvennut niin ei ole ollut edes aihetta loukkaantua. Eniten se haittaa lapsen suuttuessa ja varsinkin nukkumaanmenoaikana, mikä on yleensä ottaen hankalaa aikaa meille. Välillä mietityttää, että luulevatkohan naapurit meidän satuttavan lasta, koska sen huuto välillä kuulostaa (ainakin omiin korviin) melko hysteeriseltä ja kun se nykyään hokee usein sanaa 'sattuu' (lapsen yleissana sille, kun jotain on pielessä) huutokohtausten aikana. :/

 

Meillä ei ole enää niin kovin pienikään tuo kovaäänisin lapsi (poika 6v). Mahtaako aueta ura armeijassa vaikkei sielläkään varmaan kovin kovasti enää saa huudella.

 

meidän pojalla myös kova puheääni, itse puhun hiljaa ja sanon aina pojallekkin et puhutaan näin hiljempaa. mut ei aina muista. ääntä riittää, mutta ei ole itseä koskaan haitannu.

 

Onhan noita kailottajia, ei onneksi omissa lapsissa. Jotkut mun hoitolapsista ovat hoidon alussa huutaneet puhuessaan, mutta kyllä kaikki ovat oppineet normaalilla äänellä puhumaan, kun olen sitkeästi opettanut. Ei kova puheääni mikään hyve ole. Hiljainenkaan ei tarvi olla, vaan normaali ääni riittää, kun keskustellaan toisten kanssa.