Kovaääninen vai hiljaisempi toimitus?

Esikoista odottelen, joten itsellä ei ole vielä kokemusta synnytyksestä. Televisiossa vaan aina näkee erilaisia synnytyksia. Toiset naiset huutavat ihan järkyttävästi, toiset taas eivät päästä juuri ääntäkään.

Miten teillä aiemmin synnyttäneillä on mennyt? Huutaen vai hiljempaa? Kiinnostaa.. =)

 

Eipä tullu liikoja huudeltuu epiduraalin jälkeen, sitä ennen kiroilututti huolella. Mut miulla olikin aika helppo synnytys - äh, puh ja vaavi se tais olla kovaäänisin.

 

Se on ihan huttua, että ponnistusvaiheessa huudetaan, koska sä et pysty kunnolla ponnistamaan jos huudat... Eikä siinä muussa vaiheessa kyllä tuu mieleenkään huutaa...
Itse huusin siinä "välivaiheessa" lujaa, kun ei saa vielä ponnistaa mutta ponnistamisen tarve on ihan järjetön...

 

Ilman puudutuksia hiljaa koko ajan.

 

Miekää en ottanu puudutuksia ja ei tullu huudettua. Vaikka kipu on kova niin mieluummin sen "kärsimiseen" keskittyy. Jos vaan alkaa huutaa, niin koko homma karkaa käsistä...sitä ei silleen hallitse!

 

Mulle sanottiin ekassa synnytyksessä ettei voi huutaa ja ponnistaa mutta synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että onnistuin näköjään huutamaan ja ponnistamaan ja hyvin meni.
Jokaisessa olen huutanut ja kaikki 3 ulkona alle 15 minuutissa. Mulla ei ole puudutukset vaikuttaneet ponnistusvaiheessa. Minusta se huutaminen auttaa ja jos auttaa niin ei sen luulisi ketään haittaavan kun on tuolla sairaaloissa paksut seinät.

 

Mulla meni ähkien, en olisi voinut kuvitellakkaan huutavani, ei riittänyt voimat moiseen

 

Itse olin hiljainen synnyttäjä...jostain syystä edes avautumisen kipeimmässä vaiheessa olin täysin hiljaa. Ja ponnistaessa olin kertakaikkisen hiljaa. Tai kuului kuulemma kun haukkasin keuhkot täyteen hílmaa ja kun ponnistuksen päätteeksi sihisin sen ilma nulos, mutta eipä mutua ääntä kuulemma kuulunut. Ja epiduraali ei vaikuttanut enään ponnistus vaiheessa.

Synnyttäjiä on kyllä joka lähtöön, jotkut karjuvat, jotkus sihisevät, jotkut kiroavat ja jotkut suorastaan kiljuvat, mutta hisssukseen olijoitakin löytyy...se on paljon siitä kiinni, miltä itsestä tuntuu. Kyllä ne lapsoset maailmaan saadaan huusi tai ei

 

Ekassa synnytyksessä huokailin supistukset, ponnistaessa en huutanut - ehkä lähinnä murisin?

Tokassa synnytyksessä käytin ääntä tarkotuksella kipua lieventämään ja ponnistusvaiheen lopuksi tuli kyllä karjuttuakin. Koko aikaa ponnistaessa ei kannata välttämättä huutaa, kun ei saa tarpeeksi poweria ponnistamiseen, mutta ei sitä äänenkäyttöä kannata pelätä tai hävetä!

Synnyttäjät häpee ja pelkää liikaa äänenkäyttöä! Kyllä synnyttäessä saa ääntä päästää... ja se myös usein helpottaa ja auttaa. Tosin etukäteen kannattaa kyllä vähän perehtyä miten ääntä parhaiten pystyy hyödyntää.
Esim. http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/synnytys.htm ja
http://www.voxsilentii.fi/21

 

Itse ainakin huusin,ekassa ehkä vähiten epiduraalin ansiosta.Tokassa ja kolmannessa kivut niin älyttömät, koska parissa tunnissa aukesivat että huusiin ihan kivusta. Tuskin siellä kukaan huvikseen huutaa, kivusta mie ainakin huusiin.

 

minä en ole kertaakaan huutanut synnytyksen aikana ja mulla on 4 synnytystä takana ja kaikki paitsi ensimmäinen on mennyt ilman kivunlievityksiä.Mutta muistan kyllä hyvin kun ite olin jo vauvan synnyttäny ja piti odottaa koska sinne osastolle pääsee niin jossai toisessa synnytyssalissa kuuluu aivan hirvee kiroilu ja huuto..toiset varmaa kokee sen nii että huutaminen helpottaa tuskaa mutta mulla toimii se että on vaan ihan hiljakseen ja keskittyy niihin supistuksiin.

 

((lisäystä omaan tekstiini se, että mulla oli ekassa koko repertuaari kipulääkkeitä ja tokassa käytin vain luonnonmukaisia kivunlievittäjiä..))

Musta kannattaa huomioida ero HUUTAMISEN ja äänenkäytön välillä. Hallitsematon huutaminen tuskin auttaa kovinkaan paljon..?!? Ääntä saa käyttää vaikka koko sielunsa pohjasta, mutta se kannattaa tehdä niin, että siitä on vauvan ja oman ittensä kannalta hyötyä.

 

Mulla ei puudutuksia, supistusten aikana en huutanut vaan keskityin hengittämään ilokaasua. Sitten kun alkoi ponnistuttamaan, aloin kyllä jonkin verran ähistä ja murista. Itse ponnistusvaiheessa karjuin jonkin verran, ja mulle sanottiin just tuota että älä huuda vaan käytä se voima ponnisamiseen, mutta mä olen kyllä sitä mieltä että ääntä pitää saada käyttää jos siltä tuntuu! Itse en karjunut kivun takia vaan nimenomaan voimaa saadakseni. Luulen että epiduraalin kanssa olisi saattanut olla rauhallisempi toimitus, mutta hyvin se meni näinkin 20 minuutissa

 

Hiljaa oon hammasta purren ja mielessäni ähissyt 3 kertaa oon aina ajatellut et en edes kehtais huutaa :ashamed: enkä sit oo pahemmin ääntä päästänyt. 2 synnytystä puudutuksella ja eipä tarvetta oo ollutkaan karjua eikä metelöidä kun ei tunne mitään. kolmas kerta meni luomuna mut se oliki jo nii helppoa eikä sattunu nii et pitäs huutaa taikka raivota kaikkea sitä kyl telkkarista näkee ja kuulee....mut niin kai se on et jokainen synnyttäjä kokee kivun eri lailla ja synnytykset on nii erilaisia et toinen huutaa ja toinen vaikka nauraa

 

Ensimmäisessä en huutanut, mutta muissa kolmessa olen huutanut ja karjunut kyllä :ashamed: Tosin ekassa hyvät puudutukset ja väliliha leikattiin joten ei ulostulo tehnyt tiukkaa niin kuin muista.

 

Ei äänen käytössä mitään väärää ole, itse en ainakaan epärönyt tai :ashamed: häpeillyt huutamistani. Itse vain olin tosiaankin niin kipeä, ja tuntui ettei mikään asento tai lämmin jyväpussi, hieronta sun muut auttaneet. Ja uskon että aika monet huutaavat siinä tilanteessa tai päästelevät jotain ääntä. :saint:

 

Yhden lapsen oon synnyttänyt enkä kyllä huutanut enkä muutenkaan käyttänyt paljoa ääntä. Keskityin hengittämiseen. Ponnistusvaiheessa tietysti tulee sitä ähinää, ja siinä vaiheessa kun lapsen pää oli ulkona ja hartiat tulossa ulos, mulla kävi kaikesta kipeimpää ja siinä jotain aiiiiijaijaijai - tyyppistä puhisin.
Mun "pelastus" oli ilokaasu, sitä otin ponnistusvaiheeseen asti melkeen koko ajan joten eipä siinä maski naamalla ois paljo voinu huudellakaan. Mut mun tyyli synnyttää oli se et vähemmän huutoa ja enemmän keskittymistä hengitykseen jne. Ponnistusvaiheessa tuntui et piti vaan niin keskittyä siihen ponnistus - hengitys rytmiin ettei siinä ois "pystyny" ees kiljumaan. Mutta kukin tavallaan! Oi, nyt kyllä rupes tekeen mieli synnyttään. Mulle se oli niin mahtava kokemus. :heart:
muoks. siis siinä ei ole mitään pahaa vaikka kiljuis siellä suoraa huutoa! (naapurisalissa nainen tekikin niin) Ääntähän voi tosissaan käyttää myös hyödyllisellä tavalla synnytyksessä.

 

Kiitoksia kaikille kokemusten jakamisesta. Ja näin ajattelinkin, että toiset ääntää ja toiset ei. On vaan niin mielenkiintoista aina kuulla erilaisia synnytystarinoita ja siihen liittyviä juttuja. Oma kokemus kun on edessä vasta elokuussa. =)

 

elokuulle sitten. Meillä itse kuvittelin olleeni suht hissukseen ja lähinnä ähisseeni ja puhisseeni, mutta ukko väittää toista. Tosin ukko oli myöskin lähdössä kaffelle (on tässä vielä aikaa...) kun me ajateltiin kätilön kanssa alkaa ponnistushommiin. Että mä olen nyt vähän kahden vaiheilla kuinka siinä sitten kävi, lapsi tuli maailmaan kuitenkin
Ehkä paras oli kuitenkin se nainen jonka synnytysta kuuntelin odotellesani omaa "vuoroani" kun se kirosi ukkonsa alimpaan h...ttiin siihen malliin, etta se pakeni huoneesta posket ja korvat punaisena "sä ja sun lihamakkaras ei enää koskaan tule lahellekkään, p---le kun olet mut tähän tilaan saattanut jne" siella se sitten odotteli oven ulkopuolella häntä koipien välissä kunnes kätilö tuli sanomaan että nyt uskaltaa varmaan tulla jo takaisin...

 

Minä kyllä huusin ponnistusvaiheessa.. ja lujaa!! |O Toki ne ponnistukset meni välillä minne sattuu sen huutamisen takia, mut ei vaan voinu mitään kun kipu oli niin järjetöntä. Kohdunkaulanpuudutteen vaikutus oli lakannu, eli ilman kivunlievitystä mentiin. No ponnistusvaihe kesti huutamisesta huolimatta "vaan" 20 minuuttia, et kaipa jokunen niistä ponnistuksista osu oikeeseen suuntaanki. Jälkeenpäin pyytelinki kätilöltä anteeks karjumistani, mut hän vaan totes et on kuullu paaaljon pahempaaki :ashamed:

Supistusten aikana en tainnu huutaa.. Valitin kyllä isoon ääneen sillonki

 

En huutanut kummassakaan. Keskityin vaan siihen ponnistamiseen ja ähisin...mutta naapurihuoneessa huudettiin ja LUJAA

 

Spinaalin turvin ponnistin, ja taiski olla enempi semmosta ähinää ja puhinaa. Viimein ku poika synty(ponnistusvaihe 40min), pääsi helpotuksen "huudahdus".

 

puuduksissa olin, nii hiljaa ponnisteltiin ...Ennen epiduraalia supistusten aikana tuli vähän ähinää =)

 

Julmettua kiroamista, karjumista ja huutoa, potkin vahingossa kätilöitä ja tuskastuneena kahden tunnin ponnistukseen tajukin meni Silti hyvät muistot. Moon vaan luonteeltan muutenkin semmoinen, että mies ois nauranut ittensä kuoliaaksi, jos oisin pihissyt ja opuhissut ja vähön huokaillut synnyttäessä

mahtoi olla kiva tutustumisryhmällä seinän takana kuunnella mua

 

Avautumisvaiheessa hengitin voimakkaasti ja puhalsin suun kautta ulos kovaa, vähän hyräilinkin - vika tunti ennen ponnistusvaihetta oli tuskaa, ähisin ja murisin täydessä synnytysregressiossa, ei tullut mieleenkään kysyä läsnäolijoilta, että haittaako jos huudan Lisäksi purin itseäni, ilokaasunaamariakin kerran epähuomiossa ja mies sai pelastettua kätensä onneksi ennen kuin näykkäisin :kieh: Ponnistusvaiheessa karjuin kuin leijona, mutta sain lopulta keskitettyä voimat aina supistuksen aikana ponnistamiseen ihan hiljaa. Kätilöt kyllä sanoivat hyvin ystävällisesti, että nyt kita umpeen ja keskity. Kivunlievityksenä siis ilokaasu avautumisvaiheessa ja ponnistusvaihe 50 min pelkällä lisähapella.

Olen myös miettinyt raukkoja viereisissä saleissa ja käytävällä, HUH! Samoin kätilöiden sekä mieheni korvia käy sääliksi, jotain kuulovaurioita tuosta on ollut pakko seurata. Ens kerralla täytyy varmaan jakaa kuulosuojaimet kaikille :/ Mutta ehdottomasti teki hyvää karjua, muuten olis varmaan itkettänyt