"manna"
Jos teiltä kysyttäisiin, että mitä neuvoja antaisit koulunkäyntiavustajaksi opiskelevalle niin mitä vastaisit. 
"vesimeloni"
Tarkoitatko neuvoja opiskeluun, vai itse kka:n työhön?
Mä valmistuin kka:ksi toukokuussa -09. Itse opiskelusta nautin kovasti, paljon vaatii työtä, mutta kun ala kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen), niin innolla opiskelin. Joskus tuntui, ettei ikinä jää päähän mitään kaikesta "nippelitiedosta", mutta meidän opettaja sanoi, että kaikkea ei tarvikaan ulkoa muistaa, käytännön työ on tärkeintä.
Tärkeintä kka:n työssä on aito välittäminen lapsista. Jos ei lapsista tykkää, on alallekaan turha hakeutua. Pitää myös olla avoin ja osata ottaa avoimesti vastaan täysin erilaisista perheistä tulevat lapset. Kannattaa muistaa, että perheillä voi olla täysin erilaiset elämänarvot, kuin itselläsi ja pitää muistaa/osata kunnioittaa sitä.
Hmmm... kauhean vaikea antaa mitään erityisiä vinkkejä. Ole oma itsesi ja valmistaudu näkemään työssä mitä erilaisempia ihmisiä. Ja tosiaan muista, että kaikessa, mitä työssäsi teet, on lapsen etu tärkein. Se, että kaikki tapahtuu lapsen hyväksi. Ja yksi vielä... Muista ottaa jokainen lapsi omana yksilönään huomioon. Ei siis yhtenä "lapsilaumana", vaan pitää nähdä vaivaa oppiakseen tuntemaan jokainen lapsi erillisenä ihmisenä ja mitä juuri kyseinen lapsi sinulta tarvii.
Itse olen töissä ala-asteella, esiopetusryhmässä ja nautin työstäni tosi paljon! Meillä on iso ryhmä ja siinä on paljon haastetta ja kiirettä, mutta työ myös antaa valtavasti.
Mä valmistuin kka:ksi toukokuussa -09. Itse opiskelusta nautin kovasti, paljon vaatii työtä, mutta kun ala kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen), niin innolla opiskelin. Joskus tuntui, ettei ikinä jää päähän mitään kaikesta "nippelitiedosta", mutta meidän opettaja sanoi, että kaikkea ei tarvikaan ulkoa muistaa, käytännön työ on tärkeintä.
Tärkeintä kka:n työssä on aito välittäminen lapsista. Jos ei lapsista tykkää, on alallekaan turha hakeutua. Pitää myös olla avoin ja osata ottaa avoimesti vastaan täysin erilaisista perheistä tulevat lapset. Kannattaa muistaa, että perheillä voi olla täysin erilaiset elämänarvot, kuin itselläsi ja pitää muistaa/osata kunnioittaa sitä.
Hmmm... kauhean vaikea antaa mitään erityisiä vinkkejä. Ole oma itsesi ja valmistaudu näkemään työssä mitä erilaisempia ihmisiä. Ja tosiaan muista, että kaikessa, mitä työssäsi teet, on lapsen etu tärkein. Se, että kaikki tapahtuu lapsen hyväksi. Ja yksi vielä... Muista ottaa jokainen lapsi omana yksilönään huomioon. Ei siis yhtenä "lapsilaumana", vaan pitää nähdä vaivaa oppiakseen tuntemaan jokainen lapsi erillisenä ihmisenä ja mitä juuri kyseinen lapsi sinulta tarvii.
Itse olen töissä ala-asteella, esiopetusryhmässä ja nautin työstäni tosi paljon! Meillä on iso ryhmä ja siinä on paljon haastetta ja kiirettä, mutta työ myös antaa valtavasti.
"Vesimeloni" tuossa jo edellä vastasikin tyhjentävästi.
Itse työskentelen myös eskariryhmässä ja hulinaa ja vilskettä 23:n eskarilaisen kanssa riittää mutta tykkään ja nautin työstäni.
Itse työskentelen myös eskariryhmässä ja hulinaa ja vilskettä 23:n eskarilaisen kanssa riittää mutta tykkään ja nautin työstäni.
"vesimeloni"
Meidän ryhmässä on lapsia 25, joten osaan tosiaan kuvitella millaista hulinaa on "kultakimpaleellakin" töissä. Voisin sanoa, että meillä vauhtia piisaa vaikka muille jakaa ja välillä tuntuu, ettei pää pysy perässä. Mutta toisinaan lapsilta saa niin ihania kommentteja ja palautetta, että niiden voimalla jaksaa taas kiireisimmänkin päivän loppuun. Tänään viimeksi sain yhdeltä tytöltä halin ja samalla hän sanoi, että "mä sitten tykkään susta". Näistä tulee niiiiin hyvä mieli. Ja nuo eskari-ikäiset on vielä niin ihanan avoimia ja viattomia, sanovat juuri sen, mitä mieleen tulee.
Voisin sanoa, että meillä vauhtia piisaa vaikka muille jakaa ja välillä tuntuu, ettei pää pysy perässä. Mutta toisinaan lapsilta saa niin ihania kommentteja ja palautetta, että niiden voimalla jaksaa taas kiireisimmänkin päivän loppuun. Tänään viimeksi sain yhdeltä tytöltä halin ja samalla hän sanoi, että "mä sitten tykkään susta". Näistä tulee niiiiin hyvä mieli. Ja nuo eskari-ikäiset on vielä niin ihanan avoimia ja viattomia, sanovat juuri sen, mitä mieleen tulee.