Koulukiusatut ja koulukiusaajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaan nöyränä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmaan nöyränä

Vieras
Minä, pieni tyttö, vuosia sitten jouduin tuon helvetillisen kiusan kohteeksi. Minut riisuttiin niin nöyräksi, että aloin pelkäämään jopa omaa varjoani. Minut nöyryytettiin. Yläasteella minulle riitti ja aloin itse pyrkimään pois. sain jälki-istuntoa siksi, että menin pois koulusta turvaan, lintsauksesta. Minua syytti opettajat, kuraattorit ja terveydenhoitaja mutta minua uskoi yksi ihminen, se tärkein, äiti. Kotona minulla oli muutama hyvä ystävä, joiden voimalla jaksoin päivästä toiseen ja joiden kautta sain luotua itselleni kuin toisen elämän.

Minulle onnekkaalle on elämässä sattunut monta korjaavaa tapahtumaa, jotka on parantaneet minut. En enää inhoa itseäni ja kroppaani vaan tiedän, että olen arvokas juuri näin. Nyt minun pahin pelkoni on, että joku lapsistani joutuu kokemaan saman helvetin minkä minä aikoinani.

Entisille kiusaajilleni ei kaikille kuulu hyvää. En ole pahoillani, saavat mitä kuuluukin mutta ehdointahdoin en heille pahaa halua. Onneksi empaattisuuteni sentään säilyi.

Kaikki te vanhemmat, joiden lapset joutuvat kiusan kohteeksi, olkaa kuin vuori lapsenne tukena ja uskokaa heidän tuskaansa. Se saattaa pelastaa heidät loppuelämän tuskalta.

Ja kiusaajat!!! Onko omatuntonne puhdas niiden kiusausvuosien jälkeen? Miten neuvotte lastanne toimimaan ja puututteko lapsenne puuhiin?
 
On koettu ja selvitty. Eikä edes ole ollut pahin asia mun elämäni varrella (valitettavasti). Vanhemmilta ei herunut tippaakaan tukea, joten samaa virhettä en tule oman muksuni kohdalla toistamaan jos tilanne siihen menee.

Mua ei vois tippaakaan kiinnostaa mitä niille ihmisille kuuluu, mä olen saanut mm. aivotärähdyksen ja murtuneen kylkiluun heidän toimesta. En ole katkera heitä kohtaan, pentuja kun me kaikki silloin oltiin ja ongelmaisia. Tuleehan heitä nähtyä kun samassa kaupungissa asutaan, silloin vaan "nokka pystyyn" ja ohi reippaasti. Ei vaan kiinnitä mitään huomiota.

Hassua sinänsä, mä oon ollu kiusattu ja ukko on ollut nuoruudessaan kiusaaja. Ei sieltä pahimmasta päästä, mutta kuitenkin. Toivottavasti meidän likka saisi olla ihan neutraali.
 
Miten neuvotte lastanne toimimaan ja puututteko lapsenne puuhiin?

No tässäpä vastaus: NEUVOTAAN, että toisia EI SAA KIUSATA ja kerrotaan, kuinka pahaa jälkeä toisen kiusaaminen tekee. Puhutaan, puhutaan ja puhutaan. Yritetään selittää mitä ihmiselle tapahtuu jota aina kiusataan. Selitetään myös kuinka kiusaaja itse menettää jossakin vaiheessa kaikki kaverit. Annetaan rangaistuksia jos on kiusannu: kotiarestia, tietokonekieltoa ja ihan mitä hyvänsä joka mahdollisesti vois tepsiä. Pakotetaan menemään sen lapsen kotiin pyytämään anteeksi jota on kiusannut. Käydään perheneuvolassa. Mutta v.ittu, KUN EI AUTA. Ei auta. Joten antakaa nyt sitten ne viisaat neuvot jos teillä niitä on? Minä olen tehnyt kaikkeni.
 
Niin, en silloin nuorena tajunnut ollenkaan miksi minua kiusataan. Minussa ei ollut mitään muista poikkeavaa ulkonäöllisesti tms. joka olisi provosoinnut heitä. Nyt jo aikuisena voin ymmärtää kiusaajieni taustoista niin monta asiaa jotka ajaa kiusaajaksi. Minä onneton olin uhri heille ja heidän ongelmilleen. Kumpa siitä olisi ollut heille edes jotain hyötyä mutta kun ei.

Kirvash kirjoitti että hänen miehensä on entinen kiusaaja. Minä en pystyisi olemaan naimisissa miehen kanssa joka olisi joskus kiusannut systemaattisesti toita ihmista. En edes haluaisi lapsilleni semmoista isää. Niin syvät jäljet on kiusaus jättänyt minuun vaikka asian muistaa vain tonkimalla muistoja.
 
lapsen äiti: oletko kertonut, että olet ollut itse kiusaaja ja kerrot omasta kokemuksesta. Usein lapsi ymmärtää asiat erilailla kun vanhemmat kertovat kokemuksesta. Minä varmaankin menisin lapsen mukana kouluun, kavereiden kanssa ja jokapaikkaan jossa saattaisi muita kiusailla. Ei se kauaa haluisi mutsin perässä roikkuvan. Voimia, toivottavasti saatte lapsen aisoihin.
 
Mutta etkö ap todellakaan voi ymmärtää myös sitä asiaa, että ei aina voi syyttää vanhempia siitä, että lapsi on kiusaaja? Vai voiko sun mielestä? Syntyykö murhaajia vain huonoille vanhemmille? Entä huumeidenkäyttäjät....onko niillä kaikilla huonot vanhemmat?
 
Kertokaas, mitä voi sitten tehdä jos lasta kiusataan. Tietysti kertoa opettajalle ja kiusaajan vanhemmille. Mutta entäs ei auta, vaan tilanne vain pahenee. Poliisilleko? Puuttuko ne tällaisiin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lapsen äiti: oletko kertonut, että olet ollut itse kiusaaja ja kerrot omasta kokemuksesta. Usein lapsi ymmärtää asiat erilailla kun vanhemmat kertovat kokemuksesta. Minä varmaankin menisin lapsen mukana kouluun, kavereiden kanssa ja jokapaikkaan jossa saattaisi muita kiusailla. Ei se kauaa haluisi mutsin perässä roikkuvan. Voimia, toivottavasti saatte lapsen aisoihin.

En ole kertonu, että olen ollut itse kiusaaja koska sitä en ole ollut. Mutta voin vannoa, että kaikkea muuta ollaan kokeiltu eikä kyse ole todellakaan siitä, että me hyväksyttäis kiusaamista. Joka kerta kun koulusta tulee negatiivista palautetta niin pieni pala meissä särkyy ja saamme taas pyöriä illalla sängyssä ja miettiä missä mentiin väärään. Joka kerrasta lapsi saa rangaistuksen ja sen lisäksi käy toisen lapsen vanhempien nähden pyytämässä anteeksi mutta aina näitä tilanteita vaan tulee uudestaan ja uudestaan. Väli on harventunu tosin, kun syksyllä ilmoituksia tuli pari kertaa kuukaudessa niin nyt on ollut monta kuukautta ilman ongelmia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kirvash kirjoitti että hänen miehensä on entinen kiusaaja. Minä en pystyisi olemaan naimisissa miehen kanssa joka olisi joskus kiusannut systemaattisesti toita ihmista. En edes haluaisi lapsilleni semmoista isää. Niin syvät jäljet on kiusaus jättänyt minuun vaikka asian muistaa vain tonkimalla muistoja.

Ihmiset voi muuttua, niin tyhmältä kun se kuulostaakin. Me ollaan miehen kanssa kummatkin enemmän tai vähemmän "kadun kasvatteja", meidän elämät vaan lähti eri suuntiin. Musta tuli lapsena outo (olin älykäs koulussa, mutta en hiljainen - olin pitkä ja niin ollen erotuin massasta - tein mallin hommia koulun ohessa ja sekös muita ärsytti - mulla oli mielipiteitä enkä suostunut tukkimaan turpaani jos jotakuta ärsytti) kun taas miehestä tuli ns. suosittu (tytöt vaihtui - kuului bändiin - oli (on) komea - älykäs ja häirikkö kun ei ollut tarpeeksi haasteita). Vaikea sanoa mikä siinä on, meillä vaan klikkasi yhteen.

Eräs entinen kiusaaja, juuri yksi pidempi aikainen alistaja ja hakkaaja oli mun kanssa samalla riparilla. Niitä oli siellä isompi kööri ja mä olin yksin (ei mulla ollu kavereita - kuka tahtoisi olla luuserin kaveri?). Siellä eivät kiusanneet juurikaan ja tämä tyttö totesi että mähän olen ihan ok tyyppi kun mut oppii tuntemaan paremmin. Siihen loppui heidän kiusaaminen sen kesän jälkeen.

Omalla kohdallani voin tosiaan todeta sen, että koulukiusaus oli vain yksi osa-alue mun elämästä mikä oli v*tuillaan. Mielummin olin koulussa hakattavana ja haukuttavana kun kotona katsomassa kun faija alisti mutsia, kun vanhemmat oli kännissä jatkuvasti ja odottaen kauhulla milloin taas saan turpaan isäkullalta.

En todellakaan väheksy sinun muistojasi, jokainen kokee asiat omalla tavalla, toiset vahvemmin ja toisia ei paljoa hetkauta. Mä kuulun tohon jälkimmäiseen ryhmään.

*muoks* Ja hei, sä olet todellinen voittaja. Niinkuin jokainen meistä, joka selviää kouluhelvetistä :hug:
 
vieras: En syytäkään vanhempia siitä että lapsi on kiusaaja. Minun kiusaajilla oli perheessä ongelmia. Nyt ajoinkin sitä takaa, että miten entiset kiusaajat vanhempina toimivat jos heidän lapsensa kiusaa. Saattaa olla erityisen paska fiilis, jos entisen kiusaajan lapsi onkin kiusattu! Kerrotko siinä sitten omasta kokemuksesta kiusaajana. Niinpä.

Meillä on hyvä koti lapsillemme ja läheinen suhde jokaiseen lapseen. Mutta tiedän, että jonakin päivänä kaikki voi romuttua. Joku lapsistamme saattaa alkaa käyttämään huumeita, juomaan tms. Eli en todellakaan elä pilvilinnassa. Minunkin kiusaajat olivat ns. hyvistä perheistä.
 
Kirvash: En halunnutkaan arvostella sinun valintoja ja toivon teille kaikkea hyvää. Minulle koulukiusaus on ollut hemmetin iso asia. Sinulla on muut elämän kuviot ollut kovat joten olet joutunut luovimaan enemmän kuin lapsen tarvitsisi ikinä joutua. Meillä kotona ei ollut ryyppäämistä mutta omat jutut kumminkin. En minäkään ole ollut kotona istuva perhetyttö ikinä, paitsi nyt =)
 
Mua kiusattiin yläasteella pari vuotta. Sittemmin kyseinen kiusaaja kuoli n. 19-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Joskus mua hävettää että miksi en ollut yhtään pahoillani toisen kuolemasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten:
Kertokaas, mitä voi sitten tehdä jos lasta kiusataan. Tietysti kertoa opettajalle ja kiusaajan vanhemmille. Mutta entäs ei auta, vaan tilanne vain pahenee. Poliisilleko? Puuttuko ne tällaisiin?

Tietääkö kukaan??
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten:
Alkuperäinen kirjoittaja miten:
Kertokaas, mitä voi sitten tehdä jos lasta kiusataan. Tietysti kertoa opettajalle ja kiusaajan vanhemmille. Mutta entäs ei auta, vaan tilanne vain pahenee. Poliisilleko? Puuttuko ne tällaisiin?

Tietääkö kukaan??

Vähän aikaan sitten tyttöäni kiusattiin. Ystävä joka työskentelee opettajana sanoi että ilmoitus poliisille sekä iltalehtiin..No, emme tehneet niin vaan nyt olemme muuttamassa. Kiusaajahan on nyt niin kaveria ja haluaisi tulla käymään uudessa paikasamme. Tylsää näyttää olevan sitten kun kiusaaja häviää ja kiusaajalla ei ole uhria. Sanoimme että muutamme , koska kiusaamiseen ei puututtu. Rehtori sanoi että seuraavan kerran olis puututtu ja paskat. Kai nolo juttu sillekkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vieras: En syytäkään vanhempia siitä että lapsi on kiusaaja. Minun kiusaajilla oli perheessä ongelmia. Nyt ajoinkin sitä takaa, että miten entiset kiusaajat vanhempina toimivat jos heidän lapsensa kiusaa. Saattaa olla erityisen paska fiilis, jos entisen kiusaajan lapsi onkin kiusattu! Kerrotko siinä sitten omasta kokemuksesta kiusaajana. Niinpä.

Meillä on hyvä koti lapsillemme ja läheinen suhde jokaiseen lapseen. Mutta tiedän, että jonakin päivänä kaikki voi romuttua. Joku lapsistamme saattaa alkaa käyttämään huumeita, juomaan tms. Eli en todellakaan elä pilvilinnassa. Minunkin kiusaajat olivat ns. hyvistä perheistä.

kyllä vika o vanhemmissa, jos alat kiusajaksi.

useinjuuri ns. paremmat perheet soruvat siksi,koska aikaa ei ole riittävästi lapsille. raha ja tavara ei korvaa sitä aikaa lapsen kanssa
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Niin kuin täälläkin tehdään, erotetaan kiusaaja/väärintekijä yhteisöstä määräajaksi. "Pakkohoitoon" , eli psykologille seurantaan ja juttelemaan.

meillläpäin se meni niinpäin, että kiusattuna jouduin psykologille, koska vika oli oltava minussa.
alaluokanope oli opettnut myös äitiäni ja koska äitini oli köyhemmästä perhestä ( kouluttamattomasta) niin silloin minua sai kiusata.
 
minua kanssa aikanaan kiusattu ja sen seuraaksena olen huono luomaan uusia ystävyys suhteita. mulla on ainoastaan yksi hyvä ystävä. (ja tietenkin sitte siskokset) mut ihan "vieras" niin ainoastaan vaan yksi, johon luotan ja turvaan.
kauheeta huomata et jo päiväkodissa kiusataan :o tuli huomattua kun siellä töissä olin, joten kasvatus on aloitettava jo pienestä pitäen. onneksi siellä asiaan puututaan, mut mitäpä se tulee olemaan sitte koulussa jos päiväkodissa jo kiusataan :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua kiusattiin yläasteella pari vuotta. Sittemmin kyseinen kiusaaja kuoli n. 19-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Joskus mua hävettää että miksi en ollut yhtään pahoillani toisen kuolemasta.

:ashamed: en ollut minäkään pahoillani kun yksi kiusaajitani tapettiin(en nyt iloinen ollut mutta en pahoillanikaan).
Systemaattisesti kiusattu milloin mistäkin melkeimpä 4stä luokasta lähtien ja ihan amiskoissakin :(

tappuhkauksia,sylkemisiä,tönimisiä,tavaroiden viemistä, suljetaan ulos porukasta jne ..

toivon ettei oma poikani joudu kokemaan... don't mess with this "bitch" :kieh:
ja ihan varmasti aion vaatia oikeudenmukaista kohtelua ja jos ei asiat suju niin sitten mennään marssijärjestyksen yli.
 
Ite olen kanssa koulukiusattu ja tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu, osa henkisistä arvista on mennyt ajan kanssa umpeen mutta osa on jäänyt mukana matkalle eli mä olin pitkän aikaa aika arka ja ehkä olen vieläkin enkä uskalla luottaa kehenkään. Mut hakattiinkin monesti koulumatkalla ja koulun pihassa hampaat lyötiin. Olin uhri siksi etten osannut puhua kunnolla kun oli puhevika mikä oli pahempi kuin nykyään ja pahenee tietysti jos jännitän tai joudun paniikkiin jostain syystä. Ja en tiedä mistä saivat tietää että isäni joi koska sekin oli yksi aihe mistä mua kiusattiin ja vaatteista tietty koska kiusaajat useimmiten oli hyvästä perheestä joilla oli varaa ostella muotivaatteita ja mulla niitä ei ollut. Ja mä jouduin vaihtamaan koulua ja kiusaaminen loppui siihen kun menin toiseen kouluun.
Silloin kun vanhempi tyttö meni kouluun ala-asteelle mä sanoin hälle että jos kuulen koululta yhdenkään kerran että oot kiusannut jotakin (kävi koulua samassa paikassa jossa oli erikoisluokka) niin mä suutun. Enkä ollut ikinä kuullut että tyttö olisi kiusannut ketään tai häntä olisi kiusattu. Nuorempi tyttö kun meni kouluun niin häntä kiusattiin ärrän takia, mutta kun käytiin ärräkoulua ekan luokan syyslukukausi loppuun niin loppui kiusaaminenkin kun tyttö oppi ärrän sanomaan kunnolla. Kumpikaan tyttö ei ole kärsinyt kiusaamisesta eikä ole kiusanneet itsekään muita.
 
Mä en kai teidän määritystenne mukaan sovi täysin kummaksikaan.
Mua kiusattiin (ketä muka ei?) ja itsekin sorruin moiseen.

Vain omasta kokemuksestani voin sanoa, että on helpompi olla julma, vittumainen, lyödä, tönäistä ja sanoa ja olla epämiellyttävä, kuin ottaa riski, että olet kiva ja silti jäät ystävättä.
 

Yhteistyössä