Kouluikäisen kasvatus (gallup)

[tämmöistä]

Ihan mielenkiinnosta ja ehkä vinkkejäkin kysyäkseni tällaista:

- miten komennatte lastenne kavereita, kun ovat teillä kylässä? Esimerkiksi tilanteet, joissa kaverit alkaa hyppimään teidän sängyllänne, kiroilevat tai leikit riehaantuu? Miten opastatte omia lapsianne näissä tilanteissa? (eli opetatteko lapsillenne näyttämään/kertomaan kavereille, mikä teidän kodissanne on hyväksyttävää?)

- jos lapsellanne on kavereita, joiden käytöksestä ette pidä ja josta myös oma lapsenne "imee" noita huonoja tapoja, miten toimitte? Miten saatte lapsenne ymmärtämään ja oppimaan, ettei kavereiden huonoista tavoista tarvitse eikä saa ottaa mallia?

- miten lapselle opetetaan nöyryyttä? Voi olla outo ja vaikea kysymys, mutta siis miten opettaa lapselle, ettei hänen tarvitse olla aina ensimmäinen ja paras kaikessa ja miten opetetaan pois siitä ajatuksesta, että kaikesta tekemästään hyvästä pitäisi saada jonkunlainen "palkinto"?
Miten opettaa lapsi pois leveilystä ja kavereille "esittämisestä"?

- Miten huomioitte lapsen hyvän ja huonon käytöksen?

 

[lusiveri]

Kerron lastenkavereille ihan suoraan, että meillä ei hypitä huonekaluilla, ei kiroilla ja muutenkin käyttäydyttään. Jos tapoja ei noidateta, meille ei tarvitse tulla. Kukaan ei ole jättänyt tulematta ja osaavat käyttäytyä.

Lapsemme on opetettuy olemaan omiaitsejään, heidän ei tarvitse peilata käytöstään muilta ja mennä massan mukana. Toimii.

Ei niitä tarvitse huomioida erikseen sen kummemmin, jos jokin tilanne sujuu oikein hienosti mainitsen ja kehun että miten hyvin osasivat käyttäytyä.

Lapsemme on pienestä asti opetettu myös siihen että aina ei ole paras, ensimmäinen ja toiset täytyy ottaa huomioon. Maailma ei pyöri heidän tai meidän ympärillään.

 

[viisikymppinen isoäiti]

No sanon ihan suoraan, jotta meillä tuo on kiellettyä. Vieraat lapset tottelee yleensä mukisematta. Jos on edes hiukan opetettu tavoille

 

["vihreä"]

Lapseni toki kertoo kaverilleen kuinka meillä ollaan noin yleensä. Minä olen kuitenkin se joka kieltää ja olen tämän myös lapselleni kertonut. Hän ei ole vastuussa kaverinsa käytöksestä ja riehumisista. Minä komennan ja kiellän myös lapseni kavereita ihan surutta. Meille ei pääse leikkimään jos ei osaa käyttäytyä ja tämä on kerrottu myös raisuimmille. Ovat osannu sen jälkeen käyttäytyä.

Huonoista tavoista keskustellaan lapsen kanssa, ja kerron miksi me emme käyttäydy tietyllä tavalla. Itse en kannusta olemaan kaveria jos toisella ei ole mitään tapoja, eikä osaa huomioida muita.

Huonosta käytöksestä keskustellaan. Riippuu käytöksestä seuraako siitä muutakin. Harvemmin mitään niin toopea touhuaa että siitä suuremmin tarvitsisi mainita. Hyvästä huomioin tietysti kertomalla kuinka hienosti lapsi on ollut.

En mä ole oikeastaan mitenkään joutunut opettamaan pois palkitsemisesta. Voin kertoa ihan suoraan että nyt ei tästä palkita. Kuinka pitää osata toimia myös ilman palkitsemista.

 

[tämmöistä]

"Lapsemme on opetettuy olemaan omiaitsejään, heidän ei tarvitse peilata käytöstään muilta ja mennä massan mukana. Toimii."
Miten tuo on siis käytännössä opetettu? Meilläkin on tätä painotettu mutta jostain syystä lapsi silti imee kavereidensa käytöstä itseensä. Esimerkiksi yksi melko uusi kaverinsa on kova inttämään vastaan aikuisille ja marisemaan kaikesta ja tätä samaa on nyt meidänkin lapsi alkanut harrastamaan. Miten kannustaa lasta olemaan ihan vain oma itsensä? Kyllä me on parhaamme mukaan yritetty siihen, että lapsi tietää olevansa rakastettu sellaisenaan ja että lapsella on hyvä itsetunto.

 

[FreezeCat]

Meille ei ole vielä rantautunut sellaisia kavereita, jotka eivät meillä osaisi käyttäytyä hyvin . Mutta jos sellaista sattuisi, niin ihan puhumalla ja asiaan puuttumalla meinasin asian selättää. Yleensä kylässä olevat lapset ovat kyllä sen verran vieraskoreana, että ymmärtävät miten toisen tykönä ollaan - ja jos opastaa pitää, niin yhden kerran sanominen asiasta menee perille.

Kaveripiiri on toki kaiken kirjavaa ja osalla on omissa käytöstavoissa vielä kovastikin harjoittelemisen varaa. Meillä on tapana keskustella hyvin paljon asiasta kuin asiasta eli mikäli lapsen käytöksessä ilmeenee selkeästi jotain uutta ja ei toivottua, niin siitä puhutaan ja siten herätellään lasta itseään huomaamaan ohajutuvuus kohti sitä aikaisempaa ja sujuvampaa tapaa. Riittää, kun lapset ovat omia itsiänsä, hyväksyttyjä, niin ei heidän tarvitse lähteä mitenkään erikseen apinoimaan toisia.

Huonosta käytöksestä tarpeen vaatiessa keskustellaan, muutoin ollaan lähinnä huomioimatta. Hyvä käytös puolestaan, no - tarvittaessa kiitellään/kehutaan mutta siitähän lähdetään liikenteeseen, että toisia ihmisiä kunnioitetaan tilanteessa kuin tilanteessa, joten mitään erillisiä palkitsemiskeinoja emme tarvitse emmekä käytä. Ja vaikka lapset ovatkin tärkeitä, niin eivät he suinkaan maailman keisareita ole - sisarusporukka sekä kaverit ja muu kylänväki kasvattavat meidän ohessa huomaamaan oman paikkansa tässäkin elämässä .

 

["vihreä"]

En mä mitenkään erityisesti opeta toisten apinoinnista pois. Kouluikäinen ymmärtää puhetta ja meillä toimii ihan "vaikka x inttää vastaan, niin sun ei tartte alkaa inttämään"