Tänne oltiinkin jo uutiset kerrottu, joten kiitti onnitteluista 
Kotiuduttiin tosiaan maanantaina pienen tyttövauvan kanssa.
Voisin aluksi kertoa miten loppuodotus ja synnytys meni.
Mä täällä jo teille valittelin ennen laskettua aikaa, että kun supistelee ja yöt valvon ym..
No soittelin sit seuraavana päivänä synnärille. Menin käymään ja huomattiin, että lapsivettä vähän ja lääkäri myös näki, että olin todella väsyny jo viikkojen huonosti nukuttujen öiden jälkeen, joten mut otettiin osastolle ja seuraavana aamuna annettiin cytotek tabletin puolikkaita 3 kpl, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin. Sitten olikin välipäivä ja lääkäri päästi kotiin ja sitten illaksi takas ja seuraavana päivänä taas käynnisteltiin samalla tavalla, koska mulla sektio takana niin ei voitu liian rajusti käynnistellä.No tuona päivänä saatiin jo säännöllisiä supistuksia, mutta piruvie loppuivat yöllä ja kohdunsuulla ei ollu tapahtunu juuri mitään.
No seuraavana päivänä lääkäri totes, että ei kyllä me pidetään vähän taukoa käynnistelyistä ja kehotti tulemaan kolmen päivän päästä kontrolliin. Kontrollissa totes, että niin vähän vettä enää, et osastolle ja taas käynnistellään ja samalla tavalla jatkettiin.. Mulla alkoi jo mennä toivo, että ei hemmetti tämä synny ikinä ja noita tabletteja piti vaan ottaa taas.
Nyt päästään sitten asiaan
Sain tuona aamuna ekan 8.30 aikaan ja sitten muutaman tunnin päästä jo vähän supisteli, aloin jo toivomaan, että ehkä yöllä..
Sitten sain toisen 12.30 aikaan ja sitten tuli jo paljon epäsäännöllisiä supistuksia ja vähän kipeitäkin.
Siinä kävin kävelyllä ja makoilin välillä ja sitten puoli kaks ajattelin et ei näistä kyllä ole paikkoja avaamaan..
Soitin miehelle vähän kahden jälkeen, että joo tuu tänne osastolle sitten, täällä mä vaan olen huoneessa tai käytävillä, et ei ainakaan vielä mitään ole tapahtunu.. No puhelun jälkeen tunsin sitten ensimmäiset oikein poltot jotka pikku hiljaa koveni ja säännöllistyi ja tuo puol 3 merkittiin synnytyksen aluksi.. Siinä sit makoilin ja ajattelin, että en vieläkään oo niin kipee, että tarvisin mitään lääkettä, et nää poltot menee niin mahtavasti ohi aina, kun on tullu päälle, et hengitellen rennosti näistä selvitään, sitten siinä muutama supistus oli kyllä tosi kova ja seläs tuntui niin kipee poltto, soitin kelloa, että ei nyt mä en pärjää tään kivun kanssa, et jotain lääkettä tarvin nyt heti..
No kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja tuumas heti, me lähdetään saliin. tuumasin vain, että mä soitan miehelle, et tietää lähteä töistä. ja mies oli jo tulossa muutenkin, kun kello oli 15.20 ja mua vietiin saliin.. sitten saliin päästiin niin kätilö siellä tuumas jaahas 8-9cm auki, olin että
No mies tuli saliin 15.30 ja oli kanssa ihan pyörällä päästään, että nyt jo täällä, vaikka just soitin ja sanoin, että olen osastolla ja tuu tänne..
Sitten siinä sain pari kertaa ilokaasuhenkäyksiä ja sitten tuumasin kätilölle et pitäs punnata.. ja eipä siitä kauan kun sain todella alkaa ponnistamaan ponnistusvaihe kesti 15min johtuen osittain siitä, et mulla ihan tekniikka hukassa ja kun olin muutenkin niin lhmeissäni, kun synnytys eteni vauhdilla.. No minä siinä sit ( ilman mitään kivunlievitystä, ilokaasua sain pari kertaa ja sitten kätilö kuulemma käänsi hapelle) kovalla työllä punnasin tyttövauvan maailmaan klo 15.55. ja ne helvetilliset kivut loppuvaiheessa unohtui täysin(mukaan lukien episiotomian leikkaus), kun tyttövauva oli sylissä =)
Synnytyksen kestoksi merkittiin 1.5 tuntia.
Synnytys meni siis hyvin, mutta nopeasti. Haittana tuossa vain oli se, että jouduttiin tekemään kaavinta, koska kalvopussi oli jäänyt kohtuun. Joten hetken pideltyäni vauvaa ja sen painon kuultuani mua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Kaavinta tehtiin puudutuksella ja olihan se kyllä epämiellyttäväkin..
Illalla sitten pikkuhiljaa tuntokin palas jalkoihin ja aamulla olin jo täysin voimissani. Ajattelin, että olipas tää helppoa ja jo seuraavana päivänä olisin ollut valmis lähtemään kotiin, mutta päätin odottaa seuraavaan päivään kaikenvaralta ja ajattelin että saan myös levätä..
Sitten kotiin päästyä kaikki alkoi mukavasti. Isoveli ja isosisko ovat aivan myytyjä vauvasta, hellivät ja yrittävät olla hoitoapuna.
Sitten kun oltiin toista päivää kotona, terveydenhoitaja tuli katsomaan meitä ja huomas mulla oireita tulehduksesta, eilen olin verikokeissa ja tulehdusarvot todella korkealla, sain 2 lääkekuuria ja nyt yritän tässä parantua ja samalla pyörittää arkea.. Kamala väsymys ja mahakin ihan arka ja kipee.
Tuntuu, että meillä arki alkoi sittenkin jotenkin niin vaikeasti, kun tuo tulehdus tuli, mutta eiköhän tästä kaikesta huolimatta selvitä
Kaikista ihaninta tässä on se, että tuo terve pikku prinsessa tuhisee tuolla sängyssä pitkästä ja raskaasta odotusajasta huolimatta!Tyttö syntyi vasta rv 41+1.
Tytöllä syntyessään oli pituutta 50cm ja painoa 3870g.
Kotiuduttiin tosiaan maanantaina pienen tyttövauvan kanssa.
Voisin aluksi kertoa miten loppuodotus ja synnytys meni.
Mä täällä jo teille valittelin ennen laskettua aikaa, että kun supistelee ja yöt valvon ym..
No soittelin sit seuraavana päivänä synnärille. Menin käymään ja huomattiin, että lapsivettä vähän ja lääkäri myös näki, että olin todella väsyny jo viikkojen huonosti nukuttujen öiden jälkeen, joten mut otettiin osastolle ja seuraavana aamuna annettiin cytotek tabletin puolikkaita 3 kpl, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin. Sitten olikin välipäivä ja lääkäri päästi kotiin ja sitten illaksi takas ja seuraavana päivänä taas käynnisteltiin samalla tavalla, koska mulla sektio takana niin ei voitu liian rajusti käynnistellä.No tuona päivänä saatiin jo säännöllisiä supistuksia, mutta piruvie loppuivat yöllä ja kohdunsuulla ei ollu tapahtunu juuri mitään.
No seuraavana päivänä lääkäri totes, että ei kyllä me pidetään vähän taukoa käynnistelyistä ja kehotti tulemaan kolmen päivän päästä kontrolliin. Kontrollissa totes, että niin vähän vettä enää, et osastolle ja taas käynnistellään ja samalla tavalla jatkettiin.. Mulla alkoi jo mennä toivo, että ei hemmetti tämä synny ikinä ja noita tabletteja piti vaan ottaa taas.
Nyt päästään sitten asiaan
Sain tuona aamuna ekan 8.30 aikaan ja sitten muutaman tunnin päästä jo vähän supisteli, aloin jo toivomaan, että ehkä yöllä..
Sitten sain toisen 12.30 aikaan ja sitten tuli jo paljon epäsäännöllisiä supistuksia ja vähän kipeitäkin.
Siinä kävin kävelyllä ja makoilin välillä ja sitten puoli kaks ajattelin et ei näistä kyllä ole paikkoja avaamaan..
Soitin miehelle vähän kahden jälkeen, että joo tuu tänne osastolle sitten, täällä mä vaan olen huoneessa tai käytävillä, et ei ainakaan vielä mitään ole tapahtunu.. No puhelun jälkeen tunsin sitten ensimmäiset oikein poltot jotka pikku hiljaa koveni ja säännöllistyi ja tuo puol 3 merkittiin synnytyksen aluksi.. Siinä sit makoilin ja ajattelin, että en vieläkään oo niin kipee, että tarvisin mitään lääkettä, et nää poltot menee niin mahtavasti ohi aina, kun on tullu päälle, et hengitellen rennosti näistä selvitään, sitten siinä muutama supistus oli kyllä tosi kova ja seläs tuntui niin kipee poltto, soitin kelloa, että ei nyt mä en pärjää tään kivun kanssa, et jotain lääkettä tarvin nyt heti..
No kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja tuumas heti, me lähdetään saliin. tuumasin vain, että mä soitan miehelle, et tietää lähteä töistä. ja mies oli jo tulossa muutenkin, kun kello oli 15.20 ja mua vietiin saliin.. sitten saliin päästiin niin kätilö siellä tuumas jaahas 8-9cm auki, olin että
No mies tuli saliin 15.30 ja oli kanssa ihan pyörällä päästään, että nyt jo täällä, vaikka just soitin ja sanoin, että olen osastolla ja tuu tänne..
Sitten siinä sain pari kertaa ilokaasuhenkäyksiä ja sitten tuumasin kätilölle et pitäs punnata.. ja eipä siitä kauan kun sain todella alkaa ponnistamaan ponnistusvaihe kesti 15min johtuen osittain siitä, et mulla ihan tekniikka hukassa ja kun olin muutenkin niin lhmeissäni, kun synnytys eteni vauhdilla.. No minä siinä sit ( ilman mitään kivunlievitystä, ilokaasua sain pari kertaa ja sitten kätilö kuulemma käänsi hapelle) kovalla työllä punnasin tyttövauvan maailmaan klo 15.55. ja ne helvetilliset kivut loppuvaiheessa unohtui täysin(mukaan lukien episiotomian leikkaus), kun tyttövauva oli sylissä =)
Synnytyksen kestoksi merkittiin 1.5 tuntia.
Synnytys meni siis hyvin, mutta nopeasti. Haittana tuossa vain oli se, että jouduttiin tekemään kaavinta, koska kalvopussi oli jäänyt kohtuun. Joten hetken pideltyäni vauvaa ja sen painon kuultuani mua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Kaavinta tehtiin puudutuksella ja olihan se kyllä epämiellyttäväkin..
Illalla sitten pikkuhiljaa tuntokin palas jalkoihin ja aamulla olin jo täysin voimissani. Ajattelin, että olipas tää helppoa
ja jo seuraavana päivänä olisin ollut valmis lähtemään kotiin, mutta päätin odottaa seuraavaan päivään kaikenvaralta ja ajattelin että saan myös levätä..Sitten kotiin päästyä kaikki alkoi mukavasti. Isoveli ja isosisko ovat aivan myytyjä vauvasta, hellivät ja yrittävät olla hoitoapuna.
Sitten kun oltiin toista päivää kotona, terveydenhoitaja tuli katsomaan meitä ja huomas mulla oireita tulehduksesta, eilen olin verikokeissa ja tulehdusarvot todella korkealla, sain 2 lääkekuuria ja nyt yritän tässä parantua ja samalla pyörittää arkea.. Kamala väsymys ja mahakin ihan arka ja kipee.
Tuntuu, että meillä arki alkoi sittenkin jotenkin niin vaikeasti, kun tuo tulehdus tuli, mutta eiköhän tästä kaikesta huolimatta selvitä
Kaikista ihaninta tässä on se, että tuo terve pikku prinsessa tuhisee tuolla sängyssä pitkästä ja raskaasta odotusajasta huolimatta!Tyttö syntyi vasta rv 41+1.
Tytöllä syntyessään oli pituutta 50cm ja painoa 3870g.
