\
Me tehdään mun muksun kanssa paljon juttuja yhdessä. Kummallekaan ei tod sovi kotona mössöttäminen vaan yhteiset harrastukset ja touhuilut on maailman parasta ajanvietettä. Me ulkoillaan varmasti keskimääräistä enemmän, me käydään uimassa, muskarissa, taaperojumpassa ja seurakuntakerhossa, käydään leikitreffeillä ja semmosta. Jos olisin naimisissa kotitöiden kanssa, olis mulla tietty itellä vähemmän aikaa ja energiaa tehdä näitä juttuja hänen kanssaan. Ja siis hänen kanssaan touhuaminen ei oo mikään taakka, vaan kaikki menemmiset ovat molemmille hurjan mieluista ajanvietettä. Mä jaksan kotiäidin arjen paremmin näin. Joku toinen taas jaksaa sen paremmin niin, että on enemmän kotosalla ja tekee välillä kotitöitä. JOllekki meän menevä arki on ihan liikaa. Mulle se on pelastus. Musta ei oo kotona olijaksi. Toki mäkin kotitöitä teen, mutta meillä on kodinhoitoapua ja niinpä pääsen monessa kodin ylläpitoon liittyvässä asiassa vähällä. Mun oma korvienväli voi paremmin. Ja lapsi voi hyvin myös. Hän on hyvin aktiivinen ja seurallinen ja lähtee liikkeelle mielellään. Jos on lungimpi päivä, niin kärttyisenä vinkuu ulko-opvella että eikös lähetä jo. Ulkoilemaan vähintään. Silti osaa hänkin leikkiä itsekseen omilla leluillaan tai tykkää maalata ja värkätä muovailuvahoilla.
Eiköhän tässäkin asiassa oo homma niin, että meitä äitejä on monenlaisia ja se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Toiset ovat enemmän koti-ihimisiä ja toiset vaikkapa just kaltaisiani menijöitä. Toiset voi nauttia siisteydestä ja kotona olo tuntuu mieluisalta vasta kun paikat on tip top ja toisilla ei epäsiisteys ressaa. Eikö tärkeintä oo, että kukin voi kotonaan ja lasten kanssa hyvin, toteutti sen sitten miten tahansa. Siivousniuhon ei tarvi yrittää elää sotkun kanssa jos se häntä ahdistaa ja saa kotona olon tuntumaan epämukavalta. Kodin on tunnuttava kodilta, ja jos se tuntuu siltä vasta siistinä niin olkoon hällä siihen oikeus. Eikä sen siivousasiossa relamman tyypin tarvi huhkia itteensä näännyksiin niillä siivousjutuilla jos ne ei hänen ja perheensä hyvinvointia suuresti hetkauta.
Alkuperäinen kirjoittaja 25.05.2007 klo 06:16 mietiskelijä kirjoitti:joka päivä on siivottava. laitettava ruokaa ja pestävä pyykkiä. näitä voi tehdä kun lapsi esim. päikkäreillä. ja onhan se äiti siinä koko ajan läsnä. ei lasta tarvitse "valvoa" 24h vrk. riittää kun äiti on läsnä. ja mitä se äiti tekisi, jos ei se hoitaisi kotia. istuisi sohvalla, ja olis lapsen saatavilla. vai olis jalkeilla ja kulkis lapsen perässä. ymmärrän jos on vaativa sylivauva, mutta senkin voi laittaa sitteriin. muksun voi laittaa myös peiton päälle lattialle. ja isompi lapsi viihtyykin jo omissa leikeissään. kyllä lapsi kannattaa siihen opettaa, että äidilla on, ja saa olla omiakin juttuja.
mä en ymmärrä kirjoituksia, missä äidit ei suurinpiirtein pääse vessaan tai suihkuun. tai ettei voi tehdä näitä kotitöitä. jos koko ajan pitää olla kireällä kuin jousen nuoli, niin ei siitäkään hyvää seuraa. pitää oppia ottamaan rennosti, että jos tekee, niin tekee, mutta se ei ole se aika lapselta pois. tai jos ei tee, niin sitten voi lukea esim. lehteä, tai mennä sinne suihkuun, ei se lapsi siitä rikki mene. onko tää uusavuttomuutta sellainen ajattelutapa, että kun naisesta tulee äiti, niin se on vain lasta varten. kyllä ne lapset hoituu vähemälläkin hoitamisella ja paapomisella. kaikki osapuolet isä mukaanlukien on tyytyväisiä, kun äitikin on välillä itsekäs.
Me tehdään mun muksun kanssa paljon juttuja yhdessä. Kummallekaan ei tod sovi kotona mössöttäminen vaan yhteiset harrastukset ja touhuilut on maailman parasta ajanvietettä. Me ulkoillaan varmasti keskimääräistä enemmän, me käydään uimassa, muskarissa, taaperojumpassa ja seurakuntakerhossa, käydään leikitreffeillä ja semmosta. Jos olisin naimisissa kotitöiden kanssa, olis mulla tietty itellä vähemmän aikaa ja energiaa tehdä näitä juttuja hänen kanssaan. Ja siis hänen kanssaan touhuaminen ei oo mikään taakka, vaan kaikki menemmiset ovat molemmille hurjan mieluista ajanvietettä. Mä jaksan kotiäidin arjen paremmin näin. Joku toinen taas jaksaa sen paremmin niin, että on enemmän kotosalla ja tekee välillä kotitöitä. JOllekki meän menevä arki on ihan liikaa. Mulle se on pelastus. Musta ei oo kotona olijaksi. Toki mäkin kotitöitä teen, mutta meillä on kodinhoitoapua ja niinpä pääsen monessa kodin ylläpitoon liittyvässä asiassa vähällä. Mun oma korvienväli voi paremmin. Ja lapsi voi hyvin myös. Hän on hyvin aktiivinen ja seurallinen ja lähtee liikkeelle mielellään. Jos on lungimpi päivä, niin kärttyisenä vinkuu ulko-opvella että eikös lähetä jo. Ulkoilemaan vähintään. Silti osaa hänkin leikkiä itsekseen omilla leluillaan tai tykkää maalata ja värkätä muovailuvahoilla.
Eiköhän tässäkin asiassa oo homma niin, että meitä äitejä on monenlaisia ja se mikä toimii yhdelle ei toimi toiselle. Toiset ovat enemmän koti-ihimisiä ja toiset vaikkapa just kaltaisiani menijöitä. Toiset voi nauttia siisteydestä ja kotona olo tuntuu mieluisalta vasta kun paikat on tip top ja toisilla ei epäsiisteys ressaa. Eikö tärkeintä oo, että kukin voi kotonaan ja lasten kanssa hyvin, toteutti sen sitten miten tahansa. Siivousniuhon ei tarvi yrittää elää sotkun kanssa jos se häntä ahdistaa ja saa kotona olon tuntumaan epämukavalta. Kodin on tunnuttava kodilta, ja jos se tuntuu siltä vasta siistinä niin olkoon hällä siihen oikeus. Eikä sen siivousasiossa relamman tyypin tarvi huhkia itteensä näännyksiin niillä siivousjutuilla jos ne ei hänen ja perheensä hyvinvointia suuresti hetkauta.
Ei niitä tekemättäkään voi jättää.
