Kotitöihin menevä aika = aika pois lapsilta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

NeitiNasu

Aktiivinen jäsen
01.04.2004
15 255
0
36
Mä olen pitkään pohtinut tätä asiaa.. Mä tunnen ja tiedän monia äitejä jotka ei siivoa, koska kaikki se aika minkä käyttäisivät siivoukseen on sitten aikaa pois lapsilta: toiset on palkanneet siivojan, ja toiset siivoaa kerran vuodessa ja siltä huusholli sitten näyttääkin kaikkineen päivineen. Onko täällä yhtään samoin ajattelevaa äitiä? Mä haluaisin, että joku ystävällinen sielu perustelisi mulle nyt niin ymmärrettävästi tämän periaatteensa, että saisi mut vaikka käännytettyä tai vaikka vaan ymmärtämään, miten aika joka kuluu imurointiin, keittiön siistimiseen tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseen on lapselta pois? Mä kun olen aina ajatellut että tää kämppä menee vähän siinä sivussa, jos kotona olen. Eriasia kun töissä kävin: piti oikeasti ottaa se aika jostain ja panostaa joskus tän kodin viihtyvyyteenkin, kun muuten oli päivät yhtä toimintaa, tekemistä ja menemistä ja huusholli ihan tasan sen näköinen myös. Mutta kotiäiti? En ymmärrä en, valaiskaa nyt mua tässä.
 
En voi oikein valaista asiasta, kun meidan kotihommat hoituu yhdessa lasten kanssa. Kaikki tykkaavat tehda mun kanssa yhdessa, ja pyrin jarkkaamaan ikaa vastaavaa hommaa. Eli kotihommat on yhteista aikaa tenavien kanssa.
:)
 
Ei se nyt kovin vaikea voi olla käsittää, jos täytät ja tyhjennät tiskikoneen niin siinä ajassa rakentaisit lapsesi kanssa ehkä palapelin tai majan.
Kyllä se kotitöihin käytetty aika on lapselta pois, sanoohan sen nyt kenen järki vaan. Mutta sehän on sitten eri asia että onko sekään hyvä että lapsen kanssa on aina tai vaihtoehtoisesti että kaikki omat vapaa-aikansa käyttää siivoukseen ja viiden vuoden päästä miettii, että lapset ovat isoja ja minne katosivat ne arvokkaat vuodet lasten kanssa...ai niin kotimme oli aina siisti ja kiiltävä.
Eiköhän kaikki muistelisi mieluummin sitä että heräsi aamulla, ei täyttääkseen tiskikonetta vaan katsellakseen kun vauva opettelee kävelemään. :heart:
 
No minä olen kotiäitija ajattelen että pieni siivoaminen ei ole pois lapsilta, tai minä ainakin siivoan (siis ainakin yritän) 2½ vuotiaan tyttöni kanssa.Siis otan lapsen mukaan kotitöihin ja yhdessä tehdään eli ei ole pois lapselta ainakaan meillä, mutta on toki niitä jotka ajattelevat että kaikki on pois lapselta.(Kuinkas sit vaikka vessassa käynti?) :D

Siis meillä yritetään tehdä yhdessä mahdollisimman paljon ja en koe että lapset kärsii jos täytän tiskarin tai laitan vähän pyykkiä.
 
Niin, en sitä sen suuremmin osaa perustella, mutta minä mielummin istun ja leikin lattialla pojan kanssa pikkuautoilla tai guuguilen vauvan kanssa kuin imuroin tai pesen ikkunoita.

Minusta lapsille on tärkeätä (tai ainakin todella mukavaa) jos joku ottaa aikaa ja keskittyy leikkimään tämän kanssa, eikä vaan touhuile. Siinä on iso ero.

Itseäni tosin ei häiriste lainkaan, vaikka talomme onkin jatkuvassa epäjärjestyksen ja kaaoksen tilassa (vaikka ehdottomasti ei koskaa Likainen). Kyllä kai sitä aikaa löytyisi, mutta minkä kukin kokee tärkeäksi itselleen ja miten tykkää elää...

niin, olen koti-isä (joskin etä-opiskeleva)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:06 Alma Puunaula kirjoitti:
En voi oikein valaista asiasta, kun meidan kotihommat hoituu yhdessa lasten kanssa. Kaikki tykkaavat tehda mun kanssa yhdessa, ja pyrin jarkkaamaan ikaa vastaavaa hommaa. Eli kotihommat on yhteista aikaa tenavien kanssa.
:)

Näin meilläkin. Tosin joskus on ihana rentoutua vaikka yksin vaatehuonetta järjestellen jos mies on lasten kanssa.
 
mä en kato et se aika ois lapselta pois, koska jo aika pienen saa mukaan hommaan "avuksi" antamalla luudun vaikka kätee vaa.. ja lapsiki tykkää, ainaki meillä :) ja meil esim. tehää sillee et melkein joka päivä jotain (esim.imurastaan isompia pois, vähä pölyy tuolta pois ja tuolta), ni sit ei oo sillee usein niit suursiivouksii jotka vie aikaa ja joskus hermot...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:09 vieras kirjoitti:
Ei se nyt kovin vaikea voi olla käsittää, jos täytät ja tyhjennät tiskikoneen niin siinä ajassa rakentaisit lapsesi kanssa ehkä palapelin tai majan.
Kyllä se kotitöihin käytetty aika on lapselta pois, sanoohan sen nyt kenen järki vaan. Mutta sehän on sitten eri asia että onko sekään hyvä että lapsen kanssa on aina tai vaihtoehtoisesti että kaikki omat vapaa-aikansa käyttää siivoukseen ja viiden vuoden päästä miettii, että lapset ovat isoja ja minne katosivat ne arvokkaat vuodet lasten kanssa...ai niin kotimme oli aina siisti ja kiiltävä.
Eiköhän kaikki muistelisi mieluummin sitä että heräsi aamulla, ei täyttääkseen tiskikonetta vaan katsellakseen kun vauva opettelee kävelemään. :heart:

Musta on epänormaalia ja epärealistista olettaa, että äiti viettää kaiken aikansa lapsen kanssa 100% läsnäollen. Miksi mun tai kenenkään muun äidin pitäisi viihdyttää lasta, jos lapsi viihtyy itsekseen vaikkapa palikoila leikkien? Ja kun lapsia on kaksi tai useampi, niin he leikkivät keskenään. Ok, tietty vaativat vauvat jne. on asia erikseen, mutta...

Mulla ainakin kotityöt hoituvat siinä sivussa, meillä on suht siistiä eikä siivoaminen mun päivästäni niin paljoa vie aikaa<br><br>
 
Eikös ne lapsetkin opi siinä, kun katsovat äidin imurointia, ruuanlaittoa, tiskikoneen täyttöä, pyykkikoneen tyhjäystä...? Ei se aika minusta ole mitenkään lapsilta pois, vaan "lapsille", näin lapset oppivat, että koti ei pysy siisinä, jos sen eteen ei tee hommia, ruoka ei tule pöytään jos sitä ei joku valmista jne. Lapsetkinhan voivat osallistua kotitöihin, meillä ainakin poika on tykännyt (tiettyyn ikään :whistle: ) asti siivoamisesta.
Eipähän lapsista kasva uusavuttomia, kun he näkevät kuinka sitä arkea pyöritetään. ;)
 
Saman asian kanssa olen minäki paininnu. Olen vain koittanut järkeillä sen silleen että ne työt on tehtävä myös. Enhän ihan koko aikaa voi lasten kanssa olla jotta ne saa tehtyä. Monesti niillä kuitenki taitaa olla omia leikkejä myös että siinä välissä äiti/isä voi siivota. Jos esim.ruuan laittoon alan,sanon lapselle että en nyt voi kun äiti tekee ruokaa. (huono äitikö? :ashamed: )Yleensä laps tyytyy siihen ja leikkii omia leikkejä.
Jos taas on mahdollisuus siivota silleen että isä vaikka olis lasten kanssa niin olis paremmat mahikset saada jotakin tehtyä..Tunnen huonoa omaatuntoa siivouspäivänä mutta en voi asialle mitään. Haluan pitää kodin elinkelpoisena. Tunnen yhden perheen jossa on neljä lasta(2 seitsemän vuotiasta,yksi puolitoistavuotias ja neljän kuun ikäinen vauva) ja silti heidän koti on aina kunnossa. Tässä perheessä isä on aika paljon lasten kanssa jotta äiti voi siivota jälkiä tai toisinpäin..
En tiiä oliko tämä se mitä haitkin, mutta pärjäile!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:11 jolied kirjoitti:
niinpä..tänäkin aamuna ekana sen tiskikoneen tyhjäsin..vauva seuras vieressä :whistle:

Jep, mä myös teen tämän päivittäin, välillä aamuisin, ja välillä taas en, riippuu mihin aikaan aika on hyvä. Enkä aina pyydä neitiä todellakaan mukaan, välillä se itse tarjoutuu auttamaan, toisinaan touhuaa kaikessa hiljaisuudessa omiaan tuolla huoneessaan: piirtelee ja sen sellaista. Mä en oikeen tajua sitä että koko ajan pitäisi olla lapsen seurana leikkimässä ja leikittämässä: en mä mikään leikkikentän vetäjä ole, vaan äiti. Ja äidit (ja tällä vuosituhannella isätkin) tekee kotitöitä myös toisinaan. Ei enää siinä määrin kun 50 luvulla ja siitä olkaamme kukin kiitollisia, mutta tarviiko sitä nyt ihan näin päälaelleen kääntää: että jätetään kaikki tekemättä kun ei ole enää jokaisella lypsettäviä ja pyykkejä pestä joessa? :D
 
Minä jo niin odotan aikaa jolloin lapsia saa otettua mukaan noihin kotitöihin. Toistaiseksi tuo tilanne vähän riippuu... Jos ovat hyvällä tuulella ja touhuissaan niin siivoaminen menee siinä sivussa, voi ottaa lapsia mukaan laatikoita tonkimaan jne. Mutta silloin kun on tällaisia hankalampia päiviä ja meinaavat vaan toistensa kimpussa kiukutella niin silloin saa etsiä hetkiä siivoamiseen ja usein sitten laiskana odotan iltaa niin että saa miehen seurustelemaan lasten kanssa.

Näin siis isomman siivoamisen kanssa. Nuo astiakoneen tyhjentelyt ja täytöt, pyykinpesut ja tavalliset järjesteyt menee muutenkin.
 
Minulla ei ole mitään selkeästi esitettävää perustetta.

Mutta muuttaako asiaa yhtään jos käännän lauseen toisin lasten kanssa vietetty aika vie aikaa kotitöiltä.
Merkityshän on sama, mutta vivahde erilainen.

Itse olen varmaan niin organisointikyvytön etten osaa tehokkaasti ja järjestelmällisesti tehdä kotitöitä. Vaan jatkuvien keskeytysten häiritsemänä haahuilen tehden kotihommia siten, että moni homma jää kesken.

(rivien välistä voi ehkä lukea sanan laiskakin :ashamed: ) ja koska omat lapseni ovat varsin eloisia ja energisiä, on jotta talon seinät pysyisivät pystyssä ja itsellä ja lapsilla joku tolkku päässä meidän ulkoiltava paljon. Ja lapset saavat ulkona purkaa sitä riehuenergiaansa.

Ja koska en voi antaa heidän ulkoilla täysin keskenään on ne kotityöt usein jätettävä kesken, joten lasten kanssa vietettävä aika vie aikaa kotitöiltä.

Ja kun palaamme sisään, ovat rästissä olevat hommat odottamassa.

Tämä sittten taas tavallaan johtaa siihen että kotityöt vievät aikaa lapsilta, jotka toivoisvat että luen kirjaa /askartelen tms. mutta en ehdi koska teen niitä kotitöitä.

Joku toinen osaa varmaan hoitaa hommansa tehokkaammin.

Mutta näin se meillä menee.. B)
 
No, mä en myöskään sitä käsitä. Musta olisi toooodella tylsää vaan rakennella palapelejä lapsen kanssa jotain 12 tuntia päivässä. Kyllä siitä oikein hyvin kerkeää sen tunnin tai pari käyttää kotitöihinkin, eipä joku tiskikoneen täyttö/tyhjennys, pyykkikoneen täyttö/ripustus, imurointi yms. niin kauaa sitä aikaa vie.

Yleensä päivään kuuluu imurointi, tiskien ja pyykkien laittelu ja ruoanlaitto, sitten kun mies tulee töistä menen salille ja niistä huolimatta koen, että olen viettänyt tosi paljon aikaa tytön kanssa :)

En usko, että lapsi mitenkään kokee äitiä poissaolevana normaalien kotiaskareitten aikana.

Tänään neiti kyl meinas kyllästyä, kun siivosin jo päivällä (yleensä silloin kun mies kotona) kissojen hiekkalaatikot, mutta ei se kerkiä kyllästyä kun imurilla tempasen, katselee vaan kiinnostuneena, samoin ruokaa voi laittaa samalla kun nappula touhuaa lattialla :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:12 Surina74 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:09 vieras kirjoitti:
Ei se nyt kovin vaikea voi olla käsittää, jos täytät ja tyhjennät tiskikoneen niin siinä ajassa rakentaisit lapsesi kanssa ehkä palapelin tai majan.
Kyllä se kotitöihin käytetty aika on lapselta pois, sanoohan sen nyt kenen järki vaan. Mutta sehän on sitten eri asia että onko sekään hyvä että lapsen kanssa on aina tai vaihtoehtoisesti että kaikki omat vapaa-aikansa käyttää siivoukseen ja viiden vuoden päästä miettii, että lapset ovat isoja ja minne katosivat ne arvokkaat vuodet lasten kanssa...ai niin kotimme oli aina siisti ja kiiltävä.
Eiköhän kaikki muistelisi mieluummin sitä että heräsi aamulla, ei täyttääkseen tiskikonetta vaan katsellakseen kun vauva opettelee kävelemään. :heart:

Musta on epänormaalia ja epärealistista olettaa, että äiti viettää kaiken aikansa lapsen kanssa 100% läsnäollen. Miksi mun tai kenenkään muun äidin pitäisi viihdyttää lasta, jos lapsi viihtyy itsekseen vaikkapa palikoila leikkien? Ja kun lapsia on kaksi tai useampi, niin he leikkivät keskenään. Ok, tietty vaativat vauvat jne. on asia erikseen, mutta...

Mulla ianakin kotityöt hoituvat siinä sivussa, meillä on suht siistiä eikä siivoaminen mun päivästäni niin paljoa vie aikaa

Niin minustakin, mutta silti uskon että kun lapset ovat isoja suren sitä että en viettänyt heidän kanssaan enempää aikaa, vaikka nyt tuntuu että ainahan ne lapset jossain lähellä on. Mutta kyllä vaan olis niin paljon onnellisempaa elämää jos ei tarvis kotitöistä huolehtia, jäis aikaa lapsista nauttimiseen. Kun pesen koko talosta ikkunat niin siinä on heti yksi päivä pois, jolloin voisin vaikka käydä lasten kanssa uimassa tai jotain. Eikä se varmasti ole niin hohdokasta vaikka ne lapset siinä mukana auttaisivatkin, lapsilla kun on taipumus sotkea enemmän kuin siivota :D
 
Jep, jep... onhan se aika pois lapsilta jos lapsia ei ota mukaan siivoukseen / kotitöihin.
Mutta jos lapsella on sisaruksia, niin silloin lapsille voi antaa kotitöiden ajaksi "sisarusaikaa", tai ihan vaan omaa aikaa.
Onko se niin, että lapsi ei ikinä tarvitse omaa aikaa?

Ja mielummin mie sit, oon vaikka kuin julma äiti tahansa, kuitenkin pidän omasta ajastani kiinni omana aikana, ja teen kotityöt pääosin lasten hereilläollessa.
 
Olin lapsen 3 ensimmäistä vuotta kotona. Silloin siivosimme, kävimme kaupassa, lääkärissä ja hoidimme asiat ihan kuten muulloinkin. Itselleni ei ole koskaan ollut ongelma aika jota en ole lapsen kanssa ehtinyt viettää. Yhdessä olemme tehneet paljon asioita, kuten kaappien, saunan jne. siivousta. Myöhemmin olen ollut tyytyväinen, että lapseni osaa arvostaa kodin puhtautta ja sitä, että se ei ole itsestäänselvyys. Olemme myös pelanneet pelejä ja leikkineet leikkejä...joten ei arkeen liittyvä aika ole pois lapselta, vaan rikkaus josta oppii paljon!
 
Jos vanhemmat kokevat, että heidän täytyy olla "viihdytysvalmiudessa" 24h, aina kun lapsi on hereillä - näin kärjistetysti sanottuna - niin mun mielestä se on ihan väärä ajattelutapa.
Jos äiti esim. käyttää kaikki lasten päiväuniajat sun muut pelkästään kotitöihin, niin kyllä se varmaan ennemmin tai myöhemmin näkyy väsymyksenä kun omaa aikaa ei ole ollenkaan. (no joku voi tähän kommentoida, että ei kaipaa sitä ja pitää kotitöiden tekemisestä... no ok: olkoon sitten niin...)
Ja jos jättää kotityöt tekemättä lasten viihdyttämisen vuoksi, niin minkä ikäiseksi asti tätä "koko ajan saatavilla" -oloa sitten jatketaan ja oppiiko lapsi leikkimään yksinään? Kyllä juu saatan itsekin jättää jotain joskus rempalleen kun laiskottaa ja huvittaa leikkiä pojan kanssa, mutta siltikään en suostu miksikään 24h-viihdyttäjäksi.
Kotityöt on osa sitä normaalia yhteistä arkea, ei siis millään lailla pois keneltäkään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:16 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:12 Surina74 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:09 vieras kirjoitti:
Ei se nyt kovin vaikea voi olla käsittää, jos täytät ja tyhjennät tiskikoneen niin siinä ajassa rakentaisit lapsesi kanssa ehkä palapelin tai majan.
Kyllä se kotitöihin käytetty aika on lapselta pois, sanoohan sen nyt kenen järki vaan. Mutta sehän on sitten eri asia että onko sekään hyvä että lapsen kanssa on aina tai vaihtoehtoisesti että kaikki omat vapaa-aikansa käyttää siivoukseen ja viiden vuoden päästä miettii, että lapset ovat isoja ja minne katosivat ne arvokkaat vuodet lasten kanssa...ai niin kotimme oli aina siisti ja kiiltävä.
Eiköhän kaikki muistelisi mieluummin sitä että heräsi aamulla, ei täyttääkseen tiskikonetta vaan katsellakseen kun vauva opettelee kävelemään. :heart:

Musta on epänormaalia ja epärealistista olettaa, että äiti viettää kaiken aikansa lapsen kanssa 100% läsnäollen. Miksi mun tai kenenkään muun äidin pitäisi viihdyttää lasta, jos lapsi viihtyy itsekseen vaikkapa palikoila leikkien? Ja kun lapsia on kaksi tai useampi, niin he leikkivät keskenään. Ok, tietty vaativat vauvat jne. on asia erikseen, mutta...

Mulla ianakin kotityöt hoituvat siinä sivussa, meillä on suht siistiä eikä siivoaminen mun päivästäni niin paljoa vie aikaa

Niin minustakin, mutta silti uskon että kun lapset ovat isoja suren sitä että en viettänyt heidän kanssaan enempää aikaa, vaikka nyt tuntuu että ainahan ne lapset jossain lähellä on. Mutta kyllä vaan olis niin paljon onnellisempaa elämää jos ei tarvis kotitöistä huolehtia, jäis aikaa lapsista nauttimiseen. Kun pesen koko talosta ikkunat niin siinä on heti yksi päivä pois, jolloin voisin vaikka käydä lasten kanssa uimassa tai jotain. Eikä se varmasti ole niin hohdokasta vaikka ne lapset siinä mukana auttaisivatkin, lapsilla kun on taipumus sotkea enemmän kuin siivota :D

Onhan se näinkin. Ja oikeasti usein tulee ajatus, että ovat kohta jo isoja, apua. Ja mitä jäi käteen? Haluaa viettää aikaa heidän kanssa, ja naapurit voi kuvitella laiskaksi..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:20 Vieras kirjoitti:
Olin lapsen 3 ensimmäistä vuotta kotona. Silloin siivosimme, kävimme kaupassa, lääkärissä ja hoidimme asiat ihan kuten muulloinkin. Itselleni ei ole koskaan ollut ongelma aika jota en ole lapsen kanssa ehtinyt viettää. Yhdessä olemme tehneet paljon asioita, kuten kaappien, saunan jne. siivousta. Myöhemmin olen ollut tyytyväinen, että lapseni osaa arvostaa kodin puhtautta ja sitä, että se ei ole itsestäänselvyys. Olemme myös pelanneet pelejä ja leikkineet leikkejä...joten ei arkeen liittyvä aika ole pois lapselta, vaan rikkaus josta oppii paljon!

Jotenkin ne hommat oikeasti hoituu vielä yhden kanssa, mutta kahden kanssa tulee jo uupumus äidille, jos pitempään tekee kaikki työt lasten kanssa.
 
Meillä se ei oo noin. Tai en koe, että se ois noin. Mun mielestä lapset saa luvan keksiä tekemistä itsekin. Kai tääki riippuu taas siitä, minkä ikäisiä lapsia perheessä on ja montako niitä on. Yksi voi vaatia seuraa enemmän, kuin kaksi tai kolme. :/ Mun mielestä aikuisen ei tarvi pyörittää mitään ohjelmapalveluyritystä ja keksiä sitä toimintaa, leikittää, laulattaa yms. Lasten on hyvä oppia, että ne kotityöt kuuluu siihen arkikuvioon ja niitä pitää vaan tehä. Välillä ne tosin jää kesken ja taas jatketaan, ku keretään. Ei niitä liian tosissaan tarvi tehä, mutta jonku ne on hoidettava. Jossain vaiheessa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 23:09 koi-isä kirjoitti:
Niin, en sitä sen suuremmin osaa perustella, mutta minä mielummin istun ja leikin lattialla pojan kanssa pikkuautoilla tai guuguilen vauvan kanssa kuin imuroin tai pesen ikkunoita.

Minusta lapsille on tärkeätä (tai ainakin todella mukavaa) jos joku ottaa aikaa ja keskittyy leikkimään tämän kanssa, eikä vaan touhuile. Siinä on iso ero.

Itseäni tosin ei häiriste lainkaan, vaikka talomme onkin jatkuvassa epäjärjestyksen ja kaaoksen tilassa (vaikka ehdottomasti ei koskaa Likainen). Kyllä kai sitä aikaa löytyisi, mutta minkä kukin kokee tärkeäksi itselleen ja miten tykkää elää...

niin, olen koti-isä (joskin etä-opiskeleva)

kyl mä vietän todella paljon laatuaikaa lapseni kanssa, vaikka välil käynki pyykit nakkaa koneeseen ja poika sit painaa avustuksella virrat päälle.. taas touhutaa ja käydää välil laittaa pyykit kuivuu ku poika ojentaa sukkaa narulle... lapsi vaa mukaan touhuun tai vaikka ei ois mukana ni silti voi lapselleen antaa laatuaikaa vaikka kuinka paljon.. ei mul pesukonee täyttö puolta päivää kestä... en tunne itseäni yhtään huonoksi, vaan mielumminkin opetan lasta siihen että ei se taikaa oo et vaatteet on puhtaat tai et lelut on aamulla järjestyksessä... ja kun se opettaminen on viel lapsestaki kivaa ku se ei oo semmosta opetus opetusta tietenkää!!! itse olen yh ja kaverit ei ihan vieres ni ollaa paljo kahestaa pojan kaa ja todella ku tietäsitte mitä kaikkee toi poika keksiiki et tehää ni tehää ja vietetää aikaa yhessä, touhutaa, juostaa pelataa ja leikitää.. ja silti kotiki fiksus kunnos vaikkei tietty mikää steriili...
 

Yhteistyössä