Kotimaan adoptio

No niin, nyt on sitten ensimmäinen käynti PeLan toimistolla takana. Melkonen reissu, jotenkin jäi pyöriin päähän ajatus, että se nainen yritti "myydä" meille ainoana vaihtoehtona kehitysvammasta mulattilasta. No, ehkä jatkossa voidaan keskustella muistakin vaihtoehdoista, itsellä kun toiveissa kuitenkin on kaikinpuolin terve ihan perussuomalainen lapsi. Rumaa varmaan toivoa noin, mutta toisaalta, miksi pitäis ottaa vastaan jotain, mitä ei oikeasti halua? Olikohan tää vaan osa sitä stressinsietokyvyn testaamista?
Niin, ensimmäinen käynti oli siis tän kuun alussa ja seuraava jo syyskuun alussa. Toivottavasti loputkin käynnit menee samaa tahtia. Nyt pitäis pikapuoliin marssia maistraattiin, naimisissa kun pitää olla.
Jaarittelut sikseen ja asiaan.. Teillä kellä on asiasta jo enemmän kokemusta, kuinka sielä tapaamisissa "pitää" asiat esittää? Niinkuin toiveet vauvan terveydentilasta, ihonväristä ym.? Ite oon tottunu puhuun melko suoraan asiat ja aina kehotetaan oleen oma itsensä, mutta..

 

No niin, nyt on sitten ensimmäinen käynti PeLan toimistolla takana. Melkonen reissu, jotenkin jäi pyöriin päähän ajatus, että se nainen yritti "myydä" meille ainoana vaihtoehtona kehitysvammasta mulattilasta. No, ehkä jatkossa voidaan keskustella muistakin vaihtoehdoista, itsellä kun toiveissa kuitenkin on kaikinpuolin terve ihan perussuomalainen lapsi. Rumaa varmaan toivoa noin, mutta toisaalta, miksi pitäis ottaa vastaan jotain, mitä ei oikeasti halua? Olikohan tää vaan osa sitä stressinsietokyvyn testaamista?
Niin, ensimmäinen käynti oli siis tän kuun alussa ja seuraava jo syyskuun alussa. Toivottavasti loputkin käynnit menee samaa tahtia. Nyt pitäis pikapuoliin marssia maistraattiin, naimisissa kun pitää olla.
Jaarittelut sikseen ja asiaan.. Teillä kellä on asiasta jo enemmän kokemusta, kuinka sielä tapaamisissa "pitää" asiat esittää? Niinkuin toiveet vauvan terveydentilasta, ihonväristä ym.? Ite oon tottunu puhuun melko suoraan asiat ja aina kehotetaan oleen oma itsensä, mutta..

Kyllä meille ainakin sanottiin, että pääasiassa lapset on terveitä ja tokikin on hyvä tiedostaa, että myös kotimaisen adoption kautta voi saada ihonväriltään esim. tumman lapsen...

Muutoin koimme neuvonnan ihan mukavana, eli ei meitä ainakaan mitenkään "testattu". Tsemppiä taipaleen alkuun!

 

Meillekin on nyt vauva saapunut, odotusta tuli 5v 1kk (Helsingin Pela).

 

Paljon onnea Lotta77!

Tosi kiva, että päivittelyjä lapsitiedoista ja odotusajasta on nyt tullut tänne.

Tyhjä arpa: meillekin puhuttiin neuvonnoissa paljon erityistarpeisuudesta, ja tietty se on asia jota on hyvä työstää ainakin taustalla. Kotimaan adoptiossa kuitenkin ilmeisesti tuntuu olevan vähemmän näitä kovin erityistarpeisia lapsia johtuen esim. hyvästä terveydenhuollosta. Samoin myös "erivärisiä" lapsia tulee myös kotimaan adoption kautta. Me täytettiin ainakin neuvonnan loppuvaiheessa kotimaan oma terveydentila-lomake, ja tosiaan niitä sairauksia jotka tuntuu itsestä mahdottomilta hyväksyä, ei tosiaan tarvitse ottaa vastaan. Itse olen kuitenkin miettinyt niin, ettei noin pienen kohdalla voi mitenkään tietää mahdollisesti tulevaisuudessa puhkeavista sairauksista, samoin kun ei voi tietää biologisenkaan kanssa heti syntymän jälkeen, joten ehkä liian nirso ei voi olla. Vaikka tietty itsekin toivoo luonnollisesti mahdollisimman tervettä!

Tsemppiä neuvonnan jatkoon! Me täällä nyt luvan saatuamme vaan jatketaan odottelua normaaliin malliin.

 

Hei täällähän on lähikuukausina kirjoteltu vaikea löytää aktiivia keskusteluja aiheesta. meillä siis tällä viikolla viimeinen neuvonta ja sit lupaa hakemaan. Kotimaan adoptin puolella ollaan. Tässä tulevassa neuvonnassa juuri pohditaan adoptiolapsen taustaa ja mielestäni se on vaikein asia kun pitää laittaa "rajat" että mitä hyväksyy ja mitä ei lapsen terveydentilassa :/

 

O

Meillekin on nyt vauva saapunut, odotusta tuli 5v 1kk (Helsingin Pela).

Oi onneaonnea!! <3

 

Me saimme lapsen viime vuoden puolella <3 Odotus kesti lähes päivälleen 4 vuotta eli paljon vähemmän, mihin olimme henkisesti varautuneet. Lapsiperheen arkea on eletty nyt useampi kuukausi ja vaikka on ollut yövalvomisia yms., niin muistan joka päivä olla kiitollinen ja onnellinen tästä ihanasta lapsesta, joka meille annettiin. Toivotan paljon voimia ja luottamusta tulevaan (etenkin vaikeisiiin päiviin) kaikille odottajille. Toivottavasti odotuksenne palkitaan pian <3

 

Moikka!

Olen lukenut tätä viestiketjua jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta sain aikaseksi kirjottaakin jotain.

Ollaan pian 39/39 pariskunta ja adoptio jonossa 5 vuotta. On ollut ihana lukea tätä ketjua ja fiilistellä mukana vauvauutisia.

Monenmoista tarinaa on ollut neuvonnasta yms. Voisin vaikka tähän hiukan valottaa omaa tilannettamme.
Alotettiin adoptioneuvonta 2011 Helsingissä, jossa meil oli ihana sosiaalityöntekijä. Kaikki asiat puhuttiin läpi suoraan ja kaunistelematta. Neuvonnat oli puolen vuoden välein, sillä lievitettiin odotuksen tuskaa.
Vuonna 2012 iski sit shokki. Henkilö jonka kanssa neuvonta oli alotettu sanoi jäävänsä eläkkeelle ja meidän neuvonta jatkuisikin Turussa.
Välimatka siis lyheni, mutta edessä uusi ihminen.. Shokkihan se oli aluksi ja tää uusi sosiaalityöntekijä oli aluksi aika tylyn olonen tapaus. Sitten alettiinkin käymään loput käynnit puolessa vuodessa läpi. Tuntui, että kiireellä läpi ja uutta kehiin.. Kyseenalaisti jopa jo läpi käytyjä asioita. Tuli kauhea pakokauhu ja paniikki, mitä jos ei lupaa heltiäkään...
Neuvonnat saatiin onneksi läpi kunnialla. Ainoa asia, joka vielä askarrutti oli mun läpikäyty syömishäiriö. Mitä jos se uusii?? Olin ollut vuonna 2012 siis "kuivilla" jo 6 vuotta. Sanoinkin, että ei se uusi ja lupa saatiin!

Nyt vuosi tapaamiset ja asioiden päivitykset kerta vuoteen. Mitä ootte ollu mieltä vuositapaamisista?

 

Kiva että täällä näkyy uusia viestejä! Keskustelut tuntuu hiljentyneen tosi paljon siitä ajasta kun itse etsin tietoa prosessista.

Me ollaan keretty käymään vasta kerran vuositapaamisessa ja meillä oli ainakin tosi positiiviset fiilikset käynnin jälkeen. Tuntui, että on hyvä käydä välillä "näyttämässä naamaansa" niin ehkä pysymme paremmin mielessä seuraavalla kerralla kun uusi vauva tulee. Pääsimme kertomaan uusimmat kuulumiset ja kyllähän vuodessa aina jotain uutta tapahtuu. Mulle on myös tosi tärkeää päästä kuulemaan miten jono etenee ja onko vauvoja tullut jo tämän vuoden aikana..

Me ollaan menty toi neuvonta jonkin uuden mallin mukaan, kun lupaa haettiin ja saatiin jo 2v prosessin aloituksesta, eli siis neuvonta käytiin noin vuodessa läpi.

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka tiesin varautua useiden vuosien jonotukseen, niin pitkältä ja välillä raskaaltakin aika tuntuu!

 

Kiitos vastauksesta.
Tuntuu et tän adoption kanssa on yksin. Varsinkin, kun ei olla pidetty mitään hälyä tästä koko prosessista muuta kuin lähipiirille. Välillä utelut kyl rassaa: onko mitään kuulunu jne. Hyväähän kaikki tarkottaa mut silti

Oon koittanu sysätä kaiken sivuun ja olla ajattelematta koko asiaa. Alussa laskin viikkoja kauanko oltu jonossa yms. Vuosien saatossa kaikki onneksi alkanut mennä omalla painolla. Nyt kuitenkin takaraivossa sykkii, koska on meidän vuoro jne..
Tavallaan jo odotan sitä h- hetkeä, kun saan ilmottaa töihin et jään äitiyslomalle ja tulen sit joskus.

Kaikki uusi tietty pelottaa ja ajatukset risteilee pärjätäänkö me, osataanko me... Mutta kai se kaikki sit suttaantuu ja sitä vaan osaa.. Oon kauheen vanhanaikanen siinä suhteessa et mitään ei osteta etukäteen. Ei yhen yhtä vaatetta. Tai hamstrata lähipiiristä pieniä vaatteita jemmaan. Mulla kauhee tunne et kaikki menee sit pieleen. Ja tuottaa huonoa onnea muutenkin.

Onko sulla ketään, jonka kanssa saat jakaa tuntemuksia?
Onko lähipiirissäsi ollu adoptioprosesseja?

 

Ajattelin tulla piiiitkästä aikaa käymään tällä sivulla. Me saimme lapsen 2012 kesällä vain 2.5 vuoden odotusajan jälkeen. Olimme varautuneet vähintään siihen viiden vuoden odotusaikaan, mutta toisin kävi ja yllätys oli melkoinen. Poitsu on nyt 4-vuotias ihana oma lapsi. Minulla ei lähipiirissä ole ketään muita adoptiovanhempia. Muistan kuinka odotusaika tuntui todella pitkältä ja sitä mietti päivittäin, että milloinka odotus päättyy. Muistan myös kun PeLalta otettiin yhteyttä ja kyseltiin kuulumisia ja valokuvaa meistä...silloin tuli sellainen olo, että jokohan se oma pieni vihdoin tulisi ja niin siinä sitten kävi, että parin päästä tuli ilmoitus, että pieni poika odottaisi meitä. Ja miten epätodelliselta tuntui pestä pientä pyykkiä ennen kuin lapsi meille tuli. Poikahan tuli meille 6 päivää ilmoituksesta eli todella nopeasti piti kaikki tarpeellinen hankkia pienelle.
Voimia teille odotusaikaan, se vielä palkitaan!!!

 

En oo tiennykään et lapsen voi saada noinkin lyhyellä odotusajalla. Teillä oli sit kaikki mitä pojan vanhemmilta vaadittiin. Ihanaa <3
Meille puhuttiin jo neuvonnassa et yksi pisimmistä odotuksista on ollut 9 vuotta, huh huh. Mutta uskon jokaisen hetken olevan sen arvoista.
Pelkäsin jo et ilmotuksen ja lapsen hakumatkan välissä vähempi kuin viikko. Viikossakin tulee tietty kiire hankki kaikki tarvittava lapselle, mutta parempi sekin kuin vähempi aika.

Nyt harmittaa, kun tulin keskusteluun mukaan vasta nyt. Vastauksia /omakohtaisia kokemuksia vaikeaa saada. Mutta jokainen vastaus lämmittää mieltä ja aionkin olla mukana ketjussa niin kauan kuin joku täällä tähän reagoi.
Ja lupaan raportoida tulevasta perheenlisäyksestäkin, kun sen aika meille suodaan.

Ihanaa kesää kaikille!

 

Kiitos! Onkin ollut erittäin ihana kesä, meitä onnisti ja saimme oman pienen kotiin!

Prosessi kesti meillä 3 vuotta eli suht nopeasti aika meni vaikka odottelu varsinkin viimeisen vuoden ajan tuntui tuskastuttavalta. Mulla ei ole lähipiirissä ketään muuta ollut adoptioprosessissa, varmaan siksikin kun ollaan vielä sen ikäisiä että kaikki kaverit ei ole edes lapsia ennättäneet yrittämään. Olen kuitenkin puhunut prosessista ja sen aiheuttamista tunteista luottoystävien kanssa, vaikka he eivät täysin voikaan ymmärtää miltä kaikki tuntuu.

Meillä vauva kotiutui alle viikossa, mikä itsestä tuntui huimalta tahdilta. Vaatteita oli jo ostettuna valmiiksi jonkin verran ja se tuntui tosi hyvältä ratkaisulta. Sitä vauvakamaa kuitenkin tarvitsee niin paljon, että oli hyvä että oli jotain edes valmiina. Stressi meinasi pukata enimmäkseen siitä ennätämmekö saamaan kodin vauvavalmiiksi. Toki myös huoletti miten osaamme kaikki jutut sitten vauvan kanssa ja viihtyykö hän yms. Kaikki on kuitenkin mennyt oikein hyvin ja hän on kyllä maailman ihanin aarre <3

Suosittelen kyllä, että jotain olisi edes vähän valmiina tai tiedät paikat mistä nopeasti saat hommattua kaiken tarvittavan kun h-hetki tulee itse olin ainakin tiedosta niin sekaisin ja työkuviot yms piti järjestää, niin siinä ei enää aivokapasiteetti meinaa riittää miettimään mitä kaikkea mahdollista pieni voisi tarvita

 

Ainiin, unohdinkin edellisestä viestistä, että luin juuri jonkin artikkelin jossa kerrottiin kotimaan adoptioprosessin kestävän tällä hetkellä keskimäärin 3-5 vuotta. Eli siinä mielessä jos joku harkitsee nyt jossain kotimaan adoptiota, voin suositella lämpimästi.

 

Ainiin, unohdinkin edellisestä viestistä, että luin juuri jonkin artikkelin jossa kerrottiin kotimaan adoptioprosessin kestävän tällä hetkellä keskimäärin 3-5 vuotta. Eli siinä mielessä jos joku harkitsee nyt jossain kotimaan adoptiota, voin suositella lämpimästi.

Aivan superihana kuulla, että odotus voi olla noinkin lyhyt kuin 3v! Me olemme mieheni kanssa juuri vasta aloittamassa prosessia. Olemme puhuneet asiasta jo pitkään, mutta nyt vasta olosuhteet kaikkinensa ovat sellaiset, että meidän olisi hyvä perheenä. Minua on harmittanut, kun aloitus on joutunut venymään näin pitkälle ja olen psyykannut itseäni viiden vuoden odotukseen. Mutta toivottavasti selviäisimme lyhyemmällä, kun se näköjään on mahdollista

 

Täälähän on ollu säpinää.
Meillä odotellaan vielä neuvonnan päättymistä. Ollaan loppusuoralla, alkuvuodesta mennään lukeen kotiselvitys, eli ensimmäisestä yhteydenotosta PeLaan tuohon kotiselvityksen lähettämiseen on menny vajaa kaks vuotta. Toivottavasti lautakunta ei jemmaile kauaa papereita, vaikka ruuhkaa taitaa sieläkin olla.
Kaikesta on selvitty, ihme kyllä, kysymykset tuntu joskus vaan niin oudoilta: "Mitä erityisesti ottaisit huomioon adoptiolapsen kasvatuksessa?" Hitostako minä tiän, kun ei oo ollu ikinä lasta, ei adoptiolasta eikä biologista. Ja ne petipuuhakyselyt... Maalaisjärki ja rakkaus oli vastausten kantavat teemat omalta osalta.. jotain järkevää kun piti keksiä, ei voinu vastata sitä, mitä ensimmäisenä tuli mieleen. Lapsen terveyskyselykin läpästiin, vaikka kohtuu rankalla kädellä raakattiin pois sairauksia ym. Mutta mitäpä sitä valehteleen, rehellisesti kun kertoo ja esittää toiveensa mihin on valmis ja mitä on pitkään mietitty (ja perustelee ne), niin eipähän tule yllätyksiä puolin eikä toisin. Eipä tuo neuvonantaja tyrmänny meijän kotiselvityksen tekoo ja sano, ettei lautakunnan kanssakaan pitäis tulla ongelmia, kun on niin hyvin tehty kaikki mitä on pitäny ja muutenkin ollaan ihan sopivia jonoon.
Kohta siis odotellaan lisää. Toi 3-5 vuotta kuulosti ihan kivalta lukee, varsinkaan kun meijän odotusaika loppuu kun seinään noin 7 vuoden päästä, koska 45-vuotta. Lievänä pessimistiluonteena oon valmistautunu ehkä eniten siihen, että ikä tulee täys ennen vauvaa. Ehkä joku kuitenkin ettii just meidänlaista perhettä syntymättömälle vauvalleen? Ehkä. Nyt vaan odotellaan. Eipä sitä muutakaan voi, ei oo asia enää meijän käsissä.
Onnea niille, joiden odotus on jo päättynyt onnellisesti, voimahali ja tsempit niille, joilla odotus päättyi tyhjään syliin. Ja isoimmat tsempit niille, jotka on alottelemassa koko prosessia. Se on just niin kamalaa kun pelkää, mutta ei se kuitenkaan oo kamalaa. Siitä selviää hengissä.

 

Eksyin pitkästä aikaan taas tänne ja tääl tosiaan ollu vipinää

Onnea Vadelmiina lapsesta! Miten teillä on mennyt?

Teil menee tää prosessi tän uuden lain mukaan Tyhjä arpa, jos teil tehdään kotiselvitys. Meil oli vaan kotikäynti. Kai se ajaa saman asian. Tultiin siis ns. syynäämään nurkat et soveltuuko lapsen kasvaa täällä vai ei. Jotain ns kuittia saatiin siitä, ku pihaa ei ole aidattu?! Sanoin siihen kyl et ehtiihän sitä.
Mainittin tosta aidasta vielä uudelleen vuositapaamisessa ja vastaus oli eihän sillä kiire ole, kun lapsikin on niin pieni kotiutuessaan teille.. Meil aika tylyhkö sosiaalityöntekijä. Ei siit ota mitään selvää ja tapaamisetkin melkeen itse hoidettava et ei jää sit roikkumaan tapaamisaika. Mutta kyllä tän kaiken kestää tiedolla, että lapsi on tulossa. Ainakin toivon mukaan

Eela- paljon tsemppiä teil prosessiin <3 Muistan itse, kun alotettiin tää rumba oli ekat vuodet kauhee laskeminen missä mennään odotuksen kanssa. Nyt alkanu tasaantumaan ja ei tää kaikki oo koko ajan mielessä. Silti syli kaipais jo täydennystä. Pitää koittaa vaan jaksaa. Ja kun tietää et ei tässä oo yksin liikkeellä ja lukiessa vauvauutisia tajuaa et kyl siel jonossa liikettä on.

Ollaanhan kuulolla ja tsempataan toinen toistamme. Jokainen viesti on taas uusi toivon pisara tässä odottajan maailmassa

 

Kiitos

Aivan superihanasti on vauvan kanssa mennyt ja hän istuu meidän pieneen perheeseen kyllä aivan täydellisesti. Olen myös siinä uskossa että adoptiovauvat on yleensä myös aika helppoja verrattuna biologisiin, ainakin näin vauva-aikana mitä on kavereiden kanssa vertaillut

Tuo odotusaika riippuu varmasti paljon asuinkunnastakin ja miten jono sitten liikehtiikään siellä. Kuulin kuitenkin, että tänä vuonna muillakin kotimaasta vauvan saaneilla pareilla olisi ollut kolmisen vuoden prosessi. Eli tuon artikkelin aikaikkuna voisi hyvin pitää paikkansa Toki omalla kohdalla se "lyhytkin" aika tuntui kyllä ihan tarpeeksi pitkältä.

Isot tsemppaukset kaikille, jonottelijoille ja vasta prosessia aloitteleville! Kyllä se palkinto toisessa päässä on niin mahtava kaiken sen tuskaisen ja piinaavan prosessin jälkeen

 

Kiitos tsempeistä Tyhjä arpa, oodioo ja Vadelmiina!

Kysyisin sellaista teiltä kokeneilta, että kuinka kauan teillä on mennyt siihen, että toimistolta otetaan yhteyttä? Olemme toimittaneet "hakemuksen" liitteineen 1,5kk sitten eikä vieläkään ole mitään kuulunut. Tuntuu kamalan pitkältä ajalta odottaa pelkkää yhteydenottoa, mutta koska koko prosessi itsessäänkin on niin hidas niin em ole vielä kehdannut alkaa perään soittelemaan

 

Dreamy: Laitan sulle viestiä

 

Moi Dreamy!

Kiva, kun liityit joukkkoon kutistuneeseen.

Muistan noi tapaamiset, kuin eilisen. Just sukupuun piirtäminen oli must jännää. Ja valaisevaa. Joutu oikeesti miettimään sukuaan ja keitä siihen kuuluukaan. Mulle itselle jääny isän puolen suku tuntemattomaksi, koska isä kuoli mun ollessa reilu vuoden.

Me on odotettu nyt reilu 6 vuotta. Ajoittain olo on tyhjä ja välillä taas ei. Kyllä sitä on omaa tulevaa vanhemmuuttaan ehtiny monesti miettiä ja mitä se tuokaan tullessaan. Nyt ollaan jännän äärillä, ku siskon 20-vuotias tyttö odottaa esikoistaan syntyväksi syyskuussa <3

Olis se omakin syli jo vailla täyttöä. Mutta kai se omakin aika joskus koittaa On tää odotus jo helpottanu siihen mitä se alussa oli. Nyt ei enää tuu laskettua kuukausia ja päiviä.

Millasia ajatuksia sulla on ton odottamisen suhteen?

 

Moikka!
Meillä loppui neuvonta kesäkuussa. Koko lailla kaksi vuotta neuvontaa, kuusi tapaamista ja se oli siinä. Tai niinhän me luultiin..
Lomien jälkeen elokuussa lähti kotiselvitys lautakuntaan ja syyskuussa saatiin postia Valviralta. Ei kyllä sellaista mitä toivottiin. Lisäselvityspyyntö. Että tervetuloa kotiin mukavalta Lapin reissulta. Uusi tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa, käsiteltiin lisäselvityspyynnön asioita ja todettiin kaikki kolme, että ne asiat on lautakunnalle ihan kattavasti jo kerrottu, joten mitähän sitä kertoisi lisää. Yksi ongelmista oli meidän tulot. Miten selität lautakunnan hyvätuloisille ihmisille, että kyllä, reilu 3000€/kk on ihan hyvät tulot perheelle, varsinkin, kun niitä vertaa sen perheen menoihin.
Tänään saatiin teksti tarkistettavaksi ja se lähtee pikimmiten lautakuntaan. Saa nähdä miten käy. Toivottavasti tämän vuoden puolella vielä käsittelevät sen.
Mietin vaan, että miten teillä muilla on mennyt lupahakemuksen kanssa? Onko kovinkin yleistä, että tulee lisäselvityspyyntö vai ollaanko me vaan niin "huonoja" ihmisiä, että meille ei haluta antaa lasta?

 

Hei Tyhjäarpa ! jopas teillä vastustaa Meillä Sossutäti sanoi että melkein aina haluavat lisäselvityksiä joten siitä ei tarvitse panikoida niihin sitten vastataan kun niitä tulee. ens viikon tiistaina sossu tulee meille kotiin ja käydään läpi parisuhde asioita samalla. toivottavasti tämä neuvonta olis pian ohi alkaa tosiaan ahdistamaan kaikki kysymykset Missä päin teillä on neuvonta Tyhjäarpa ? miten ihmeessä teillä on kestänyt neuvonta 2 vuotta ?

Meillä oli jännä, kun ensin sano sosiaalityöntekijä, että ei yleensä lisäselvityksiä vaadita, kun lupahakemus on hyvin tehty. Ja nyt kun se tuli, niin yleensä niitä tulee. Tiedä sit mikä muutti tätin mielen. Nyt sit vaan odotellaan, että tulee taas postia Valviralta.
Meillä oli ensimmäinen käynti kesäkuussa 2015 ja kotisyynäys 2016 alkukesästä, oltiin siinä käsityksessä, että sen jälkeen lähtis lupahakemus/kotiselvitys (en ole ihan kartalla kaikista termeistä) lautakuntaan, mutta ei sit lähteny. Muistaakseni kuusi tapaamista yhteensä. Plus nyt tämä ylimääränen. Mä luulen, että meitä syynätään vähän tarkemmin, kun minä oon jo niin vanha(39). Välillä tuntuu, että vedättävät siihen asti, että täytän 45 ja sit meidät voi potkia jonosta pois. Niin joo, Helsingin PeLassa käydään.

 

Hei, vieläkö tämä keskustelu saataisiin käyntiin? Olisi kiva kuulla miltä teema näyttää nyt 2020-luvulla. Paljon ei tosiaan ole tietoa tai vertaisryhmiä tarjolla.