kotíin kalapäivinä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lennu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Lennu

Jäsen
16.01.2005
64
0
6
Hei! Oisin kysynyt onko kenelläkään kokemusta niin pahasta kala-allergiasta sairastavasta lapsesta ettei voi mennä esim. kouluun tai päivähoitoon kala-ruokapäivinä, koska pelkkä haju aiheuttaa hyvin vaikean allergiakohtauksen? Mietin vain koulun osalta, että miten sitten opiskelu niinä päivinä järjestetään?Meillä vielä muutama vuosi koulunkäyntiin mutta allergian poitumisennuste kalan kohdalla näyttää todella heikolta.
 
ei itsellä eikä omilla lapsilla mutta tuttavan lapsella on paha kala-allergia eli ei kestä kalan haluakaan. "Kalapäivinä" koulussa hän syö ruokansa eri paikassa kuin muut eli muut syö ruokalassa ja hänen oma annoksensa tuodaan luokkaan. ja tämä onnistuu näin ihan hyvin.
 
Tässäpä se ongelma juuri piileekin.. kun on niin eritasoisia allergioita.Välillä olemme jopa isosta marketista joutuneet poistumaan hänen alettua oirehtimaan.Kalatiskit kierrämme todella kaukaa. Onneksi lääkkeet kulkee 24 tuntia vuorokaudessa mukana. Lääkäri sanoi että hän tulee kirjoittamaan todistuksen että tyttäreni ei voi osallistua näinä päivinä koulun opetukseen, koska hän reagoi niin hengenvaarallisesti kalalle. Yleensä jos koulussa on kalaruokaa sen kuulemma haistaa jo kun astuu ulko-ovesta sisään ja silloin alkaa oireilu. Hän sanoi että koko hänen pitkän uransa aikana hänellä on ollut vain yksi vastaava tapaus. Tietenkin on eri asia jos esim. ruokala on eri rakennuksessa mutta näin ei valitettavasti meidän tulevassa lähikoulussa ole.
 
Itse olen kärsinyt rajusta kala-allergiasta. Meidän ala-asteellamme oli onneksi ruokala eri rakennuksessa, joten kalapäivinä sain ruuat luokkaan. Tarhaikäisenä jouduin kerran vaihtamaan tarhaa, koska kalanhaju levisi sisätiloissa joka paikkaan ja sain oireita.

Nykyäänkin haistan kalan todella herkästi, enkä mene kaupan kalatiskin viereen seisoskelemaan. Savustettu kala on kaikkein pahinta, muista en onneksi enää saa pahoja oireita. Eikä hengitys ole sentään mennyt koskaan kalanhajusta totaalisesti tukkoon, vaikka ahdistusta on kyllä tullut. Normaalisti oireina ovat turvotus (yleensä silmät, pahassa altistuksessa ihan koko ruumis) ja nenän vuotaminen.

Näin aikuisena on ollut todella vaikeaa saada esim. appivanhemmat ymmärtämään allergian vakavuus. Silti se sillipurkki tai graavikala löytyy anopilta juhlapöydästä, ja aina joudun sen siirtämään kauas pois ja toivomaan, ettei kalaa ole käsitelty samoilla välineillä kuin muuta ruokaa. Kerran sain itsetehdyssä "jauheliha"pitsassa tonnikalaa, kun ei ollut muistanut etten sitä voi syödä. Aargh!
 
Kiva kuulla että meitä on siis muitakin. Onko allergiakohtauksesi lieventyneet siitä kun olit lapsi vai reagoitko silloin samanlailla kuin nyt? Sori et kyselen mutku näitä tapauksia on aika harvassa. Ja se ettei ihmiset ymmärrä asian vakavuutta ennenkuin sen kohtauksen näkee omin silmin ja sillon ei enää auta voivottelu :mä en tienny tai ettei ois uskonu jne... Mietin vain että onko meillä vielä toivoa kun välillä iskee epätoivo kun pillit päällä ollaan menty sairaalaan... Kun sitä kalaruokaa tuntuu välillä olevan kaikkialla, vaikka viimeseen asti sitä välttelemmekin. Kiitti jos jaksat vastata.
 
Allergia on tosiaan lieventynyt lapsuudesta, tai ainakin olen onnistunut välttelemään pahoja tilanteita. Nykyään ei onneksi lähisuvusta juuri kukaan kalasta saati savusta kalaa, eikä mieskään halua ehdottomasti syödä kalaruokia, joten vältteleminen on helpompaa. Joskus on sillipurkki jääkaapissa, mutta silloin vaadin että se laitetaan pakasterasiaan ja vahditaan tarkasti, ettei lientä pääse missään vaiheessa pöydälle tai jääkaappiin. Ja mies saa tiskata astiansa käsin sillin jälkeen. Eikä pussailua ennen hampaidenpesua :)

Koskaan ei ole onneksi tullut sellaista kohtausta, että hengitystiet olisivat turvonneet umpeen, joten ambulanssia ei ole tarvittu. Pienenä kyllä turposin pelkän hajun seurauksena koko ruumiista, silmätkin tietysti ummessa. Kerran ala-asteikäisenä olin kaverin mökillä ja leikittiin liian lähellä savustuspönttöä, minkä seurauksena turposin kokonaan ja sain mm. kasvoihin ihottumaa. Kaverin vanhemmat pelästyivät pahanpäiväisesti, vaikka allergiasta toki olivat selvillä. Eivät vain osanneet tätäkään ottaa huomioon. Sairaalassa sain lääkityksen suoraan suoneen, jolloin tilanne alkoi helpottaa, mutta monta päivää meni ennen kuin turvotus laski kokonaan.

Luultavasti nykyään päiväkodeissakin ollaan tietoisempia allergia-asioissa, sillä kerran keittäjä meinasi alkaa omin luvin altistamaan minua kalalla "ota nyt lusikallinen tätä kalakeiton lientä, niin totut". Onneksi ymmärsin noin nelivuotiaana kieltäytyä, kuka tietää mitä siitäkin olisi seurannut.

Luulisin, että sinunkin lapsellasi allergia helpottuu edes hiukan iän myötä. Koskaan on silti turha toivoa kalaa syövänsä, en minä ainakaan uskalla kokeilla kalaa tai äyriäisiä. Juhlissa ja seisovassa pöydässä vain on oltava tarkkana ja kysyttävä joka ruuan sisältö, se kyllästyttää (etenkin monissa juhlissa keitetyt kananmunat tarjottimella, joka on koristeltu sillillä!). Allergialääkkeet ja varmuuden varalta myös Ventoline on silti mukana aina ja kaikkialla, se on jäänyt selkäytimeen. Viimeisin paha kohtaukseni oli kyllä vappuna -97 omatekoisen kotiviinin seurauksena (kirkastusaineessa oli luultavasti kalaliimaa), toivottavasti se jäikin viimeiseksi. Kotiviiniä en kyllä enää uskalla juoda, ja Alkonkin viineissä saattaa kalaliimaa olla...

Ai niin, kalaöljy sopii pahasta allergiasta huolimatta, syön Möllerin Omega3-kapseleita. Hyvin varovasti aloitin kokeilun (arkiaamuna, valmiina ajamaan terveyskeskukseen), mutta oireita ei tullut. Mukavaa saada kalan hyviä rasvahappoja etenkin näin raskausaikana, niillähän pitäisi olla hyvä vaikutus myös sikiön kehitykseen.
 

Yhteistyössä