surkimus
Tunnen itseni ihan saamattomaksi. 2kk pojan kanssa ollaan kaiket päivät kotona - en vaan USKALLA lähteä minnekkään. Haluttais kun on nuin ihanat ilmat, mutta pelkään jos laps alkaa huutamaan vaunuissa ja varmaan menen ihan paniikkiin ja osaa tehä mitään Neuvolassakin kun käydään (se ainut reissu ulkomaailmaan - onneksi ihan lähellä), niin tunnen itseni ihan avuttomaksi ja vastaanotollakin ihan ylimääräiseksi - niinku en ois tän lapsen äitikään... En osaa enää selittää mutta masentaa Ja mulla on kamalia pelkoja että pudotan pojan portaissa tai ylipäätään muiden seurassa teen jotain väärin ja kaikki pääsee arvostelemaan ja olen huono äiti! Neuvolan tätikin tuntuu vaan arvostelevan minua ja joka kerta kun sieltä tuun niin alan hirveenä mässäämään masennukseen. Sekavaa tekstiä...
Onko ketään muita tämmösiä vai oonko vaan joku outo kummajainen jonka ois kannattanu pysyä lapsettomana?
Onko ketään muita tämmösiä vai oonko vaan joku outo kummajainen jonka ois kannattanu pysyä lapsettomana?