Kotiäitien yksinäisyys?

[Yksinäisyys ympärillä]

Puuduttaako muita kotiäitejä yksinäisyys? Itselläni on ajoittain hyvinkin yksinäinen olo. Asun vieraalla paikkakunnalla josta minulla ei ole juuri ystäviä. Tämä on tälläinen tuppukylä jossa ei nuoria asu, vanhuksia lähinnä. Perhekerhoa ei ole kuin 15km päässä ja sekin on "toisen alueen" kerho. Autokaan meillä ei ole päivisin käytössä. Mulla käy ystäviä hyvin vaihtelevasti. Välillä on joka päivälle seuraa ja tekemistä mutta välillä tulee viikkojakin jotta ei aikuista seuraa ole tarjolla. Näin talvisaikaan ja synkkien ilmojen vallitessa sitä kaipaisi piristystä ja tekemistä. Välillä jopa ihan itkettää ja hajottaa tää yksinäisyys. Miten te muut kotiäidit jaksatte? Mitä teille kuuluu?

 

[yyy]

No ihan ensimmäiseksi hommaa joku kulkuneuvo itsellesi. Itse varmaan tulisin viikossa hulluksi, jos olisi tuolla tavalla kodissani vankina.

 

["A.p"]

No se ei liene tässä elämäntilanteessa mahdollista hommata toista autoa Sen olemassa olokin varmaan toisi helpotusta, siis se tietoisuus jotta on auto alla, halutessaan voi lähteä vaikka kauppaan ostoksille. Mut ikävä kyllä oon kodinhoitotuella, talolainat painaa päälle ja mulla ei olis rahaa edes pitää omaa autoa vakuutuksissa yms sekä maksaa vielä pensoja :/ Täältä kun tulisi 100km heitto paikkakunnalle jossa mun kaverit asustelee.. Muuten ihan huippu idea Hulluksi täällä tosiaan tulee.

 

[A.]

Kieltämättä joskus tuntuu yksinäiseltä, kun saattaa mennä koko viikko ilman että näen muita aikuisia kuin mieheni... Mutta siihen on jo tottunut, oon aika paljon erakoitunutkin näitten kotiäiti-vuosien aikana. Auto mulla on käytettävissä, harvoin tulee mihinkään lähdettyä. Lähin kaveri asuu reilun 10km päässä, siellä on myös lähimmät kaupat jne. jos "ihmisten ilmoille" haluaa mennä.

 

[PinkLily]

No juu täällä yks.. Nyt tänään on onneks niin hyvä päivä että pääsee ostoksille..Sinnekkin pitää vaan mennä yksin ilmeisesti
Ja mä olen tainnut nähdä kaveriani viimeks kaksi kuukautta sitten ja se on aika masentavaa.. Mulla on tasan yks kaveri eli siis ei mitään kirjoa löydy.. Kaveri taika pitkälti jätti omanonnensa nojaan kun lapset tuli ja suurimmaks osaks se oli ok. Ei ollut vissiin koskaan ollutkaan kunnollisia kavereita. Mut välillä se masentaa, ettei ole aikuista ihmistä jonka kanssa jutella ns. tyttöjen juttuja ja miestäkään ei kiinnosta kuin autot ja työnsä joista mä en aina jaksais puhua...

 

[PinkLily]

Nii ja auton hankkiminen tähän tilanteeseen mahdoton... Rahaa ei vaan ole minkään valtakunnan vakuutuksiin...

 

[Maira]

Kuulostaa kauheen tutulta.. Me muutettiin kun olin puolessa välissä raskautta, 180km päähän kaikesta tutusta, paikkaan josta en tuntenut ketään. Mies paljon töissä ja minä koiran ja lapsen kanssa kotona, auto mulla kyllä on, mut ei paikkaa mihin mennä.
Oon mä muutamaan ihmiseen tutustunut, mutta heillä on työnsä, kaverinsa ja perheensä, joten melko harvakseltaan (2-6krt kuussa) nähdään pikaisesti.

Käytännössä mä istun 24/7 kotona "yksin", ilman aikuiskontakteja ja odota miestä kotiin.
Välillä mä ahdistun ja taas seuraavalla hetkellä nautin olostani. Ihan itseni takia olen alkanut nyt etsimään töitä, sais niitä paljon kaivattuja kontakteja ja jotain muutakin sisältöä elämään.

Tsemppiä sullekkin!

 

["vieras"]

mulla sama tilanne, paitsi että teen kolmivuorotyötä. viikonloput ja illat usein töissä eli sillon kun muilla olis aikaa, minä olen töissä. Kerran kuukaudessa keskimäärin käyn lenkillä jonkun kanssa, siinä mun seuraelämä. Ei ole autoa mut ei se auttais kun ei täällä ole mitään missä nähdä ihmisiä. Ja summe 100m keskustasta.Tapahtumissa käyn jos en ole töissä mut kaikki on niissä omissa porukoissaan, ei niissä tutustu kehenkään. Joskus joku vaihtaa pari sanaa ja häviää sen siliän tien kun omat ystävät ilmestyvät näköpiiriin. Lapset jo isompia eli heidän varjolla ei niinkään enää tutustu myöskään muihin äiteihin.

 

["kotiäippä"]

En tunne. Esikoisen aikaan aika kävi joskus pitkäksi. Nyt kahden kanssa päivät menee nopeaan. Kerhossa käydään pari kertaa viikossa, kyläillään, käydään puistoissa, esikoisen kanssa leivotaan ja soitetaan mummi päiväkahville

 

["A.p"]

Juuh kuullostaa tutulta, viikon kohokohta, kauppaan pääsy ruokaostoksille. Kyllä sekin vaan sellainen henkireikä on jotta pääsee edes puoleks tunniksi kierteleen kauppoja. Miehen vapaat kun tulee niin hän ei ymmärrä jotta mulla on tuli perseen alla, joka vapaa päivä pitäis käydä kaupas tai sukulaisten luona.

Tuo on kyllä niin surkeeta jotta kaverit jättää Mullakin jätti muutama kaveri. Muutamia kavereita on muista syistä tullut välirikko tässä kotona ollessa Paljon jaksamisia sulle myös PinkLily, oon sun juttujas lueskellut välillä ja vaikutat mukavalta ihmiseltä

 

[tytönjapoikienmamma]

Voi olla tyhmä idea, mut mites facebook? Eihän se ole oikeata seuraa, mutta itseäni auttaa jakaa siellä asioita ja "tavat" tuttuja, elämäni on kiireistä ja kotikeskeistä, ettei aikani, eikä kavereideni aika oikein riitä tapaamisiin. No joskus sit järjestämällä järjestetään viikonloppuja yhdessä ja se se vasta ihanaa onkin. Vaatii vaan tukiverkon ja järjestämisen...

 

["jenny"]

En enään kun muutettiin kaupungista maalle okt taloon, minulla on auto käytössä mikä oli ainut ehto tälle muutolle kun ostettiin tää talo.
Itse olen aktiivisesti lähtenyt mukaan ns. kissanristiäisiin juuri sen takia että pääsee tutuksi kuntalaisiin. seurakunnan perhekero on aivan huippu täällä, verrattuna kaupunkiin kun siellä ei päässy tutuksi kenenkään kanssa vaikka useamman vuoden kuljinkin, nykyään sosiaallinen elämä on juuri sopivan vilkasta että voi lähetä käymään toisilla kotiäideillä kylässä päivälläkin

Tiedän mitä on kun aikuiskontaktit päiväaikaa puuttuu, tuntuu että seinät puristaa ja ahdistaa vain kun pitää olla kotona eikä mihinkään pääse. Nyt olen onnellisempi kuin aikoihin vaikka meilläkin on se 5km matkaa kylälle, en auton romustani luovu, säästetään kaikessa muussa sitten että emännälläkin on oma auto käytössä

 

[täällämyösyksi!]

Vaikka asutaan samalla paikkakunnalla kun aina ennenkin, niin lapsen syntymän jälkeen on vaan jotenkin aikoja milloin ei jaksa lähteä kotoonta mihinkään tai pitää yhteyttä ystäviin. Ja monella mun ystävälle ei ole lapsia niin heillä elämä pyörii vielä ihan muissa jutuissa kun mulla.

 

["A.p"]

Maira, mulla oli hyvin samanlainen kuvio kun tänne aikoinaan jouduin. Työpaikka minulla toki on odottamassa mutta tarkoitus olisi tehdä tenavat tässä yhteen putkeen Voi kuinka kaipaankaan autoa, ihan tekisi mieli itkeä

Vieras: Mä oon ajatellut jotta töihin paluu olisi se ratkaisu joskus, mut nuonhan se varmaan menee jotta sitten ei oo aikaa kun on aina töissä. Ei mun työkaverit niin kivoja oo jotta niiden kanssa viihtyisin mutta olisi niidenkin seura näin alkuun tosi jees Vaihtelua arkeen
Tuttu tunne tuo jotta on hieman ulkopuolinen olo, heti kun kaverit saa parempaa seuraa ei puhettakaan jotta näkyis.

Kotiäippä: Kuullostaa ihanalta tuo sun elämä ihan kateeksi käy

 

["kotiäippä"]

[QUOTE="A.p";23438727]Maira, mulla oli hyvin samanlainen kuvio kun tänne aikoinaan jouduin. Työpaikka minulla toki on odottamassa mutta tarkoitus olisi tehdä tenavat tässä yhteen putkeen Voi kuinka kaipaankaan autoa, ihan tekisi mieli itkeä

Vieras: Mä oon ajatellut jotta töihin paluu olisi se ratkaisu joskus, mut nuonhan se varmaan menee jotta sitten ei oo aikaa kun on aina töissä. Ei mun työkaverit niin kivoja oo jotta niiden kanssa viihtyisin mutta olisi niidenkin seura näin alkuun tosi jees Vaihtelua arkeen
Tuttu tunne tuo jotta on hieman ulkopuolinen olo, heti kun kaverit saa parempaa seuraa ei puhettakaan jotta näkyis.

Kotiäippä: Kuullostaa ihanalta tuo sun elämä ihan kateeksi käy [/QUOTE]

Ei kannata kadehtia Toki mua muuten joskus puuduttaa tämä kotielämä ja lapset valvottaa jne. Mutta olen luonteeltani sellainen, että mua ei satunnainen yksinäisyys haittaa ja toisaalta otan esim kerhoissa rohkeasti kontaktia. Vaikka aika vasta muutettiinkin, niin hyvin on löytänyt uusia äitikavereita.

 

["A.p"]

Jenny: Mä en ennemmin ollut mikään kissanristiäis-ihminen ja se ahdistikin tänne maalle muuttaessa mut nykyään on oikeenkin mukavaa jos jossain on jotain tapahtumaa
Ihanaa jotta sulla on auto käytössä

työtönjapoikienmamma: Olen kyllä fb ja siellä menee kiitettävästi aikaa, silti tuntuu jotta sieltä harvoin saa mitään irti. Mut ilman fb olisin seonnut täysin.

 

["vieras"]

Osallistun joo niihin vähiin tapahtumiin mitä on, mut toisaalta lähden usein melko pian pois kun tuntuu nololle yksin vain seistä jossain ja koittaa olla näkymätön. Ei ole juttukavereita. ei tätä tuskaa kyllä ymmärrä kukaan kuin sen kokenut.

 

["jep"]

Mulla ei ole yhtä ainutta kaveria. Olen aika yksinäinen, kun ei ole ketään kelle puhua jos on paha mieli. Tai kukaan ei tule minulle soittamaan, että "hei kuule nyt tapahtui tällänen.." Puran yksinäisyyteni koiran lenkitykseen, lapsen kanssa puuhailuun ja kodin puunaamiseen. Töihin en halua palata lapsen ollessa alle 3v joten tämä on elämää nyt. Monesti olen yrittänyt muodostaa kaverisuhteita mutta kukaan ei halua minun kanssani alkaa kaveeraamaan oli kyse sitten puistojaarittelusta tai kerhossa kahvikeskustelusta. Olen ihan normaali mutta joudun aina sivuutetuksi. Olen siis oppinut elämään yksinäisyyteni kanssa.
Minulla ei ole muuta kuin lapset ja kodinhoito. Jos minulta vietäisiin nämä nyt pois, niin roikkuisin kuilun reunalla kun ei ole muuta.

 

["A.p"]

Voikun kaikki asuisitte lähellä niin keittäisin kaffit! Tosi hyvä tietää jotta ei tosiaan oo näiden tunteidensa kanssa yksin. On tää aika kipeä asia, mä oon aina ollut melko sosiaalinen ja tottunut siihen jotta ihmisiä pörrää ympärillä Onneksi pian tulee kesä ja mieli piristyy auringonpaisteesta ja täällä maallakin rupeaa viihtymään kun ulkona näkyy valoa, toista se oli kaupungis, välillä meinas unet mennä kun katovalot paistoi talvellakin.. Täällä on ihan mustaa kun pimeellä ulos lähdet.

 

["A.p"]

Jep: Miksiköhän se onkin aikuisena niin vaikea saada ystäviä? kotiäitinä niitä juuri eniten tarvitsisi ja toki muutenkin. Tuntuu jotta tuttuja löytyy kyllä mutta mäkin oon sen verran avoin että kerron liiankin herkästi omia juttuja ja en ihaa kaikkea haluaisi tuttuille kertoa, siihen taas auttaisi kun olisi edes yksi hyvä ystävä jolle voisi kertoa ihan kaiken ja jolla olisi AIKAA.

 

[niin tuttua]

asun tosin kaupungissa, jossa kaikki lähellä, kahvilat ym, mutta ei ketään, kenen kanssa mennä kahville turisemaan niitä näitä. Surullista. Miehenn kanssa kyllä käydään syömässä ym, mutta ei se ole sama asia. On toki ystäviä, ja hyvänpäivän tuttuja, mutta suurin osa pinnallisia. Ystävät asuu kaukana, ja yhteydenpidot vähäistä näin välimatkan takia. onko pirkanmaalta muita yksinäisiä?

 

[PinkLily]

[QUOTE="A.p";23438664]Juuh kuullostaa tutulta, viikon kohokohta, kauppaan pääsy ruokaostoksille. Kyllä sekin vaan sellainen henkireikä on jotta pääsee edes puoleks tunniksi kierteleen kauppoja. Miehen vapaat kun tulee niin hän ei ymmärrä jotta mulla on tuli perseen alla, joka vapaa päivä pitäis käydä kaupas tai sukulaisten luona.

Tuo on kyllä niin surkeeta jotta kaverit jättää Mullakin jätti muutama kaveri. Muutamia kavereita on muista syistä tullut välirikko tässä kotona ollessa Paljon jaksamisia sulle myös PinkLily, oon sun juttujas lueskellut välillä ja vaikutat mukavalta ihmiseltä [/QUOTE]

Kiitos Kyllä tää tästä, taas on ollu vaan sellanen hiljanen hetki ku tuntuu että seinät kaatuu päälle, liekkö johtua siitä että miehellä on töitten ja uusien suunnitelmiensa kanssa niin kamala kiire, ettei huomaa mua juur yhtään. Ja noi kaverit, niin no he ovat mun ikäisiä ja lapsettomia ni ymmärtäähän sen ettei lapsi touhut kiinnosta mutta olishan se ollut kiva yksi pitää kunnollakin : /

 

[moona81]

Saankos miekin liittyä tähän seurueeseen

 

[moona81]

Saankos miekin liittyä tähän seurueeseen :wave:

Miulle saa laittaa vaik yv:tä jos tykkää jutella. Mese ja facebook on käytössä.

 

[moona81]

Sori tuplapostaus! En mie täällä mitenkään yritä huomiota herätellä *pomppii ylös alas ja huiskuttaa*