Kotiäidit: " Pääsisi helpommalla, kun ryhtyisi perhepäivähoitajaksi" ??

[Sydän mukana]

Siis mitä ? Tälläinen keskustelun aihe oli tänään hiekkiksellä. Siis ihan oikeasti... Ennen ihmettelin, että miksi ihmiset eivät halua lapsiaan kodinomaiseen perhepäivähoitoon mutta en enää... Olen siis itse nyt kotiäitinä mutta tätä ennen tehnyt pari vuotta pph:n työtä ja aion jatkaakin, mutta oikeasti täydellä sydämellä ja rakastan työtäni. En ole ryhtynyt siihen siksi, että saisin hoitaa omani kotona vaan koska tykkään itsenäisestä työstä ja lastenhoidosta. Päiväkoti ympäristöstä on myös kokemusta mutta siellä olo ei hirveästi innosta. Meidän kylällä sattunut ilmeisesti olemaan lämminhenkiset hoitajat, ku en ole tajunnut tätä puolta... Tähän asti ainakin mutta jos noista joku pääsee tähän työhön niin huh huh.

" Olisi helppoa, kun olisi lapsella seuraa. Sitten ne vaan leikkisivät siinä niin saisin katsottua aamun ohjelmat rauhassa. Kun nyt " Maija " vaan kitisee vieressä. Rasittavaa."

" Palkka vaan juoksisi tekemättä mitään sen enempää kun aiemmin "

" Niin no toisaalta ei minua kiinnosta sitoutua joka päivä viikossa eikä montaa vuotta "

" Ei tarvitsisi omia laittaa hoitoon, kun saisi hoitaa kotona ja toiset menisivät vähän niinkuin sivutyönä"

" Ei kai niille mitään tarvi järjestää " - asenne.

" Niitä ei kuitenkaan kai voi jättää siihen omalle pihalle valvomatta kuten "meidän Maijan" (nimi muutettu!)


ym.ym....

Tuli ihan pala kurkkuun ja paha mieli. Oikeasti... SIVUTYÖNÄ ? LAISKOTTELUA ?

EI TODELLAKAAN OLE SITÄ.

Toisten lapsia ei todellakaan hoideta siinä oman sivussa. Pph on ammattilainen ja kasvattaja. Ei siinä pelkällä äidin taidolla pärjää, varsinkaan jos ei osaa omaakaan kullannuppuaan opettaa tavoille. Onneksi täällä vaaditaan sentään koulutus.

Äitien keskustelusta nousi myös aina oman lapsen tarpeet ykköseksi. Pph:na oleminen vaatii kovaa tasapainoittelua oman ja hoitolasten välillä. Molemmille pitää olla reilu. Oma lapsi on kotonaan ja vapaammin joissain asioissa mutta sitten taas hoitolapsi on erossa vanhemmistaan ja tarvii ehkä enemmän syliä ym.

Nyt en enää ihmettele miksi meitä väheksytään, jos tuollaiset ovat jossain päässeet töihin


Teki mieli avautua, kiitos

 

["vieras"]

Heh, juu ei kaikki oikeen ymmärrä mitä se AMMATTIMAINEN lastenhoito on. Se on ihan toisissa sfääreissä kuin oman kultanuppusen hoitaminen.

 

[SoulSyndicate]

Juu ja useimmiten ei edes ole suositeltavaa että lapsen vanhempi menisi edes samaan päiväkotiin töihin, kuin missä oma lapsi on. Näin minulle sanottiin kun meinasin aloittaa päiväkotihommissa työt mutta en sitten loppupeleissä aloittanutkaan.

Ja tosiaan luulenpa ettei näillä vanhemmilla välttämättä ole tajua miten paljon työtä se oikeasti vaatii huolehtia yhtäkkiä useammasta kuin vain omasta / omista lapsistaan. Ja miten monia muitakin asioita on otettava huomioon esim. lasten erilaisissa ruokavalioissa, nukkumisajoissa (joidenkin pienempien lasten kanssa varsinkin yritetään ainakin monissa päiväkodeissa joustaa unirytmien mukaan) jne.
Tottakai tuollaisenkin tilanteen saa kuulostavaan todella helpolta ja hyvältä vaihtoehdolta, mutten itse ryhtyisi sellaiseen koska lopputulos saattaisi olla jotain ei-toivottua.

 

["Huh huh"]

Tuon takia valitsinkin lapsilleni pph:n jolla ei ole omia pieniä lapsia!

 

["tiiu"]

Olen ainoa lapsi. Äitini hoiti minut kotona. Oli samalla pph. Pohjalla ajatus että saa olla kotona kanssani ja toisaalta mulle on kavereita. Ja kaiken kukkuraksi voi osallistua perheemme talouteen kun saa palkaa.

Minä olin onnellinen. Samoin meillä hoidossa olleet. Tokkopa muuten edelleen vierailisivat äitini luona vaikka ovat jo kaikki aikuisia. Mitä äitini teki? No niitä samoja juttuja mitä nyt äidit tekee. Laittoi meille ruokaa, huolehti kodin siisteydestä. Leikki. Askarteli ja päiväuniaikaan - ai kamalaa, luki päivän lehden. Toki opetti tapoja, samoja mitä tietenkin minullekin. Käytiin kirjastossa 1-2krt/viikko. Käytiin kaupassa jne. Kodinomaista hoitoa. Ei suurempaa kasvatusfilosofiaa vaan sellaista normiarkea.

Kai mun äiti sitten oli ihan paska. Kai. Koska todennut on että pääsi tavallaan helpommalla kun saman ikäisiä oli monta. Ai kamala, niinh'n monilapsissa perheissäkin. Niin ja mä olen lapsettomuuden vuoksi ainoa. Ei tullut koskaan toista.

 

["rrr"]

Juu ja useimmiten ei edes ole suositeltavaa että lapsen vanhempi menisi edes samaan päiväkotiin töihin, kuin missä oma lapsi on. Näin minulle sanottiin kun meinasin aloittaa päiväkotihommissa työt mutta en sitten loppupeleissä aloittanutkaan.

Ja tosiaan luulenpa ettei näillä vanhemmilla välttämättä ole tajua miten paljon työtä se oikeasti vaatii huolehtia yhtäkkiä useammasta kuin vain omasta / omista lapsistaan. Ja miten monia muitakin asioita on otettava huomioon esim. lasten erilaisissa ruokavalioissa, nukkumisajoissa (joidenkin pienempien lasten kanssa varsinkin yritetään ainakin monissa päiväkodeissa joustaa unirytmien mukaan) jne.
Tottakai tuollaisenkin tilanteen saa kuulostavaan todella helpolta ja hyvältä vaihtoehdolta, mutten itse ryhtyisi sellaiseen koska lopputulos saattaisi olla jotain ei-toivottua.

Ohi aiheen hieman. Mutta miten 3-4 lapsen äiti ikimaailmassa kykenee sopeutumaan erilaisiin unirytmeihin, mahdollisiin allergioihin ym?

Mun tietääkseni ihminen on oppivaista sorttia. Ei kaikki. Mutta luojan kiitos tosi moni. Ja kun oppii, arki muuttu helpommaksi.

 

["memmu"]

[QUOTE="vieras";26823528]Heh, juu ei kaikki oikeen ymmärrä mitä se AMMATTIMAINEN lastenhoito on. Se on ihan toisissa sfääreissä kuin oman kultanuppusen hoitaminen.[/QUOTE]

Kodinomainen hoito vs kenneli? Tässä kohtaahan kotona hoidetut lapset jää altavastaaviksi kunsaa vaan "oman kultanuppusen hoitoa". Ne hoidossa olevat kun saa ammattimaista kasvatusta. Mahtaa heillä olle elämässä etulyöntiaseman

 

["vieras"]

[QUOTE="tiiu";26823675]Olen ainoa lapsi. Äitini hoiti minut kotona. Oli samalla pph. Pohjalla ajatus että saa olla kotona kanssani ja toisaalta mulle on kavereita. Ja kaiken kukkuraksi voi osallistua perheemme talouteen kun saa palkaa.

Minä olin onnellinen. Samoin meillä hoidossa olleet. Tokkopa muuten edelleen vierailisivat äitini luona vaikka ovat jo kaikki aikuisia. Mitä äitini teki? No niitä samoja juttuja mitä nyt äidit tekee. Laittoi meille ruokaa, huolehti kodin siisteydestä. Leikki. Askarteli ja päiväuniaikaan - ai kamalaa, luki päivän lehden. Toki opetti tapoja, samoja mitä tietenkin minullekin. Käytiin kirjastossa 1-2krt/viikko. Käytiin kaupassa jne. Kodinomaista hoitoa. Ei suurempaa kasvatusfilosofiaa vaan sellaista normiarkea.

Kai mun äiti sitten oli ihan paska. Kai. Koska todennut on että pääsi tavallaan helpommalla kun saman ikäisiä oli monta. Ai kamala, niinh'n monilapsissa perheissäkin. Niin ja mä olen lapsettomuuden vuoksi ainoa. Ei tullut koskaan toista.[/QUOTE]

Kuka sanoi että olisi paska?

Mutta onhan ajatkin muuttuneet aika lailla siitä kun sä olit pieni. Näin on todennut myös moni vanhempi pph, ennen pph:lla oli tosiaan huomattavasti vapaammat kädet kaiken suhteen ja säännötkin kaiken suhteen oli vähän oma tupa-oma lupa. Nykyään jo vanhempiinkin pitää suhtautua ihan eri tavalla ja heidän, joskus jopa kohtuuttomiin, vaatimuksiin. Monessa paikassa se työ on loppujen lopuksi aika valvottua ja määrättyä muilta tahoilta, vaikka sitä omassa kodissa tehdäänkin.

 

[ap...]

[QUOTE="tiiu";26823675]Olen ainoa lapsi. Äitini hoiti minut kotona. Oli samalla pph. Pohjalla ajatus että saa olla kotona kanssani ja toisaalta mulle on kavereita. Ja kaiken kukkuraksi voi osallistua perheemme talouteen kun saa palkaa.

Minä olin onnellinen. Samoin meillä hoidossa olleet. Tokkopa muuten edelleen vierailisivat äitini luona vaikka ovat jo kaikki aikuisia. Mitä äitini teki? No niitä samoja juttuja mitä nyt äidit tekee. Laittoi meille ruokaa, huolehti kodin siisteydestä. Leikki. Askarteli ja päiväuniaikaan - ai kamalaa, luki päivän lehden. Toki opetti tapoja, samoja mitä tietenkin minullekin. Käytiin kirjastossa 1-2krt/viikko. Käytiin kaupassa jne. Kodinomaista hoitoa. Ei suurempaa kasvatusfilosofiaa vaan sellaista normiarkea.

Kai mun äiti sitten oli ihan paska. Kai. Koska todennut on että pääsi tavallaan helpommalla kun saman ikäisiä oli monta. Ai kamala, niinh'n monilapsissa perheissäkin. Niin ja mä olen lapsettomuuden vuoksi ainoa. Ei tullut koskaan toista.[/QUOTE]

Tärkeintä on tietysti se lämmin henkisyys ja kodinomaisuus mutta nykään pph on myös velvollinen tarjoamaan samoja juttuja kuin päiväkodissakin - ainakin kunnallinen (jota moni keskustelua ylläpitänyt piti parempana vaihtoehtona kuin yksityistä). Täällä ei perheet saa valita kumman hoitomuodon haluaa ja sen takia molemmat pitää omine hyvine puolineen, omalla tavallaan noudattaa varhaiskasvatus suunnitelmaa. Kaikki ei ole kunnossa, jos puhuu toisten lapsista sivutyönä ja hälläväliä asenteella. Nykyään pph:n palkka on myös parempi mitä ennen ja kyllä sen palkan eteen pitää muutakin tehdä kuin telkkaria katsoa. Se ei ole enää kotiäidin sivutyö vaan ihan oikeaa työtä. Ainakin ammatillista olisi pitää tuollaiset mölyt mahassaan

 

[Aamuäree]

Varmaan pääseekin joo

 

["tiiu"]

[QUOTE="vieras";26823731]Kuka sanoi että olisi paska?

Mutta onhan ajatkin muuttuneet aika lailla siitä kun sä olit pieni. Näin on todennut myös moni vanhempi pph, ennen pph:lla oli tosiaan huomattavasti vapaammat kädet kaiken suhteen ja säännötkin kaiken suhteen oli vähän oma tupa-oma lupa. Nykyään jo vanhempiinkin pitää suhtautua ihan eri tavalla ja heidän, joskus jopa kohtuuttomiin, vaatimuksiin. Monessa paikassa se työ on loppujen lopuksi aika valvottua ja määrättyä muilta tahoilta, vaikka sitä omassa kodissa tehdäänkin.[/QUOTE]

Mikä matkalla on muuttunut? Tuskin lapset. Heille edeleen riittäisi varmasti kodinomainen hoito. Vanhemmat on vaan kajahtanut matkan varrella. Silti kuinka moni käsi sydämmellä toivoisi lasten hoidolta jotain muuta kuin sitä mitä omalle lapselleen tekisi ja opettaisi? Ilman hillitöntä kasvatus-hysteriaa, voisiko lapset olla onnellisempi? Toki elämän perussäännöt tulee opettaa ja tukea kasvussa. Kuka parhaiten sen tietää kuin äiti jolla on suurin piirtein samanikäiset lapset,sillä hetkellä

 

["vieras"]

Multa monet kysyny et miksen ala pph:ksi. Omia 6 joista 5 koulussa jo. Mutta on se eri olla omien kuin vieraiden lasten kanssa. Eletty aina aika löysillä aikatauluilla ja muutenkin tehty aina vähän fiilis pohjalta juttuja.
Ei minusta olis siihen että pitää olla ruoat, ulkoilut ja päiväunet minuutilleen.

 

["vieras"]

[QUOTE="memmu";26823725]Kodinomainen hoito vs kenneli? Tässä kohtaahan kotona hoidetut lapset jää altavastaaviksi kunsaa vaan "oman kultanuppusen hoitoa". Ne hoidossa olevat kun saa ammattimaista kasvatusta. Mahtaa heillä olle elämässä etulyöntiaseman [/QUOTE]

No eihän se sitä tarkoita kotihoito on mitä parhainta, mutta kun kuvioihin otetaan muiden ihmisten lapsia ja vielä monta, niin ei siinä riitä enään ne samat taidot mitä on oppinut omien lasten kanssa. Ammatilaisen täytyy mm. osata hallita sitä ryhmää, järjestää sille ikätasoista toimintaa, ottaa huomioon lasten yksilölliset tarpeet ja kehityserot, sekä arvioida tätä kaikkea. (tässäkään kun ei riitä tieto että mun oma pirkko kävi potalla jo 1-vuotiaana ja sanoi näin ja näin monta sanaa ja sen voi jättää pihalle yksin siinä ja siinä iässä).

 

[heh-]

[QUOTE="tiiu";26823772]Mikä matkalla on muuttunut? Tuskin lapset. Heille edeleen riittäisi varmasti kodinomainen hoito. Vanhemmat on vaan kajahtanut matkan varrella. Silti kuinka moni käsi sydämmellä toivoisi lasten hoidolta jotain muuta kuin sitä mitä omalle lapselleen tekisi ja opettaisi? Ilman hillitöntä kasvatus-hysteriaa, voisiko lapset olla onnellisempi? Toki elämän perussäännöt tulee opettaa ja tukea kasvussa. Kuka parhaiten sen tietää kuin äiti jolla on suurin piirtein samanikäiset lapset,sillä hetkellä [/QUOTE]

Riippuu myös ihmisestä mutta moni äiti ei siellä puistossa vahdi edes omiaan... Ei hoitolasta vaan voi jättää oman onnensa nojaan. Omaan voi ihan eritavalla luottaa kuin vieraaseen lapseen. Tarkempi pitää olla. Ja kyllä kolmen vieraan lapsen hoitaminen vaatii muutakin tietoa kuin kotiäiti pohjan. Ei ole sama asia hoitaa työkseen kuin omaansa. Monen kodin tavat ovat niin kyseenalaiset, että kyllä minäkin haluan lapseni ammattitaitoiselle hoitajalle. Jos haluan pelkkää kotihoitoa niin palkkaan hoitajan omaan kotiini.

 

["vieras"]

[QUOTE="tiiu";26823772]Mikä matkalla on muuttunut? Tuskin lapset. Heille edeleen riittäisi varmasti kodinomainen hoito. Vanhemmat on vaan kajahtanut matkan varrella. Silti kuinka moni käsi sydämmellä toivoisi lasten hoidolta jotain muuta kuin sitä mitä omalle lapselleen tekisi ja opettaisi? Ilman hillitöntä kasvatus-hysteriaa, voisiko lapset olla onnellisempi? Toki elämän perussäännöt tulee opettaa ja tukea kasvussa. Kuka parhaiten sen tietää kuin äiti jolla on suurin piirtein samanikäiset lapset,sillä hetkellä [/QUOTE]

Niin tosiaan, kun sitä perhepäivähoitajan tai päiväkodin toimintaa säätelee aika pitkälle ihan jo lait. Eikä ne aina ole lapsen parhaaksi, valitettavasti. Vanhemmillakin on nykyään suuri osuus näissä asioissa, vaatimustasot on nousseet. Ja tosiaan, se mitä tiedät omista lapsista, ei aina riitä siihen että osaat hoitaa monta vierasta lasta. Siinä kohtaan kuvaan astuu se ammatillinen ote.

 

[SoulSyndicate]

[QUOTE="rrr";26823703]Ohi aiheen hieman. Mutta miten 3-4 lapsen äiti ikimaailmassa kykenee sopeutumaan erilaisiin unirytmeihin, mahdollisiin allergioihin ym?

Mun tietääkseni ihminen on oppivaista sorttia. Ei kaikki. Mutta luojan kiitos tosi moni. Ja kun oppii, arki muuttu helpommaksi.[/QUOTE]


Onhan se näinkin, vaikeaahan se on jos yhdellä lapsella on vaikka maitoallergia, yhdellä vehnäallergia ja kolmannella ties mitä muuta. Joillakin jos ei olekkaan sitten mitään. Mutta juuri se että veikkaan, ettei tämä äiti joka on tästä perhepäivähoitolasta puhunut, ole miettinyt asiaa ihan loppuun asti. Siinä on aika yllättävä tottuminen sitten tiedossa, kun yritetään saada päivä pyörimään normaaleilla rutiineilla.

Ja tosiaan, kyllähän siihenkin tietääkseni jonkinlainen koulutus / kokemusta vaaditaan. En minä ainakaan laittaisi lastani hoitoon johonkin, jossa joku yhden lapsen äiti hoitelee yksinään useampaa lasta ilman minkäänlaista muuta kokemusta kuin oma lapsi.

 

["pph"]

Vai että hoituis muutama siinä samassa? Voi pieksut sentään. Tietäsivätpä oikeasti mikä määrä tässä on työtä! Työpäivän pituus jo yksistään tekee työstä ihan oikeaa työtä. Kun olet töissä 6.30-17.00 niin se aika on kokonaan työtä. Ei siinä aamun ohjelmia katsella. Ja osa lapsista ei edes nuku päiväunia, joten ei lepoaikaa ole yhtään.

ja omat lapset ne vasta rasittaviksi muuttuvat, kun huomaavat, että äiti on "varattu" ja omat lelut eivät olekaan enää omia. Maristaan ja mourutaan ja herätetään pikkuiset päiväunilta jne. sitten vasta helpottaa, kun omat menee eskariin ja kouluun.

No, voihan sitä joku kokeilla, onko se niin helppoa! Osa vanhemmista on sitten vielä tosi vaativia eli Nico-Petterille on oltava aktiivista puuhaamista aamusta iltaan ilman päiväunia. Viis siitä, että hoitajalla on 3 ihan pientä hoidettavaa jopa vauva samassa ryhmässä.

 

[ent pph]

Työpäivät järkyttävän pitkiä 7-17, palkaton heinäkuu, vaativat vanhemmat ei enää ikinä!!

 

[gtr]

Mulla on kaksi lapsista ollut pph:lla eskari-ikään asti, samoin kolmas tulee olemaan. Meillä alkaakin nyt maanantaina viimeinen pph-vuosi meidän perheessämme, kun 5-vuotias kuopus aloittaa kesälomansa jälkeen taas hoidossa. Kaikki pph:mme (3 kpl) ovat olleet kunnallisia ja kaikki ovat olleet tosi ihania. Hoitaja on tässä vuosien kuluessa välillä vaihtunut sen takia, että lapset ovat uuden vauvan tullessa taloon jääneet aina kotihoitoon. Sitten on kotihoitojakson jälkeen haettu uutta paikkaa.

Meillä lapset ovat eskari-iässä olleet valmiita päiväkotiin, en usko, että olisivat olleet aiemmin. Meille tämä järjestely onkin kaikin puolin osoittautunut tosi hyväksi. Kaksi isointa ovat nyt jo 12v ja 9v, joten koulu-uraakin on jo muutama vuosi takana.