Kotiäidit, "oman ajan" ottamisesta ja liikunnasta

["mama"]

Minulla on 1v 3kk lapsi, ja minua häiritsee se, että minulle rakas liikuntaharrastus on jäänyt kokonaan äitiyden varjoon. Nyt kun imetys loppui, alkaa kilotkin kertymään ja olisi hyvä aloittaa taas aktiiviliikkuminen.

Ongelmani on oman ajan ottamisessa. En mielelläni ole pois perheeni luota. Iltaisin kun mies tulee kotiin, syödään yhdessä ja vietetään aikaa. Lapsen mentyä nukkumaan pyhitetään aika meidän yhteisille jutuille. Viikonloppuisin ollaan pääasiassa yhdessä, joskus jommallakummalla on menoa. Yhdessä ei käydä oikein missään, mutta ei sinänsä haittaa ollenkaan.

Siis en tajua, miten minusta 22-vuotiaasta naisesta tuli tälläinen kotihiiri. Ennen lapsen syntymää ajattelin, että kyllä se elämä jatkuu sen lapsen saamisen jälkeenkin. Ekat kuukaudet ehkä jatkuikin, mutta nyt olen tyytnyt kotoiluun. Olen poissa kotoa keskimäärin 0-1h/vko. Joskus on jotain menoja tyttökavereiden kanssa. En vain halua/osaa vaatia aikaa omalle harrastukselleni. Onko muita, jotka on oikeasti koko ajan vaan kotona pakosta/valinnastaan? Missä välissä harrastatte liikuntaa? Monta lasta? Onnistuuko kunnon ja kropan ylläpitäminen, vaikka varsinaista "omaa aikaa" ei ole/halua ottaa?

Ajattelin nyt ostaa juoksurattaat, että voidaan lapsen kanssa käydä juoksemassa pieniä lenkkejä tylsinä päivinä. Lisäksi olisi kiva edes 1krt viikossa ehtiä salille, vaikka aamuisin ennen kuin mies menee töihin.

Vähän harmittaa, että tulevaisuus näyttää pullataikinaiselta, jos en ala lähtemään harrastusteni pariin...

 

["Vieras"]

Kuntosaliaamut antavat toki puhtia koko päivälle, mutta jos aikataulu on tiukka ja pitää katsoa kelloon, se ei ole kivaa. Venyttelytkin jäävät helposti tekemättä.

Meidän lähin sali avautuu kuudelta ja kun mies lähtee enn men seiskaa, kiirettä pitää.

 

["koppis"]

Älä huoli! Minulla kolme lasta ja mun "oma elämä" alkoi uudelleen suunnilleen kun kuopus täytti 3v. Vasta silloin oli aikaa/osasin ottaa aikaa itselleni. Nyt liikun monta kertaa viikossa ja ai että nautin! Sulla on vielä pieni lapsi ja olet nuori kuin mikä! Aloita niistä juoksurattaista, ainakin itse koin pienten lasten kanssa, että ulkoilma piti "pään selvänä".

 

["jenni"]

Siis mikä on ongelmasi? Et lähde kotoa koska et halua lähteä ja kuitenkin haluat lähteä? Perheen yhteinen aika on toki tärkeää, samoin parisuhdeaika, mutta ei se nyt niin pyhää ole, että aiheuttaisit jotain tuhoa poistumalla salille kerran tai pari viikossa. Tarvitsevathan isä ja lapsikin kahdenkeskistä aikaa, joten suo se heille ja mene pitämään huolta itsestäsi.

Vertailun vuoksi mulla on kaksi lasta, työssäkäyvä mies ja käyn treenaamassa 3 krt viikossa. Ilman omaa aikaa en ainakaan minä saisi kropalle tehtyä mitään kunnolla tehokasta.

 

[vicy]

[QUOTE="Vieras";26335661]Kuntosaliaamut antavat toki puhtia koko päivälle, mutta jos aikataulu on tiukka ja pitää katsoa kelloon, se ei ole kivaa. Venyttelytkin jäävät helposti tekemättä.

Meidän lähin sali avautuu kuudelta ja kun mies lähtee enn men seiskaa, kiirettä pitää.[/QUOTE]

Itse en salilla käy, mutta muutamat tuttuni tekevät niin että kävelevät salille ja salilta kotiin ja venyttelevät siinä samalla niin silloin saa käyttää sen salilla oloajan tehokkaasti ihan siihen harjoitteluun.

 

[Juoksurattaat]

Ei siihen juoksulenkkeilyyn mitään juoksurattaita tarvita. Jos sulla on hyvät yhdistelmävaunut, ne on ihan ok. Aamulla vaan lenkille!

 

[ex-kotiäiti]

Kyllä mun oli pakko päästä kerran viikossa jumppaan silloin kun olin hoitovapaalla ja mieskin tykkäsi, että sai olla kahdestaan lapsen kanssa edes vähän aikaa. Muuten olisi seinät kyllä kaatuneet päälle.

 

[rockyroad]

Meillä on kolme lasta, 8, 6 ja 1v3kk vuotiaat. Normiviikkona teen kerran viikossa kotijumpan (lihaskuntojumppaa kuminauhan kanssa) ja vaunulenkin, kun pienin nukkuu. Sit viikonloppuisin käyn salilla ja jumpassa/sauvakävelyllä. Mulle ei kyllä ole koskaan tuottanut vaikeuksia ottaa omaa aikaa Nyt on mahtavaa, kun imetys loppui ja voin mennä vapaasti. Toki kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen on raskasta ja joskus jää liikunta väliin kokonaan, kun liikkumaan lähtö olis tuottanut enemmän stressiä kuin iloa, kuten tällä viikolla

Mutta aloita pienestä, käyt vaunulenkillä ja kerran viikossa jumpassa tms. Lisäät sitten kertoja, kun siltä tuntuu.

 

["vieras"]

Mulla on yksi 7kk ikäinen lapsi ja aika samalta kuulostaa elämä kuin sulla. Mieluiten vietän illan perheen kanssa yhdessä, ja viikonloputkin hujahtavat äkkiä ohi kotona ollessa.
Pari kuukautta synnytyksen jälkeen aloin käydä jumpassa kerran viikossa. Se oli aina illalla klo 8-9 eli se nyt ei hirveästi vienyt yhteistä aikaa kun sillä välin lapsi ja isä tekivät iltahommat ja kävivät yöunille. Mutta silti mukava "tunti vain itselle"!
Heti lapsen synnyttyä olen käynyt joka päivä kävelemässä vaunujen kanssa n. tunnin päivässä. Joskus vähemmän ja joskus parikin tuntia päivässä. Nyt kevään tullen olen myös alkanut käydä pienillä juoksulenkeillä illalla, sitten kun lapsi ja isä jo nukkuvat. Mies herää siis puoli viideltä töihin joten käy lapsen kanssa yhtä aikaa nukkumaan Kesällä nämä iltalenkit on mukavia, kun on vielä niin valoisaakin. Eikä siinä kulu yhteistä aikaa, koska yksin kuitenkin vain valvon