Kotiäidit jotka eivät ulkoile!

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22557638]Kun eka lapsi oli pieni asuttiin kerrostalossa, jossa ei ollut oikein minkäänlaista pihaa ja vilkkaat tiet talon molemmin puolin - ei huvittanut ulkoilla. Sitten kun toinen syntyi niin asuttiin rivarissa ja mä en vaan ole ulkoilmaihmisiä, en osaa seisoa pihalla tumput suorina kun lapsi leikkii ja en sitten toisaalta osaa oikein enää leikkiäkkään. Välillä isompi oli itsekseenkin (ja pihapiirin lasten kanssa) ulkona, kun leikkipaikka oli aivan ikkunan alla. Nyt kun asutaan omakotitalossa niin lapset on keskenään pihalla, joskus olen niiden kanssa tehden jotain pihahommia, mutta jos sellaisia ei ole niin en viihdy edelleenkään toimettomana ulkona.[/QUOTE]

Minulla juuri samat ajatukset! En lapsenakaan viihtynyt pihalla. Minulla ei ole siellä mitään tekemistä. Sisällä voi pelata, leikkiä, lukea, siivota, laittaa ruokaa, katsoa televisiota, kuunnella musiikkia, piirtää, askarrella. Ulkona voi vain... pyöriä lumessa tai hiekassa..

 

["minä"]

me mennään kyllä päivittäin ulos vaikka olisi -30 astetta. kunnon vaatteet ja suojat naamaankin vaan niin johan tarkenee ees sen puolituntisen.
niin ja usein ulkoillaan paristi päivässä.
mutta joo, naapuri ulkoilee 2krt/kk ja se on ihan ookoo mulle...itte tykkään että saavat raitista ilmaa...

 

["hopsula"]

Me ulkoillaan todella vähän. Iso talo maaseudulla, jossa tilaa jokaiselle ja omille touhuilleen. Askarrellaan, luetaan, kuunnellaan kuunnelmia, vanhin tekee käsitöitä, leivotaan. Ei hajoo pää ja lapset (kaksi vanhinta, 4 ja 6) menevät välillä iltapäivällä keskenään pihalle. Vanhemmat osa-aikahoidossa (1-2 pvää viikossa), minä osa-aikatöissä joten ihan täysin kotiäiti en ole.

 

["hopsula"]

Ja en suoraan sanottuna tajua sitä, että "joka päivä on pakko ulkoilla tai pää hajoo ja seinät kaatuu päälle ja lapset tulee hulluiksi"- mantraa, jota usein kaveripiirissä (ja muutenkin äideiltä) kuulen.

 

[kiekuva kana]

Nyt loppuraskaus menossa, olo liian hankala ja toppahousutkaan ei mahdu..siis ei juurikaan ulkoilla. Normaalitilassa yritetään mennä joka päivä ulos. En kylläkään ole mikään ulkoilmaihminen, en nauti mitenkään erikoisesti pihalla seisomisesta tai metsäretkistä...vaikka hyvä olohan siitä kyllä aina tulee kun ulkona on ollut.
Mutta jos sais oikein iiiisot vaunut ja muut vermeet niin päikkäreille voisin mennä

 

[maximillianna]

Mun mielestä ulkoilu kuuluu lapsen perustarpeisiin, ihan kuin ruoka ja hygieniakin. Ulkona lapsi pääsee toteuttamaan itseään. Kun asiat menee seinille sisällä, niin lyhytkin ulkoilu piristää. Eikä meidän 2veet mitään ihmeitä ulkona tee, kävelevät, istuvat milloin minkin kyydissä ja katselevat muiden touhuja.

 

[vieras2]

Mulla käy osan viikosta hoitolapsia, silloin pyrin ihan tietoisesti ulkoilemaan. Pelkästään oman lapsen kanssa niin ulkoillaan silloin kun siltä tuntuu, en ole sitä tyyliä, että suunnittelisin koko elämäni lasten leikkipuistoiluaikataulun mukaan, eikä päivämme mene pilalle vaikkemme ulkona hirveästi sinä päivänä olisi. Loppuen lopuksi kuitenkin taidamme olla ulkona jonkun aikaa lähes joka päivä, tyyliin 4-5 pv viikosta. En tee ulkoilun toteutumisesta maailman isoimpaa asiaa, mennään silloin kun tuntuu siltä. En näe sitä syömiseen tai hygieniaan verrattavissa olevaan asiaan. Varsinkaan näillä ilmoilla. Kesällä tulee oltua ulkona paljon enemmän, mutta en silloinkaan ulkoiluta lasta vaan mennään fiiliksen mukaan.

Heh, jotenkin tulee mieleen koiraihmiset kun jotkut kotiäidit puhuvat lastensa ulkoiluttamisesta.

 

["yhäippä"]

Me kyllä ulkoillaan, mutta ei nyt pakkasilla paljoa, koska nuoremmalla astma. Joku kirjoitti, ettei jaksa lähteä ulos, no ulkoilu oli mulla pahimpina väsyaikoinakin se juttu mikä sai edes tolpillaan pysymään. Piristää kummasti. Ja vanhempi lapsi on aina helppo kun ollaan ulkona kun se saa mennä eikä tartte olla koko ajan kieltämässä.

 

["vieras"]

Meillä ei harrasteta väkipakolla ulkoilua, vaan mennään ihan fiiliksen mukaan. 3-vuotias viihtyy hyvin sekä sisällä että ulkona, molemmissa riittää puuhaa hänelle. Ongelmana on tällä hetkellä tuon 1-vuotiaan viihtyminen, kun hän ei oikein vielä ulkona osaa tehdä mitään, ei kävele, vain keinussa tykkäisi olla mutta nekin on näin talveksi otettu pois. Kovin kauaa en jaksa 13kg painavaa lasta kanniskella. Pienempi kuitenkin nukkuu päiväunet ulkona, joten saa sitä kautta raitista ilmaa. Yleensä ulkoilemme vähintään tunnin päivässä, mutta nyt kovalla viimalla, pakkasella ja lasten ollessa nuhaisia, olemme pitäneet sisäpäiviä. Jos päivällä ei ehditä/pystyä ulkoilemaan, minä tai mies töistä tultuaan vie kyllä tuon isomman lapsen pihalle touhuamaan ainakin tunniksi.

 

["vieras"]

Meil lapset ulkoilee keskenään tai sit mummun kanssa, sillä aikaa kun teen kotihommia. En oo hirveesti ulkoillut ennenkään lapsia vapaa-ajalla. Töissä kun joutui/ joutuu olemaan 80% työajasta ulkona, joten ihanaa vaihtelua tää kotona olo Kyl mun ystäväperheissä ulkoillaan paljon, ihan harrastustenkin puolesta.

 

[Tara74]

Mä en ennen tytön syntymää ollut kauhean aktiivinen ulkoilija mutta siinä pari viikkoa synnytyksestä aloitin päivittäiset pitkät vaunulenkit. Nyt olen huomannut että jos ei päästä asioiden hoitamisen tai muun syyn takia ulkoilemaan, (10-12 välillä käydään, iltaisin lyhyempi lenkki 16-17) siinä on sekä äiskä että neiti 2,5 kk äkäisinä loppupäivän.

Kovatkaan pakkaset ei ole ongelma kun pistää vaan tarpeeksi vaatetta päälle ja vauvalle, sekä sujauttaa vielä lämpöpussiin vaunuihin.

 

["öööö"]

Nyt on kieltämättä jäänyt ulkoilut vähiin. Meillä 3 alle kolme vuotiasta ja vaatteden pukeminen on todella työlästä. Ensin menee pukemiseen melkein tunti, sitten ollaan ulkona 5 minuuttia ja tullaan sisälle, kun kaikki huutaa kurkkusuorana.

Lisäks meidän 1,9v. paleltu posket viime talvena ja jostain pitäis löytää sellainen kypärämyssy, jossa näkyis vaan silmät, ei uskalla lähteä palelluttamaan uudestaan poskia näillä pakkasilla.