kotiäideille ja sitä harkitseville

[TuiKKu]

kotiäitiys-asiaa on puitu paljon, sori jos aihe kyllästyttää mutta kun kovasti mietityttää kyseinen aihe ja kaikki jotka ovat kotiäideiksi päättäneet jäädää, ovat olleet niin positiivisia asian suhteen. tulee mieleen eiko kukaan todellakaan kaipaa takaisin töihin?
mitä työtä olet tehnyt ennenkuin sinusta tuli kotiäiti?
piditko työstäsi ja antoiko se muuta kun palkkapussin?
joutuitko kauan kouluttautumaan siihen työhön?
palaisitko takaisin samaan työpaikkaan?
mikä on kotiäitiydessä parasta ja haasteellisinta?
montako lasta sinulla on kun jäit kotiäidiksi?
miksi päätit olla kotiäiti?
onko ketään kotiäitiä, joka jätti taakseen haasteellisen, hyvinpalkatun tai mieluisan työn ja on saanut kotiäitiydestä mieleisensä työn?

olis kiva kuulla sinun kommenttisi B)

 

[taustalla]

\

eiko kukaan todellakaan kaipaa takaisin töihin?
En minä ainakaan vielä lainkaan kaipaa takaisin kodin ulkopuoliseen työelämään, päinvastoin viihdyn erinomaisesti kotiäitinä.

mitä työtä olet tehnyt ennenkuin sinusta tuli kotiäiti?
Toimin henkilöstökoordinaattorina.

piditko työstäsi ja antoiko se muuta kun palkkapussin?
Rakastin työtäni ja kyllä se antoi enemmän kuin palkkapussin.

joutuitko kauan kouluttautumaan siihen työhön?
No kyseiseen hommaan ei ole suoraan mitään tiettyä koulutusta. Omalla kohdallani tilanne on se että minulla on opistotasoinen tutkinto lukion jälkeen + tietysti työkokemusta ennen kuin kyseisen työpaikan sain.
palaisitko takaisin samaan työpaikkaan?
En palaa, koska kyseinen yritys myytiin..eli uuden työpaikan etsiminen on edesssä joskus tulevaisuudessa.
mikä on kotiäitiydessä parasta ja haasteellisinta?
Parasta on varmaankin saada olla päivittäin läsnä perheen kanssa ja nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Lisäksi arvostan erittäin korkealle sen ettei tarvitse rynnätä tukka putkella aamuisin hoitopaikan kautta työpaikalle ja sieltä iltaisin kotiin.
montako lasta sinulla on kun jäit kotiäidiksi?
Yksi lapsi.
miksi päätit olla kotiäiti?
Noista edellä mainituista syistä johtuen. En voisi kuvitellakaan laittavani pientä lasta kodin ulkopuolelle hoitoon, varsinkaan kokopäivähoitoon.
onko ketään kotiäitiä, joka jätti taakseen haasteellisen, hyvinpalkatun tai mieluisan työn ja on saanut kotiäitiydestä mieleisensä työn?
Kyllä minun mielestäni työni oli haasteellinen, tarjosi runsaasti uuden oppimista ja palkkakin (sekä muut edut) olivat hyvät. Olen aivan varma etten enää koskaan saa yhtä hyvin palkattua työtä. Toisaalta en mitenkään olisi voinut tuossa työssä jatkaa pienten lasten äitinä. Työpäivät kun eivät normaalisti olleet 8h/vrk, vaan keskimäärin 10, joskus 12h/ vrk. Sen verran hektinen työ oli, ettei se sovi lapsiperheen vanhemmalle (ellei toinen vanhempi ole kotona).

Suosittelen lämpimästi kotiäitiyttä!

olis kiva kuulla sinun kommenttisi B)

:flower: :flower: :flower:

 

[mai]

Hei, täällä yksi kotiäiti.

Toimin vastaavana hoitajana ja pidin työstäni ja voin siihen kuvitella palaavani, ja joskus sitä ikävöin. Tosin kotiäitiyden jälkeen muutan todennäköisesti työpaikkaa erilaiseen työhön. Kouluttautuminen kesti ensin th-opinnot 3,5 v, sitten erikoistumisia, ensiapuopettajakoulutukset ja kaiken maailman ryhmä-, tupakasta irti, painonhallinta- jne kurssien vetopätevyyden hankkiminen. Lisänä opiskelu yo:ssa, jota teen kotiäitinäkin. Kotiäitinä parasta on se, että saan seurata omaa lastani ja hänen kehitystään, suunnitella päivät kuten haluan, tunne siitä, että mitään ei ole pakko tehdä ( vaikka on tietysti syötävä ym mutta asenne niihin on positiivinen), tieto siitä, että lapsi saa rauhassa herätä uuteen päivään ja tutustua oman äidin kanssa elämän ihmeellisyyksiin. Haastavinta - olen viihtynyt ihan älyttömän hyvin kotona eli tämä oli mulle oikea aika siihen, että kovin vaikeaa ei ole ollut. Haastavaa on vaikkapa miettiä miten hoitaisi lapsen uhmakohtaukset järkevästi ja siten, että niistä jotain opittaisiin molemmat. Lapsia on siis yksi nyt. Kotiäidiksi olin ajatellut ryhtyä lapsen saatuani jo kauan ennen kuin tiesin raskaana olevanikaan, se on tietynlainen periaate. Toinen syy on se, että hoidan omaa äitiäni joka sairastaa vakavasti. En pystyisi kuvittelemaan tekeväni toisin, nyt he tarvitsevat minua ja tämä on oikein. En uhraudu vaan teen niin kuin sydän sanoo. Miksi jätin työn taakseni? Olen lapselleni ainut äiti ja äidilleni tytär, joka voi auttaa koska ei ole työkiireitä- työhön minulle löytyy kyllä korvaajia.

 

[Mummy Sunshine]

\

kotiäitiys-asiaa on puitu paljon, sori jos aihe kyllästyttää mutta kun kovasti mietityttää kyseinen aihe ja kaikki jotka ovat kotiäideiksi päättäneet jäädää, ovat olleet niin positiivisia asian suhteen. tulee mieleen eiko kukaan todellakaan kaipaa takaisin töihin?
mitä työtä olet tehnyt ennenkuin sinusta tuli kotiäiti?
piditko työstäsi ja antoiko se muuta kun palkkapussin?
joutuitko kauan kouluttautumaan siihen työhön?
palaisitko takaisin samaan työpaikkaan?
mikä on kotiäitiydessä parasta ja haasteellisinta?
montako lasta sinulla on kun jäit kotiäidiksi?
miksi päätit olla kotiäiti?
onko ketään kotiäitiä, joka jätti taakseen haasteellisen, hyvinpalkatun tai mieluisan työn ja on saanut kotiäitiydestä mieleisensä työn?

olis kiva kuulla sinun kommenttisi B)

Yhden kohta 1½-vuotiaan tytön kotiäiti täällä :wave: Kunhan lapsi täyttää kaksi vuotta on pakko palata töihin, koska leipä loppuu muuten pöydästä.
Kaipaan joskus töihin tai lähinnä sitä, että saisi käyttää päätänsä muuhunkin kuin sen miettimiseen, mitä ruokaa tänään laittaisi. Kuitenkin tämä on niin ainutkertaista aikaa, että kun plussat ja miinukset laskee, voittaa kotiäitiys mennen tullen töissä käymisen. Lapsi saa elää omassa rytmissään ja yhdessä voimme puuhata mitä mieleen juolahtaa, vaikkapa pakata kimpsut ja kampsut ja ajella mummolaan muutamaksi päiväksi. Olen alkanut opiskella, jotta saan käyttää sitä päätäni.
Ammattiini olen kouluttautunut 3,5 vuotta plus vuoden verran lisäopintoja. Toimin esimiestehtävissä ja saan työstäni muutakin kuin tilipussin. Sama työpaikka odottaa (toivottavasti..) syksyllä. Olen alalla, josta ei käsittääkseni putoa veneestä yhtä nopeasti kuin esim. it-alalla (oletan?) ja työpaikallani ei käydä varsinaisia yt-neuvotteluja eli uskoisin, että vaikka olenkin korvattavissa, saan kuitenkin palata nykyiseen työhöni. Uusia haasteita kaipaavana pidän kyllä silmät auki kaiken aikaa eli työpaikan vaihtokin on aivan mahdollinen, jos sopiva paikka osuu kohdalle.
Kuitenkin: tämän ihanampaa työtä ei voi olla kuin oman pienen lapsen arjessa eläminen ja kehityksen seuraaminen. Syksy oikein jo surettaa, mutta onneksi olen saanut olla näinkin kauan kotona.

 

[Footballers Wife]

\

kotiäitiys-asiaa on puitu paljon, sori jos aihe kyllästyttää mutta kun kovasti mietityttää kyseinen aihe ja kaikki jotka ovat kotiäideiksi päättäneet jäädää, ovat olleet niin positiivisia asian suhteen. tulee mieleen eiko kukaan todellakaan kaipaa takaisin töihin?
mitä työtä olet tehnyt ennenkuin sinusta tuli kotiäiti?
piditko työstäsi ja antoiko se muuta kun palkkapussin?
joutuitko kauan kouluttautumaan siihen työhön?
palaisitko takaisin samaan työpaikkaan?
mikä on kotiäitiydessä parasta ja haasteellisinta?
montako lasta sinulla on kun jäit kotiäidiksi?
miksi päätit olla kotiäiti?
onko ketään kotiäitiä, joka jätti taakseen haasteellisen, hyvinpalkatun tai mieluisan työn ja on saanut kotiäitiydestä mieleisensä työn?

olis kiva kuulla sinun kommenttisi B)

Olipas pitkä rimpsu kysymyksiä =) :flower:

Olen ollut kotiäitinä neljä vuotta enkä ole hetkeäkään kaivannut takaisin työelämään. Lapsia on kaksi 3v7kk ja 1v10kk. Ennen kotiäitiyttä olin omalla alallani töissä matkatoimistovirkailijana ja opiskelin samalla yliopistossa. Työ oli ihan ok, mutta takaisin samaan en todennäköisesti haluaisi. Toki kun tutkinto yliopistostakin nyt on, niin johonkin haasteellisempaan työhön voisin pyrkiäkin. Mutta eipä ole ollut kiirusta.

Lapset on lainaa vain. He ovat pieniä vain pienen murto-osan minun elämästäni. Tietenkin haluan antaa heille mahdollisimman hyvän ja turvallisen alun, kun minulla siihen kerran on mahdollisuus. Taloudellista pakkoakaan ei ole ollut töihin palata. Opetan lapsille päivittäin uusia asioita. Vanhempi osaa jo laskea aika hyvin ja aakkosetkin on melkein hallussa, kahdella kielellä. Sosiaalisuutta opitaan kerhoissa. Parasta on varmaankin kiireettömyys, lapsen ilo, kaikenlainen oppiminen ja kasvu, yhdessä tekeminen... Haasteellisimpia hetkiä varmasti jo edellä mainitut uhmakohtaukset ja rajojen hakeminen. Lapset on todella fiksuja.

Kotiäitiys oli minulle itsestäänselvyys. Olen ottanut tämän sydämenasiakseni ja otan tämän vakavasti, ihan työnä. Välillä väsyy ja on huonoja päiviä, mutta niitä on elämässä muutenkin. Syksyllä olisi aikomus palata työelämään, johonkin uuteen työhön. Mieluiten aluksi puolipäiväiseen.

Ihania ja arvokkaita kotiäitipäiviä Sinulle! :flower: =)

 

[äiskä]

Minulla kotiäiti uraa takana jo 10 vuotta, ja hetkeäkään en ole katunut! Toki monesti tuntuu väsymystä ja tylsistymistä, mutta silti olen valintaani ja elämääni tyytyväinen. Lapsia on tällä hetkellä neljä. Työ johon minulla on koulutus on sosiaalialalle ja todennäköisesti palaan siihen kun olen saanut kaikki lapset kouluikään. Paras palaute kotona oloon on tullut lapsilta, jokainen on tähän ratkaisuun tyytyväinen.
Suosittelen kaikille lämpimästi!

 

[Mummy]

Itse olen ollut kotiäitinä viisi vuotta ja täytyy rehellisesti sanoa, että sopeutuminen kotiäitiyteen oli minulle aluksi todella hankalaa. Olen klassisen musiikin ammattilainen ja olin täysin elänyt urani ja työni kautta ensimmäisen lapseni syntymään saakka. Identiteettini oli hyvin suorituskeskeinen ja tunsin "hävinneeni kartalta" kun en ollut enää työkuvioissa mukana. Sain kaksi lasta vuoden ikäerolla, joten kotiäiti-urani alku oli näin myös fyysisesti rankka. Kahden ensimmäisen vuoden aikana olin ahdistunut ja pohdin jatkuvasti takaisin töihin menoa, mutta koska mieheni työ on erittäin vaativa ja hän matkustelee paljon, päädyin kuitenkin jäämään kotiin.

Nyt voin sanoa, että olen tyytyväinen ratkaisuuni. Nautin suuresti kiireettömästä yhdessäolosta lasten kanssa enkä enää tunne jääneeni mistään paitsi. Se mitä olen lapsiltani saanut painaa vaakakupissa enemmän kuin hieno ura.

Asumme ulkomailla ja vanhin lapseni on jo koulussa ja nuorimmaisenikin aloittaa ensi syksynä. Itse olen aloitellut osa-aikatyöskentelyä omalla alallani ja nautin siitä suuresti, mutta kokopäivätyölle aion sanoa ainakin lähivuosina ei kiitos. Ja onneksi täkäläinen yhteiskunta antaa kotiäitiydelle täyden siunauksen.

 

[Liina]

Täällä kaikki on lähes pelkästään ollut kotiäitiyden puolella.Mielestäni kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.Lähinnä lasteni ja myös toki itseni takia olen hoitanut ihan pienet kotona.Tai puolisoni.Mutta n.3 vuotiaana ovat tarhaan menneet.Pienimmällä se on nyt keväällä edessä.Hän on talven ollut isän kanssa kotona,kun syksyllä aloitin työt.Yhteiskuntahan tukee selvästi myös tätä järjestelyä.Onhan se kotihoidon tuki pieni,mutta muutaman vuoden voi jäädyttää menoja hiukka,niin pärjää.Siis ellei ole velkoja tms.
Itse olen nauttinut kummastakin työssäkäynnistä ja kotona olosta.Siitä ei ole kokemusta,miltä tuntuu pieni vaippoineen,tuttineen yms.viedä hoitoon.Kun ei osaisi edes tuntemuksiaan kertoa.
Ai niin,työni on ihan tavallinen.Lähinnä kokemuksella olen saanut ammattitaidon.Eikä ollut uhkaa totaalisesta putoamisesta kolmen vuoden poissaolon takia.Niin kaikkia noita asoita ihmiset joutuu punnitsemaan.Sosiaalisesti on mun mielestä hieman tympeämpää olla kotona.Työelämässä aikuiskontaktit tulee ohessa,kotona täytyy nähdä vaivaa niiden eteen,ja suuri osa on kuitenkin yksin työskentelyä.Lapset on iihania,muttei mulle korvaa aikuista juttuseuraa.

 

[taustalla]

Kannattaa muistaa uusin tutkimustulos: menestyvä mies vaihtaa kotiäidin suurella todennäköisyydellä uuteen vaimoon kymmenen vuoden kuluessa ja kotiäiti jää puille paljaille.

 

[taustalla]

\

Kannattaa muistaa uusin tutkimustulos: menestyvä mies vaihtaa kotiäidin suurella todennäköisyydellä uuteen vaimoon kymmenen vuoden kuluessa ja kotiäiti jää puille paljaille.

Oletko tosissasi? Mistä tämän tutkimuksen voi lukea? Sinänsä jännä kuulla tälläistä, koska olen kuullut juuri täysin vastakkaisen tiedon asiasta. Menestyvät miehet useimmiten haluavat vaimojensa olevan kotiäiteinä ja sellaisen naisen he yleensä vaimokseen saavatkin. Mistä tuo mainitsemasi tutkimus on peräisin?

 

[taustalla]

Minustakin on riski olla kotona kauan. Ei kartu eläke tai oma edes pieni rahallisuus. Vaikka elämästä ei etukäteen tiedä, en uskaltaisi jäädä vain miehen armoille. Kumpikin vanhempi voi halutessaan kyetä joustamaan työajoistaan lapsen olleessa pieni ja isompikin!

 

[ihan pihalla myös]

\

\

Kannattaa muistaa uusin tutkimustulos: menestyvä mies vaihtaa kotiäidin suurella todennäköisyydellä uuteen vaimoon kymmenen vuoden kuluessa ja kotiäiti jää puille paljaille.

Oletko tosissasi? Mistä tämän tutkimuksen voi lukea? Sinänsä jännä kuulla tälläistä, koska olen kuullut juuri täysin vastakkaisen tiedon asiasta. Menestyvät miehet useimmiten haluavat vaimojensa olevan kotiäiteinä ja sellaisen naisen he yleensä vaimokseen saavatkin. Mistä tuo mainitsemasi tutkimus on peräisin?

On multakin jäänyt kuulematta täysin tämä tutkimustulos, vaikka ahkerasti luen sanomalehdet ja seuraan asioita.

Eiköhän kahden työssäkäyvän perheissä ole yhtä paljon eroja kuin kotiäitienkin!

 

[TUTTI]

\

kotiäitiys-asiaa on puitu paljon, sori jos aihe kyllästyttää mutta kun kovasti mietityttää kyseinen aihe ja kaikki jotka ovat kotiäideiksi päättäneet jäädää, ovat olleet niin positiivisia asian suhteen. tulee mieleen eiko kukaan todellakaan kaipaa takaisin töihin?
mitä työtä olet tehnyt ennenkuin sinusta tuli kotiäiti?
piditko työstäsi ja antoiko se muuta kun palkkapussin?
joutuitko kauan kouluttautumaan siihen työhön?
palaisitko takaisin samaan työpaikkaan?
mikä on kotiäitiydessä parasta ja haasteellisinta?
montako lasta sinulla on kun jäit kotiäidiksi?
miksi päätit olla kotiäiti?
onko ketään kotiäitiä, joka jätti taakseen haasteellisen, hyvinpalkatun tai mieluisan työn ja on saanut kotiäitiydestä mieleisensä työn?

olis kiva kuulla sinun kommenttisi B)

Heippa tuikku!
En vastaa ihan suoraan kysymykseesi mutta pyörittelin aihetta "mitä tehdä kotona kun jää kotiäidiksi" vähän aikaa sitten täällä palstalla ja sainkin kaikennäköisiä vastauksia siitä, että päivät menevät kyllä vauhdilla ,mutta halusinkin kommentoida sinulle, koska en itse ole varinainen kotiäiti, pidän työstäni todella paljon ja olisin jäänyt itse töihin ja mies jäänyt kotiin , mutta koska (yllätys yllätys) mies tienaa paljon paremmin niin kyse oli taloudellisista syistä johtuva, että jään itse pian äippälomalle, valintaani olisi vaikuttanut se että olen jo kertaalleen kotiäitiyden kokenut ja se olisi riittänyt minulle ja kaikenlisäksi "rakastan" työtäni ja se on ollut henkireikäni, toki siivoan/kokkaan mutta en ihan nauti siitä niinkuin töissä olosta. tähän vaikuttaa toki työni mielekkyys. Mutta 7v sitten kun ensim. kerran jäin kotiäidiksi jäin mielelläni työni ei silloin merkinnyt paljoakaan (olin eri alalla) ja ensim. lapsi oli uutta ja sen halusi kokea kokonaan ja silloin nautin kotiäitiydestä parhainpana muistona muistan kun lapseni oli siinä 9kk ja iloinen kun mikä ja vietimme yhdessä mukavia hetkiä. Haasteellisinta oli ja on tietenkin vieläkin kasvatus jaksaa olla kärsivällinen ja "ne ihanat uhmat" vaan kestää

 

[taustalla]

\

\

Kannattaa muistaa uusin tutkimustulos: menestyvä mies vaihtaa kotiäidin suurella todennäköisyydellä uuteen vaimoon kymmenen vuoden kuluessa ja kotiäiti jää puille paljaille.

Oletko tosissasi? Mistä tämän tutkimuksen voi lukea? Sinänsä jännä kuulla tälläistä, koska olen kuullut juuri täysin vastakkaisen tiedon asiasta. Menestyvät miehet useimmiten haluavat vaimojensa olevan kotiäiteinä ja sellaisen naisen he yleensä vaimokseen saavatkin. Mistä tuo mainitsemasi tutkimus on peräisin?

Jostakin lehdestä luin sen viimeviikon aikana. Luen niin paljon, etten muista lähdettä. Mutta tutkimustuloksen ydin oli tämä.

 

[Kiekuva Kinkku]

Joo, mie olen myös tehnyt huomion, että täällä useimmat tuntuvat olevan kovasti kotiäitiyden kannalla ja uskon sen johtuvan siitä, että suuri osa täällä kirjoittavista on itse juuri kotiäitiyden valinnut (siis huom. luulen näin, tietää en voi...).

Mielestäni kotiäitinä olo on todella kunnioitettavaa, rankkaakin työtä.
Ja hattua nosta heille jotka sitä jaksavat tehdä. Mutta itse en koe oloani hyväksi kotiäitinä. Äitiyslomani loppui hetki sitten ja pidän kertyneiden vuosilomien lisäksi pari kuukautta hoitovapaata, jotta saamme pojan 1,5 vuotiaaksi ennen päivähoitoon viemistä. Minulla ei vielä ole kuin yksi lapsi, itse täytän 36 vuotta keväällä ja olen ollut jo pitkään työelämässä siis. Menossa on kolmas vakituinen työsuhde, eli olen vaihtanut kaksi kertaa työpaikkaa omasta tahdostani. Pidän työstäni, mutta en voi sanoa rakastavani sitä. Silti odotan töihinpaluuta kuin kuuta nousevaa . Tottakai tykkään seurata pojan kehittymistä ja viettää paljon aikaa hänen kanssaan, mutta siitä huolimatta valitsin töihinpaluun, vaikka taloudellisesti olisikin mahdollista olla kotona vielä pitkään. Mikäli minulla olisi sellaiset tulot, että voisimme pärjätä niillä, soisin mielelläni mieheni jäävän kotiin hoitamaan poikaamme, mutta tämä taas ei ole taloudellisesti mahdollista. Eli hieman harmittaa pojan vieminen vieraalle hoitoon noin nuorena, mutta mitään muuta miinusta en töihinpaluussa näe. Kaipaan sitä aivojumppaa, kiirettä ja tohinaa sekä sosiaalista kanssakäymistä, jota työ minulle tarjoaa. Uskon jaksavani kotonakin paremmin ja olevani pojalleni "parempi äiti", jos näin voi sanoa, kun saan olla päivät muissa hommissa.

 

[minttu]

\

Täällä kaikki on lähes pelkästään ollut kotiäitiyden puolella.Mielestäni kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.

Työssäkäyvillä äideillä ei varmaankaan ole niin paljon aikaa "roikkua" täällä netissä kuin meillä kotiäideillä.

Itsellä kotiin jäämiseen (n. 3,5v.) vaikutti yksinkertaisesti se, etten raaskinut viedä vielä pientä hoitoon ja kun kuopus syntyi niin hyvä syy jatkaa edelleen kotonaoloa. Tulevaisuudesta ei kyllä tiedä miten töihinpalaaminen/töitten saaminen monen kotiäitivuoden jälkeen tulee onnistumaan, kun todennäköisesti en pääse palaamaan entiseen työhöni.

 

[Hiluska]

Niin kuin kaikilla asioilla on kaksi puolta, niin myös tässä kotiäiti asiassa. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja viihdyn hyvin kotona. Töihin paluuta suunnittelen kuitenkin syksyksi, kunhan Veikka täyttää vuoden. Syyt miksi lähden töihin ovat hyvin "itsekkäät" haasteellinen aikuiskontakteja tarjoava työ ja oma raha. Taloudellisesti ehkä pärjäisimme vuoden vain miehen tilillä, mutta en osaa "kerjätä" mieheltäni rahaa. Toisaalta olisi helppoa jatkaa tätä rauhallisten aamujen ja kiireettömien päivien ketjua, mutta välillä kaipaan jo töihin, suurenpien haasteiden pariin. Ristiriitainen olo, mutta onneksi on vielä puoli vuotta aikaa olla lasten kanssa kotona.

 

[taustalla]

\

Niin kuin kaikilla asioilla on kaksi puolta, niin myös tässä kotiäiti asiassa. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja viihdyn hyvin kotona. Töihin paluuta suunnittelen kuitenkin syksyksi, kunhan Veikka täyttää vuoden. Syyt miksi lähden töihin ovat hyvin "itsekkäät" haasteellinen aikuiskontakteja tarjoava työ ja oma raha. Taloudellisesti ehkä pärjäisimme vuoden vain miehen tilillä, mutta en osaa "kerjätä" mieheltäni rahaa. Toisaalta olisi helppoa jatkaa tätä rauhallisten aamujen ja kiireettömien päivien ketjua, mutta välillä kaipaan jo töihin, suurenpien haasteiden pariin. Ristiriitainen olo, mutta onneksi on vielä puoli vuotta aikaa olla lasten kanssa kotona.

Meillä olen kotiäitina enkä todellakaan ole vielä tähän päivään saakka kerjännyt rahaa mieheltäni. Mies maksaa tällä hetkellä laskut, kuten minä maksoin kun kävin töissä ja mies opiskeli.

Ruokakaupassa käymme molemmat. Mulla jää kotihoidontukea verojen jälkeen noin 400, sekä lapsilisät 200, niillä ostelen ruokaa ja makselen muitakin lasten menoja. Omat menot on tosi pienet mutta olen tottunut siihen, opiskeluaikana jäi ruokaan ym. menoihin ehkä 100 euroa (silloin oli markka-aikaa) vuokran jälkeen, ja joka päivä syötiin ja joskus ravintolassa. Joten nyt jää paljon enemmän rahaa ruokaan ym, mutta toki syöjiä enemmän. Toisaalta olisi ihanaa kun pystyisi tehdä lomamatkoja ym. mutta en usko että niitä tehtäisiin vaikka olisin töissä. Kaksi lasta jo kuluttaa paljon ja heidän hoitomaksut vie paljon rahaa.

 

[taustalla]

Toisaalta olisi ihanaa kun pystyisi tehdä lomamatkoja ym. mutta en usko että niitä tehtäisiin vaikka olisin töissä. Kaksi lasta jo kuluttaa paljon ja heidän hoitomaksut vie paljon rahaa.
[/quote]

Olet oikeassa! Vaikka työssä...

 

[kuumeileva]

1.lapsen saatuani menin töihin kun lapsi 8kk, itku meinasi päästä mutta vakinainen työ oli tähtäimessä. (ja sain sen)2.kanssa olin kotona 1,5v asti, sitten kaipasin jo hieman töihin. Nyt kun molemmat koulussa ,kun kolmonen syntyy pian uskon että olen kotona siihen kun pienin täyttää 2v. Kerhoissa ym. tutustuu paljon uusiin aikuisiin,mutta kyllä vanhan työkaverin kanssa juttu vain luistaa paremmin... Hattua nostan äideille jotka ovat esim. 8v putkeen kotona, hienoa arvokasta työtähän se on !!

 

[TuiKKu]

Kiitos kaikille jotka jaksoivat vastata! :flower:
Asia kai selviää itselleni kun kolmonen syntyy (5 kk) ja palkattomalle hoitovapaalle (työnantaja päättää mutta vähintään 14 vkoa).

Työn puolesta itsestäni voin sanoa että
- töissä pääsee helpommalla kun kotona kun on 3 alle 4-vuotiasta(henkisesti ja fyysisesti)
- pääsee pätemään "isojen hiekkalaatikolla" eikä vain siinä miten hyvin saatiin tämäkin ruokailu läpi ja päästiinkö ulos alle 45 min:ssa
- kaupassa ei tarvitse miettiä mitä ruokaa olisi vara tehdä (en siis shoppaile jos ei ole pakko mutta voin ostaa mitä tarvitsen) tai onko varaa lomailla ulkomailla
- koska hoitovapaa on niin lyhyt, irtisanoutuessani en usko saavani samanarvoista tai -palkkaista työtä

Kotiäitiyden puolesta taas:
- luin viime viikolla tutkimustuloksen jossa vuosien tutkimustulokset osoittivat seuraavaa:
1. alle 1-v lasta saisi hoitaa vain vanhemmat tai isovanhemmat eli ne jotka rakastavat lasta
2. yli 1-v lasta saisi viedä luotettavan hoitajan hoidettavaksi 1krt/vkossa lyhyeksi aikaa
3. 2-v lasta saisi viedä lyhyeksi ajaksi hoitoon 2 krt/vkossa
4. 3-v lasta vasta saisi viedä kokopäivä-hoitoon
KOSKA syntyessään lasten aivot kehittyvät vielä pitkään ja jos lapselta puuttuu liian varhain 1:1 hoidon kauttaa saatava huomio niin seurauksena saattaa olla myöhemmin lisääntyvä agressiivisuus ja muut käytöshäiriöt joista pahin esim. olivat Romanian orpokotien vauvat joilla todettiin suuria tummia alueita aivoissa huomion puutteesta johtuen.
Lisäksi tutkija arvioi että liian varhaista tarha-hoitoa tullaan lähituleivaisuudessa katsomaan samalla tavalla kun talidomidi-lääkkeen käyttöä pahoinvoinnissa tai lasten kaivostyötä aikanaan ja kehoitti tarhahoidon yhteydessä pitäisi olla samallainen varoitus kun tupakkaaskeissakin = terveydelle haitallista.
Lapsilla joita oli hoidettu tarhassa 10 t/pvässä vastaan lapsilla joita oli totutettu tarhaan vähitellen iän karttuessa oli kuulemma eroja kehityksessä.

Suoraan sanoen en ajatellut tarhahoidon olevan noin haitallista lapsilleni, ovathan he oppineet paljon kivaa ja uutta tarhassa ja viihtyneet siellä ikäistensä seurassa. Olisinko itse jaksanut leikkiä ja opettaa uusia juttuja niin innokkasti? Aina kun haen lapsia tarhasta kotiin heillä on jotain kivaa meneillään. Mutta olen surrut myös heidän pitkiä päiviä (0830-1700) poissa kotoa. Eli vastuu heidän hyvinvoinnistaan on ollut hoitajien, ei vanhempien käsissään suurimman osan viikosta.

 

[Vauvatoive]

Minä taas olen vuosien mittaan niin rasittunut työnteosta että en malta odottaa kun muutaman kuukauden päästä saan jäädä kotiin äippälomalle. Toki tämä ei ollut syynä raskauteen Esikon kanssa olin 2 vuotta kotona kunnes oli pakko palata koulun penkille, jos halusin valmistua. Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa johon siihen en enää palaa. Haluaisin ola mahd. pitkään kotona mutta luulen/pelkään että talous menee tiukille, on lainaa sen verran... kaikista kuluista olen valmis tinkimään eikä tässä muutenkaan ole matkusteltu. Taidetaan olla kumpikin alle keskipalkkaisia, joten yhden palkalla ei oikein pärjätä. Katsotaan kuinka pitkälle säästöt riittää... lisäksi toivon että kotona ollessa pystyn säästämään ruoka- ja lämmityskuluissa. Siis TOIVON. En sitten tiedä tuleeko ikävä töihin mutta EN USKO. En ole koskaan ollut urakeskeinen, vaikka monta vuotta olenkin ammattiini kouluttautunut. En päde työlläni vaikka siitäkin joskus saa tyydytystä, kuitenkin on ollut niin raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti että huilitauko on ihan paikallaan. Loppuunpalaminen oli aika lähellä, onneksi tajusin irtisanoa itseni ja etsin paremman työpaikan/yhteisön. Tärkeintä minulle tietysti on että saan itse kasvattaa lapseni kotona, eikä hoitorumba ala heti pyörimään. Lapselle tulisi meilläkin aika pitkät hoitopäivät, aionkin miettiä äippälomalla miten löytäisin työn, jota voisin tehdä vaikka osa-aikaisesti. On kurjaa jos lasta näkee vain iltaisin kun kaikki ovat väsyneitä.

 

[hymy]

2. yli 1-v lasta saisi viedä luotettavan hoitajan hoidettavaksi 1krt/vkossa lyhyeksi aikaa
3. 2-v lasta saisi viedä lyhyeksi ajaksi hoitoon 2 krt/vkossa
4. 3-v lasta vasta saisi viedä kokopäivä-hoitoon
KOSKA syntyessään lasten aivot kehittyvät vielä pitkään ja jos lapselta puuttuu liian varhain 1:1 hoidon kauttaa saatava huomio niin seurauksena saattaa olla myöhemmin lisääntyvä agressiivisuus ja muut käytöshäiriöt joista pahin esim. olivat Romanian orpokotien vauvat joilla todettiin suuria tummia alueita aivoissa huomion puutteesta johtuen.
Lisäksi tutkija arvioi että liian varhaista tarha-hoitoa tullaan lähituleivaisuudessa katsomaan samalla tavalla kun talidomidi-lääkkeen käyttöä pahoinvoinnissa tai lasten kaivostyötä aikanaan ja kehoitti tarhahoidon yhteydessä pitäisi olla samallainen varoitus kun tupakkaaskeissakin = terveydelle haitallista.
Lapsilla joita oli hoidettu tarhassa 10 t/pvässä vastaan lapsilla joita oli totutettu tarhaan vähitellen iän karttuessa oli kuulemma eroja kehityksessä.

Paska puhetta! Ei kannata tuollaista heittää...jollakin saattaa mennä läpi! Suoemn hoitoa ei todella kannata verrata Romanian hoitokoteihin. Meillä ainakin mennyt hoidossa tosi hyvin! En kadu.
Vapaa ajattelu kunniaan!

 

[kotimimmi]

Minä oon ollu viisi vuotta kotona, enkä yhtään kaipaa töihin. Lapset on mulle niin suuri asia, että haluan hoitaa heitä niin kauan itse kuin suinkin mahdollista. Koen tämän työn vastuullisena ja antoisana, vaikka vaan kotona olenkin. Työelämä vaatii minusta sitten taas niin paljon lisää. Olen vähän sellainen stressaajatyyppi, työn ja kodin yhdistäminen lasten ollessa pieniä olisi minulle liian raskasta ja hermoja raastavaa. Se tietysti heijastuisi myös lapsiin ainakin jollain tavalla.

Meillä lapset myös enemmän ja vähemmän allergisia, sairasteltukin on melko paljon, joten jatkuva tressi siitä, että vienkö puolikuntoisia lapsia hoitoon, lähdenkö töihin jne. olisi myös minusta raskasta.

Nyt nautin elämästä ja pienistä asioista lasten kanssa, työelämää minulla tästä päivästä vielä yli puolet jäljellä, joten uskon että sinnekin ehdin sitten joskus.

Taloutemme on mitoitettu niin, että pärjäämme näin. Ylimääräisiin ei ole rahaa, paljoa emme matkustele, eikä esim. omiin vaatteisiin mene paljoakaan. En henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat suuret talot /asunnot isolla lainalla ja sitten sanotaan että rahan takia pakko mennä töihin. Jos lapsilta kysyttäisiin, niin he viihtyisivät varmasti ahtaammissakin oloissa, jos vaan saisivat viettää rauhallista kotielämää oman äidin tai isän kanssa ensimmäiset vuotensa. Enkä todellakaan tarkoita yksinhuoltajia, joilla ei vaihtoehtoja ole. Jos jäisin yh:ksi, niin kyllä minullakin kiire tulisi töihin, sille ei yksinkertaisesti silloin vaan voisi mitään.

 

[karkkikunigatar]

Asioilla on puolensa ja tämän aloituksen luettuaan tähän ei varmasti vastaakaan muut kuin kotiäidit. Minulle ei ollut selvää että haluan kotiäidiksi, en vain halunnut viedä lastani hoitoon 10 tuntia/päivä. Ja tätä on jatkunut ja jatkunut aina vain. Tykkään olla kotona ja tehdä kaikkea lapseni kanssa, on ilo huomata kuinka hän kehittyy esim. kädentaidoissa kuten piirtämisessä. Kun jäin äitiyslomalle, niin minulla oli hyvin sekavat ajatukset mitä tuleman pitää, toki siihen on vaikuttanut lapsen luonnekin. Vauva aikana en edes osannut ajatella mitä haluaisin tehdä sitten kun sen aika koittaa. Työni oli ennen hyvin mielenkiintoista ja haastavaa, mutta ei hyväpalkkaista, keskituloinen olin alle 1500 ?.

Kotiäitiys ei sovi kaikille ollenkaan, eikä pidäkään, se on jokaisen oma asia. Tässä voi helposti erakoitua, jos ei ole aikuiskontakteja päivän aikana paljoa. PÄivästä toiseen tehdään samoja asioita, vaikka sanonkin ettei yksikään päivä ole samanlainen. Raha on tiukassa, riippuu paljostako on valmis luopuun ja jos aina on hampaitten kiristystä eikä rahat tahdo riittää kunnolla lainojen ja laskujen maksuun, niin on ehkä parempi mennä töihin.

Itse olen tykännyt kiireettömistä aamuista ja siitä että jaksan olla hänen kanssaan (raskaan työpäivän jälkeen en jaksaisi pirteänä leikkiä ja tehdä kotitöitä). Pystyn nyt pitämään paremmin yhteyttä ystäviini ja saanut tätä kautta uusiakin ystäviä. Olen ajatellut että sitten myöhemmin kun lapset ovat olleet jo muutaman vuoden koulussa ja ovat siten itsenäisempiäkin, niin minulla on mahdollisuus vaikka kouluttautua ensin ja sitten ottaa vastaan haastaviakin työtehtäviä, tarvitsevathan lapset silloinkin paljon äitiä ja isää, mutta se on aika jolloin voin alkaa ajattelemaan itseänikin enemmän. Saa nähdä kuinka käy.