kotiäitiys 3v asti on äitien omaa identiteetin yliarvostusta!

Yleensä äidit jotka pitävät kotiäitiyttä 3v asti parhaana ratkaisuna ajattelevat asiaa ihan itsensä kannalta (epämiellyttävä työ odottamassa, alipalkattu työ odottamassa, työttömyys odottamassa , aikaiset aamut odottamassa tms) Eikä puhuta ollenkaa siitä mikä mahtaa okka lapsen tai koko perheen paras vaihtoehto!

olen ihan liikaa törmännyt äiteihin jotka viettävät näitä auvoisia kotiäiti vuosia ja valittavat rahan vähyyttä, oman ajan vähyyttä, elämän yksioikoisuutta, kapeaa sosiaalista elämää, aina kotona-oloa jne. Ja silti vaan ovat kotna vaikka voisivat valita toisin. moni selittää olevansa "lapsen "takia kotona vaikka kaikesta puheesta läpipaistaa oma mukavuuden halu ja laiskuus palata ansaitsemaan verorahoja jne.

 

 

No kenestäpä ei ois mukavempaa olla kotona kuin käydä töissä???

 

peesi

 

Kyllä täytyy myöntää että nyt kun palaan töihin niin mukavampi/parempi työpaikka ois haussa ja kyllä noi aikaiset aamut hirvittää, vaikka niihinkin tottuu

 

Lisään myös; että erikseen on sitten ne äidit joilla talous turvattu, niin ettei työssä käynnin perusteena ole raha, koska mies ansaitsee hyvin.Tosi elämässä vain nämä hyväosaisetkin äidit nauttivat omasta koulutuksestaan, ura kehityksestään tms ja palailevat työelämään tai opiskelemaan ennen 3v ikää..

 

Tota... kyllä kotona olo on raskaampaa kuin työssä käynti.

 

Kyllä minäkin olisin kotona jos vain rahat riittäisi!Ei mitään motivaatiota työntekoon!

 

No kenestäpä ei ois mukavempaa olla kotona kuin käydä töissä???

Silloin on huono työpaikka! Ja kun näitä sivuja lukee, ei täällä kukaan kehu kotiäiyttä vaan aina valitetaan kuten ap mainitsikin.

 

No kenestäpä ei ois mukavempaa olla kotona kuin käydä töissä???

Silloin on huono työpaikka! Ja kun näitä sivuja lukee, ei täällä kukaan kehu kotiäiyttä vaan aina valitetaan kuten ap mainitsikin.

ei aina B)

 

Kyllä minäkin olisin kotona jos vain rahat riittäisi!Ei mitään motivaatiota työntekoon!

Voi ei!Ja kukahan kustantaa tän maan menot kun kaikista aikuisista alkaa tulla kaltaisiasi luusereita,työtä vieroksuvia .

 

En mä ainakaan ole sitä mieltä, että se on aina lapselle paras ratkaisu.

Meillä se kuitenkin nyt seuraavan syntyessä on koko perhettä ajatellen helpoin ja halvinkin ratkaisu.

 

No kenestäpä ei ois mukavempaa olla kotona kuin käydä töissä???

Silloin on huono työpaikka! Ja kun näitä sivuja lukee, ei täällä kukaan kehu kotiäiyttä vaan aina valitetaan kuten ap mainitsikin.

Omasta työpaikastani en osaa sanoa mitään, kun huomenna sinne vasta ekaa kertaa meen. Mut kyllä mun mielestä olis paljon kivempi herätä vasta siihen aikaan kun olen jo työpaikalla. Pimeessä ja kylmässä keskellä yötä lähtee tonne haahuilee, yök, en haluu! Paljon kivempi ois olla kotona.

 

Lukekaapa tää koko ketju ja huomaatte että ap on oikeassa.Ikävä kyllä. Jokainen vastaajahan puhuu ainoastaan omasta näkemyksestään eli itsekkäästi. Kukaan ei mainitse ap;n kaipaamaa lapsen /perheen edun ajattelua.Joten olen ap;n kanssa samaa mieltä.

 

Eikun oikeasti.

Huomenna saan nukkua puoli yhdeksään, nousta valmiiseen aamiaispöytään. Tehdä kiireettömästi lounaan. Ajella kylälle, viedä kuntalisähakemuksen taloustoimistoon, käydä ruokaostoksilla.
Takaisin kotiin ja kökötystä koneen ääressä kunnes on aika päivällisenvalmistuksen.

Äijä todennäköisesti tiskaa huomenna.

Niin juu, ja lenkillekin voisi, jos jaksaa...

Miksi hitossa haluaisin mieluummin herätä aamuviideltä ja kiitää työhön?

(ja kuopushan olisi jokatapauksessa talven kotona, koska Äijäkin on)

 

Eikun oikeasti.

Huomenna saan nukkua puoli yhdeksään, nousta valmiiseen aamiaispöytään. Tehdä kiireettömästi lounaan. Ajella kylälle, viedä kuntalisähakemuksen taloustoimistoon, käydä ruokaostoksilla.
Takaisin kotiin ja kökötystä koneen ääressä kunnes on aika päivällisenvalmistuksen.

Äijä todennäköisesti tiskaa huomenna.

Niin juu, ja lenkillekin voisi, jos jaksaa...

Miksi hitossa haluaisin mieluummin hertätä aamuviideltä ja kiitää työhön?

MINÄ HALUSINKIN TIETÄÄ KUKA AJATTELEE KOTIÄIDIKSI PITKÄÄN JÄÄDESSÄ LASTAAN TAI PERHETTÄÄN, EIKÄ VAIN ITSEÄÄN, KUTEN JUURI SINÄKIN AJATTELET VAIN ITSEÄSI.

 

Lukekaapa tää koko ketju ja huomaatte että ap on oikeassa.Ikävä kyllä. Jokainen vastaajahan puhuu ainoastaan omasta näkemyksestään eli itsekkäästi. Kukaan ei mainitse ap;n kaipaamaa lapsen /perheen edun ajattelua.Joten olen ap;n kanssa samaa mieltä.

PEESAAN!
Lukekaahan muutkin tämä ja vastatkaa.

 

Ja minä jo korjasin; että kuopus olisi jokatapauksessa kotona, koska Äijäkin on.

Mutta, minun pahin pelkoni lapsena oli joutua päiväkotiin. Koska siellä on pakko syödä ja pakko nukkua.

En todellakaan edes harkinnut vaihtoehtoa, että laittaisin lapseni alle kolmivuotiaina hoitoon. En. Enkä harkitse. Koti on paras paikka pikkulapselle.

 

Siis harmittaako aapeetä, jos joku vielä nauttii kotonaolosta?
Ja pärjää silti rahallisesti.

 

Esikoinen syntyi 80-luvun alussa jolloin ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa, joten lapsi meni hoitoon 8kk ikäisenä, kuopus syntyi 90-luvulla jolloi oli mahdollisuus jäädä kotiin joten hyödynsin sen mahdollisuuden.

 

Mä ajattelen kotiin jäädessäni lastani jolla on sairauden takia alentunut vastustuskyky ja sen vuoksi kotihoito on parempi vaihtoehto kuin päivähoito.

 

Kyllä minäkin olisin kotona jos vain rahat riittäisi!Ei mitään motivaatiota työntekoon!

Voi ei!Ja kukahan kustantaa tän maan menot kun kaikista aikuisista alkaa tulla kaltaisiasi luusereita,työtä vieroksuvia .

Siis käyn kolmivuorotyössä ja elätän sillä viisihenkisen perheen.Mutta mitään tarvetta sille työn tekemiselle ei ole,muuta kuin raha!Jos sitä olisi tarpeeksi,en varmasti töitä tekisi!Palkkaisin vielä kotiakin piikoja tekemään kaikki kotityöt!

 

Mulla on sosiaalista elämää, harrastuksia ja käyn välillä töissäkin vaikkei lapsi päivähoidossa olekaan. Kyllä mulle "vapainta" olisi se töissäkäynti, en ole sillä tavalla "kotiäiti tyyppiä", mutta töissä kerkeän käydä koko loppuelämäni ja rahaakin tienata sitten entistä enemmän, pärjään hyvin nytkin. Lapsi on vain kerran pieni ja haluan että hän on tässä reilun 1v iässä kiintynyt omaan äitiinsä eikä hoitotätiin.

Mun mielestä pienen lapsen paras paikka on myös kotona, ja ehkä osin siksikään en välttämättä hanki lisää lapsia koska en ehkä halua olla enää tämän enempää uudelleen kotiäitinä

 

Musta meidän tyttö on vielä niin "vauva" et en haluu häntä viel hoitoon viedä vaikka varmasti siellä pärjäis. Hoidossa on enemmän lapsia ja vähemmän sylejä. Todennäkösesti tyttö menee hoitoon ennen 3v mut ei vielä reilun 1v ikäsenä.
Tää mun ajatustapa painaa myös siinä et menenkö vanhaan työhöni (viikonloppuyöt ) ja painan viikonloput erittäin vähillä unilla jonkin aikaa jollon tyttö saa olla kotona pidempään vai haenko ns normaalimmilla työajoilla olevaa työtä jolloin tyttö menis hoitoon.

Eka vaihtoehto käy enemmän parisuhteen päälle ku taas toka sit saa syyllisyyden varmaan pintaan.

 

Nojaa, tuossa HUUDETTIIN, että kuka oikeasti kaipaa lastaan: Meidän lapsemme on ollut hoidossa 5 ensimmäisen elinvuotensa aikana yhteensä alle 10 h. Riittääkö?