Kotiäidit ja ent. kotiäidit, pidätkö sinä tärkeänä arjessa säännöllistä

rytmiä vai miten sattuu huvittamaan - rytmiä eli ei aikatauluja?

Tutkin vain päivällä kirjoittamaani juttua ja sen vastauksia. Parissa oli vastattu näin, että "Silloin kun oon ollut lasten kans kotona niin ulkoilut miten sattuu ja huvittaa -itseä ja lapsia." ja toinen "Kotivuosina oli parasta aikatauluton arki. "

Mutta onko se nyt välttämättä lapsen onni ja etu, että mennään ja huidellaan miten sattuu? Eikö se tuo ja luo turvatonta olotilaa lapselle, kun ei yhtään tiedä mitä tulee seuraavaksi vastaan? Mennääkö ulos, ryhdytäänkö syömään, onko leikin aika vai käydäänkö päiväunille?

Minusta kun lapsen tiettyyn päiväkotia mukailevaan rytmiin opettaa, niin taatusti on lapsestakin kivempaa aikanaan päiväkoti aloittaa. Kun on jo elänyt tietyn rytmin mukaan, eikä olla eletty kuin pellossa.

Ja jos sinulla ei ole mitään rytmiä arjessasi, voisitko noin suurin piirtein kertoa millainen on arkipäiväsi lastesi kanssa eli mitä teette ja mihin aikaan - noin suunnilleen?

 

Meillä on ruuat tiettyinä aikoina ja nuoremman päiväunet. Muuten mennään esim ulkoilemaan silloin kun siltä tuntuu. Esim jos iltapäivällä lapset innostuu askartelemaan, niin ulkoillaan sitten päivällisen jälkeen myöhemmin. Samoin aamulla mietitään lähdetäänkö puistoon ja ulos vai mitä tehdään. Aika usein ollaan syöty puistossa tai otettu pientä evästä ja vähän lykätty lounasta. Vapautta, jota ruokailu rytmittää.

 

Meillä oli selvä rytmi, kun vielä olin kotona. Tietenkin lapset tykkäävät rytmistä, mutta tärkeämpää taisi olla, että minä itse tykkään rytmistä. En pidä yllätyksistä ja haluan tietää pitkälle etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Kun on selvä rytmi, tuntuu langat olevan paremmin käsissä. Jotkut ovat taas erilaisia ja pitävät rytmittömästä elämästä. Eiköhän kummallakin tavalla kasva ihan täyspäisiä lapsia, eikä riipu rytmistä.

 

Roikun varmaan liikaa palstalla kun taas löysin tieni ketjuusi . Eli vapaa rytmi meillä tarkoittanut sitä, että päiväunet ja syömiset kyllä tapahtuneet n 0-1-(jopa 2 tunnin) rajoissa mutta ei tosiaan mitään kellontarkkaa, kauppailut, kyläilyt ym menot voineet siirtää rytmiä suuntaan tai toiseen. Iltaunille meno n. tunnin sisään samaan aikaan. Ei mitään sopetumisvaikeuksia päiväkotiin yms. Ja ulos en ole lähtenyt jos vettä sataa enkä silloin jos ei muuten huvittanut tai ollut paljon tekemistä sisällä. Kyllä nuo sitten itsenäisen ulkoilun aloitettua ovat juosseet pihalla sydämensä kyllyydestä.

 

Meillä taas jutut tehtiin tietyssä järjestyksessä, mutta ei kellon kanssa. Eli aamutouhut, pukemiset jne. Sitten ulos, sadpäivänä esim kairjastossa käynti. Sitten kotiin ja syömään, päikkäreille. Välipala, vapaata leikkiä tms, ulkoilu, iltaruoka, iltatoimet ja sit nukkumaan. Jos on herätty aikasin niin kaikki tapahtuu vähän aikasemmin ja vastaavasti taas siirtyy myöhemmäksi jos on nukuttu pitkään. Mitään täsmällistä "aina pitää olla klo 12.00 päikkäreillä" aikataulua ei ole ollut.

 

Unet ja ruokailut rytmittivät päiviämme silloin, kun olin kotiäitinä, mutta muutoin ohjelma oli aika vapaata. Kerhot tietenkin lisäksi tiettyinä päivinä. Ulkoilut meilläkin miten huvitti, yleensä huonoilla ilmoilla ei ulkoiltu. Aikatauluttomuutta ei ollut, mutta vapaat aikataulut kummiskin

 

Meillä tiettyihin asioihin on rutiinit ja osa sitten tehdään milloin sattuu. Lapsia on 3, 3,5v, 1v10kk ja 5kk. Päiväunet ja ruokailut aina suunnilleen samoihin aikoihin, toki näihinkin saattaa joskus pieniä muutoksia tulla. Ulkoillaan milloin sattuu,useimmiten lähinnä vauvan rytmin mukaisesti vielä, kunhan saa alkaa istumaan niin varmaan enemmän vanhempien lasten mukaan sitten.

Mutta kyllä mä ajattelisin silti tämän kotielämän olevan tietyllä tavalla vapaata, ei tarvi aamulla nousta tiettyyn kellonaikaan, ei tarvi herättää lapsia vaan saavat herätä kun itse haluavat, päivän voi käyttää aika vapaasti (uniaikoja ja ruokailuja lukuunottamatta) ulkoiluun omalla pihalla/puistossa/metsäpoluilla, kaupassa käymiseen, ohjelmien katsomiseen, leikkimiseen yms.

Ei ole pakko lähteä mihinkään, paitsi kerhopäivinä ja toisaalta on kiva kun on muutamat aamut ihan vapaata ja muutamat aamut että täytyy lähteä kerhoon. Saa kuitenkin vähän rytmiä elämään.

 

rytmiä vai miten sattuu huvittamaan - rytmiä eli ei aikatauluja?

Tutkin vain päivällä kirjoittamaani juttua ja sen vastauksia. Parissa oli vastattu näin, että "Silloin kun oon ollut lasten kans kotona niin ulkoilut miten sattuu ja huvittaa -itseä ja lapsia." ja toinen "Kotivuosina oli parasta aikatauluton arki. "

Mutta onko se nyt välttämättä lapsen onni ja etu, että mennään ja huidellaan miten sattuu? Eikö se tuo ja luo turvatonta olotilaa lapselle, kun ei yhtään tiedä mitä tulee seuraavaksi vastaan? Mennääkö ulos, ryhdytäänkö syömään, onko leikin aika vai käydäänkö päiväunille?

Minusta kun lapsen tiettyyn päiväkotia mukailevaan rytmiin opettaa, niin taatusti on lapsestakin kivempaa aikanaan päiväkoti aloittaa. Kun on jo elänyt tietyn rytmin mukaan, eikä olla eletty kuin pellossa.

Ja jos sinulla ei ole mitään rytmiä arjessasi, voisitko noin suurin piirtein kertoa millainen on arkipäiväsi lastesi kanssa eli mitä teette ja mihin aikaan - noin suunnilleen?

Kyllä lähes kaikilla edes jonkinlainen rytmi on - herätään aamulla, mennään nukkumaan illalla, syödään siinä välissä useamman kerran.... jne.

Lapselle voi kertoa, mitä tehdään ja mitä tapahtuu, lapsen kanssa voi jutella. Jo alle 2-vuotias tajuaa ihan hyvin, joten päivien ei ole pakko noudattaa samaa kaavaa jatkuvasti. On hyvä oppia se, että elämässä tilanteet ja päivät vaihtelevat, elämän olemus on sellainen. Nukkumiset on hyvä olla suunnilleen samaan aikaan jo lapsen luontaisen unirytmin takia, mutta on ihan sama mitä muuta tekee ja missä järjestyksessä. Kiva vaan, että on vaihtelua.

(En ole kotiäiti, mutta vastasin silti.)

 

Kyllä meillä on rytmi tosi tärkeä. Toki on päiviä että siitä voidaan poiketa (lähdetään kaupunkiin päiväksi tms), mutta kyllä mä nautin tiukasta rytmistä. Helpottaa paljon.

 

Meillä on ruokailu- ja päiväunirytmi, mutta ei nuo 1v4kk ole vielä pahastuneet, että puistossa ei olla aina samaan aikaan Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaatosateella lähdetään pihalle koska kello sanoo. Ulkoillaan sitten päikkäreiden jälkeen, kun sade on luultavasti tauonnut.

Onhan sitä päivissä muutenkin eroja: kerhot on vain tiettyinä päivinä jne. Ruoka ja unet on kyllä tärkeät tai muuten Iskee kiukku. Molempia voi tosin aikaistaa tarpeen mukaan.

Musta tuntuu, että rytmittömät lapset sopeutuu kyllä rytmiin ilman ongelmia, mutta rytmilliselle on hankalaa jos rytmi sotkeentuu.

 

Vaikea uskoa, että lapselle tulee turvatonta oloa epäsäännöllisestä arjesta.

 

Kyllä se rytmi tuo lapselle turvallisuutta. Ja vanhempien asenteet vaikuttavat kauaskantoisesti. Juuri luin Facebookista kun ekaluokkalaisen äiti, joka on kotona hoitamassa pienempää sisarusta, valitti koululaisen kahdeksan aamuista. On kuulemma epäreilua kun lapsi joutuu heräämään puoli seitsemältä. Se on vain järjestelykysymys, ja varmasti onkin vaikeaa herätä jos eletään sillä periaatteella, että "huomenna on kympin aamu, voit valvoa pidempään". Puoli seitsemältä herääminen ei ole yhtään vaikeaa, jos menee ajoissa nukkumaan. Ja lasten kohdalla noudattaa samaa rytmiä joka päivä, myös viikonloppuisin. Mutta tuota äidin narinaa kuunnellessaan lapsikin oppii surkuttelemaan kuinka kamalia ne kasin aamut ovat.

Vanhemmat tekevät nimenomaan oman elämänsä helpoksi jo ihan vauvankin kanssa (saati sitten uhmaikäsen lapsen), kun elämässä on säännöllinen rytmi.

 

Meillä oli selvä rytmi, kun vielä olin kotona. Tietenkin lapset tykkäävät rytmistä, mutta tärkeämpää taisi olla, että minä itse tykkään rytmistä. En pidä yllätyksistä ja haluan tietää pitkälle etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Kun on selvä rytmi, tuntuu langat olevan paremmin käsissä. Jotkut ovat taas erilaisia ja pitävät rytmittömästä elämästä. Eiköhän kummallakin tavalla kasva ihan täyspäisiä lapsia, eikä riipu rytmistä.

Sama.

 

Kun pohjalla on tiukka rytmi jota on opittu noudattamaan alusta lähtien niin minkäänlainen poikkeaminen rytmistä ei lapsia haittaa kunhan vaan jossain välissä rytmiin taas palataan.

 

Rytmit ovat tärkeitä. Lomalla ruokailu- ja unirytmit tuppaavat siirtymään myöhemmäksi, mutta ne ovat lapsille tärkeitä. Ihmettelevät, jos joskus ei ole ollut kahta lämmintä ateriaa päivässä.

 

Rytmi ainakin helpottaa. Ja kyl mä väittäisi samaa mitä moni tutkimuskin sanoo että rytmi on hyvästä lapselle. Se rakentaa päivän kulun selkeäksi pienessä mielessä. Mutta liiallisen stressi aiheuttaja se ei saa olla. J7s äiti hiiltyy kellon kyttäyksessä eikä sekään nyt järkevää ole. Ehkä oleellisempaa on se selkeä päivän kulku.

Meillä lapsilla ei ole koskaan ollut ongelmia nukkumaan menon kanssa. Enkä jaksa uskoa että olemme niin onnekaita ettäkaikki 5 lasta on jotenkin spesiaali helppoja. Mä väitän että tuo jjohtuu täysin rytmityksestä. Vallankin illat toistaa samaa rauhaisaa kaava. Toki hieman tylsäänäin aikuiselle. Mutta eipä ole ilta pomppijoita näkynyt...

 

Aikatauluton arki ei ole samaa kuin rytmitön arki. Missään päiväkotiaikataulussa elämisessä en näe mitään järkeä.

 

Aikatauluton arki ei ole samaa kuin rytmitön arki. Missään päiväkotiaikataulussa elämisessä en näe mitään järkeä.

Juri samaa olin aikeissa sanoa! Meillä ihanan kiireetön ja aikatauluton arki,mutta kumminkin selkeä rytmi. Asiat tapahtuvat suurin piirtein samaan aikaan joka päivä,vaikkei pidetäkään tiukkaa rytmiä ja vahdata kelloa.

 

Pidin tärkeänä.
Ja edelleenkin pidän aika tarkasti kiinni esim. nukkumaanmenoajoista normaaliarjessa.