kotiäidin arkea...

Onko muita,jotka joskus kokevat kotiäidin arjen puuduttavana ja harmaana?Ainakin tänään tuntuu siltä,kun ulkona tulee vettä ja sisällä kökötetään tyttöjen 3v.ja 6kk kanssa :\| Aamu alkoi esikoisen kiukuttelulla,jonka seurauksena äipältä paloi hermot ja innostuin huutamaan,vaikka mihinkäs se johtaa...Ei ainakaan kiukuttelun loppumiseen!Noh,kun uhmaaja sai masuunsa ruokaa niin johan muuttui ääni kellossa.Mutta..Sitten alkoi nuoremman "huono päivä".Mikään ei kelpaa,äkäistä huutoa vain \|O Hampaita varmaan lisää tulossa..?Eikä malta nukkua kuin puolen tunnin pätkiä niin väsy koko ajan..Ooh,todella lupaavasti alkanut ihana päivä..Yritänpä jossain välissä vielä hoitaa kotia.. :/ Joskus tuntuu,varsinkin tänään,että voisi vain kävellä ovesta ulos ja jättää kiukkuajat kiukkuamaan ihan rauhassa..Mutta,rakkaita ovat silti ja onhan hyviäkin päiviä.Sainpahan nyt purkautua tänne

 

Siis tiiäkkö että kuulostaa niin tutulle..kiukkua,huutoa,tappelua.mulla saman ikäset kun sinulla ja vielä eskarilainen lisäksi..tänään just semmonen päivä ollu että oi ihana kun ilta tulee ja kun lapset saa nukkumaan.. Eiköhän se taas tästä

 

Kyllä vain!Vettä tulee enempi kuin laki sallii,vaavi 8kk kiukkuaa kovasti ja isompi 3v4kk vielä enempi.Murrosikää lähenevät koululaiset harjoittelevat karua paluuta arkeen ja pieni ihana koiranpentu pissii joka paikkaan,yleensä just kun olen vauvan vaippoja vaihtamassa ettei ihan ehdi ulos.Mies soitti ja sanoi,et töis menee myöhään ja mulla painaa alkuraskauden uni silmää armottomasti(rv11+2).Mutta:ehkä taas huomenna astetta mukavampi päivä,joten jaksellaanhan! =) =)

 

Eikö teistä koskaan tunnu että onko tämä nyt kaiken sen vaivan arvoista, mitä tästä saa muuta kuin oikeasti p..tä käteen. Mun esikoinen on jo tokaluokkalainen ja haukkuu äitiänsä joka käänteessä eikä usko mitään. Raivon partaalla mietin että miksi ikinä tein lapsia, parhaat vuoteni menee itkien ja hammasta purren hukkaan. Ja palkaksi saa murrosikäiset nuoret... Tuntuu pahalta mutta jos voisin päättää uudelleen en olisi tehnyt lapsia ollenkaan vaan opiskelisin, matkustaisin ja eläisin. Tietty kun katsoo ikäisiäni lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja niin niiden unelmaahan minä tässä elän, joten mitä valitan?

 

Mukava kuulla kohtalotovereista Noh,eteenpäin mennään läpi kiukun ja auringonpaisteen ja yhtäkkiä huomaa,että ollaan taas isukin kanssa kahdestaan ja muistellaan niitä ihania pikkulapsiaikoja Elämäähän tämä vain!Terveisiä kaikille kotiäideille ja muillekin! :flower:

 

kuulostaa teidän jutut kovin tutuilta,tosin itselläni on 2 kk tyttölapsi.Päivät vaihtelevat kovasti nukkumisen ja itkun suhteen,onneksi joka päivä Henna jokeltelee ja hymyilee.Tosin sitä toivoisi itselleen enemmän aikaa ja lepoa,jotta jaksaa muillekin olla hyvä.Mieheni on aloittanut tällä vkolla työt,joten mulle jää enemmän vastuuta ja välillä olo onkin yksinäinen.Voimia kaikille kotiäideille..huolehtikaa myös itsestänne kun on siihen mahdollisuus. :hug:

 

Siis just ajattelin kirjoittaa samasta asiasta tänne!!
Aamulla tuntui kaikki taas niin tympeältä ja väsyttävältä ja uuvuttavalta ja harmaalta ja ties miltä....
Mutta nyt taas kun vaavi nukkuu, esikko touhuaa leikkejään ja mies on tullut kotia töistä ja kotia sain laiteltua järjestykseen, imuroitua, pyykättyä ym...tuntuu hyvälle olla kotona!! =)
Illalla käväsen piiiitkän lenkin ja otan kuuman suihkun!! =) =)
Takuu varmasti kaikista äideistä tuntuu joskus arki uuvuttavalta, mutta se siinä on hyvä puoli että harmaiden päivien jälkeen paistaa aurinko taas kirkkaasti ja elämä hymyilee!! Elämäähän se vain, alamäkee ja ylämäkee!!
=) Lapset on ihania ja niitä rakastaa aina, vaikka ne vähän kiukutteliskin väliin!! =)
Antakaamme äidit auringon paistaa ja nautitaan arjesta!! =) :heart:

 

\

Eikö teistä koskaan tunnu että onko tämä nyt kaiken sen vaivan arvoista, mitä tästä saa muuta kuin oikeasti p..tä käteen. Mun esikoinen on jo tokaluokkalainen ja haukkuu äitiänsä joka käänteessä eikä usko mitään. Raivon partaalla mietin että miksi ikinä tein lapsia, parhaat vuoteni menee itkien ja hammasta purren hukkaan. Ja palkaksi saa murrosikäiset nuoret... Tuntuu pahalta mutta jos voisin päättää uudelleen en olisi tehnyt lapsia ollenkaan vaan opiskelisin, matkustaisin ja eläisin. Tietty kun katsoo ikäisiäni lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja niin niiden unelmaahan minä tässä elän, joten mitä valitan?

mietin tuota melkeen joka päivä. tosin mun poitsu on vasta 4kk mut tuli niin yllättäen ja oma elämä loppu ku seinään ja tuntuu et kaikki muut menee ja matkustelee ja tekee kaikkea mitä en sitten ehtinytkään tehdä tarpeeksi.

päivät on pitkiä ja tylsiä kun ei tunne muita äitejä eikä oikeen tiedä mihin menis itekseen. kaikki kaverit on töissä niinku normaalit ihmiset. olen kyllä ensimmäisenä menossä töihin kunhan muksu vähän kasvaa. ei tämä kotiäitiys ole ollenkaan mun juttu.

eikä lohduta se kun kaikki sanoo et kyllä lapsen kanssa voi tehdä kaikkea. ei voi. en jaksa sitä rumbaa kun kantaa koko vauvan omaisuuden mukana ja sit koko reissu onkin pelkkää kähinää ja tuskanhikeä painaa kun ei tiedä mitä tekis. elikkä siis ei tod ole aina ihanuutta. ja kaduttaa monesti. vaikka nättihän tuo poika on suurimmaksi osaksi. silti sitä miettii mistä jää paitsi.

 

\

\

Eikö teistä koskaan tunnu että onko tämä nyt kaiken sen vaivan arvoista, mitä tästä saa muuta kuin oikeasti p..tä käteen. Mun esikoinen on jo tokaluokkalainen ja haukkuu äitiänsä joka käänteessä eikä usko mitään. Raivon partaalla mietin että miksi ikinä tein lapsia, parhaat vuoteni menee itkien ja hammasta purren hukkaan. Ja palkaksi saa murrosikäiset nuoret... Tuntuu pahalta mutta jos voisin päättää uudelleen en olisi tehnyt lapsia ollenkaan vaan opiskelisin, matkustaisin ja eläisin. Tietty kun katsoo ikäisiäni lapsettomia pariskuntia ja sinkkuja niin niiden unelmaahan minä tässä elän, joten mitä valitan?

mietin tuota melkeen joka päivä. tosin mun poitsu on vasta 4kk mut tuli niin yllättäen ja oma elämä loppu ku seinään ja tuntuu et kaikki muut menee ja matkustelee ja tekee kaikkea mitä en sitten ehtinytkään tehdä tarpeeksi.

päivät on pitkiä ja tylsiä kun ei tunne muita äitejä eikä oikeen tiedä mihin menis itekseen. kaikki kaverit on töissä niinku normaalit ihmiset. olen kyllä ensimmäisenä menossä töihin kunhan muksu vähän kasvaa. ei tämä kotiäitiys ole ollenkaan mun juttu.

eikä lohduta se kun kaikki sanoo et kyllä lapsen kanssa voi tehdä kaikkea. ei voi. en jaksa sitä rumbaa kun kantaa koko vauvan omaisuuden mukana ja sit koko reissu onkin pelkkää kähinää ja tuskanhikeä painaa kun ei tiedä mitä tekis. elikkä siis ei tod ole aina ihanuutta. ja kaduttaa monesti. vaikka nättihän tuo poika on suurimmaksi osaksi. silti sitä miettii mistä jää paitsi.

mut sun lapsi on vielä niin pieni. mun esikko täyttää parin viikon päästä 2, ja nuorempi on just täyttäny 1. onhan se rankkaa, varsinki nuoremman vauva-aika oli ku esikkoki oli niin peini vielä.
mut nyt alkaa sujumaan, esikko osaa syödä itse, tosin ei aina suostu. osaa käydä potalla jos muistuttaa, ni ei oo sitä vaipanvaihtoakaan niin paljo. nyt kesällä varsinki oli ihanaa, ku mukaan ei tarvinnu ottaa ku pari vaippaa, pakata lapset autoon ja voi mennä minne huvittaa.
ei tietenkää lapsien kanssa voi tehdä ihan kaikkea, mut mä en näin äkkiseltään keksi yhtään asiaa mitä en vois lasten kanssa tehdä. talvella tietysti alkaa taas se pukemisrumba, mut sit voi taas lohduttautua ajatuksella seuraavasta kesästä, ja kuka tietää, ehkä esikko osaa jo talvella pukea ainaki jotenkuten itselleen, ku nyt sitä niin kovasti harjottelee.
se, ettei tunne ketään äitejä vaikuttaa tietysti paljon, ku eihän oikeesti muut ku äidit ja työttömät oo jatkuvasti kotona. eiks sun paikkakunnalla sit kokoonnu näitä 2+ tapaamisia? tai äiti-lapsi kerhoja? tai vaikka vauvamuskaria josta löytäis kavereita? mä joskus epätoivoisena harkitsin menemistä kehtolaulukurssille ku siitä oli ilmotus neuvolan ilmotustaululla, siltikin vaikka osaan tuutulauluja ihan kiitettävän määrän.
mut joka tapauksessa, mitä isommaksi se lapsi kasvaa, sitä enemmän pääset liikkumaan, ja silloin taas ne kaverit jotka tekee lapset myöhemmin on kateellisia sulle, kun sun elämä ison lapsen kanssa on paljo helpompaa ja vapaampaa.

 

juu tuli tommonen purkaus..... nyt oli taas niin mukava ilta et ei se äitiys ookkaan niin kamalaa..... ja ootan kyllä että lapsi kasvaa, sit saan hekotella muille jotka käy sen "kamalan" vauva-ajan vielä läpi.... helsingissä on kyllä kaikennäköstä toimintaa mut oon aika laiska mihinkään menemään. oma vika, tiedän. vauvauintia aletaan kohta harrastaan ja ehkä jotain jumppaa. saa ny nähä. mut ei tää aina yhtä tuskaa ole! kiitoksia honiska vain kauniista sanoista!!!

 

\

juu tuli tommonen purkaus..... nyt oli taas niin mukava ilta et ei se äitiys ookkaan niin kamalaa..... ja ootan kyllä että lapsi kasvaa, sit saan hekotella muille jotka käy sen "kamalan" vauva-ajan vielä läpi.... helsingissä on kyllä kaikennäköstä toimintaa mut oon aika laiska mihinkään menemään. oma vika, tiedän. vauvauintia aletaan kohta harrastaan ja ehkä jotain jumppaa. saa ny nähä. mut ei tää aina yhtä tuskaa ole! kiitoksia honiska vain kauniista sanoista!!!

on se aika tuskaa, mut palkitsee. sitä vaan ihmettelen suuresti, että vaikka on yhen kerran, ja itseasiassa nyt kaks kertaa käyny sen vauva-ajan läpi, ni miten sitä on aina valmis vielä yhteen lapseen? toisaalta mun muksut on ollu niin helppoja siltä kannalta ajateltuna ettei oo tarvinnu ikinä valvoa öitä eikä pahemmin oo ollu ilmavaivojakaa, että kai se on jotenki kullannu kokemukset pienistä vauvoista. sit ku kolmatta ruvetaan työstämään, saan tietyst kahden ensimmäisen helppouden takia kaiken takasin ja synnytän koliikkikaksoset.... kaksosia on itseasiass suvussa että en ihmettelis! käy pelottamaan..... puhukaa ny mulle joku järkee etten oikeesti sitä kolmatta vielä tee. muuten mulla on ens kesänä vajaa kolme ja vajaa kaks vuotiaat lapset vastasyntyneen lisäksi!

on ne niin ihania... :heart:

 

Voivoi, kun tätä lueskelee.

Itse olen parisuhteessa, 26 v, kaksi yliopistotutkintoa, vakituisen työn sain heti kun valmistuin. Työmotivaatio on loman jälkeen nollassa. Työ ei kiinnosta yhtään! Työpaikka on todella hyvä ja viihdyn sinänsä erinomaisesti.Olen pitänyt itseä työ- ja uraihmisenä, mutta nyt on alkanut tuntumaan, että mitä jos sittenkin jätettäisiin ehkäisyä pois ja kokeiltais.. Välillä haaveilen kotiäitinä olemisesta, ainakin sen aikaa kun lapsi/lapset pieniä. Ei kait se pelkkää riitelyä ja hammasten kiristelyä ole, onhan se mukavaakin välillä, onhan, ONHAN?!
:/

 

On on mukavaa. Ei niitä kaikkia kitinöitä kannata niin tosissaan ottaa. Pitäähän vauvojenkin jollain lailla komminikoida. Minä ruukaan laittaa ns. suodattimet korviin jos kitinä meinaa yltyä ihan huimaksi. Jokainen äiti tietää onko kitinä turhaa vai tarpeellista. Ei muuta kuin vauvoja tekemään ja lasten kanssa liikkumaan. Jos lasta ei missään käytä niin eihän se totukkaan mihinkään. Olen huomannut meidän pojasta, että oikein nauttii, kun käymme kylässä ja saa leikkiä toisten leluilla, poika nyt 9kk. :heart:

 

Kaikki on suurempaa kuin etukäteen luulee: se rakkaus lapsiin on ihan valtavaa, mutta kyllä väsymys, riitely, kiukut ym. on Raskaita. Välillä jaksaa paremmin, välillä on hetkiä kun miettii ettei jaksa. Silti ei voi kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Kotiin ei kannata jäädä pyörimään, jos tökkii - ulos vaan ihmisten ilmoille se auttaa! Ja muiden samassa tilanteessa olevien kanssa puhuminen. Vielä lapsettomien korviin nuo jutut varmaan tosiaan kuulostaa hirveiltä, mutta kun sen saa sanoa ääneen niin jo alkaa helpottamaan. Niitä hyviä ja ihania asioita ei aina muista mainita. Minä suosittelen vanhemmuutta sellaiselle joka sydämessään tuntee että lapsiperheen elämää haluaa elää!

 

Aloittajan kertomus on kuin minun kynästäni. Tämä aamu oli aivan hirveä. Tytölle on tulossa molemmille puolille poskihampaat, joten se ei suostu syömään oikeastaan mitään. Heti aamusta se alkoi kiukutella ja kitistä (nälkä varmasti vaivaa) ja minähän räjähdin ja huudahdin tytölle. Se taas johti riitaan miehen kanssa ja mies lähti töihin suurin piirtein ovet paukkuen. Keitin tytölle puuron, mutta ei syönyt kuin kaksi lusikallista. Se sai aikaan taas sen, että tunsin itseni niin turhaksi ja huonoksi, että tuli itku.

Koko aamu on siis itketty vuorotellen tytön kanssa. Tyttö temppuili ja tipahti sohvalta selälleen maahan. Onneksi ei käynyt pahasti, mutta itkuhan siinä tuli molemmilta. Yöt menee joko asioita murhetiessa tai nukkuessa (huonosti). Tyttö valvoo myöhään tai jos menee aikaisin nukkumaan, myös herää aamulla extra-aikaisin.

Välillä olen jo lähettämässä työhakemuksia joka puolelle kun mietin että en jaksa enää päivääkään täällä kotona, mutta sitten kuitenkin tulee se ihana tunne, että tätä minun kuuluu nyt tehdä.. Olla kotona pikkuisen kanssa.

Kotiäidin elämä on rankkaa. Erittäin rankkaa. Mutta toisaalta kuitenkin ihanaa . Hatun nosto kaikille kotiäideille. Kyllä me jaksetaan :hug:

 

\

On on mukavaa. Ei niitä kaikkia kitinöitä kannata niin tosissaan ottaa. Pitäähän vauvojenkin jollain lailla komminikoida. Minä ruukaan laittaa ns. suodattimet korviin jos kitinä meinaa yltyä ihan huimaksi. Jokainen äiti tietää onko kitinä turhaa vai tarpeellista. Ei muuta kuin vauvoja tekemään ja lasten kanssa liikkumaan. Jos lasta ei missään käytä niin eihän se totukkaan mihinkään. Olen huomannut meidän pojasta, että oikein nauttii, kun käymme kylässä ja saa leikkiä toisten leluilla, poika nyt 9kk. :heart:

mut mitäs sit ku lapset on isompia, eikä oo kyse pelkästään kitinöistä? vauvan kitinät on helppo suodattaa, eikä kaikkia pikku itkuja tarvi niin vakavasti ottaa mutta mutta...
niinku sanoin, mulla on 1 ja melkein 2 vuotiaat lapset, ja ne keksii mitä uskomattomimpia temppuja yhdessä. hellan nappulat, pesukoneen nappulat, lelut vessanpöntössä, esikko seisoo lavuaarissa ja heittelee kaikki vessan yläkaapista alas (hammasharjat ja -tahnat, mun meikit, hajuvedet, partavedet, laastarit, rasvat, septidinit yms.) ja sisko availee purkkeja ja levittää niitä lattialle ja vessan matoille. toinen yhtä ihana on nää kivet pesukoneessa ja pesukone päällä. likapyykit levitettynä pitkin eteistä. puhtaat viikkaamattomat pyykit levitetty samaan pinoon ja vaatehuoneesta hyllyt tyhjennettynä. keittiön pitkästä kaapista levitettiin pari pakettia riisiä, kahvinkoneen vesisäiliö oli täytetty makaronilla. takan edestä laatat revittiin irti lattiasta, kaks meni halki, sit vielä siihen sekaan kopallinen leluja ja legoja ni voit kuvitella miltä se näyttää. ja kaikki tää siis tän päivän aikana. että nauti vielä kun voit.... :kieh:

ei vainen, vaikka mulla palaa pinna about miljoona kertaa päivässä, ja molemmat istuu tuulikaapissa arestissa lähes yhtä monta kertaa samalla ku imuroin riisejä tai tyhjennän kahvinkeitintä, ni silti ne on ihan hurjan rakkaita mulle. vaikkaki välillä olisin valmis heittämään molemmat ulos mut silti. ja onhan tää äärettömän palkitsevaaki, kun esikko antaa aamulla ensimmäisenä pusun mulle, tihutöitten ja arestin jälkeen tulee halaamaan mua jalasta anteekspyyntönä, tai ku kumpiki oppii uusia sanoja, ja on aina herätessää vilpittömän iloisia nähdessään äitin, ja oottaa isiä kotiin yhtä innoissaan. ja eihän kumpikaan mitään hölmöyksiä ilkeyttään tee, niistä se on vaan äärettömän hauskaa (äitistä ei!) :heart:

 

Onpa ihana lukea näitä viestejä En olekkaan ainut äiti joka huutaa lapsilleeen...Esikko vajaa 3v ja kakkonen 1,5v.Päiviin mahtuu huutoa, kiukkua, helliä halauksia ja kaikkea siltä väliltä!

 

:wave: huutavat äidit pinoon, heh.
Arvatkaa mikä on meininki meillä kun 6v tyttö, 4v poika 3v poika ja 10kk tyttö lyövät viisaat päänsä yhteen ja pitävät hauskaa.
Mielenkiintonen yhdistelmä sanoisin.
Esim tänään: vihdoin olin saanut siivottua ja jopa olkkarin tuskasensuuren ja vaikeastipuhdistettavan maton kannoin pihalle ja hakkasin, kaikki oli jees ja ihanan puhdas ja siisti koti. Pikkunen kaikessa hiljasuudessa konttaili ja löysi rikkalapion täynnä hiekkaa, pölyä sun muuta tosi paljon, otti ja kumas siihen matolle sen+söi sitä moskaa. Ah autuus sitä näkyä. Tytön ilme kertoi vaan, et äiti jee tuu säkin, tää on hauskaa :kieh:
Lapset on ihania, on :heart:

 

Niin,silloin oli huono päivä...Mutta nyt on ollut seesteisempää Kyllä äitinä olo on välillä yhtä huutoa ja harmaita hiuksia,mutta enemmän kylläkin iloa ja rakkautta tulvillaan.Minulla melkein kyyneleet nousivat silmiin,kun kolmivuotiaani halasi minua ja sanoi:"Haluan,että oot minun äiti",kun oli miehen kanssa puhe siitä,mitä lähtisin tulevaisuudessa opiskelemaan.Tytär kuunteli vieressä ja teki omat päätelmänsä :heart: minä Mietin ammatin opiskelua,mutta hänelle olen maailman tärkein ÄITINÄ!Voiko äiti lapseltaan parempaa kiitosta toivoa?Ja ne hetket,kun hän omasta aloitteestaan katsoo lempeästi ja sanoo:"Äiti,mä lakastan sua" :heart: :heart: Siinä kuule unohtuu känkkäränkkäpäivät hetkessä...Ja myös vauvoilta saa äiti kiitosta,kun kohtaa ihanan pyyteettömän hymyn,ja ensimmäisen sanan:ÄITI.Me äidit(ja isätkin)olemme tärkeimpiä lapsillemme,muistakaamme se myös huonoina päivinä.Ja sinulle,joka vasta suunnittelet lapsia..Antaa mennä vaan ja pääset(toivottavasti)sukeltamaan ihanaan maailmaan!

 

Ja vielä lisään:Näin illalla on niin ihana katsoa tuhisevia lapsia,miettiä,miten rakkaita he ovat.Olen antanut heidän kasvaa sisälläni,auttanut heidät maailmaan.Ruokkinut heitä ja hoitanut.Rakastan heitä ja hoivaan,jotta jonain päivänä he turvallisesti omilla siivillään lentävät maailmaan,joka toivottavasti on hyvä heille :\| Olenko sitten täyttänyt "tehtäväni"?Ehken,sillä maailmalla ollessaankin he toivottavasti tarvitsevat minua,äitiään,kuuntelemaan ja opastamaan ja aina rakastamaan,myös heidän omia lapsiaan,lastenlapsia.Äitiys ja vanhemmuus on elämän mittainen matka :hug:

 

Täällä myös yksi kotiäiti lisää. Lapset 3.5v, kuopus vajaa 2v. Kuulostaa niin tutulta kommentit. On päiviä, jolloin kyllästyttää, rasittaa, tekisi mieli vaan huutaa, eikä huvita mikään,.. MUTTA onneksi on runsaasti päiviä, jolloin saa nauttia omista kullanmuruista täysin rinnoin ja nauttia äitiyden tuomasta ylpeydestä ja onnesta! Kun esikko oli vauva niin olin yksinäinen. Kaikki kaverit olivat sinkkuja ja huitelivat baareissa/shoppailivat...samaa mitä itsekin tein ennen vauvaa. Eikä heitä kiinnostanu pätkääkään minun vauvani. Äiti-lapsikavereita ei ollut lähistöllä ja päivät pitkät kärryttelin rattaiden kanssa piiitkiä matkoja. Kuopus kun syntyi niin yksinäisyys katosi eikä ehtinyt edes miettimään onko äiti-lapsikavereita. Niitä vaan tuli, samassa elämäntilanteessa olevia kavereita. Ja kappas, nyt alkaa omassa ystäväpiirissä olemaan vauvoja...mutta itse olen jo askeleen edellä =)

 

\

\

On on mukavaa. Ei niitä kaikkia kitinöitä kannata niin tosissaan ottaa. Pitäähän vauvojenkin jollain lailla komminikoida. Minä ruukaan laittaa ns. suodattimet korviin jos kitinä meinaa yltyä ihan huimaksi. Jokainen äiti tietää onko kitinä turhaa vai tarpeellista. Ei muuta kuin vauvoja tekemään ja lasten kanssa liikkumaan. Jos lasta ei missään käytä niin eihän se totukkaan mihinkään. Olen huomannut meidän pojasta, että oikein nauttii, kun käymme kylässä ja saa leikkiä toisten leluilla, poika nyt 9kk. :heart:

mut mitäs sit ku lapset on isompia, eikä oo kyse pelkästään kitinöistä? vauvan kitinät on helppo suodattaa, eikä kaikkia pikku itkuja tarvi niin vakavasti ottaa mutta mutta...
niinku sanoin, mulla on 1 ja melkein 2 vuotiaat lapset, ja ne keksii mitä uskomattomimpia temppuja yhdessä. hellan nappulat, pesukoneen nappulat, lelut vessanpöntössä, esikko seisoo lavuaarissa ja heittelee kaikki vessan yläkaapista alas (hammasharjat ja -tahnat, mun meikit, hajuvedet, partavedet, laastarit, rasvat, septidinit yms.) ja sisko availee purkkeja ja levittää niitä lattialle ja vessan matoille. toinen yhtä ihana on nää kivet pesukoneessa ja pesukone päällä. likapyykit levitettynä pitkin eteistä. puhtaat viikkaamattomat pyykit levitetty samaan pinoon ja vaatehuoneesta hyllyt tyhjennettynä. keittiön pitkästä kaapista levitettiin pari pakettia riisiä, kahvinkoneen vesisäiliö oli täytetty makaronilla. takan edestä laatat revittiin irti lattiasta, kaks meni halki, sit vielä siihen sekaan kopallinen leluja ja legoja ni voit kuvitella miltä se näyttää. ja kaikki tää siis tän päivän aikana. että nauti vielä kun voit.... :kieh:

ei vainen, vaikka mulla palaa pinna about miljoona kertaa päivässä, ja molemmat istuu tuulikaapissa arestissa lähes yhtä monta kertaa samalla ku imuroin riisejä tai tyhjennän kahvinkeitintä, ni silti ne on ihan hurjan rakkaita mulle. vaikkaki välillä olisin valmis heittämään molemmat ulos mut silti. ja onhan tää äärettömän palkitsevaaki, kun esikko antaa aamulla ensimmäisenä pusun mulle, tihutöitten ja arestin jälkeen tulee halaamaan mua jalasta anteekspyyntönä, tai ku kumpiki oppii uusia sanoja, ja on aina herätessää vilpittömän iloisia nähdessään äitin, ja oottaa isiä kotiin yhtä innoissaan. ja eihän kumpikaan mitään hölmöyksiä ilkeyttään tee, niistä se on vaan äärettömän hauskaa (äitistä ei!) :heart:

Liekköhän ton ikäiset lapset jotka sulla on, niin ymmärtävät noista aresti - istumisista. Lapset on lapsia ja kieltää pitää varmasti satoja kertoja ennenkuin käsky menee perille. Sinunkin lapset, kun ovat syntyneet noin peräkanaa , niin varmasti riittää menoa ja vilskettä. Kannattaisikohan jotkut paikat aivan pyhittää, siis laittaa niin ettei lapsukaiset sinne pääse. Joku kerta on vielä sinun parfyymit juotu, hui.

 

oli kivaa lukea näitä juttuja ja joihinkin voin täysin yhtyäkin. sellasta se on kotona olo lasten kanssa.mulla tuli mieleen yks juttu monen vuoden takaa kun esikoinen oli neljän vanha(nyt jo 10v).koko päivä oli ollut kaikin puolin kamala ja mä olin huutanu kummallekin pojalle vuoronperää naama punasena ja mikään ei ollu sujunu silleen ku noin yleensä.varsinkin tälle nelivuotiaalle olin raivonnu sen tuhat kertaa sinä päivänä. :ashamed: no kappas kummaa kun ilta alkoi tulla ja viimisesta huutamiskohtauksestani oli noin puoli tuntia aikaa niin poika tulee sohvalle mun syliin ja painaa pään mun rintaa vasten ja sanoo:"äiti,mä lakastan sua!meiän äiti on kaikista paras!" äitiltä pääs siinä vaiheessa itku :'( =)

 

ihana tuo horniskan (vieras) viesti
odotan innolla tuota aikaa joka on meillä vielä edessäpäin. siskokset nyt 1v5kk ja 2,5kk. isukkikin nauraa virnisteli kun tuon luetutin. vai makaroonia kahvinkeittimessä..
on tämä kotiäitin homma vaan oikeesti ihanaa. maailman palkitsevin homma.

 

\

\

\

On on mukavaa. Ei niitä kaikkia kitinöitä kannata niin tosissaan ottaa. Pitäähän vauvojenkin jollain lailla komminikoida. Minä ruukaan laittaa ns. suodattimet korviin jos kitinä meinaa yltyä ihan huimaksi. Jokainen äiti tietää onko kitinä turhaa vai tarpeellista. Ei muuta kuin vauvoja tekemään ja lasten kanssa liikkumaan. Jos lasta ei missään käytä niin eihän se totukkaan mihinkään. Olen huomannut meidän pojasta, että oikein nauttii, kun käymme kylässä ja saa leikkiä toisten leluilla, poika nyt 9kk. :heart:

mut mitäs sit ku lapset on isompia, eikä oo kyse pelkästään kitinöistä? vauvan kitinät on helppo suodattaa, eikä kaikkia pikku itkuja tarvi niin vakavasti ottaa mutta mutta...
niinku sanoin, mulla on 1 ja melkein 2 vuotiaat lapset, ja ne keksii mitä uskomattomimpia temppuja yhdessä. hellan nappulat, pesukoneen nappulat, lelut vessanpöntössä, esikko seisoo lavuaarissa ja heittelee kaikki vessan yläkaapista alas (hammasharjat ja -tahnat, mun meikit, hajuvedet, partavedet, laastarit, rasvat, septidinit yms.) ja sisko availee purkkeja ja levittää niitä lattialle ja vessan matoille. toinen yhtä ihana on nää kivet pesukoneessa ja pesukone päällä. likapyykit levitettynä pitkin eteistä. puhtaat viikkaamattomat pyykit levitetty samaan pinoon ja vaatehuoneesta hyllyt tyhjennettynä. keittiön pitkästä kaapista levitettiin pari pakettia riisiä, kahvinkoneen vesisäiliö oli täytetty makaronilla. takan edestä laatat revittiin irti lattiasta, kaks meni halki, sit vielä siihen sekaan kopallinen leluja ja legoja ni voit kuvitella miltä se näyttää. ja kaikki tää siis tän päivän aikana. että nauti vielä kun voit.... :kieh:

ei vainen, vaikka mulla palaa pinna about miljoona kertaa päivässä, ja molemmat istuu tuulikaapissa arestissa lähes yhtä monta kertaa samalla ku imuroin riisejä tai tyhjennän kahvinkeitintä, ni silti ne on ihan hurjan rakkaita mulle. vaikkaki välillä olisin valmis heittämään molemmat ulos mut silti. ja onhan tää äärettömän palkitsevaaki, kun esikko antaa aamulla ensimmäisenä pusun mulle, tihutöitten ja arestin jälkeen tulee halaamaan mua jalasta anteekspyyntönä, tai ku kumpiki oppii uusia sanoja, ja on aina herätessää vilpittömän iloisia nähdessään äitin, ja oottaa isiä kotiin yhtä innoissaan. ja eihän kumpikaan mitään hölmöyksiä ilkeyttään tee, niistä se on vaan äärettömän hauskaa (äitistä ei!) :heart:

Liekköhän ton ikäiset lapset jotka sulla on, niin ymmärtävät noista aresti - istumisista. Lapset on lapsia ja kieltää pitää varmasti satoja kertoja ennenkuin käsky menee perille. Sinunkin lapset, kun ovat syntyneet noin peräkanaa , niin varmasti riittää menoa ja vilskettä. Kannattaisikohan jotkut paikat aivan pyhittää, siis laittaa niin ettei lapsukaiset sinne pääse. Joku kerta on vielä sinun parfyymit juotu, hui.

ymmärtää ne. tai pienempi ei ymmärrä, mut poika ymmärtää kyllä sen verran että jää parilta päivältä ne hölmöilyt tekemättä mistä on muutaman minuutin arestissa istunu viimeksi. pienempää pitää sit vieressä istuttaa ihan sen takia, että isompi ei taas ymmärrä sitä, miks kuopusta ei laiteta arestiin vaikka on osallistunu tyhmyyksiin ihan samalla tavalla, eikä mun mielestä oo ees oikeuden mukasta rangaista vain toista, jos molemmat on hölmöilly.
eli ne ymmärtää, mut muisti on sen verran lyhyt että arestiti unohtuu parissa päivässä, välillä jopa viidessä minuutissa. ja sit jos ei muuta ni keksii uusia tuhmuuksia josta ei oo vielä istutettu.....
ja tota joo... jotkut paikat on pyhitetty, mut meidän poikaa ei vaan oikee mikään pitele... mies sai sit vihdoin ruuvattua vessan oveen sellasen hakasen, ni tänää esikko sit keksi että yllää siihen ku hakee tuolin että se tais olla hyödytön.... keittiön laatikoissa ja kaapeissa on sellaset lapsiluokot mut tää jätkä osaa avata nekii. eli ei auta ku juosta perässä, ja sitähän ei kukaan jaksa koko päivää tehdä.