M
Mies kotona
Vieras
Iltoja.
Tervehdys vain foorumille!
Aloin tässä illan ratoksi kirjoittamaan viime viikkoina muun muassa iltalehdessä (vaiko -sanomissa) olleesta jutusta, jossa jollekkin naiselle oli työhaastattelussa sanottu, että kotiäitinä olo on laiskottelua.
No, tarinahan menee minun osalta näin, että ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä kutakuinkin kymmenen vuotta ja meillä on tällä hetkellä kolme lasta. Ja meidän perheessä lasten äiti käy töissä ja isä on kotona hoitamassa lapsia. Eli ei mikään ihmeellinen juttu.
Mutta.. Käännetäänpä asia oikein päin ja aletaan katsomaan meillä miehen "hommia". Puhumattakaan töiden hakemisesta. Olen siis ollut työtön useamman vuoden. Otin itse lopputilin keikkahommista, kun saattoi tulla vuorokauden varoitusajalla, joskus lyhyemminkin pyyntö töihin. Homma tuntui silloin helpolta, myös vaimo ehdotti järjestelyä, että minä olen kotona ja hän käy töissä. Mutta työhaastetteluissa, jos ylipäätään sellaista saat järjestettyä, heti takerrutaan "kun olet ollut töistä pois näin kauan" -asenteella. Tai jos pyydät siirtämään työhaastattelua ja erehdyt sanomaan lapset, niin heti kuuluu luurin toisesta päästä sellainen *naps* ääni ja itselle tulee tunne, että taas minä sen sanoin. Tai sitten ihmettelevät, että mitä hommaa työttömällä on, että miksi tämä aika ei käy.
No, sitten kotona. Vaimo siis käy töissä. Mitenkäs kotihommat, pyykinpesut, astiat? Mies hoitaa. Minusta ihan ok järjestely, kun olen kotona, niin pyrin asiat hoitamaan mahdollisuuksien mukaan. Vaimo tulee töistä, on ensimmäinen kommentti "voi **** kun oli rakas päivä". Kysyykö miten minulla on mennyt kotona? Ei. Muistaako kysyä lapsen neuvolasta? Ei. Kiinnostaako häntä tietää, että meidän pipsalla on ensimmäinen hammas? No ei.
Tässä vaiheessa moni miettii, mihin ihmeeseen minä tällä jutulla tähtään? Tarkoituksena ei ole provosoida mitään tai ketään. Mutta jos moni sanoo, että mies manaa raskasta työpäivää ja ei ole kiinnostunut lapsistaan, niin ei omakohtaisella kokemuksella ole myöskään lasten äiti työpäivänsä jälkeen niistä kiinnostunut.
Entäs meidän viikonloput sitten? No, minä suunnittelen ruokalistoja, vaimo ei ole kuulema kiinnostunut. Mutta lenkillä voisi käydä. Jes. Entäs minä? Saisinko minä käydä? No.. Ehkä sitten kun lapset ovat nukkumassa. OK, sehän passaa. Entäs kaverit? Olisiko mahdollista, että vaimo katsoisi lapsia lauantain-sunnuntain, että saisin ottaa kotoa vähän itseni vuosien jälkeen irti ja esimerkiksi johonkin jääkiekkomatsiin ja viettää yön kavereiden kanssa? Ei heru ymmärrystä. Hänellähän on niin raskas työviikko takana ja haluaisi edes levätä.
Muistinko mainita, että meidän muksuilla oli mahatauti ja lakanoita meni kymmenittäin, kone pyöri vuorokauden ympäri ja itse katsoin parhaaksi pysytellä valveilla, ettei kukaan tukehdu oksennukseen. Kyllä. Mitä sanoo vaimo? On huolestunut sähkö ja vesilaskusta
Kuinka monesta kuulostaa tutulta? Ei välttämättä vesilaskut, mutta muuten? Kavereiden vaimoilta kuultuna miehiltä joskus kuultua.
Entäs sitten kun kotona on vähän likaista? KYLLÄ! Vaimoni on useampaan otteeseen tivannut minulta, mitä ihmettä teen kotona sillä välin kun hän on töissä, kun täällä on näin likaista. Bingo! Tämä on sellainen kysymys/syytös, joka kyllä jaksaa polttaa päreet.
Eli mies kotona lapsia hoitamassa useamman vuoden ja nainen muuttuu mieheksi, mies naiseksi. Ja kommentit alkavat hyvin pitkälti vaihtamaan myös naiselta miesmäisiksi ja mieheltä naismaisiksi.
Entäs se ensimmäinen 9kk lasten syntymän jälkeen? Ensimmäinen lapsi meni ihan ok. Vaimo oli kuin nainen yleensä. Toinen ja kolmas alkoivat enemmissä määrin siirtymään heti minulle. Yösyötöt olivat kuulema niin rasittavia, että hän ei voi sitä kestää ja lypsi pulloon ja toi kaupasta läjän maidonkorviketta. Siitäpä se meidän lasten ja isin suhde alkoi muodostumaan. Nykyisin jos jotain sattuu, eivät lapset huuda äitiä, kuten moni ensimmäiseksi olettaa lasten huutavan. Isi on se juttu. Itsestä tuntuu välillä tämäkin pahalta, kun haet vanhinta lasta kerhosta ja hoitaja katsoo hitaasti, että onko lapsella äitiä ollenkaan, kun on niin isin perään. Mitäpä siihen osaa mies vastata? Kerron kohteliaasti, että olen hoitanut lapsia pienestä pitäen ja äiti on meillä se, joka on kokopäiväisesti töissä. Osa hoitajista ei tätä tahdo aluksi ymmärtää, mutta suurkiitokset niille, jotka sen ymmärtävät.
Mutta on tässä jotain koomistakin. Nimittäin vaimon kaverit, joilla on lapsia. Kuuntelee hetkisen heidän juttujaan, kun meidän hessulla ja roopella on ollut se vesirokko ja miten ne näppylät kutisi ja oli kiukkuinen. Mitä sanoo vaimo? "Ei meillä ollut mitään, olivat niin nätisti". Mitä on todellisuus? Kutinaa, raapimista, huutoa, kiukuttelua. Saatko lasta nukkumaan kun on heti valittamassa kutinaa? Ei saa. Sitten vasta kun on todella väsynyt, niin nukahtaa.
Eli summa summarum: Myös naiset osaavat olla täysiä sikoja ja eivät välitä lapsistaan. Anteeksi avautumiseni, mutta mielipiteitä on monia. Myös eräältä vaimon naispuoleiselta kaverilta kuultua, että olenko homo, kun haluan leikkiä kotia. Kiitos, en ole. Välitän vain meidän suhteessa lapsistamme yhtä lailla. Ja haluaisinkin rohkaista myös muita miehiä kokeilemaan tätä. Tällä on saanut monia uusia ystäviä. Vaimo vaan on näistäkin mustasukkainen, kun valtaosa näistä on naisia ja he tulevat kaupassa kyselemään kuulumisia. Minua tämä taas ei haittaa. Ihan rehellisesti sanottuna olen mielummin kotona kuin aikaisemmassa työpaikassa siivoamassa laitoksen käytäviä.
Mies kotona kuittaa ja toivottaa hyvää illanjatkoa. Kommentoida saa, mutta pyytäisinkin, että säästäkää ne haukut ja kehukaa sitä puolisotanne, joka lapsia kotona hoitaa. Tämä ei ole todellakaan lomaa, vaan käy täysipäiväisestä työstä.
Niin, ja millä alalla olen? Hyvin sekalaisella alalla. Lähihoitaja. Ehkäpä tässä kohtapuoliin löytyisi töitä.
Tervehdys vain foorumille!
Aloin tässä illan ratoksi kirjoittamaan viime viikkoina muun muassa iltalehdessä (vaiko -sanomissa) olleesta jutusta, jossa jollekkin naiselle oli työhaastattelussa sanottu, että kotiäitinä olo on laiskottelua.
No, tarinahan menee minun osalta näin, että ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä kutakuinkin kymmenen vuotta ja meillä on tällä hetkellä kolme lasta. Ja meidän perheessä lasten äiti käy töissä ja isä on kotona hoitamassa lapsia. Eli ei mikään ihmeellinen juttu.
Mutta.. Käännetäänpä asia oikein päin ja aletaan katsomaan meillä miehen "hommia". Puhumattakaan töiden hakemisesta. Olen siis ollut työtön useamman vuoden. Otin itse lopputilin keikkahommista, kun saattoi tulla vuorokauden varoitusajalla, joskus lyhyemminkin pyyntö töihin. Homma tuntui silloin helpolta, myös vaimo ehdotti järjestelyä, että minä olen kotona ja hän käy töissä. Mutta työhaastetteluissa, jos ylipäätään sellaista saat järjestettyä, heti takerrutaan "kun olet ollut töistä pois näin kauan" -asenteella. Tai jos pyydät siirtämään työhaastattelua ja erehdyt sanomaan lapset, niin heti kuuluu luurin toisesta päästä sellainen *naps* ääni ja itselle tulee tunne, että taas minä sen sanoin. Tai sitten ihmettelevät, että mitä hommaa työttömällä on, että miksi tämä aika ei käy.
No, sitten kotona. Vaimo siis käy töissä. Mitenkäs kotihommat, pyykinpesut, astiat? Mies hoitaa. Minusta ihan ok järjestely, kun olen kotona, niin pyrin asiat hoitamaan mahdollisuuksien mukaan. Vaimo tulee töistä, on ensimmäinen kommentti "voi **** kun oli rakas päivä". Kysyykö miten minulla on mennyt kotona? Ei. Muistaako kysyä lapsen neuvolasta? Ei. Kiinnostaako häntä tietää, että meidän pipsalla on ensimmäinen hammas? No ei.
Tässä vaiheessa moni miettii, mihin ihmeeseen minä tällä jutulla tähtään? Tarkoituksena ei ole provosoida mitään tai ketään. Mutta jos moni sanoo, että mies manaa raskasta työpäivää ja ei ole kiinnostunut lapsistaan, niin ei omakohtaisella kokemuksella ole myöskään lasten äiti työpäivänsä jälkeen niistä kiinnostunut.
Entäs meidän viikonloput sitten? No, minä suunnittelen ruokalistoja, vaimo ei ole kuulema kiinnostunut. Mutta lenkillä voisi käydä. Jes. Entäs minä? Saisinko minä käydä? No.. Ehkä sitten kun lapset ovat nukkumassa. OK, sehän passaa. Entäs kaverit? Olisiko mahdollista, että vaimo katsoisi lapsia lauantain-sunnuntain, että saisin ottaa kotoa vähän itseni vuosien jälkeen irti ja esimerkiksi johonkin jääkiekkomatsiin ja viettää yön kavereiden kanssa? Ei heru ymmärrystä. Hänellähän on niin raskas työviikko takana ja haluaisi edes levätä.
Muistinko mainita, että meidän muksuilla oli mahatauti ja lakanoita meni kymmenittäin, kone pyöri vuorokauden ympäri ja itse katsoin parhaaksi pysytellä valveilla, ettei kukaan tukehdu oksennukseen. Kyllä. Mitä sanoo vaimo? On huolestunut sähkö ja vesilaskusta
Entäs sitten kun kotona on vähän likaista? KYLLÄ! Vaimoni on useampaan otteeseen tivannut minulta, mitä ihmettä teen kotona sillä välin kun hän on töissä, kun täällä on näin likaista. Bingo! Tämä on sellainen kysymys/syytös, joka kyllä jaksaa polttaa päreet.
Eli mies kotona lapsia hoitamassa useamman vuoden ja nainen muuttuu mieheksi, mies naiseksi. Ja kommentit alkavat hyvin pitkälti vaihtamaan myös naiselta miesmäisiksi ja mieheltä naismaisiksi.
Entäs se ensimmäinen 9kk lasten syntymän jälkeen? Ensimmäinen lapsi meni ihan ok. Vaimo oli kuin nainen yleensä. Toinen ja kolmas alkoivat enemmissä määrin siirtymään heti minulle. Yösyötöt olivat kuulema niin rasittavia, että hän ei voi sitä kestää ja lypsi pulloon ja toi kaupasta läjän maidonkorviketta. Siitäpä se meidän lasten ja isin suhde alkoi muodostumaan. Nykyisin jos jotain sattuu, eivät lapset huuda äitiä, kuten moni ensimmäiseksi olettaa lasten huutavan. Isi on se juttu. Itsestä tuntuu välillä tämäkin pahalta, kun haet vanhinta lasta kerhosta ja hoitaja katsoo hitaasti, että onko lapsella äitiä ollenkaan, kun on niin isin perään. Mitäpä siihen osaa mies vastata? Kerron kohteliaasti, että olen hoitanut lapsia pienestä pitäen ja äiti on meillä se, joka on kokopäiväisesti töissä. Osa hoitajista ei tätä tahdo aluksi ymmärtää, mutta suurkiitokset niille, jotka sen ymmärtävät.
Mutta on tässä jotain koomistakin. Nimittäin vaimon kaverit, joilla on lapsia. Kuuntelee hetkisen heidän juttujaan, kun meidän hessulla ja roopella on ollut se vesirokko ja miten ne näppylät kutisi ja oli kiukkuinen. Mitä sanoo vaimo? "Ei meillä ollut mitään, olivat niin nätisti". Mitä on todellisuus? Kutinaa, raapimista, huutoa, kiukuttelua. Saatko lasta nukkumaan kun on heti valittamassa kutinaa? Ei saa. Sitten vasta kun on todella väsynyt, niin nukahtaa.
Eli summa summarum: Myös naiset osaavat olla täysiä sikoja ja eivät välitä lapsistaan. Anteeksi avautumiseni, mutta mielipiteitä on monia. Myös eräältä vaimon naispuoleiselta kaverilta kuultua, että olenko homo, kun haluan leikkiä kotia. Kiitos, en ole. Välitän vain meidän suhteessa lapsistamme yhtä lailla. Ja haluaisinkin rohkaista myös muita miehiä kokeilemaan tätä. Tällä on saanut monia uusia ystäviä. Vaimo vaan on näistäkin mustasukkainen, kun valtaosa näistä on naisia ja he tulevat kaupassa kyselemään kuulumisia. Minua tämä taas ei haittaa. Ihan rehellisesti sanottuna olen mielummin kotona kuin aikaisemmassa työpaikassa siivoamassa laitoksen käytäviä.
Mies kotona kuittaa ja toivottaa hyvää illanjatkoa. Kommentoida saa, mutta pyytäisinkin, että säästäkää ne haukut ja kehukaa sitä puolisotanne, joka lapsia kotona hoitaa. Tämä ei ole todellakaan lomaa, vaan käy täysipäiväisestä työstä.
Niin, ja millä alalla olen? Hyvin sekalaisella alalla. Lähihoitaja. Ehkäpä tässä kohtapuoliin löytyisi töitä.