Mä kärsin todella paljon kun on epäjärjestystä. Mä siivoan kunnolla 2 kertaa viikossa, ja joka päivä imuroin 2 kertaa ja järjestelen paikkoja. Sen verran olen oppinut antamaan periksi, että lastenhuoneen annan olla, siivoilen sitä välillä mutta se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Mä en käsitä miten joissain perheissä paikat pysyy siistinä, vaikkei jatkuvasti siivottaisikaan. En mä mikään hysteerikko ole, mulle riittäisi kun olis ihan perussiistiä vaan. Mä olen hyvällä päällä vain sen aikaa kun on siistiä sen hetken, just sen jälkeen kun olen siivonnut. Olen ihan tosissaan välillä jopa miettinyt että lähden, hommaan oman oman asunnon ja jätän miehen ja lapset tänne. Mutta en mä siihen kuitenkaan pystyis, rakastan miestäni ja lapsiani kuitenkin yli kaiken. Mieheni tietää tän mun ongelman ja yrittää auttaa parhaansa mukaan, mutta ei se riitä mulle, mun mielestä täällä ei ole siistiä vaikka se olisi just siivonnut.