Koskakohan on "liikaa"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JONSERED Karhunkantaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

JONSERED Karhunkantaja

Vieras
Ne, jotka ovat juttujani seuranneet, tietävätkin jo osan: äijä on aktiivisesti sairastanut jotain mystistä tautia kolmatta vuotta.

Omatkin krempat ovat aktivoituneet: niveltulehdus lonkassa, sen jälkeen flunssa ja fibromyalgiakivut, jotka ovat pahimpia ikinä. Kylmäurtikarea tuohon päälle ja munasarjakysta ja kierukka kasvanut kohdunseinämään kiinni, sen irti reuhtomisesta reilun viikon vuoto, pahimmilaan hulahti pitkin lattioita. Kela päätti, että yli 30-vuotiaiden adhd-lääkitystä ei korvata, sehän maksaa minulla vain 2000 € vuodessa.

Tapaninpäivästä oli viikon sähköt poissa ja pari päivää äijän kännykkäkin, sillä ei ollut virtaa operaattorin linkille. Jouduin ajelemaan ja kuskailemaan muksuja ja iseäni evakkoon ympäri maakuntia, kun kotona oli 6 astetta lämmintä.

Talousongelmia ja auto rikki. Kotona vesihuollon kanssa ongelmia: pumppu vetelee viimeisiään. Äijän kunto taas huonompaan ja sairauslomaa pukkaa - tosin ei siitä mitään korvauksia saa, pitäisi alkaa työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutettavaksi.

Tällaista kaikkea pientä.

Onneksi on ihania ystäviä! Eräs tulee kohta viemään muksuja kouluun ja minut toisen ystävän luo hakemaan autoa lainaksi. Ja kolmannelta aion tilata shiatsu-hieronnan, kuten hän kehoitti.

Ilman ystäviä saattaisi "liikaa" olla pian.

Ja tämäkin taas auttoi.
 
Hyvät ystävät ovat niin tärkeä asia elämässä! Tuli muuten mieleen, kun teillä noita mystisiä terveysongelmia, niin onko teillä tehty kotona hometutkimusta? Erityisesti tuli mieleen, että onko sädesienen mahdollisuus tutkittu? Tiedän yhden perheen, jossa oli todella erikoisia terveysongelmia ja syyksi paljastui lopulta sädesieni.

Voimia kovasti! Päivä kerrallaan kun menee ja aina voi toivoa, että seuraava päivä olisikin vähän parempi!
 
Hometta ei ole, ainakin äijä vakuuttaa niin ja uskon kyllä ammattitaitoista ihmistä. :)

Ja oikeastaan parempaanhan tämä on mennyt, kun muistelee muutaman vuoden taa: tsunami, tulipalo eläinsuojassa, KRP:n ratsia, Mossadin parhaan ystävän sisaruksen kuolema, vapaa-ajankäytössä olleen kalastusaluksemme uppoaminen.

Ihmismieli on ihmeellinen: tosissaan joutuu muistelemaan, että katastrofin aiheet palautuvat mieleen.

Ainakin oppii arvostamaan ystäviä!
 
:hug::hug: joskus kyseenalaistan aika rankasti sitä, ettei ihmiselle anneta enempää taakkaa, kun jaksaa kantaa.Teillä on ainakin aika hevisti kuormaa kannettavaksi.
Kuulostaa kovin klisheiseltä heitellä sanontoja: paistaa se aurinko risukasaankin, ei niin huonoa, etti jotain hyvääkin, huomenna on paremmin jne.'
Mutta sanonnoiden onttoudesta huolimatta toivon, että teidän / sinun kuorma tuosta vähän kevenisi
ja tervehtyisitte kumpikin parempaan kuntoon.
Ja toivon sinulle paljon niitä ihania ystäviä ja apujoukkoja, jotka voivat auttaa kuorman kantamisessa.


- miksei Kela korvaa yli 30v. ADHD- lääkitystä:O.. taas on vaikea käsittää:(
Vai onko yli 30v, jo "turha tuettava"
 
Mulle ei nyt ihan noin suurissa mittakaavoissa ole sattunut ja tapahtunut, mutta kuitenkin, siksi olenkin jo alkanut sanomaan, että aina sattuu ja tapahtuu ja kun usein sattuu, niin siihen jo tottuu :)

Tsemppiä, jaksamista ja parempaa tulevaa :)
 
Joo kyllä tämä tästä. Ja Kelasta yli 3-kymppiset ovat jo oppineet, kuinka pärjätä ja kuulemma ei ole tutkimustietoa aikuisista riittävästi.

Luulen kyllä, että en ole luulotautinen luulotautinen. Luultavasti luulisin olevani sairas, jos olisin luulotautinen...

Ja nyt on auto käytössä! Mahtavaa!
 
Minä olen paljon pohtinut noita teidän sairauksia... Tämä on nyt asia joka takuuvarmasti loukkaa ja joka ei sisälly maailmankuvaasi ja jota ei saisi sanoa, mutta miten minä voin enää olla sanomatta? Jos sairastelut johtuvatkin niistä henkiolennoista, joille olet avannut oven? Olet saanut voiman auttaa muita, olet saanut paljon voimia, mutta se maksaa. Jossain on Jumala, joka voisi vapauttaa sut siitä sopimuksesta. Olet kiltti ja hyvä ihminen ja tahdot auttaa, mutta se on omalla kustannuksellasi. Voi kun näkisit, etten minäkään tahdo satuttaa. En tahtonut kirjoittaa tätä, mutta en voi olla varoittamatta. En kuvittele tietäväni totuutta sinusta ja perheestäsi, mutta jos on pienikin mahdollisuus, että olen oikeassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eitietäjä;25451996:
Minä olen paljon pohtinut noita teidän sairauksia... Tämä on nyt asia joka takuuvarmasti loukkaa ja joka ei sisälly maailmankuvaasi ja jota ei saisi sanoa, mutta miten minä voin enää olla sanomatta? Jos sairastelut johtuvatkin niistä henkiolennoista, joille olet avannut oven? Olet saanut voiman auttaa muita, olet saanut paljon voimia, mutta se maksaa. Jossain on Jumala, joka voisi vapauttaa sut siitä sopimuksesta. Olet kiltti ja hyvä ihminen ja tahdot auttaa, mutta se on omalla kustannuksellasi. Voi kun näkisit, etten minäkään tahdo satuttaa. En tahtonut kirjoittaa tätä, mutta en voi olla varoittamatta. En kuvittele tietäväni totuutta sinusta ja perheestäsi, mutta jos on pienikin mahdollisuus, että olen oikeassa...

Ei tuo loukkaa. :) No worries!
 
Eilen homma kääntyi jo naurun puolelle, lopulta.

Laina-auton ovet olivat tuhannen turkasen jäässä ja sain sulatella niitä kuumalla vedellä ja pakastepusseilla. Mutta kun pääsin autoon, se lähti käyntiin iloisesti.

Kävin kaupungilla selvittelemässä Kelan kummallisia sotkuja ja jonotin KAUAN. Verotoimistoon en edes jäänyt odottelemaan, siellä oli populaa julmetusti. Pankissa sentään vähän ripeämpää toimintaa, vaan en saanut hoidettua asiaani, ei ollut oikea henkilö paikalla...

Kun pääsin takaisin koululle, ensin etsin AlQaidaa, joka oli omaan lukuunsa kadonnut koulun jälkeen kerhosta kiukuspäissään. Kun hän löytyi, laitoin keskustelemaan kerhonvetäjän kanssa ja pyytämään anteeksi käytöstään ja aiheuttamaansa huolta.

Seuraavaksi huomasin, että Mossad ei ole vielä kotona, vaikka bussi ja taksi jo ovat tulleet. Oli myöhästynyt bussista... ja toisestakin. Komensin hänet pysäkille odottamaan ja lähdin hakemaan. Ja kun pääsin pysäkille, ei Mossadia näy. Oli sentään korttelin päässä, mutta kuitenkin. Mikä helkkarin järki on lähteä jonnekin kaverille, kun huomaa jääneensä bussista ja toisestakin?

Kello oli suunnilleen 18 ja olin syönyt koko päivän aikana 3 kananmunaa, eli nälkäkin oli. En kerta kaikkiaan ollut ehtinyt!

Kaupan kautta kotiin, lihapullapannua mukaan pahimpaan hätään. Paistelin sen ja muksut söivät kaiken, säteilytettävien hampurilaistensa lisäksi. Olin ajatellut, että syön itse hieman lihapullapannua ja laitan sitten oikean ruuan, mutta kersat olivat jo täynnä ja minä nälissäni.

Pakenin makkariin, söin Mars-patukan, murehdin ja märehdin hetken - ja ratkesin nauramaan. Ei tällainen voi olla todellista!

Kun toivuin hieman, etsin ja jopa löysinkin netistä laastariauton, sovin näytön ja kaupat alustavasti ja katsoin CSI Miamin. Äijälle ilmoitin, että hänen kuuluu nyt halailla ja helliä minua koko loppu ilta. :saint: Äijä sanoi: "yäk... ällöttävää" ja otti kainaloonsa. :heart: Enkä edes motkottanut hänelle liian vähästä nesteytyksestä, joka saa äijän haisemaan munuaiselta vaan toin lisää urheilujuomaa.
 
Jostain niitä voimia tuntuu löytyvän. Vaikka hetkittäin jo laittaakin epäilyttämään... Toisaalta, olen huomannut käytännössä sen, jonka olen kyllä tiennytkin: en ihan pienestä häkelly tai nujerru. :)
 
Tuota hometta ei kannata ohittaa ilman kunnon tutkimuksia. Esim molempien teidän veristä voisi tutkia homevasta-aineet. Jos yhtäläisyyksiä niin sitten lapsetkin.


Mieheltä on varmaan tutkittu jo feokromosytoosi? Onko "kuumia aaltoja"?

Itsekin maksan 150e lääkkeistä kuukaudessa. Tuolla pärjää töissä.

Medikinet adultia odotellessa.
 
:hug:

huumori (oli se sit kuinka kieroutunutta tahansa :whistle:), ystävät, halu uskoa parempaan, rakas perhe.. niillä sä pärjäät kyllä :heart: niin, ja kyky kertoa ääneen ongelmista, se auttaa, niiden patoaminen sisälle pahentaa vaan oloa.

kyllä se siitä..taas...hetkeksi..ennen seuraavaa kertaa :xmas:
 
Kevättä kohti mennään, Jonsered!

Omat vaikeudet kulostavat pieniltä sinun juttujesi rinnalla. Toivon sydämestäni sinulle voimia ongelmien selättämiseen ja terveysongelmiin ratkasua.

Olet suosikkinikkini tällä palstalla :)
 
Tänään puljailen auto-asioiden parissa ja yritän ennättää ajoissa töihin.

Tytär½ lupautui toiseksi kuskiksi, mutta vasta huomenna. Jos tänään en onnistu hakemaan paikkaussarja-autoa, niin sitten ainakin huomenna. :D

Asioilla on tapana lutviutua.
 
Nonnih! Nyt on kaupat tehty todellisesta helmestä: 21 vuotta vanha, ruma, ruosteinen, likainen ja haiseva Legacy, leimaa loppukesään saakka ja ulkoisista seikoista huolimatta yllättävän mukava ajettava.

Enää pitää Erkki-Petteri (nimesinkin sen jo :D ) saada kotiin...
 

Yhteistyössä