Koskaan en ole miettinyt itseäni näin pitkälle..

[tänne on helppo kertoa, mitä oikeasti tunnen sisäl]

Elämä kolhii ja pahasti. Miehelle, enkä ystäville ole näyttänyt syvimpiä tunteitani.
Kaikki olettaa että olen taistelijaluonne joka ei helpolla luovuta. Olenhan minä, mutta nyt saa riittää.
En jaksa enää ajatella, ja ajatella. Olen aivan poikki. Itken useasti kun kukaan ei näe. En halua enää keksiä keinoja päästä ahdingosta pois, en vain jaksa.
Ystävni tukevat mua, ja kuuntelevat, mutta tähän ei ole keinoja enää kellään antaa. Mulle riitti tää paska!
Olen tehnyt elämässäni nyt aivan väärän päätöksen, joka johti mun alakuloon. Nyt en enää jaksa. Lapsiani rakastan, ja heistä luopuminen on minulle äärettömän vaikeaa. Mieheni kyllä pitää äitinsä kanssa heistä huolta.
Ja suru väistyy kyllä, ja sinnikkyys nousee heillä uudestaan.
Mietin jo miten teen sen, ja missä. Ja jätänkö kirjeen, ja mitä siinä sanon..

Syön aiemmat sanani, ja teen sen mitä eniten halveksin..

 

[asdf]

Voisitko vähän valaista, mitä on tapahtunut? Muutoin on aika vaikeaa sanoa kuin, että älä luovuta! Et voi tietää huomisesta.

 

[Riittu]

Kerro nyt ensimmäistä kertaa miehelle ja ystävillesi ne syvimmät tunteesi, joita he eivät tiedä. Ja pyydä heiltä apua! Aiheutat lapsillesi ja lähipiirillesi varmasti vielä suuremman kärsimyksen kuin mitä itse nyt koet. Ja lapsesi saavat kantaa sitä mukanaan koko loppuelämänsä. Älä vielä luovuta vaan pyydä apua!

 

[ap]

Ei mun tarvitse.
Enkä edes halua enää miettiä, antaa vaan olla..

 

[asdf]

Ei mun tarvitse.
Enkä edes halua enää miettiä, antaa vaan olla..

Jos et itsesi takia enää jaksa hakea apua, niin tee se lastesi takia!

 

[jona]

Uskon, että aina voi saada apua! Jos lapsiasi rakastat, varmasti ajattele heidän tuskaa mitä sinun päätöksesi tulee heille tuottamaan. Älä ole itsekäs!

 

[kerro lisää]

Ei mun tarvitse.
Enkä edes halua enää miettiä, antaa vaan olla..

Mikä on noin väärä päätös joka sut on saannut tolaltaan? Kokemuksesta tiedän että hyvinkin väärät ratkaisut on korjattavissa, usko pois.

 

[ap]

Kun mä en vaan jaksa. Mä en jaksa mennä kellekkään puhumaan. Ei asiat puhumalla parane!
Mä olen puhunut ongelmista, ja miltä musta tuntuu jo ystäville ja miehelllenikin.
Kukaan ei vaan osaa antaa uusia suunnitelmia. MÄ taistelen asioiden kanssa yksin, ja muhun on luotettu että kyllä mä aina keksin keinot.
Yleensä olenkin. Nyt olen pyytänyt apua läheisiltä, ja kertonut tunteistani (paitsi lähdöstäni). Mutta ei auta, kun kellään ei ole keinoja auttamiseen.

 

[ap]

Uskon, että aina voi saada apua! Jos lapsiasi rakastat, varmasti ajattele heidän tuskaa mitä sinun päätöksesi tulee heille tuottamaan. Älä ole itsekäs!

Mä olen hyvin harvoin ollut itsekäs!
Ja kyllä suru laantuu, ja muuttaa muotoaan. Olen itse menettänyt pari hyvää ihmistä.
Kyllä ne pärjää.

 

[asdf]

Kun mä en vaan jaksa. Mä en jaksa mennä kellekkään puhumaan. Ei asiat puhumalla parane!
Mä olen puhunut ongelmista, ja miltä musta tuntuu jo ystäville ja miehelllenikin.
Kukaan ei vaan osaa antaa uusia suunnitelmia. MÄ taistelen asioiden kanssa yksin, ja muhun on luotettu että kyllä mä aina keksin keinot.
Yleensä olenkin. Nyt olen pyytänyt apua läheisiltä, ja kertonut tunteistani (paitsi lähdöstäni). Mutta ei auta, kun kellään ei ole keinoja auttamiseen.

Joskus täysin vierailla ihmisillä voi olla vaikeisiin asioihin erilaisia näkökulmia kuin niillä, jotka tuntevat sinut.

 

[jona]

Uskon, että aina voi saada apua! Jos lapsiasi rakastat, varmasti ajattele heidän tuskaa mitä sinun päätöksesi tulee heille tuottamaan. Älä ole itsekäs!

Mä olen hyvin harvoin ollut itsekäs!
Ja kyllä suru laantuu, ja muuttaa muotoaan. Olen itse menettänyt pari hyvää ihmistä.
Kyllä ne pärjää.

Pärjää varmasti, mutta kantavat lopun elämänsä raskasta taakkaa harteillaan, kun totuus paljastuu..

 

[surunmurtama]

Mä koin samankaltaisia fiiliksiä kun jäin kotiin lapsen kanssa. Koin sen tärkeäksi ja jopa hieman pakolliseksikin - muutenhan olisin huono äiti. Joka päivä tuntui siltä että en jaksa tuon rakkaan pikku olennon kanssa olla. Monesti mietin miksi ihmeessä edes lapsen halusi/sain kun en parempaan kyennyt. Miksi en tajunnut vasta kun oli ns. paskat housuissa.

Masennuin todella syvästi. Suoritin ja pakkojaksoin arkea. Kaipasin töihin, kaipasin entiseen elämään ja silti toisaalta rakastin sitä pientä olentoa liikaa, en hennonut muiden antaa auttaa...Menin todella syvälle ennen kuin pakka räjähti käsiin. Lapselleni en koskaan pahaa tehnyt, ei, ei missään tapauksessa...itselleni sitäkin enemmän. Mies sitten huomasi pahanolon jäljet. Silloin romahdin ja itkin itkemistä viikon, osastolla. Kun itku loppui, se oli eka pilkahdus valosta. Heräsin ammattiauttajien ja mieheni tuella ylös suosta, pikkuhiljaa mutta varmasti.

Nyt olen onnellinen. Minulla on lapsi, ihana mies ja työ. Yritin sovittaa itseni muottiin johon en kuulunut, nyt sen vasta ymmärrän. Luulin tekeväni lapseni parasta mutta tein ihan päinvastoin. Itseään ei saa unohtaa koskaan, ei koskaan. Ei edes äiti

 

[kookosta]

Lapsillesi päätöksesi on aivan väärä, sanot sinä mitä tahansa. Minä tiedän sen. ystäväni kantaa ikuisesti sydämmessään isäänsä jonka löysi itsemurhan jälkeen
Mitenkään muuten et voi lapsiasi loukata enempää kun riistämällä heiltä äidin.


sun ei tarvitse jaksaa ja olla Se taistelija. sano rehellisesti että et jaksa enää olla se vahva itsesi vaan olet heikko ja tarvitset apua, ihan oikeasti tarvitset apua. Tarvitset että joku kannattelee sinua puolestasi ja pitää pääsi pinnalla kun itse et enää jaksa. Ja ala itkeä ihmisille, älä itke yksin. Muut ei välttämättä tiedä miten syvästi olet uupunut, näytä se heille, sanat ei välttämättä kerro kaikkea, näytä tunteesi ja uskalla olla myös heikko ja tarvitseva lähimmillesi.

 

[vieras]

Kestätkö sen että lapsesi mahdollisesti syyttävät itseään ja miettivät ratkaisuasi ja sitä etkö rakastanutkaan heitä. Elät synkkänä möykkynä heidän elämässään lopun ikää.
itse masennuksen sairastaneena tiedän että tie on joskus kivinen mutta jos ei nöyrry ja hae apua, ei voi myöskään olettaa että asiat paranee. Jos välität lähimmäisistäsi, hae ammattiapua.

 

[Apua]

Pystysiköhän kukaan auttamaan tätä ihmistä? Joskus saitte ammattiauttajan linjoille kun oli tän tapainen juttu. Vaikka hän ei itse halua sitä nyt.

Isäni on tappanut itsensä ja äitini sitä yrittänyt. Siksi tiedän että jokaiseen avunhuutoon olisi vastattava; itsemurha-uhkaus ei ole leikin asia

 

[.]

Soita mielenterveyspäivystykseen. Mä olen tehnyt kerran niin, sanoin että jos te ette auta mua just nyt tällä sekunnilla, mä tapan itseni, koska multa on nyt keinot ja voimat loppu. Ajattelin että jos ne voi tehdä MITÄÄN mikä sais mut haluamaan elää vielä, niin kai se olis sen arvoista. Hengissä ollaan.

 

[been there]

Eivät ne läheisesi pysty sinua auttamaan, koska harvoin läheisillä ihmisillä on tilanteen arvioimiseen tarvittavaa ammattitaitoa ja objektiivisuutta käytettävissään. Yritä jaksaa hakea apua, soita mielenterveyspäivystykseen. Masennus on ennen kaikkea aivokemian häiriö eikä masentunut ihminen ole kykenevä ajattelemaan asioita järkevästi.

*HALI*

 

[vieras]

Oletko ap puhunut ammatti-ihmisten kanssa? Kaverit, mies ja muu perhe on liian lähellä, ne ei näe metsää puilta. Ammatti-ihminen on koulutettu käsittelemään ongelmia ja sillä on etäisyys suhun, jolloin osaa auttaa ajattelemaan asioita uudelta kantilta ja löytämäään sen valon. Ehkä sä tarviit sairaalahoitoa ja lääkitystä.

 

[masentunut]

Musta tuntui joskus että ei ole enää mitään keinoa että elämä kääntyis hyväksi ja tuntuisi elämisen arvoiselta. Tiesin myös että nämä ajatukset kuuluvat sairauteeni. Vaikka tuntui että kaiken loppu olis ollut ainoa keino, käytin viimeisen oljen korren vaikken siihen uskonutkaan. tuntui vaan että jos olis pienikin mahdollisuus kääntää kaikki. Se kannatti, kun aloin parantua, sumu hälveni ja aloin hahmotella ratkaisuja elämäni suhteen. Ei syövästäkään ilman hoitoa parannuta.