Koska "saa" aloittaa suhteen eron jälkeen?

Erosin 10v vuotta kestäneestä suhteesta, 6 vuotta oltiin naimisissa. Muutin lasten kanssa pois heinäkuussa. Mietin eroa pitkään ja päädyin että ero oli lasten etu, eron sen kummennin tässä erittelemättä.

Harkinta-aika siis päällä, ja mä todella helpottunut rauhallisesta, mukavasta arjesta ilman riitaa ja ahdistavaa ilmapiiriä. Ex kuitenkin (ymmärrettävästi) todella katkera ja vihainen, ihan päivittäin saan kuulla haukkuja ja jollen vastaa puhelimeen niin Facebook ja viestit niitä täynnä. Tajuan että hänelle ero on tosi kova paikka. Rikoin ydinperheen ja eikä hän saa asua lasten kanssa.

Voisin kuvitella jotain ihastumista jo, mutta en voi kuvitellakaan tekeväni mitään, koska ex hallitsee niin ranaksti elämääni edelleen. Ja todella tajuan että hänelle tämä on rankka paikka. mutta pitääkö mun odottaa että saan aloittaa uutta elämää, koska en tiedä kuinka kauan tuossa katkeruudessa menee aikaa.

Koska te eronneet olette alkaneet suhteen, joka ei ole laastarisuhde? Ja meidän eroon ei toiset kumppanit liittyneet. Mitään pettämistä ei ikinä ollut.

 

Kun on päässyt yli edellisestä ja sopiva osuu kohdalle.

 

Allitin suhteen kolme viikoa muuton jälkeen.

 

Huomenna

 

Sitten kun ero on käsitelty.

 

Niin, mutta mä jotenkin kunnioitan toyta mun exää eli lasten isää. eikö kellään ole sellainen seikka merkannut mitään?

Mä mietin eroa pari vuotta. eli kun sain sen viimein tehtyä, ei sitä surutyötä tulllutkaan, kun olin sen niin pohjia myöten jo avioliiton aikana funtsinut. Mä olin todella yksinäinen kotiäiti, kauan epäonnellinen ja hyvin yksin, mies ei vaan sitä tajunnut.

Nyt mies siis täysin rikki, kun alkaa vasta nyt (!!!) tajuta etten ole takaisin palaamassa. Pelottaa, miten se lasten tapaamisiin ja kaikkeen vaikuttaa.

Itse olen eron käsitellyt ja Bruce Fisherini lukenut. Mutta exä siis vasta tajuamassa etten tule ikinä takaisin. Pitäisikö mun kunnioittaa häntä ja odottaa ennen kuin alan treffailla?

 

Ei ole eksillä hevonhumpan merkitystä, mitä tulee omaan elämään.

 

Ei ole eksillä hevonhumpan merkitystä, mitä tulee omaan elämään.

Thanks. Tuo taitaa olla uusi mottoni!!

Juuri tuollaista vahvistusta kaipasin. Exällä kun on niin vahva vaikutus ja mulla se syyllisyys kun ydinperheen rikoin...

 

Sitten kun lapset ovat aikuisia, muuten on lasten mielestä huora.

 

No sinuna mä en miettisin sen exän lisäksi lapsia... Onko fiksua ottaa heti uusi isiehdokas kinttuihin pyörimään, kun lapset on varmaan vielä isänkin tunnemyllerryksestä sekaisin? Joo, eihän ne exille kuulu uudet suhteet eron jälkeen, mutta itse varmaan olisin niin "hienotuneinen", että odotttelisin sekä exän, että lapsien suurimpien tunnemyrskyjen ohi, ennen kun ryntäisin uuteen suhteeseen.

 

Meillä eri tilanne siinä mielessä, että kumpikaan eroava osapuoli ei haikaile toisen perään eikä ole mitään katkeruutta tms. Mutta aloitin tapailemaan uutta miestä 2 kk sen jälkeen kun mies oli ilmoittanut erosta, vaikka asuttiin vielä saman katon alla olosuhteiden pakosta. Lapsille en toki ihan heti aio tätä uutta miestä esitellä, pitää ensin totutella uuteen elämään muuten.

 

Kun on päässyt yli edellisestä ja sopiva osuu kohdalle.

peesi

 

Ei sinun nykyinen elämäsi ole exän asia. Eronne on vireillä, ette asu yhdessä, joten et ole "omaa elämääsi velkaa" exällesi vaan ihan vapaa vihdoinkin elämään niin, että olet itse onnellinen. Jos exäsi on vihainen ja katkera, se on hänen ongelmansa. Hän voi jatkaa tuota vaikka vuosikaupalla, ethän sinä voi häntä ajatellen elää vuosia eteenpäin! Ajattele itseäsi ja lapsianne, heille onnellinen äiti on tärkeämpää kuin stressaantunut ja ahdistunut äiti.

 

Kun on päässyt yli edellisestä ja sopiva osuu kohdalle, mutta vähän ajatelleen sen exänkin tunteita. Tietenkään loputtomiin ei tarvitse exää paapoa, mutta kun ero on exälle tuore, niin olisi varmaan kiltisti tehty odotella vielä hetki. Asia on juuri niinkuin ap itsekin sanoit; olet itse ehtinyt käsitellä eron mielessäsi ja katsot jo eteenpäin, mutta ex vasta nyt on tajunnut eron. Olisi varmaan kova isku, jos jo nyt sinulla olisi uusi kumppani.