Koska omaa rauhaa???

Olen äitiyslomalla hoitamassa 9kk vanhaa vauvaani ja tarkoitus on jatkaa hoitovapaalla syksyyn asti, jolloin taloudellinen pakote ajaa töihin... Lisäksi minulla on 8v ja 6v lapset, joista isompi tietysti jo koulussa. Äitiyslomaani edelsi kolmivuotinen tiukka opiskelu- ja työrupeama, opiskelin täysipäiväisesti ja olin samanaikaisesti osa-aikatyössä. Nyt olen nauttinut sitten tästä kotonaolosta -tai ainakin yrittänyt...

Ongelmana (?) on teini-ikäinen siskoni, joka opiskelee tässä lähellä, asuu n. 15km päässä. Vanhemmillamme on kaikenlaisia ongelmia ja siskoni ei oikein viihdy kotona. Hän tuleekin joka aamu varhaisimmalla mahdollisella linkulla meille, lähtee tästä kouluunsa (joskus yhdeksään, joskus vasta puolille päivin) ja tulee taas koulun jälkeen meille (puoliltapäivin-puoli kolmelta) ja menee kotiinsa myöhäisimmällä mahdollisella linkulla (täällä maalla niitä ei kulje tuhkatiheään...) eli neljän maissa. Hän siis myös syö meidän kanssamme vaihtelevasti aamupalan/päiväruuan + välipalan. Eikä se ole se suurin pointti, vaan se minua häiritsee, ettei ole oikein ollenkaan omaa hetkeä! Esikko olisi koulussa osan päivää, keskimmäinen kerhossa pari kertaa viikossa ja vauva nukkuu hyvät päikkärit, mutta ne "omat" hetket, joita lasteni puolesta saisin (vaikka lehdenlukuun tai päiväuniin) menevätkin sitten siskon kanssa seurustellessa. Jos hän touhuaisi omiaan, lukisi tms. edes joskus, mutta kun ei... Jos itse otan hänen täälläollessaan vaikka lehden kouraan, hän heti loukkaantuu, kun "aina vaan luen", tai jos/kun teen kotihommia...: "...ainako sulla on tekemistä..." Ja totta hitossa, sitä tekemistä minulla kyllä on; pyykkäystä, siivousta, talon lämmitystä, ruuanlaittoa, vauvanhoitoa, lumitöitä, kaupassakäyntejä, esikon lääkärissäkäyntejä pitkäaikaissairauden vuoksi, keskimmäisen puheterapiat, vauvan neuvolat....

Miehen työpäivät venyy matkoineen 11-tuntisiksi joten kotihommat kyllä enimmäkseen jäävät minulle -en millään ehtisi päivän aikana seurustella tuntikausia siskoni kanssa, sillä haluan saada kotityöt tehdyiksi päivällä, jotta illalla ehdimme olla rauhassa yhdessä mieheni kanssa. Ja jos tältä siskoltani pyydän apua kotitöissä, vastaus on laiska "EN...KÄ...." Ja oikeasti kyllä haluan tehdä hommani itse enkä tarvitse apua, mutta minään seuraneitinä en jaksaisi sitten olla niitä pikku hetkiä, kun voisin hetkeksi rauhoittua. En jaksaisi koko ajan olla jotakuta VARTEN ja keskittyä jonkun muun tarpeisiin, vaan haluaisin joskus saada rauhoittua ihan omine ajatuksineni tarvitsematta keskittyä keneenkään...

Kiitos jos joku jaksoi lukea... :/

 

No on kyllä aika raskasta toki muutenkin sinulla. Mutta minusta voisit patistaa hieman auttamaan kotitöissä siskoasi, jos nyt vähän loukkaantuiskikin siitä niin ei haittaa. Mutta pitäisi hänen tajuta.. Sitten voisi olla mukava kun oikeasti voisitte kahden viettää yhetistä aikaa vaikka tv:n ääressä, ku porukassa ekana kotityöt tehty. siinä sais kumpikin itelle mukavaa.. mutta on kyllä kieltämättä hankala tilanne. Jaksamista! ja sano todellakin suoraan siskollesi!!

 

tarvii yrittää puhua asiasta... Tänäänkin sisko tuli aamulla 8lta ja lähti vasta puoliltapäivin kun koulutunnit alkoi, vaikka aamulla laitoin viestin että olen kolmesta yöllä valvonut nuhaisen vauvan kanssa, että kannattaakohan tulla... Tuli sitten kuitenkin enkä ehtinyt nukkua päivälläkään vauvan päikkäreiden aikaan. kaiken huipuksi oli vielä lkeskussairaalareissu iltapäivällä (=50km bussilla vauvan kanssa, miehen kyydillä onneksi päästiin kotiinpäin) joten aika rätti olo on taas... Tarvii huomenna vaikka ottaa asia puheeksi, katsotaan kuinka siskotyttö reagoi. Olis oikeesti ihan kivaakin olla yhdessä, kun saisin apua kotihommiin ja ehtis sit joskus ihan rauhassa vaikka jutellakin...

 

Sano, että olette aloittaneet vauvan kanssa kerhotoiminnan joka aamu. Eli keksit päästäsi ajat, jolloin "ette ole kotona". Kotitöihin sisko saisi osallistua, jos kerran teillä syö ja muutenkin majailee. Määrää laiskuri esim. kuorimaan perunoita sanomalla, että olet aivan poikki ja tarvitset nyt oikeasti apua. Jossei auta, saat hyvän syyn loukkaantua ja hätistää siskon hetkeksi matkoihinsa. Jos sisko osallistuu, hän huomaa nopeasti ettei sinun luonasi olekaan niin kivaa jatkuvasti ja ymmärtää majailla välillä muuallakin.

 

Samaa mieltä, että patista hänet ihmeessä hommiin.
Otat heti reippaan asenteen, että "Onpa mukava kun tulit! Tänään on ihan hirveästi tekemistä. Minä haen imurin niin ota sinä tuolta tuo luutu ja ala pyyhkimään pölyä. Äläkä unohda ovien päällisiä! Sen jälkeen voit siivota vessan, kun mulla menee aika vauvan kanssa." Ja jos sanoo, että "Enkä!" niin sanot vain takaisin, että "No painu sitten muualle, jos et voi edes tuon vertaa auttaa!! En minä jouda mikään kokopäiväinen seuraneiti olemaan!"

Alkoi niin ärsyttään sun puolesta

 

Kiitti vastauksista... tarvii kokeilla noita "aamukerhoja"
ja ainaskin patistaa hommiin... Yritän ottaa asian puheeks vaikka tänään, kun sisko taas tulee n. tunnin päästä. Toi oikeesti ärsyttää, et aina kun pyydän apua, tulee se "en..kä..." ja sit sisko kuitenkin itse mankuu minua kutomaan hänelle sukkia, tumppuja ja pipoa... (kun harrastan neulomista) Pitäiskö munkin vastata että "... EN...KÄ..."

Kun kuiteskin haluaisin olla tukenakin tälle siskolleni; nimittäin 18v lapsuudenkodissani asuneena tiedän, ettei hänellä ole siellä helppoa!!! Toisaalta on rasittavaa olla terapeuttina ja "tukikotina" ja kuulla jatkuvasti siskon purkavan sydäntään niistä asioista, joista on itse kärsinyt lapsuudessaan ja nuoruudessaan ja yrittää koko ajan päästä niistä pahoista muistoista eroon...!

 

Mulla käy myös lähellä asuvat sisarukset tosi usein kylässä, sekä pikkuveli että pikkusisko. Melkein jokapäivä meillä jompikumpi kyläilee. Olen ottanut asenteen että he eivät ole vieraita joille mun pitäis pitää seuraa tai kestitä heitä. Teen normaalisti kotihommia, lepään sohvalla kun vauva nukkuu tai menen jopa päikkäreille. Sanon vaan että nyt väsyttää keksi itsellesi jotain tekemistä. Kotitöihin heitä en ole laittanut mutta lapsenhoidossa kyllä auttavat. Ihan kiva kun saa silloin rauhassa häärätä omissa puuhissaan. Tai sisko auttaa kyllä kotitöissä jos annan muutaman euron vaivanpalkkaa, imuroil, pesee lattiat tms. Mun mielestä sun kandeis olla kuin kotonas vaikka sisko siellä päivittäin kyläileekin. Mene päikkäreille jos väsyttää, kyllä se tajuaa ennenpitkää häippästä. Ei tarvitse ilkeästi sanoa mitään ja tuo aamukerho huijauskin on aika hölmö, rupea tekemään just niitä juttuja mitä haluat huolimatta siskosta, sun kotihan se herranjestas on!

 

Liian kilttiä touhua, kannattaa todella ajatella omaa jaksamistasi. Rakasta itseäsi niinkuin lähimmäistäsi, eli älä koe missään nimessä syyllisyyttä, jos haluat omaa aikaa. Olet sen tottavie ansainnut. Miksi ihmeessä me äidit olemme niin typeriä, että annamme toisten hyväksikäyttää itseämme, kunnes olemme loppuunpalaneita raakkeja? Rajansa kaikellaja systeri töihin. Laiskamadot ja toisten pyllyllä tuleen istujat raivostuttaa, jos itse tekee hommia puolikuolleena väsymyksestä. Kokemusta on!

 

Tota jaksamisjuttua olen miettinyt tässä muutenkin... meillä kun on sellanen uusperhekuvio, että nää mun kaksi vanhinta lasta on mun ed. liitosta, sit tää vauva on nyksän kans yhteinen ja nyksän ed. liitosta kolme lasta on joka toinen vkonloppu meillä... Eli siis joka 2. vkonloppu kuusi lasta, kaikki alle 10vee. Siinä on aikalailla hommaa; etenkin kun oon ottanut sen asenteen että mä hoidan silloin "huoltopuolen" että mieheni ehtii olla näiden etälastensa kanssa rauhassa, lisäksi hoidan vielä vauvankin ja kieltämättä olen näiden viikonloppujen jälkeen aika kuitti. Sitten vielä viikolla tämä siskotyttö on seuraa vailla... Joskus tulee sellanen olo että KETÄ KIINNOSTAA KUINKA M Ä JAKSAN??? Ei kai mulla ole mitään velvollisuutta olla kaikkien käytettävissä ja passaajana ja tukena...! Miehen kans ollaan tästä puhuttu ja nyt mieskin osallistuu viikonloppuisin ruuanlaittoon jne. esimerkiksi huolehtimalla aina aamu- ja iltapaloista kaikille. Näin minäkin jaksan nauttia viikonlopuista. Lepoahan ne viikonloput mullekin kuuluisi olla, vaikka kotitäiti olenkin...! samoin tähän siskooni koitan ottaa eri asenteen nyt; sanon vaikka sitten että nyt mua väsyttää ja meen nukkuun, sillä siisti... :\| Ens viikko onkin helpompi kun lapsista nää mun kaks vanhinta on isällään ja tulee vasta ti, ja mies on talvilomalla Siskokaan tuskin tulee kylään kun silläkin on koulustaan talviloma.