Joskus rv 19 totesin (sohvalla maha pallona röhnättäen) 2-vuotiaalle, että äitin mahassa on vauva. Siellä se majailee ja kasvaa, ja sitten pitkän ajan päästä talvella joulun jälkeen se tulee sieltä ulos ja meille asumaan. Mies tähän täydensi, että sitten meillä asuu äiti, isi, Kaisa ja vauva. Lapsi tuumasi että jaa, vauva mahassa ja jatkoi touhujaan
Vielä tuolloin ei olisi muuten ollut kiire kertoa, 2-vuotiaan aikajänne on vielä niin lyhyt, mutta kun muut alkoivat vihjailla raskaudesta lapsen kuullen tai lapselle, ja halusimme ihan itse kertoa suoraan, niin tuolloin se oli tehtävä. Kerroimme sellaisena päivänä, kun yksi kaverini oli lapselle jutellut että "mikäs se siellä äitin mahassa on" tjsp, sen innoittamana.
Siitä on nyt 6-7 viikkoa ja joskus jossain yhteydessä tulee mainittua, että siellä mahassa se vauva on, ja kerran lapsi on isälleen suihkussa ilmoittanut että hänen mahassaan on vauva, mutta sen syvällisemmin ei ole asiaa puitu vielä. Vauvoja on nyt tosi paljon lähipiirissä ja lapsi on niistä aivan täpinöissään, hellästi hoitelee, ja selvästi ajatus vauvasta mahassa lämmittää (sen näkee ilmeistä ja eleistä jos asiasta tulee puhe). Sen sitten näkee mikä on fiilis kun se tupsahtaa tuolta ulos
